Olet täällä

Alkoholisti suunnittelee juomista

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Alkoholisti suunnittelee juomista

ViestiKirjoittaja Annastiina » 31.3.2019 09:24:39

Ollaan miehen kanssa seurusteltu noin reilu vuosi ja muutettiin yhteen melko pian(tiedän :oops:). On ollut juomatta seurustelun alusta asti, hoitokontakti on a-klinikalle mutta käy aika harvakseen enää siellä.

Juomataustasta tiedän sen verran, että on ongelmaa juomisen kanssa on ollut 20 vuoden ajan. On juonut viikkoja putkeen, ollut töistä poissa. Sairaalareissuja on ainakin yksi. Raittiina on vastaavasti ollut välillä vuosiakin putkeen. Itse kertoo, että juominen on alkanut uudestaan aina kun on tullut esim. Ero tmv. elämänmuutosta. Tavatessamme kertoi, että ei aio enää juoda ja minä tietenkin uskoin( :oops:).

Tähän asti ei ole ottanut edes yhtä saunakaljaa ja puhunut juomisesta negatiiviseen sävyyn. Nyt hän on vaihtamassa työpaikkaa, työkaverit ovat järjestämässä läksiäisiä ja mies ääneen mietti että jos "ottaisi siellä muutaman ja sitten kotiin nukkumaan". Ainakin osa työkavereista tietää miehen olevan alkoholisti, jonka takia olen sekä ymmälläni että pettynyt.

Pettynyt olen itseeni, koska lähdin suhteeseen liian ruusuisin kuvitelmin. Ja siksi koska minulla on yksi lapsi, jolle en haluaisi enää yhtään enempää kärsimystä(hänellä on jo yksi hylkäämiskokemus taustalla) ja näyttää siltä että minä olen omilla valinnoillani nyt pilaamassa hänenkin elämänsä.

Kysyin eilen mieheltä, että aikooko tosissaan juoda johon vastasi "en ole päättänyt vielä". En ymmärrä mitä päättämistä siinä on! Eihän juoppo voi juoda "muutamaa" vai voiko? Mies suuttui ja sanoi, että mielestään pystyy juomaan muutaman ilman että ryyppy jää päälle. Olenko nipottava akka? Kysyin, että voisiko olla juomatta jos pyydän koska pelkään juomisen lähtevän käsistä. Vastasi ettei voi luvata mitään.

Muitakin oireita on ollut, mutta en ole ymmärtänyt niiden vakavuutta. Jonkinlaista pelaamisongelmaa on myös, mitä ei tunnusta. Itse on laittanut estoja nettikasinoihin mutta toistuvasti kuitenkin etsii uusia. En saa selvää kuinka vakava peliongelma on, koska tähän asti hoitanut raha-asiat kohtuudella. Entisistä juomisajoista on uo-velkoja ollut mutta on kaikki maksanut jo vuosia sitten pois.

Voi helvetti, että sitä on tyhmä. Mitä minä nyt voisin tehdä, voinko tehdä mitään? Miten voin puhua juomisesta miehen kanssa ilman, että suuttuu? Vai onko tässä ainoa vaihtoehto sanoa, että jos lähdet juomaan jätä avain pöydälle lähtiessäsi äläkä tule takaisin enää?
Annastiina
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 1
Liittynyt: 31.3.2019 08:22:18

Re: Alkoholisti suunnittelee juomista

ViestiKirjoittaja Carola » 31.3.2019 12:38:57

Hei Annastiina!
Hienoa että tulit kanavalle etkä jää yksin huolesi kanssa.
Helppoa ei ole kun toinen ei jaksa tehdä rakentavia päätöksiä alkoholin suhteen. Tämä hoitosuhde a-klinikalle hänen olisi hyvä ylläpitää jotenkin.
Siinä kun hänen olisi itse tajuttava oman avun tarpeen ja toimia sen mukaisesti.
Tärkeä on että sinä pidät huolta itsestäsi ja lapsesta, teidän molempien jaksamisesta. Omasta kokemuksesta se energia vaan häviää kun yrittää pitää huolta kaikesta, että asiat toimii.
Keskustelu asiasta kannattaa, ilmoita miltä todella tuntuu ja minne asiat johtaa ilman muutoksia esim. Toivottavasti saatte asiat toimimaan ja saisitte voimia toisiltanne.
Kaikkea hyvää teille, voimia.
Askel kerrallaan
Carola
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 34
Liittynyt: 18.2.2019 11:08:49

Re: Alkoholisti suunnittelee juomista

ViestiKirjoittaja Ghost » 22.4.2019 12:03:54

Moi, Annastiina! Hyvä, että kirjoitit tänne; täällä meitä alkoholistin läheisiä riittää.

Sulla on vähän samanlainen tilanne päällä kuin minulla, siinä mielessä, ettö alkoholisti pohjustaa juomistaan. Eli ratkeamistaan.

Meillä on yhteistä taivalta takana jo pitkään, joten olen täysin tietoinen mieheni ongelmasta. Viime syksynä tilanne lähti lapasesta, ja erinäisten sekoilujen jälkeen lopputulos oli se, että mieheni teki työnantajan kanssa kirjallisen sopimuksen kahden vuoden valvotusta raittiudesta. Käytännössä se tarkoittaa säännöllisiä käyntejä labrassa, päihdepsykologilla ja työteveydessä sekä Antabuksen valvottua käyttöä. Kaksi kertaa viikossa mies käy ottamassa lääkkeen terkkarilla. Jos töistä tulee poissaolo, heti työterveys ottaa yhteyttä ja tarkistaa tilanteen. Tätä on nyt kestänyt joulukuusta asti, ja todella hyvin on mennyt. Paitsi nyt, kun kesä lähenee...

Mies sanoi eilen, että on aatellut kesällä kaverinsa kanssa moottoripyöräreissulla ”ottaa muutaman kaljan”. Okei... Mä en ensin sanonu oikeastaan mitään, mutta vatsan pohjaan muljahti kuuma kivi välittömästi. Olin ehtinyt tuudittautua ilmeisen valheelliseen turvallisuudentunteeseen, koska mies on koko ajan puhunut, miten kiva on olla selvin päin, työt sujuu paljon paremmin ja parisuhdekin tuntuu paremmalta. Ja nyt hän sitten haluaa palata entiseen? Omien sanojensa mukaan ei tietenkään palaa entiseen ( eli jokapäiväiseen kaljotteluun, 8-12 tölkkiä joka arki-ilta, viikonloppuisin tajutonta tinttaamista aamusta iltaan). Mä sanoin sitten, että mun pää ei kestä enää paluuta entiseen. Hän kimmastui välittömästi, ja sanoi, ettei ala toisten pillin mukaan tanssia, on se kumma kun en luota häneen yhtään, kai hän nyt voi pari kaljaa kaverin kans ottaa, ei hänellä oo aikomustakaan alkaa sekoilla entiseen malliin.

No, mä hengitin pari kertaa syvään ja kysyin, miten hän haluaisi mun suhtautuvan. ”En ainakaan halua, että sä rupeet kyynelsilmin synkistelemään.” Mä en sanonu siihen muuta kuin että en halua riidellä enkä pilata mukavaa päivää. Sanoin, että turha meidän on nyt puhua siitä, mitä hän aikoo tehdä monen kuukauden päästä. Että katotaan sitten, kun asia on ajankohtainen. Ja sillä se sit rauhottui, kuten minäkin.
On jännä juttu, miten tässä vuosien mittaan mun oma kyky nostaa puolustusmuurit on lisääntynyt huimasti. En mä pysty elämään niin, että pelkään hänen ratkeavan. Hän sanoi, että haluaa kertoa mulle rehellisesti, ei halua salaa juoda. Niinku se niin pystyis tekemäänkään... :roll:

Mutta siis, Annastiina, mun nähdäkseni niin sinun kuin minunkin miehellä on samanlainen juomisen pohjustaminen kyseessä. Jossain vaiheessa raitisteltuaan alkoholisti alkaa pedata mahdollisuutta kohtuukäyttöön (eikä suurin surminkaan myönnä, että hänelle se ei ole mahdollista). Meillä kesät on aina hankalia. Mies liittää kesän ja lämmön ja loman aina siihen kaljan lipitykseen. Tulee kuulemma paras lomafiilis sillä lailla. Just joo...

Mua surettaa, että mieheni on henkisesti näköjään lähtöpisteessä. Ei hän myönnä, että hänen pitäisi jättää alko kokonaan, lopullisesti. Koetan tsempata itseäni, etten liikaa huolehtisi etukäteen. Mutta pelko palasi vatsanpohjaan...

En osaa sulle neuvoja antaa. Tärkein läksy, jonka mä olen näiden vuosien mittaan alkanu viimein oppia, on se, että OIKEESTI mun pitää huolehtia itsestäni. Mun on pystyttävä panemaan omat rajani, ja uskallettava pitää niistä kiinni, kun tiukka paikka tulee. Meillä se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos mies juo, minä en ole paikalla. Me asutaan eri paikkakunnilla, joten tämmöinen onnistuu. Mutta tietysti tuntuu tosi pahalta joka kerta, kun mies valitsee meidän yhteisen viikonlopun sijaan olutkorin. Mutta senkin mä tiedän, että en ole halukas enkä millään tavalla valmis lähtemään tästä parisuhteesta. Jos asuttais yhdessä, tilanne ois varmaankin toinen.

Kyllä se taitaa niin olla, kuten täällä Kotikanavalla meistä monet sanovat, että toista ei voi rakastaa raittiiksi. Ei juomaria voi myöskään riidalla, uhkailulla tai uhriutumisella raitistaa. Alkoholistin omien korvien välissä sen naksahduksen täytyy tapahtua. Koeta Annastiina tutkia omaa sisintäsi ja miettiä, mihin olet valmis ja mihin et. Suojele itseäsi katkeroitumiselta ja uhriutumiselta. Alkoholisti on sairas eikä siinä mielessä satuta läheisiään tahallaan. Mun oma kokemus on, että pahin, mitä voin itselleni tehdä, on alkaa katkerana syyttää alkkista kaikesta ja siten kiillottaa omaa sädekehääni; miten minä kaiken tein eikä sekään riittänyt... Mä aiemmin tein juuri niin, eikä siitä ollut mitään hyötyä kellekään. Musta oli hyvää vauhtia tulossa tiukkapipoinen, katkera akka. Kaikki mun elämä pyöri miehen juomisen ympärillä. Olin läheisriippuvainen ja pahasti. Nykyisin tilanne on toinen, kiitos mm. terapian ja ennen kaikkea itsetutkiskelun. Melko raadollista kamaa löytyi omasta sisimmästä, kun vähän aloin pöyhiä... :oops:

Mutta siis. Meillä jokaisella on yksi elämä. Kannattaa miettiä oikeasti, miten sen haluaa käyttää. Voi myös valita sen, että pysyy alkoholistin rinnalla, tuli mitä tuli, kuten minä oon tehnyt, toistaiseksi. Mulle oli tärkeä ahaa-elämys tajuta, että mä voin nyt valita näin, mutta mun ei tarvitse lukita vaihtoehtoa loppuiäksi, väkisin. Tärkeintä on, että se on aidosti oma valinta, josta kantaa myös aidosti seuraukset. Näitä olen viime vuosina miettinyt paljon.

Mä en todellakaan tarkoita, että tää mun toiminta ois kaikille oikein ja järkevää! Toivottavasti sinä Annastiina löydät sellaisen ratkaisun, jonka kanssa voit elää, oli se sitten millainen tahansa. Kerro miehellesi, mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. On hänen päätettävissään, miten hän siihen suhtautuu. Ja sinä voit sitten suhtautua hänen tekoihinsa, kuten sinusta tuntuu oikealta. Helppoahan tämä ei ole missään tapauksessa... Tsemppiä ihan hirveästi vaikeaan tilanteeseen!

Ghost
Everything said means that, its opposite and everything else. I’m alive. I’m dying. - James Douglas Morrison
Ghost
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 31.10.2018 20:57:08


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa