riia 75 kirjoitti:..Mutta minä en osaa päästää irti tästä miehestä vaikka haluan ja pelkää että toinen nainen joka entinen paras ystäväni nuoruudesta saa parantumaan miehen alkoholismista ja huumeriippuvuudesta. Ja Hän saa sen ihanan kiltin miehen ja Hän pystyy parantamaan hänet kokonaan .
kunnes sain hänet lopettamaan juomisen ja Hän alkoi käyttämään antabusta. Mutta subutexin käyttö suonensisäisesti jatkui kunnes sinne tuli mukaan piri. Noin vuoden päästä hän yhtäkkiä lopetti Antabuksen käytön ei suostunut ottamaan sitä vastaan ja tarttui pulloon ja sen jälkeen akka eli minä lensin pihalla.
Nyt minä pienessä päässäni pelkään että tuo akka pystyy pelastamaan tuun narkomaani- alkoholisti ukon jota hän on ollut koko ikänsä ja he saavat sen onnellisen perheen josta minä haaveilin...voiko niin käydä???
Anteeksi sekava ja huono teksti mutta ne tuli vain ulos eikä ole muuta paikkaa mihin kirjoitan.
Hei vaan! Hyvä, että löysit tänne, eikä kirjoitustyylillä ole tosiaan väliä.
Jos onnistuin, punaisin joitrakin kohtia. Hasuusti kuulostaa kun suhtautuisit mieheen kuin esineeseen vailla omaa tahtoa. Saat hänet raitistumaan tai joku muu saa... Eikö se nyt ole aikuisen ihmisen aliarvioimista ja oikeastaan aika hassuakain? Toki melkein kaikki meistä on sitä onmalla kohdallaan kuvitellut vääristyneessä ajattelussaan.. Miksi joku pitäisi muuttaa? Onko sitä ihanaa miestä lopulta ollut kuin omissa kuvitelmissä, joissa on kenties yksin käsikirhjoitaanut elämää, suunnitellut toisenkin puolesta? Kuka meistä itse haluaa, että joku päättää millaista elämää elämme ja mitä valitsemme?
Ihminen voi aivan vapaasti juoda tai narkat itsensä hengiltä, sitä ei pysty estämään ja toisaalta miksi pitäisikään? Jos joku kokee sen juoppouden olevan se oma tie, hakeutuu rellestämään ja ajoittain nauttiikin siitä, niin miksi kellään olisi oikeus väkisin toistra muuttaa? Maailma on täynnä epäonnistuneita tarinoita toisten muuttamisesta. Vanhemmat voi koitrtaa pakottaa jälkikasvun mielesielleen uralle, jatkamaan sukutilaa tai valitsemään jonkun tietyn puolison. Yleensä tästä ajatyuksesta, että toinen on aihio, muovailuvahaa, josta itse tekee mieleisensä, ei seuraa kuin katkeruutta. Emme voi tietää toisen tunnemaailmaa, mihin joku vetää päihteitä.
Ainut mitä lopulta voi muuttaa, on oma itse ja oma ajattelutapa. Yritän hyväksyä muiden päihteidenkäytön, mutten jaksa olla heidän elämässään mukana, jos siitä aiheutuu liikaa tuskaa. Tietysti hyväksyn myös läheisten loputtomat ja tuskaisat ponnistelut toisen muuttamiseksi. Jokaisella meistä menee oma aikansa huomata, ettei se onnistu ja että usein ne kuvitelmat oli vaan omia, ei yhteisiä. Sit' rakasti omaa haavekuvaansa, omia suunnitelmiaan.
Yritän nykyään puhua ja kuunnella, varmistua, että ihmissuhteissa ne toiveet ja tulevaisuudensuunnitelmat on molempien. Jos ei puhuta, on hyvin todennäjköistä, että persoonasta ja perhetaustasta ym johtuen kumpikin pitää itsestään selvänä tietynlaista elämää ja toisen eri kanta paljastuu liian myöhään ja on totaalinen yllätys.
Mikä kummankin sitoutumishalu on oikeasti, halutraanko molemmat oikeasti lapsia, miten kotityöt jaetaan jne.
Voi kun sinäkin pystyisit suuntaamaan katseesi enemmän itseesi. Näkemään itsesi tärkeänä, pelastamisen arvoisena ja etsimään sen oman tavan elää. Kyllä mullakin vuosia kieppuin elämä juopon ympärillä ja enemmän vaan reagoin hänen tekemisiinsä. Se oli kuin päivän säätila, joka määritti, mitä itse teen. Tai millainen olo ja tunnetila mulla on. Ihminen voi pikkuhiljaa oppia pitämään itseään arvokkkaana ja itsestään huolta. Elää sitä omaa elämää ja sitten siihen ympärille alkaa kertyä ihmisä, joilla on samanlaisia arvoja ja kiinnostuksen kohteita ja joiden kanssa on helppo olla. Ja pääsee siitä hallinan ja muuttamisen halusta irti.
Lue näitä muiden tarinoita ja kirjoittele lisää! Mulle ainakin tästä palstasta oli varsinkin aiemmin paljonkin apua.