Sivu 2/2

Re: Sosiaalinen päivittäinen juominen

ViestiLähetetty: 22.9.2019 09:06:26
Kirjoittaja Vieras
Kyllä tuota samaa käytöstä ilmenee ihan pelkillä alkoholisteillakin, kun viininhimo pyörittää. Halutaan olla yhdessä ja sitten taas ei, kun pitää päästä juomaan. Halutaan lopettaa ja sitten ei haluta. Mielialat ja mielipiteet muuttuu koko ajan.

Myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tuntuu vastaava liittyvän.

Hyödyllisempää kuin toisen diagnosoiminen, on oman itsensä tarkastelu. Miksi roikkuu huonossa suhteessa, miksi antaa toisen kohdella itseään huonosti tai pyrkii koko ajan muuttamaan sen puolison mieleisekseen? Omalle itselleen pystyy todennäköisemmin jotain tekemään, jos halua löytyy. Ehkei ole järkevää rueta elämään toisen ihmisen kautta ja suunnittelemaan yksin jotain omaa ihanne-elämää molemmille.. se juoppo saa elää juovaa elämää, ei sitä pysty tai ole oikeuttakaan estää. Omaa ainutlaatuista elämäänsä ei liioin kannata haaskata huonoihin ihmissuhteisiin.
Tietysti nuo googlediagnoosit voi auttaa ymmärtämään toisen käytöstä, mutta liian helposti siinä suhde vääristyy, asettuu toisen yläpuolelle ja alkaa käyttää valtaa. Luokitella toisen käytöksen ja mielipiteet jonkun sairauden oireeksi. Onko sekään enää kunnon tasaveroinen parisuhde?
Minusta on tosiaan paljon hyödyllisempää etsiä itselleen diagnooseja ja pohtia mikä ajaa tämmösiin ihmissuhteisiin. Oma lapsuuden kiintymyssuhdehäiriö, läheisriippuvuus, alemmuudentunto vai mikä masokistinen piirre..

Monella alkoholistilla on jotain muitakin ongelmia, mutta niiden arvioiminen juovaan aikaan on liki mahdotonta, koska riippuvuus muuttaa käytöstä joka tapauksessa. Me läheiset niin hemmetin paljon käytämme aikaa juopon asioiden vatvomiseen, elämme sen juovan ihmisen kautta. Askel eteenpäin onkin kääntää katse itseen. Onko hyvä olla vai ei ja miten saa itselleen apua. Se ajatus, että kun tuo vaan lopettaa juomisen, kaikki on hyvin, on aika utopistinen. Se ei kaikkia ongelmia korjaa, roolit ja koko parisuhde joutuu isoon myllerrykseen raitistumisen jälkeen ja ero voi tulla sitten ex-juoponkin aloitteesta, kun hän kyllästyy puolison kontrolloivaan tai takertuvaan käytökseen.

Re: Sosiaalinen päivittäinen juominen

ViestiLähetetty: 22.9.2019 20:03:00
Kirjoittaja luottamus
Juu, en ole enään missään yhteyksissä kyseisen henkilön kanssa. Haluan vaan pohdinnan kautta selittää itselleni asiaa, mitä tapahtui tosi nopealla tahdilla. Olen omanarvon tunteva eli minulla on kaikki ok!

Re: Sosiaalinen päivittäinen juominen

ViestiLähetetty: 28.9.2019 10:02:46
Kirjoittaja Carola
Hei,
Hieno asia että sinun tilanne on kunnossa. Pohtiminen asioissa mitkä ovat vaikuttaneet omaan elämään voimakkaasti on mielestäni hyvää, tervettä toimintaa. Ei sitä osaa mitenkään ymmärtää kaikkea yks kaks.
Oikein hyvää syksyä ja voimia jatkoon :)

Re: Sosiaalinen päivittäinen juominen

ViestiLähetetty: 28.9.2019 10:37:59
Kirjoittaja luottamus
Kiitos Carola ! Aurinkoisia syyspäiviä sinulle.

Carola kirjoitti:Hei,
Hieno asia että sinun tilanne on kunnossa. Pohtiminen asioissa mitkä ovat vaikuttaneet omaan elämään voimakkaasti on mielestäni hyvää, tervettä toimintaa. Ei sitä osaa mitenkään ymmärtää kaikkea yks kaks.
Oikein hyvää syksyä ja voimia jatkoon :)

Re: Sosiaalinen päivittäinen juominen

ViestiLähetetty: 28.9.2019 10:46:01
Kirjoittaja luottamus
Kyllä, hyviä ajatuksia sinulla. Tämä oli minulle hyvä oppikoulu myös, en kadu, kokemuksena todella opettavainen.

Vieras kirjoitti:Kyllä tuota samaa käytöstä ilmenee ihan pelkillä alkoholisteillakin, kun viininhimo pyörittää. Halutaan olla yhdessä ja sitten taas ei, kun pitää päästä juomaan. Halutaan lopettaa ja sitten ei haluta. Mielialat ja mielipiteet muuttuu koko ajan.

Myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tuntuu vastaava liittyvän.

Hyödyllisempää kuin toisen diagnosoiminen, on oman itsensä tarkastelu. Miksi roikkuu huonossa suhteessa, miksi antaa toisen kohdella itseään huonosti tai pyrkii koko ajan muuttamaan sen puolison mieleisekseen? Omalle itselleen pystyy todennäköisemmin jotain tekemään, jos halua löytyy. Ehkei ole järkevää rueta elämään toisen ihmisen kautta ja suunnittelemaan yksin jotain omaa ihanne-elämää molemmille.. se juoppo saa elää juovaa elämää, ei sitä pysty tai ole oikeuttakaan estää. Omaa ainutlaatuista elämäänsä ei liioin kannata haaskata huonoihin ihmissuhteisiin.
Tietysti nuo googlediagnoosit voi auttaa ymmärtämään toisen käytöstä, mutta liian helposti siinä suhde vääristyy, asettuu toisen yläpuolelle ja alkaa käyttää valtaa. Luokitella toisen käytöksen ja mielipiteet jonkun sairauden oireeksi. Onko sekään enää kunnon tasaveroinen parisuhde?
Minusta on tosiaan paljon hyödyllisempää etsiä itselleen diagnooseja ja pohtia mikä ajaa tämmösiin ihmissuhteisiin. Oma lapsuuden kiintymyssuhdehäiriö, läheisriippuvuus, alemmuudentunto vai mikä masokistinen piirre..

Monella alkoholistilla on jotain muitakin ongelmia, mutta niiden arvioiminen juovaan aikaan on liki mahdotonta, koska riippuvuus muuttaa käytöstä joka tapauksessa. Me läheiset niin hemmetin paljon käytämme aikaa juopon asioiden vatvomiseen, elämme sen juovan ihmisen kautta. Askel eteenpäin onkin kääntää katse itseen. Onko hyvä olla vai ei ja miten saa itselleen apua. Se ajatus, että kun tuo vaan lopettaa juomisen, kaikki on hyvin, on aika utopistinen. Se ei kaikkia ongelmia korjaa, roolit ja koko parisuhde joutuu isoon myllerrykseen raitistumisen jälkeen ja ero voi tulla sitten ex-juoponkin aloitteesta, kun hän kyllästyy puolison kontrolloivaan tai takertuvaan käytökseen.