Olet täällä

Vaikeaa rakkautta

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 2.7.2018 16:26:43

Töistä kotiuduttu ja reilun puolen tunnin reipas treeni takana. Nyt on taas todella hyvä olo, vaikka tilanne on mikä on. Kyllä tosta kuntoilusta ja musiikista saa vaan ihan älyttömästi voimaa.

Kiitos Vieras, tajusin kyllä heti että ei ollut sama tyyppi kyseessä ;)

Kiitos myös Hukkamieli, itsellä on tullut myös pieniä fyysisiä oireita tästä stressistä. Ohimossa tykyttää usein kun pettymys tulee ja alkaa taas pienen tauon jälkeen stressaamaan tulevaa. Nukuttua ei oikein saa ja naamakin alkaa kukkimaan. Ja se inhottava tunne vatsassa.. Selvää stressiä.

Ja kiitos taas Laventeli, saan viesteistäsi paljon irti. Fiksulta vaikutat sinäkin.

Vieras kirjoitti:Oi, kuinka vaarallista on, kun itsekin luisuu päihteiden käyttöön. --- Ensin alkoholi sitten kannabis? Nuohan ovat hermomyrkkyä, jotka jättävät jäljen aivoihin, hermoihin, lihaksiin kaikkialle ja usko pois kohta huutaa elimistö lisää. ---
Oletko kertonut tukijoukoille kokeiluistasi juoda ja polttaa? ---- Uskon nimittäin niin että kirjoitat tännekin sen takia että pelkäät jo itsesi puolesta ja halusit edes jossain olla rehellinen.


Kiitos myös sinulle, Vieras2. Olen kyllä kertonut. En itse tota sanoisi miksikään luisumiseksi (vaikka ymmärrän miltä se ulkopuolisesta näyttää, jos tuntisit minut niin tajuaisit kyllä heti ettei ole syytä huoleen) vaan muistutukseksi miten paljon parempi on olla ilman niitä. Elimistöni ei huuda mitään muuta kuin lisää liikuntaa ja terveellistä elämää :) Alkoholista en oikeastaan koskaan ole edes pitänyt, se oli aina vaan sellainen varapäihde jota otti jos ei saanut huumeita. Ja pilven polttelun haitat näen joka päivä työkaverissa. Ei ole pienintäkään pelkoa senkään uudelleen aloittamisessa. Syy tänne kirjoittamiseen on vertaistuen hakeminen ja rehellisempää ihmistä kuin itseni (nykyinen minä) en ole tavannut. Ymmärrän kuitenkin huolesi, kiitos siitä!

Jotenkin olen alkanut tiedostamaan sen että erittäin todennäköisesti kumppanini ei tule raitistumaan. Niin selvät kaavat toiminnalle on jo näkyvissä näinkin lyhyellä otannalla. Täältä olen lukenut paljon tekstejä missä ihmiset ovat kärsineet kumppanin juomisesta jopa kymmeniä vuosia ja siihen en lähde. Jos ero tulee siitä pääse joskus yli ja katuukohan kukaan jälkeenpäin eroa alkoholistista? Siis kun on pahimman yli päässyt. Se vaan antaa mulle toivoa että joskus (ei edes kovin kauan sitten) on pystynyt olemaan 2,5 vuotta raittiina (ja joo jos kerran juo 1,5 vuoden kuluttua ja jatkaa selvänä olo vuoden sen jälkeen, se koko aika on mun kirjoissa raittiutta). Jospa hän pystyisi siihen uudestaan? Tollaiset ratkeamiset kyllä kestäisin.

Eilinen valehtelu luokkasi mua ihan älyttömästi. Olemme jo usein asiasta puhuneet ja viikko sitten jopa lyötiin kättä päällä että aina hän tulee kertomaan jos ratkeaa ja ei koskaan enää valehtele olevansa selvä kun on juonut. Tällä hetkellä ei juominen satuta, vaan epärehellisyys. Parisuhteessa mielestäni rehellisyys on kaikki kaikessa. Toisaalta alkoholistin sanaanhan voi luottaa.. Saa nähdä katkeaako putki tänään vai ei.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras » 2.7.2018 18:27:25

miner kirjoitti:
Kiitos myös Hukkamieli, itsellä on tullut myös pieniä fyysisiä oireita tästä stressistä. Ohimossa tykyttää usein kun pettymys tulee ja alkaa taas pienen tauon jälkeen stressaamaan tulevaa. Nukuttua ei oikein saa ja naamakin alkaa kukkimaan. Ja se inhottava tunne vatsassa.. Selvää stressiä.



Eilinen valehtelu luokkasi mua ihan älyttömästi. Olemme jo usein asiasta puhuneet ja viikko sitten jopa lyötiin kättä päällä että aina hän tulee kertomaan jos ratkeaa ja ei koskaan enää valehtele olevansa selvä kun on juonut. Tällä hetkellä ei juominen satuta, vaan epärehellisyys. Parisuhteessa mielestäni rehellisyys on kaikki kaikessa. Toisaalta alkoholistin sanaanhan voi luottaa.. Saa nähdä katkeaako putki tänään vai ei.


Ihan perseestä suoraan sanottuna se, mitä kaikkea stressi oikeasti saa aikaan. Käsittämätöntä. Mulla on aina hirveitä vatsavaivoja, en nuku, vaan herään joka yö aamuyöstä pyörimään, mieliala laskee, naama tosiaan kukkii mullakin, alan olla kiukkuinen ja lyhytpinnainen ja elämänilo katoaa. Luin niistä mekanismeista, stressihormonit kortisoli ja adrenaliin ja mitä niitä onkaan, saa kehon ylikierroksille, vitamiineja kuluu enemmän. Jotkut näistä hormoneista valmistuu C-vitamiinista ja suolasta, eli ehkä niiden pieni lisääminen saattaa auttaa fyysisesti selviytymään. Elimistön kaikki korjaushommat ja ylläpito jää tekemättä ja siksikin rapistuu ihan silmissä. Kaikki voimavarat menee taistele tai pakene-tilan ylläpitoon. Liikunta muuten purkaa noita hormoneja pois, kunhan se ei ole liian rankkaa.

Mulla sama, että juuri tuo valehtelu suututtaa. Jos toinen sanoisi, että nyt alan juomaan ja olen mahdollisesti tavoittamattomissa muutaman päivän, sekin olisi ollut ok. Mutta loukkaa se päin naamaa valehtelu siitäkin, että en ole ottanut kuin pari, (joka on viisasta tunnustaa, kun haisee) vaikkei pystyssä meinaa pysyä. Viina ja muut aineet tekee ihmisistä selkärangattomia lieroja suoraan sanottuna. Arvostaisin kovasti, jos juotuaan, munattuaan ja ties mitä tehtyään ihminen kuitenkin tulisi ja sanoisi, että nyt kävi näin. Mutta ei.

Olisikin todella vaihteeksi mukavaa löytää ihmissuhde, jossa sitouduttaisiin rehellisyyteen oli mikä oli. Niinkin, ettei johonkin kysymykseen pysty tai halua vastata, ei kumpikaan valehtelisi vaan sanoisi, etten nyt tai vielä halua vastata tuohon, sen sijaan, että lykkäisi jonkun vaöheen tai osittaisen totuuden. Eihän juuri tutustuessa ehkä ihan kaikkea ole viisastakaan kertoa vaan pikkuhiljaa. Mutta vaihtoehdot olisi vain joko totuus tai ettei vielä vastaa ja kertoo myöhemmin. Todennäköisesti olisi mullekin ihan hyvä, tulisi karsittua pois harmittomatkin valkoiset valheet ja näkisi pystyykö siihen. Mutta ehkä sen onnistumiseksi kumpikaan ei saa olla akuutisti päihdeongelmainen.

Miner, oikeastaan aika hauskaakin, kun analysoit tilannettasi suht viileästi ja hyvin sanankääntein. Läheisen osa ei ole helppo tai hauska, mutta muillakin täällä on välillä tiettyä huumoria, sarkasmia tai muuta ja se auttaa ettei ihan epätoivoon vaivu. Tästä palstasta on oikeasti apua, kun tajuaa, miten samanlaisia ongelmia muillakin on ja liki samanlaista selittelyä ja toimintaa päihdeongelmaisilla läheisillämme.
Vieras
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Vieras » 2.7.2018 19:26:47

Aivan oikein, vain rehellisyys voi auttaa eteenpäin. Katsoo asioita ja tilanteita vain kylmän rehellisesti ja jättää tunteet vähäksi aikaa pois sekoittamasta päätä.
Meinaan että ainakin minä sekoitan tunteilla monestikin elämääni, kun annan tunteille vallan, enkä käytä järkeä, tai silmiä ja korvia.
Alkoholisti valehtelee, ja tietyt mieleltään sairaat myös. Mutta kun sen myöntää ja tajuaa voi heidän kanssaan olla jos ei mene mukaan ja anna valehtelijan uskoa että häntä uskotaan. En tarkoita tässä muuta kuin että jos olisi oma lapsi kyseessä niin olisi kovin vaikeaa olla uskomatta, ja vaikeaa sanoa suoraan, että älähän nyt satuja kerro. Mutta se on sanottava, muutoin itse sairastuu. Ja sitten onkin vasta vaikeaa sanoa että nyt valehtelet jos ei ole sitä heti sanonut, vaan näytellyt että on uskovinaan.
Valehtelijan kanssa on raskas elää, ei voi koskaan luottaa puhuuko totta vai keksiikö taas satuja.
Vieras
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 3.7.2018 19:56:19

Vieras kirjoitti:Mulla sama, että juuri tuo valehtelu suututtaa. Jos toinen sanoisi, että nyt alan juomaan ja olen mahdollisesti tavoittamattomissa muutaman päivän, sekin olisi ollut ok. Mutta loukkaa se päin naamaa valehtelu siitäkin, että en ole ottanut kuin pari, (joka on viisasta tunnustaa, kun haisee) vaikkei pystyssä meinaa pysyä. Viina ja muut aineet tekee ihmisistä selkärangattomia lieroja suoraan sanottuna. Arvostaisin kovasti, jos juotuaan, munattuaan ja ties mitä tehtyään ihminen kuitenkin tulisi ja sanoisi, että nyt kävi näin. Mutta ei.


Juuri näin! Epärehellisyys tuntuu niin älyttömän pahalta ja luokkaavalta. Tänään tuli viesti että on juonut, tosin vasta kun muutenkin olisi pitänyt kohta soittaa ja olisin äänestä kuullut. Parempi kuitenkin aina kun on rehellinen. Ei ollut juonut paljoa ja pyysi että soitan. Soitin ja sovittiin että jatkossa laittaa aina viestin heti kun alkaa juomaan ja muut soittelut tehdään jatkossa illalla ennen nukkumaan menoa (ettei käy niin että soittaa heti töitten jälkeen ja ajattelen sitten että soitti noin aikaisin että pääsee juomaan) silloin kun ei ole juonut. Veikkauksia kauanko lupaus pitää? (oma veikkaus on alle 2vk) :)

Laskin tossa että vuoden alusta alkaen on juonut 42 päivänä (mitkä minä siis varmasti tiedän, muutama voi olla muita) ja niistä meidän piti viettää aikaa yhdessä 16 päivää, mutta alkon takia jäi viettämättä. Ja tosta ajasta oli vielä 1kk hoidossa. Että kyllähän toi näyttää todella pahalta. Hyvältä taas näyttää se että tiedostaa täysin oman ongelmansa ja sanoi jopa että haluaisi lähteä pitempään hoitoon. Aika monella täällä puoliso ei edes myönnä että on mitään ongelmaa ja ei yritä sitä mitenkään hoitaa.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 13.7.2018 10:30:29

miner kirjoitti:Veikkauksia kauanko lupaus pitää?


Ja eihän se lupaus taaskaan pitänyt. Soitteli keskiviikkona humalassa ja sanoi että saattaa tehdä itselleen jotain ja että "ei enää jaksa" ja puhui miten viiltely on joskus ollut ainut tapa tuntea jotain.. Lupasi tulla torstaina luokseni kuitenkin. Aina hän on tullut kun on luvannut. Aina. Eipä tullut, ei vastannut puhelimeen, ei mitään kuulunut. Olin jo varma että nyt on itselleen jotain tehnyt ja lähdin katsomaan, mielessäni kuvat ranteet auki olevasta kumppanistani. Ihan hirveä tunne.

Siellä se oli, onneksi vaan humalassa, mutta muuten kunnossa. Palautin sormuksen, avaimen ja otin tavarani. Sanoin että saa ottaa yhteyttä jos joskus pystyy rehelliseen parisuhteeseen tai haluaa lähteä hoitoon. Soitteli kännissä perään ja sanoin vain että ikinä en enää halua puhua hänen kanssaan kun on humalassa ja löin luurin korvaan, enkä enää sitten vastannut.

En oikein tiedä miltä nyt tuntuu. Tai mitä haluan. Se on varma että kihloissa en halua enää olla, koska minulle se tarkoittaa lupausta mennä naimisiin/viettää loppuelämä yhdessä ja en voisi ikinä mennä naimisiin noin epäluotettavan ihmisen kanssa. En edes voisi asua yhdessä. Toisaalta en häntä haluaisi vielä kokonaan menettää, kun kuitenkin rakastan häntä yli kaiken ja ei ole koskaan ollut kenenkään kanssa niin hyvä olla kuin hänen. Ehkä pieni aikalisä olisi viisainta. En tiedä.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 25.4.2019 19:38:17

Tervehdys taas. Aikaa vierähtänyt viime käynnistä.. Emännän juominen meni siihen että lapsi asuu nyt sijaisperheessä ja työpaikka lähti. Noiden tapahtumien seurauksena hän meni hoitoon joka kesti 4kk. Hoidon jälkeen hän periaatteessa on asunut minun luona, löytänyt uuden työpaikan ja aloittanut vielä opiskelut jotka tukevat toipumista (terapiaa). Hänen asunto on myynnissä ja tarkoitus oli että muuttaa kokonaan tänne kesäkuun alussa tyttärensä kanssa.

Reilu kk hoidon jälkeen oltiin ulkomailla ja siellä hän ratkesi ensimmäisen kerran (joi 2 päivää), sen seurauksena tyttären suunniteltu muutto tänne viivästyy ainakin vuodella. Matkasta reilu kk ja tuli toinen ratkeaminen jollain joi vain yhden illan. Sitten meni kaksi viikkoa ja nyt juo toista päivää. Oli siis tänään pois töistä juomisen takia. Kun viimein vastasin puhelimeen niin ilmoitti että vetää ranteet auki. Soitin 112 ja pyysin apua kun itse asun parin sadan kilsan päässä ja hän on kerran aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. Kävivät siellä, mutta eivät vieneet hoitoon väkisin (oli lääkäri ollut sitä mieltä ettei tarvitse) vaan hän jäi sinne jatkamaan juomista. Nyt täällä mietin että oliko tosissaan vai ei. Ei vastaa enää viesteihin tai puheluihin.

Tuntuu että onko tämä edes totta. Kaikki näytti niin hyvältä ja hän on ollut kuin eri ihminen. Uskoin todella siihen matkaan asti että nyt hän onnistuu (ja vielä seuraavaan ratkeamiseenkin asti). Nyt taas olen varma että mikään ei muutu ja tätä samaa paskaa tämä tulee aina olemaan jos en lähde pois kokonaan.

Kiitos kun luit tämän, auttaa oikeasti. Nyt lähden nukkumaan (tai siis yrittämään sitä) ja toivon että lääkäri ymmärtää minua paremmin tämän asian ja hänellä on siellä kaikki hyvin.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Merja » 26.4.2019 11:54:39

Hyvä Miner,
surullista, että nämäkin toiveet valuivat taas kerran hukkaan. Olen itse elänyt päihdeperheessä ja eihän siinä voi luottaa toiseen eikä huomiseen. Niin se menee. Alkoholi vie ja liikakäyttäjä yrittää lupailla vaikka mitä, vaikka itsekin tietää, että lupausten pitäminen ei taida onnistua. Tämä on tosi rankkaa meille läheisille, niin kuin kirjoitat. Jatkuvasti saa olla huolissaan, se syö miestä (ja naista) ja kaikkea voi tietysti sattua. Ei me pystytä elämää hallitsemaan - eikä huomisesta tietämään. Riippuvuus on jokaiselle oman mittainen matka, me ei voi voida siihen juurikaan vaikuttaa. Itselleni tämän hyväksyminen oli vaikeinta. Toivosta en kuitenkaan halua luopua, aina on mahdollista päästä kuiville ja toipua.
Jaksamista ja kaikkea hyvää :)
Merja
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 19
Liittynyt: 19.2.2019 09:18:26

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 28.4.2019 07:01:18

Kiitos. Niinhän se menee että itse se pohja pitää löytää. Mietityttää vaan että kuinkahan syvällä se pohja sitten on jos tyttären huostaanotto, potkut töistä ja silmät mustana (kaatuminen) joutuminen psykiatriselle ei vielä ollut se pohja.

Siellä se edelleen juo, 5 päivä menossa. Ei osaa edes viestiin vastata, niin sekaisin on. Enää en häntä lopettamisessa auta. Tai missään muussakaan tähän liittyvässä. Saa itse siivota sotkunsa ja maksaa laskunsa.

Onneksi tiedän että saan hyvän ja onnellisen elämän myös ilman häntä. Omaan jaksamiseen olen oppinut kiinnittämään paljon huomiota ja on todella paljon helpompi olla kuin siihen aikaan kun ketjun aloitin.

Ja terveisiä sille joka oli huolissaan minun luisumisesta vanhoihin tapoihin; mitään päihdettä en ole ottanut niiden täällä mainittujen kokeilujen jälkeen. Eikä ole tehnyt edes mieli. Tiedän että oma raittius on ja pysyy.

On vaikea ymmärtää että miten muuten noin fiksu ja älykäs ihminen aina tekee näin itselleen. Ja todella vaikea uskoa että jos ihminen ei vielä viisikymppisenä, kolmen hoidon, itsemurha yrityksen, tyttären huostaanoton, potkujen ja kaiken muun paskan jälkeen ole oppinut niin miksi se nyt jotenkin maagisesti oppisi ja tämä jäisi viimeiseksi kerraksi. Vahvasti epäilen.

Nyt lähden ulos luontoon taas lenkkeilemään. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Nalkuttava akka » 28.4.2019 08:51:34

Hei Miner, piipahdanpa täälläkin, kun nyt paikalla olen. Nyt vasta luin tämän ketjun ja kosketti kovasti (kuten kaikki kertomukset, liippaavat niin läheltä omaa elämää).

Jäin miettimään, kun kyselit tuolla joskus aiemmin, onko me muut päästy mitenkään eroon siitä jatkuvasta pelosta toisen puolesta. Tuskin siitä koskaan pääsee, niin kauan kuin se toinen omassa elämässä mukana on. Itselläni se on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Toisaalta ehkä tietoisesti vakuuttelemalla itselleen, etten sille juomiselle minä mitään voi. Mutta ehkä vielä enemmän aika on tehnyt tehtävänsä. Mulla on tullut niin täydellinen kyllästyminen siihen juovaan mieheen, että koko ajan vähemmän olen jaksanut välittää. Eli kun hakkasin päätäni tarpeeksi kauan seinään, en enää lopulta jaksanut hakata. Tuli semmoinen siinäpähän juot -asenne. Ja se keskittyminen omaan itseen ja omaan tekemiseen, sitä ei voi liiaksi korostaa. Mutta onhan se huoli, etenkin kun pelkää, että jotain sattuu. Minun mieheni (onneksi?) juo kotona, joten ei tarvitse pelätä että jää pakkaseen tms.

Mutta mahtavaa, että olet oman elämäsi saanut kuntoon, antaa toivoa meillekin muille läheisille. Toivotan sinulle jaksamista ja hyviä lenkkeilysäitä, kyllä liikunta on asia, jota ilman tuskin itse olisin enää järjissänikään.
Nalkuttava akka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 129
Liittynyt: 23.5.2018 20:02:16

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 28.4.2019 09:49:14

Kiitos. Hieno sää tuolla onneksi on. 6km tuli käveltyä metsissä, pellolla, vuorella ja hiekkatiellä. Muutin viime syksynä omakotitaloon järven rannalle ihan korpeen ja nautin tästä hiljaisuudesta ja rauhasta todella paljon. Kyllä luonnosta ja liikunnasta saa voimaa! Kohta pääsee kalastamaankin niin kyllä siinä murheet unohtuu kun saa olla järvellä virveli kourassa.

Olen tehnyt emännälle todella selväksi että täällä jos juo yhdenkin kerran niin sitten lentää pihalle. Välittömästi ja lopullisesti. Kasvoin alkoholistiperheessä ja sen olen päättänyt että en koskaan suostu pelkäämään että onko kotona humalainen ihminen kun tulen töistä. Aina se siis juo kun on töiden takia omassa asunnossaan. Se asunto on myynnissä ja jos ei mene kaupaksi nyt pian niin laittaa vuokralle sen. Voi jäädä yhdessä asuminen lyhyeksi.. Ei sillä ole sitten mitään paikkaa missä juoda jos täällä asuu ja jossainhan se on juopon juotava. Saapa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ilman liikuntaa en olisi minäkään järjissäni. Emäntä ei liiku oikeastaan yhtään. Ennen kävi sentään koirien kanssa kävelemässä, mutta nyt kun koirat asuu täällä maalla ja oven aukaisu riittää niin eipä tuo itse ulos juuri lähde. Aion yrittää hieman jopa painostaa häntä lenkillä käyntiin. Jospa se liikunta olisi hänelle se viimeinen pieni apu jota tarvitsee välttääkseen ratkeamiset. Se on kuitenkin ihan selvä asia että ihminen voi paremmin kun liikkuu säännöllisesti. Jos oikeasti haluaa raitistua niinkuin väittää niin silloin saa perkele kokeilla tuotakin keinoa. Ja kyllä se haluaa raitistua, siitä olen 100% varma. Nytkin tiedän että se itkee siellä paskaisessa kodissaan ja juo koska sitä harmittaa että se meni ratkeamaan. Ja luultavasti juo taas niin kauan kun joutuu sairaalan tjs. kun ei yksin pysty lopettamaan ja minä en enää siinä auta.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja Merja » 29.4.2019 08:43:36

Mietit, että kuinkahan syvältä se pohja oikein löytyy, jos ei ole vieläkään löytynyt kaiken tämän jälkeen. Älä muuta sano. Jollekin toiselle nuo olisi jo riittäneet ? Luulisi, että tuska olisi jo niin suuri, että katkaisisi niskan juomiselta, mutta ei näköjään vielä.

Tuntuu, että olet saanut hyvin etäisyyttä tilanteesta, hienoa. Itsekin löysin liikunnan, se on just niin hyvä juttu kun kerrot. En tiedä kumpaan liikkuminen vaikuttaa enemmän, päähän vai kroppaan. Koskaan ei ole tarvinnut katua, että miksi lähdinkään lenkille. Toinen tosi hyvä juttu on, että et suostu enää pelkäämään. Olet siis tiedostanut ja pysähtynyt miettimään asiaa ja tehnyt päätöksen. Itsekin pidän samasta päätöksestä kiinni, se on ehdoton. Meidän tulee pitää huolta ensisijaisesti itsestämme. Keneltäkään ei pidä hyväksyä käytöstä, jota joutuu pelkäämään. Se on tervettä ja on hyvä viesti myös päihderiippuvaiselle.

Aurinko paistaa, kerätään voimia.
Merja
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 19
Liittynyt: 19.2.2019 09:18:26

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 29.4.2019 12:16:56

miner kirjoitti:Olen tehnyt emännälle todella selväksi että täällä jos juo yhdenkin kerran niin sitten lentää pihalle. Välittömästi ja lopullisesti. Kasvoin alkoholistiperheessä ja sen olen päättänyt että en koskaan suostu pelkäämään että onko kotona humalainen ihminen kun tulen töistä. Aina se siis juo kun on töiden takia omassa asunnossaan. Se asunto on myynnissä ja jos ei mene kaupaksi nyt pian niin laittaa vuokralle sen. Voi jäädä yhdessä asuminen lyhyeksi.. Ei sillä ole sitten mitään paikkaa missä juoda jos täällä asuu ja jossainhan se on juopon juotava. Saapa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

.


Onpa harmi kyllä tuo, ettei raittius kantanut tämän pitemmälle hoitojenkaan jälkeen. Jäin miettimään tuota asumiskuviota ihan yleisestä mielenkiinnosta.. Jos toinen muuttaa ja ko osoite on sitten hänenkin vakinainen osoitteensa, miten hankala homma ulos heittäminen on, jos ei suostu lähtemään. Enkä usko, että juomistakaan pystyy estämään sen aikaa kun siinä on..
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-h ... %A4t%C3%B6

Elatusvelvollisuutta avoliitossa ei ole, mutta toisaalta jos toinen juo rahansa, ei pysty käymään töissä ja hänen sosiaalituissaan huomioidaan sitten toisen tulot, miten estät tai haluatko estää toisen luisumista elätiksi? Pitää jääkaapin tyhjänä?
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-e ... lvollisuus

Yksin omistamastaan asunnosta voi kyllä ulos saada, viimeistään hakemalla häädön, mutta olettaisin, että se kestää jonkun aikaa. Eihän sikailevaa ja vuokranmaksun laiminlyövää vuokralaistakaan saa vuokranantaja heitettyä ulos kuin useamman kuukauden jälkeen. Millaista siinä sitten on asua, jos toinen kännää, ei suostu lähtemään, eikä hänellä ole asuntoa välittömästi käytettävissä. Emäntäsikin jos vuokraa kämppänsä, niin ei siitä sitä vuokralaista voi ilman irtisanomisaikaa pihalle heittää. Vuokranantajan puolelta sekin on kai 3-6kk vuokralaisen asumisajasta riippuen.

Nalkuttava akka, eikö teillä muuten ollut niinpäin, että juova avopuolisosi omistaa ssuntonne ja humalassa uhkailee joskus heittävänsä sinut pihalle? Selvititkö siinä kohtaa omia oikeuksiasi esim lähdön aikataulun suhteen? Tuskin tosiaankaan juovaakaan pystyy käskemään samantien ulos, jos hän on asunnossa kirjoilla.

En mullakaan ollut mitään valtaa yhteisessä vuokra-asunnossa estää ex-puolisoa dokaamasta. Sen tietysti kun omalta osaltaa irtisanoo, pääsee muuttamaan pois kuukauden päästä tai siis oma vuokranmaksuvelvoite loppuu siihen.. En siis itse välttämättä muuttaisi yhteen juomaan ratkenneen kanssa vuokralle, enkä ottaisi omaankaan asuntooni... Mulla on nytkin juovia läheisiä ja olen tosi onnellinen, että asun yksin ja mulla on paikka, jonne kellään ei ole mitään asiaa ilman lupaa, kännissäkään. Rumaksi menee joskus erohommat ja kostoksi juova voi tehdä elämän kohtuullisen raskaaksi useammaksi kuukaudeksi..

Mua harmittaa kyllä emäntäsi ja niin monet muut, jotka avusta huolimatta eivät saa kiinni raittiudssta. Läheiset elää epävarmuudessa ja surettaa katsella terveyden tuhoutumista.. Huoh. Mutta hyvä, että olet itse pysynyt suht hyvässä kunnossa ja mielentilassa. Mulla tahtoo ihan liikaa vaikuttaa itseeni, mielentilaani ja vointiini läheisten ongelmat, vaikka asun yksin.. Harmittaa, että vaikka kuinka koitan suhteuttaa lupaukset siihen, ettei ne ole likikään aina pitäneet ennenkään, lasken josksu tyhmyyttäni asioita sen varaan, että ne nyt pitäisi.. No välillä pitää, mutta aika usein käy niinkin, että viina vie voiton. Aika rankasti aikaisemmin itsekin dokanneena, muistan kyllä hyvin, että jos juotatti, join vaikkei siihen olisi mitään lupaa ollut tai sopivaa paikkaa. Luuletko miner, että emäntäsi nyt tässä pitää sanansa vai alkaako teillä itsemurhalla uhkailu ja muu paskamainen sirkus jos yhdessä asutte? Toisaalta oma elämäni on ollut lapsesta saakka täynnä ongelmallisia ihmisiä, joten saatan olla liian kyyninen ja jotenkin odotan mielelläni kunnon näytöt ryhdistäytymisestä enenkuin teen isompia ratkaisuja, joissa itse saatan ajautua hankaluuksiin. Eiköhän aika moni juova mieskin ole lupaillut vaikka lopettavansa juomisen, kun siihen on sitten motivaatiota, kun on muutettu yhteen ja hankittu lapsi.. Eikä sekään taida ihan aina toteutua. Alkoholiriippuvuus ja pirullinen vaiva... Pirullinen ja äärimmäisen surullinen.

Hauskaa, raitista vappua ja voimia tilanteeseesi!
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 1.5.2019 11:52:52

Kiitos taas teille vertaistuesta! Viikko tulee tänään täyteen emännällä juomista. Työpaikka nyt on varmasti mennyt, luulen että ei ole edes sinne ilmoittanut mitään. Viime viikolla oli väittänyt olevansa kipeä, mutta ei näin montaa päivää sekään voi onnistua.

Vaatii kyllä voimia olla hakematta häntä kotiin. Haluaisi kuulemma lopettaa ja tulla kotiin, mutta se vaatisi sitä että haen humalaisen etovan haisevan akan 2 tunnin matkan päästä tänne. Kiitos ei. Tiedän että on oikea ratkaisu antaa hänen selvitä itsekseen, muuten siitä tulee tapa ja hän voi huoletta aina ottaa kun tietää että kyllä se mies sieltä tulee hakemaan kun on juonut tarpeeksi. Mitä mieltä te olette?

Taas tuli toissapäivänä vastattua kännipuheluun ja sanottua asioita joita ei oikeasti tarkoita. Nyt koitan olla lujana ja lyödä luurin kiinni heti kun kuulen että on juonut. Hirveä huoli oli sen puhelun jälkeen kun ei edes whatsappia avannut reiluun vuorokauteen. Tuli taas niitä ajatuksia että mitäs jos nyt teki itselleen jotain koska sanoin mitä sanoin.. Yöllä vastasi sitten jollain järjettömällä viestillä. No tiedän ainakin että on elossa.

Se kysyi multa silloin kännipuhelun aikana että miten minä oikein pystyin raitistumaan niin aloin miettimään että kyllä siinä se säännöllinen liikunta oli todella iso osa. Se vaikuttaa kuitenkin niin moneen juttuun ja aina mitä paremmin voi niin on epätodennäköisempää että ratkeaa. Ainakaan pahan olon takia.

Onhan se yhteenmuutto joo aika järjetöntä. Tiedän kyllä että hän löhtee pois heti jos en enää häntä tänne halua, mutta ehkä on järkevämpää hänen hommata oma vuokrakämppä. Ainakin voin heittää hyvällä omallatunnolla pihalle kun tiedän että on paikka mihin mennä. :)

Voi kun voisi antaa omia raittiita vuosia hänelle edes pari niin uskon että hän onnistuisi. Ne ensimmäiset vuodet kuitenkin on kaikkein vaikeimpia. Ainakin itselle oli. Voimia kaikille!
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja metsänpeitto (poistunut käyttäjä) » 1.5.2019 15:23:44

miner kirjoitti:Onhan se yhteenmuutto joo aika järjetöntä. Tiedän kyllä että hän löhtee pois heti jos en enää häntä tänne halua, mutta ehkä on järkevämpää hänen hommata oma vuokrakämppä. Ainakin voin heittää hyvällä omallatunnolla pihalle kun tiedän että on paikka mihin mennä. :)

Voi kun voisi antaa omia raittiita vuosia hänelle edes pari niin uskon että hän onnistuisi. Ne ensimmäiset vuodet kuitenkin on kaikkein vaikeimpia. Ainakin itselle oli. Voimia kaikille!


Noo, ihmisen toiminnalla ja järjellä on harvoin mitään tekemistä keskenään. Ei silloinkaan, kun uskottelee toimivansa järkiperustein. Niin sitä vaan toimii, tunteiden varassa. Olen itse siitä ihan riittävä esimerkki. Ja vaikka ratkaisut olisi tyhmiä tai vääriä, voi sitten tehdä uusia.

Voihan hän lähteäkin, jos niin lupaa. Joskus tietysti juomaan ratkenneella ei oikein ole voimia tai aloitekykyä alkaa asuntoa/hoitopaikka/asioitaan ryhtyä järjestelemään.. Siinä mielessä omat asunnot/osoitteet lähekkäin alkuun kokeeksi on helpompi ratkaisu, joskin tietysti kuluja on enemmän.

Minäkin toivon läheisilleni jotenkin samaa heräämistä ja kykyä nauttia selvästä elämästä, mutta pelkään, ettei niin tässä tapauksessa tapahdu. Selvinpäin olo tuntuu olevan kärvistelyä, eikä iloa löydy luonnosta, ei liikunnasta, eikä mikään kiinnosta. Toinen näistä on juonut koko aikuisikänsä, yli 30v ja alkoholi liittyy ihan kaikkeen, kaikkiin hyviin muistoihin, kaikkiin arjen ja juhlan asioihin.. Hänellä jotenkin elämästä puuttuu värit, jos ei ole humalassa.. Vaikka nyt jo terveyshaittoja on.. Miksen sitten etäänny ja unohda, lakkaa murehtimasta? Miksen vaikka tämä vie liikaa aikaa ja voimia vaikkapa muiden ihmissuhteiden luomiselta? Juoviin läheisiin on tosiaan hyvin ristiriitaiset tunteet.. Siihen humalaisen pöhönaamaan tekisi mieli tempaista nyrkki, (anteeksi suorat sanani), toisaalta mielen valtaa suru ja sääli ja myötätunto. Mukaviakin hetkiä on ainakin tähän saakka välillä ollut.. Sekin tietysti painaa vaakakupissa. Mutta järkeä ei tässä ole pätkääkään. :D Nytkin suunniteltu vappuseurani makaa kämpässään kännissä ja vietän vappua yksin. Että viina on hänelle nyt parempaa seuraa.. huoh.
metsänpeitto (poistunut käyttäjä)
 

Re: Vaikeaa rakkautta

ViestiKirjoittaja miner » 6.5.2019 10:58:15

Hain kuitenkin hänet viimein kotiin että ei sentään pilaa opiskelujaan. Ei työpaikkakaan vielä häneltä lähtenyt. On ollut taas vaikea katsoa kun toinen on ihan eri ihminen kuin normaalisti. Nyt sitten odotetaan seuraavaa putkea tai ihmettä että sitä ei tule. Taas tuli autettua esim. auton hakemisessa ja muussa sellaisessa että pääsee töihin. Asunnon sai kyllä yksin siivota. Teki pahaa edes pyörähtää siellä.. Oksennusta, tyhjiä pulloja, lasin siruja jne.

Koitan olla elättelemättä mitään toiveita että jäisi viimeiseksi kerraksi. Lupasi kokeilla liikuntaa avuksi raittiudessa ja ei onneksi mitään muuta luvannutkaan. Tai sen taas kyllä lupasi että minun kotonani ei tule koskaan juomaan. Sovittiin että ensi kerran jos/kun ratkeaa niin estän hänen puhelut ja viestit niin ei tule ainakaan niitä kännipuheluita. Parempi on nyt kuitenkin taas olla kun tietää että hän on kunnossa. Kuitenkin rakastan häntä enemmän kuin koskaan olen ketään rakastanut ja toivoa pysyvästä raittiudesta on niin kauan kun hän on valmis töitä sen eteen tekemään.
Just do it
miner
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 19
Liittynyt: 30.6.2018 17:56:14
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa