Olet täällä

Aikuinen lapsi ja alkoholistivanhempi

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Aikuinen lapsi ja alkoholistivanhempi

ViestiKirjoittaja Negamaatti » 2.8.2019 08:43:29

Olen reilu nelikymppinen alkoholisti-isän tytär. Ollut jo vuosikaudet kyllästynyt vallitsevaan tilanteeseen niin, että välillä tekisi mieli kirkua niin kauan, että pää räjähtää. Alkoa hän on käyttänyt koko mun eliniän. Äitini on kuollut jo aikapäiviä sitten, hän ei ollut holisti. Oli eläessään kypsä ja vihainen ainaiseen viinan lemuun ja maksamattomien laskujen pinoon ja puolisonsa valehteluun. Väkivaltaa ei ole ollut ja lapsena olin "isän tyttö", toimin kuuntelevana korvana kun maailma potki päähän isärukkaa, esim. kun kortti lähti kuivumaan kännissä ajeluiden takia yms. Nykyöän välillämme on puoli suomea kilometreissä, kuun alussa eläkkeen tultua alkaa puhelinkänniralli ja minä olen maailman veemäisin tytär kun en suostu kuuntelemaan kännisolkotusta puhelimessa, kun hänhän ei ole mitään juonut. Miten voinkin olla niinkuin äitini, joka koko ajan valittaa ja syyttää. Viikon mittaan rahat on juotu, eikä mitään puheluita tule. Jos soitan ja kysyn kuulumisia, on hän siellä äkäinen kun jääkaapissa ei ole ruokaa, tilikin on tyhjä. Koskaan ei ole vika itsessään, vaan aina muissa. Ja elämä on yhtä helvettiä. Olen välillä avustanut ruoka-asiassa, mutta tuntuu siltä, että rahoitan juomista, kun loppukuusta autan. Tuntuu pahalta, että toinen on ilman ruokaa, mutta samalla ärtymys on jäätävä, kun on kumminkin omaa vikaa tämä. Näämme n.kerran vuodessa, joka on vähintään riittävästi. Hän on äärimmäisen negatiivinen ja kuluttava keskustelukumppani. En mielelläni edes kerro hänelle omista asioistani. Sisaruksiinsa välit ovat katkenneet vuosi sitten, toki sisarustensa syytä tämäkin täysin. Itse katkaisisin välit kokonaan, jos en olisi varma että veemäisyyksissään hän menisi kuolemaan seuraavana päivänä ja mulla olis sitten huono omatunto seurana loppuiän. Kyllä tämä melkoinen riippakivi on niskassa. Olla huolissaan itselle vain negatiivisia tunteita tuottavasta ihmisestä.
Negamaatti
 

Re: Aikuinen lapsi ja alkoholistivanhempi

ViestiKirjoittaja Negamaatti » 2.8.2019 08:47:07

Tulipa tuo teksti pötköön, sorry. Ja kysykseni siis, että kun oletan kohtalotovereita olevan, miten käsittelette vihantunteita? Saako kierrettä muuten poikki, kuin lopettamalla koko yhteydenpidon?
Negamaatti
 

Re: Aikuinen lapsi ja alkoholistivanhempi

ViestiKirjoittaja Vieras » 9.8.2019 16:00:42

Tutun kuuloista juttua. Ei auta kuin elää mahdollisimman paljon omaa elämää. Vihantunteisiin olen itse saanut apua joogasta ja liikunnasta. Samoin on auttanut se ajatus, että olen sellainen ihminen kuin haluan olla, kun autan vanhempiani jonkin verran. Mutta pyrin siihen etten auta voimieni yli.
Vertaistukeakin on, jos kaikki tuntuu liian raskaalta.
Toinen mihin kannattaa luoda katsaus on omat muut ihmissuhteet. Mulla on ainakin taipumus hakeutua ongelmaisten ihmisten lähelle ja alkaa "hoitaa" heitä. Siinä sitä turhautuu ja väsyy lisää.
Vieras
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa