Olet täällä

Puhumattomuus

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Puhumattomuus

ViestiKirjoittaja Sinisar » 11.4.2019 22:47:49

Miehelleni on aina maistunut alkoholi, nyt olen 17 vuotta menoa jo seurannut. Lapsemme ollessa pieni riitelimme siitä, ettei hän ollut lapselle isä, ei viettänyt aikaa yhdessä. Seuraavan kerran sanoin että vaikka sataisi pieniä piruja taivaalta, kerron mihin juominen voi johtaa. Kerroin maksakirroosista, syövästä, dementiasta ym. Mies oli hiljaa. juominen jatkui. Töissä on pystynyt käymään, työpaikkaa vaihtoi pari kuukautta sitten. Aamulla aikaisin lähtee, kun tulee kotiin tervehtii, sitten työhuoneeseen tietokoneelle. Siellä on niin kauan että 8-9 maissa menee makuuhuoneeseen ja laittaa oven kiinni. Katsooko tv:tä tai nukkuuko, en tiedä. A-olutta ottaa viikollakin, ilmeisesti yrittää joitakin päiviä olla juomatta. Viikonloppuna sitten sitäkin enemmän, silloinkin nukkumaan jo yhdeksältä. Tällaista on ollut pari viimeistä viikkoa, ja näyttää jatkuvan. Meillä ei ole mitään puheenaiheita, hän ei kysy miten päivä on mennyt, jos itse kysyn niin vastaa yhdellä sanalla. Jos yritän jutella ihan jokapäiväisiä asioita, ei vastaa. Meillä on 16-vuotias poika, jolle ei myöskään puhu. Asutaan pikku kylässä, jossa pojalla ei ikäisiään ystäviä, onneksi netissä on ja pelailevat yhdessä. Illat menevät niin että minä istun yksin olohuoneessa tv:tä katsellen. Nyt on alkanut kyllä huolestuttaa, ja mihin tämä johtaa. Tiedän että mies ei pidä siitä että haluan keskustella, mielestään hänen asiansa eikä kuulu minulle. Poika tästä kuitenkin kärsii kun isänsä ei tue millään lailla eikä ota kontaktia. Itse olen aina yrittänyt kompensoida tätä olemalla enemmän pojan tukena, vaikka tarvitsisi miehen tukea. Miehellä varmastikin masennusta ja väsymystä, nukkuu huonosti (oletan että uniapnea vaivaa, sekä jonkinasteinen Asperger) mutta ei suostu lääkäriin ja sanonut etten häntä yritä diagnosoida. Itse voin todella huonosti pitkän aikaa liitossamme hänen puhumattomuutensa ja tunteiden näyttämättä jättämisensä vuoksi, mutta kun sain järkeiltyä nuo edellämainitut vaivat oman järkeni säilyttämiseksi, aloin voimaan paremmin koska ajattelin että vika ei ole minussa vaan hän ei voi käytökselleen mitään??? En myöskään ole sanonut mitään enää juomisesta, tiedän että turhaa olisi ja ajattelin että oma asiansa, kunhan ei vaikuta pojan ja minun elämään. Juominen ei näy hänestä ulospäin, muuten kuin väsymyksenä. Meillä menikin useita vuosia paremmin. Mutta nyt siis puhumattomuus on pahentunut ja tuntuu että emme ole enää perhe, eikä meillä vanhemmilla ole mitään yhteistä (vaikka onkin, ja se tärkein eli lapsi). Pahinta onkin ettei hän puhu pojalle tai ole kiinnostunut hänen tekemisistään. Jos jotain kysyn tai pyydän mikä vie hänen aikaansa tai hän ei pidä kysymyksestä , vastaa tiuskaisten tai ivallisesti. Huolestuttaa kun ajattelen mikä on seuraava vaihe...
Sinisar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.4.2019 21:24:51

Re: Puhumattomuus

ViestiKirjoittaja Carola » 12.4.2019 14:19:17

Hei Sinisar.
Ei tosiaan ole mielekästä kun tilanne on se mikä teillä. Tosi ikävää kun tilanne on muuttunut
vain huonompaan suuntaan.
Hyvä kun olet järkeillyt asiaa - miehesi päihderiippuvuutta ja hänen käytöstä sinua ja poikaanne kohti ja puhumattomuudella,
ei ole sinun vikaa millään tavoin. Jotenkin helpottaisi jos miehesi olisi halukas edes käydä keskustelua ja/tai käydä terveystarkistuksessa. Voiko olla jotain mitä hän pelkää?Miten ystävät ja sukulaiset, saatteko sieltä tukea?
Toivon että saisitte jotenkin tilanteeseen muutosta parempaan suuntaan. Paljon voimia teille kaikille.
Askel kerrallaan
Carola
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 34
Liittynyt: 18.2.2019 11:08:49

Re: Puhumattomuus

ViestiKirjoittaja Sinisar » 12.4.2019 20:28:03

Kiitos Carola, kun vastasit. Ei ole ollut ketään kelle puhua, ja ihanaa että täältä löytyy keskustelukumppaneita,. Mieheltä ei tule mitään lähestymisyritystä. Aikaisemmin kun poika oli pieni, olin valmis lähtemään hänen kanssaan. Jotenkin asiat rauhoittuivat, ja jäimme. Siinä välissä sain huomata että mies vahtii minne menimme, emme olisi edes päässeet lähtemään, kuittia tuli heti että "Minnes herraväki on lähdössä", ja ilmoitus että kyllä löytyy sellainen asianajaja että tekee selväksi ettei pojan ole luonani hyvä olla. Tyttäreni (edellisestä liitostani) sairastui mielenterveydeltään murrosiässä, mieheni käytti tätä asiaa hyväkseen, sanoi että kertoo tuomarille millainen tyttäreni on ja on vahingoksi pojallemme. Nyt tyttäreni terve ja pärjää elämässä, työelämässä, ja on itsenäinen nuori nainen, mutta pelko jäänyyt mieheni puheista. Nytkin itken kun kirjoitan tätä. Pelkään erota, koska tiedän että mieheni ei tule sitä hyväksymään. Odotan vain , että poika lähtee opiskelemaan, varmaan muutan sitten samaan kaupunkiin.
Sinisar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.4.2019 21:24:51

Re: Puhumattomuus

ViestiKirjoittaja Sinisar » 12.4.2019 20:46:15

ja tämä Asperger ja sosiaalinen kyvyttömyys ilmeisesti syynä juomiseen, yrittää sillä lääkitä itseään ja saada hyvänolon tunnetta. isänsä kuritti lapsiaan, sota-ajan traumat siirtyneet ilmeisesti lapsille. Jaahas, itse olen aina ollut kapinoija: voimme muuttaa perintöämme, omat unelmamme ja halumme määräävät miten voimme muuttaa maailmaa... ja tässä sitä ollaan...
Sinisar
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 11.4.2019 21:24:51

Re: Puhumattomuus

ViestiKirjoittaja Carola » 13.4.2019 16:43:57

Hei Sinisar!
On tosi hyvä että lähdit tälle kanavalle ja kertomaan tilanteestasi( unohdin sanoa sen viimeksi). Ja tämä että miehesi pelottelee eri asioilla, itse tiedät mikä asian oikea laita on, tyttärestäsi ja että osaa hankkia lakimiestä...pelokas ihminen hakee virheet toisissa. Sinä olet jaksanut ja tukenut lapsiasi huolimatta siitä. Olet vahva ja rohkea. Toivottavasti jaksat myös pitää huolta itsestäsi, älä anna syyttelyt lannistaa vaan ole tietoinen niinkuin tähänkin asti. Voin vain kuvitella miten tuskaista tämä on. Hyvä ajatus lähteä kun poikasi lähtee opiskelemaan ellei tilanne mitenkään aukea. Mielen sairaudet ovat vaikeita hallita sekä sairastavalle että omaiselle. Omasta kokemuksesta sen verran että odotin liian kauan että asiat muuttuisi, oli kyse päihteistä. Jos tilanne muuttuu pelottavaksi on saatava apua ja tukea. Tarkoitus ei ole saarnata pelosta se on vaan yksi osa elämää.Paljon voimia ja tsemppiä! Oikein hyvää pyhää ja pääsiäisen odotusta :)
Askel kerrallaan
Carola
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 34
Liittynyt: 18.2.2019 11:08:49


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa