Olet täällä

Ajatuksia omasta tilanteestani

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Ajatuksia omasta tilanteestani

ViestiKirjoittaja Huolestunut mies 38v » 10.6.2019 14:31:12

Minulla on ongelma alkoholin kanssa.

Olen juonut säännöllisesti, viikonloppuisin, jo reilut 20 vuotta. En ole juurikaan juonut arkena, satunnaisia opiskeluaikoja lukuun ottamatta. Työni, opiskeluni jne. olen hoitanut tänä aikana moitteettomasti ja saavuttanut niissä joillakin mittareilla arvioituna menestystäkin. Ulospäin minusta tuskin tätä ongelmaa huomaa, jos minua ei tunne. Tai nekin jotka tuntevat, ehkä eivät ajattele asiaa niin vakavana. Varsinkin, kun monet kavereistani käyttäytyvät itse samalla tavalla.

Juominen alkoi ns. teinikokeiluina ja saavutti huippunsa uskoakseni opiskeluaikoina, sekä sitä seuranneina vuosina, jolloin oli jo työelämässä kiinni ja aikaa tälle harrastukselle vain viikonloppuisin. Tuolloin oli myös käytettävissä enemmän rahaa ja monilla ystävillä oli sama elämäntilanne. Perjantaina töiden jälkeen aloitettiin ja pitkälti sunnuntain puolella sitten vasta lopetettiin.

Minulla on taustalla alkoholiongelmaa molempien vanhempien suvuista. Äitini ei juo oikeastaan ollenkaan, isänsä aikoinaan sitäkin enemmän ja kenties äitini ei ole halunnut tätä enää eteenpäin jatkaa. Edesmennyt isäni on juonut koko aikuisikänsä enemmän tai vähemmän ja kuoli lopulta maksakirroosiin. Hän oli myös huomattavan ylipainoinen, eli syytä kirroosiin oli epäilemättä myös syömisessä ja liikunnan vähäisyydessä.

Juominen on minusta ollut aina mukavaa. Olen normaalisti melko pidättyväinen ja suorastaan kateellinen ihmisille, jotka osaavat näyttää tunteitaan, niin hyvässä kuin pahassa ja esimerkiksi iloita elämän pienistä asioista. Minulle tämä on vaikeaa. Uskoakseni olen pitänyt juomisesta niin paljon, koska se on saanut minut tuntemaan asioita voimakkaammin. Olen mielestäni seurallisempi, nauratan ihmisiä jutuillani ja jotenkin uskallan tehdä enemmän sellaisia asioita, joita en normaalisti ehkä uskalla/kehtaa. Olen myös kova jännittämään vaikkapa julkista puhumista ja uskon lääkitseväni myös tätä ongelmaa tällä tavalla.

Vanhempani ovat sodanjälkeisen ajan lapsia, ja meillä oli lapsuudessani tuon ajan vanhemmille ehkäpä tyypillinen puhumattomuuden kulttuuri. Vaikeista asioista ei puhuttu ja akateemiset vanhempani laittoivat kovia odotuksia opiskeluissa etc. niin minulle kuin veljellenikin. Ns. tunnepuoli jäi tuossa yhtälössä sitten pienemmälle huomiolle ja sen varmasti oletettiin hoituvan jotenkin itsestään.

Minulla on vaimo ja kaksi pientä lasta. He ovat tärkeimmät asiat elämässäni ja en halua aiheuttaa heille surua ja murhetta omasta ongelmastani enkä missään nimessä siirtää tällaista käytöstä eteenpäin. Olen tätä monesti aikaisemminkin pohtinut, mutta en ole saanut asialle mitään tehtyä. Minua harmittaa todella paljon, jos esim. krapulan takia en jaksa leikkiä tai ulkoilla lasten kanssa viikonloppuna. Tai ehkä juuri ja juuri jaksan, mutta tiedostan olevani mukana hommassa korkeintaan puolilla valoilla.

Toinen asia mitä olen alkanut pelkäämään, on se, että loukkaan itseni humalassa. Ajatus siitä, että lapseni joutuisivat tästä kärsimään tai pahimmillaan elämään ilman Isää on sietämätön. Olen nuorempana telonut itseäni lukuisia kertoja humalassa ja naamassa on tänäkin päivänä tästä yksi arpi jäljellä.

Vaimoni ei juurikaan ole puuttunut juomiseeni, sillä se ei oikeastaan aiheuta hänelle mitään konkreettisia ongelmia. Käytökseni ei muutu aggressiiviseksi tai jankkaavaksi enkä juo lasten ollessa hereillä. Korkeintaan yhden kaksi saunaolutta. Lasten mentyä nukkumaan viikonloppuna, juon kuitenkin useita oluita nopeasti, jotta se tuntuisi jossain. En juo välttämättä paljoa illassa (6-10 annosta), mutta todella nopeasti ja ennen kaikkea tarve tällä käytökselle huolestuttaa minua. Baarissa kavereiden kanssa on käytös samanlaista ja silloin annoksia menee selvästi enemmän.

Opiskeluaikoina minulla meni juodessa usein muisti ja tuolloin päätin lopettaa terävien ja viinien juomisen. Olutta juomalla on helpompaa kontrolloida omaa juomistaan, mutta myös ylilyöntejä sattuu. Olen lukuisia kertoja miettinyt ottavani esim. 3-4 annosta, mutta sitten kun vaikkapa baarissa on ollut hauskaa niin lopputulos on ollut jotain ihan muuta. Epäilen, että minulle on vaikeaa ns. kohtuukäyttäminen, sillä tarve juoda kerralla isoja määriä on ilmeinen. Ja tämän takana on selvästi se, että silloin tuo juominen todella vasta alkaa tuntumaan siltä miltä olen halunnutkin.

En ole ihan varma onko esim. AA-kerho minulle oikea paikka. Haluaisin osaltani lopettaa tämän sukupolvien aikaisen kierteen ja tulla lapsieni muistamaksi jostain muusta asiasta. Haluaisin opettaa heille alkoholin kohtuukäyttämistä, mutta oma käytökseni ei kyllä nyt vastaa sitä. Haluaisin olla sanojeni mittainen, mutta tähän asti olen aina löytänyt kiertoteitä tai selityksiä käytökselleni.

Luen mielelläni esim. elämänkertoja tai katson dokumentteja, joissa ihmisillä on eri riippuvuuksia. Tunnistan niistä usein paljon samaa omaan elämääni. Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka ovat saaneet nämä riippuvuutensa hallintaan. Haluaisin olla sellainen itsekin, mutta en ole siihen vielä pystynyt.

Ajattelin kokeilla olla kokonaan juomatta. Historia osoittaa, että en ole koskaan onnistunut tuossa kohtuujuomisessa kovinkaan pitkiä aikoja, vaan joka kerta olen sortunut ylilyönteihin ennemmin tai myöhemmin.

Tuntuu, että tarvitsisin tähän apua. Olen todella huono pyytämään apua keneltäkään oikeastaan yhtään mihinkään ja olen tottunut tekemään ja päättämään ainakin omia asioitani itse. En tiedä mitä yritän tällä kirjoituksella saavuttaa, hetken mielijohteesta kirjoitin yllä olevan kun oli kerrankin töissä aikaa asiaa miettiä. Kirjoittaminen on toiminut minulle ennenkin hyvin ominen tunteiden sanoittamiseen kun se on puhuttuna kuitenkin vähän vaikeaa.
Huolestunut mies 38v
 

Re: Ajatuksia omasta tilanteestani

ViestiKirjoittaja Carola » 11.6.2019 11:18:19

Tervehdys Huolestunut mies 38v
Järjestelmällisesti olet pystynyt kirjoittaa elämästäsi ja alkoholin käytöstäsi. Olet huolestunut mihin tämä johtaa. Itse kokeilisin AA-ryhmää se olisi yksi tapa vaikka se ei ehkä tunnu hyvältä tällä hetkellä. Jonkinlaista vertaistukea voisi mahdollisesti löytyä Päihdelinkin keskusteluryhmistä - "Me vähentäjät" ja "Me lopettajat".
Isomman työn olet tehnyt mielestäni kun pystyt kertomaan että tarvitset apua, ja olet myöntänyt itsellesi alkoholin ongelmana. Tämä asia joutuu itse selvittää kun kukaan muu ei pysty sitä tekemään puolesta. KokeNet verkkopalvelussa on mahdollista kekustella Kokemusaiantuntijan kanssa jolla on päihdepuolen kokemusta. Paljon voimia ja tsemppiä, suunta on hyvä! :)
Askel kerrallaan
Carola
KokeNet vertaiskeskustelija
 
Viestit: 34
Liittynyt: 18.2.2019 11:08:49


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa