[Voimaton]

Rohkenen vihdoin kirjoittamaan oman tarinan läheisteni alkoholiongelmista lyhyesti. Voimat on täysin loppu kun olen joutunut vierestä seuraamaan.
Äitini joi paljon niin kauan kun muistan. Olen hänestä huolehtinut jo nuorena tyttönä. Ei mikään puhe/neuvo auttanut. Hänen mielestä kaikki muutkin joi, niin miksei hän. 12 vuotta sitten äiti oli lähellä kuolemaa, jonka jälkeen parin vuoden taistelun jälkeen sain hänet hoitokotiin. Nyt hän on 10 vuotta ollut täysin raittiina. 12 vuotta sitten huomasin veljeni alkoholiongelman pahentuneen, olin siitäkin jo muutaman vuoden aiemmin kantanut huolta. Nyt veljeni on juonut terveytensä ja lääkäri sanonut, että jos jatkaa, niin henki ei säily. Emme ole veljeni kanssa viimeiseen 10 vuoteen ollut juurikaan tekemisissä. Minun voimat ei ole riittänyt seurata hänen itsetuhoista elämää. Eilen juttelin puhelimessa ja hän oli juuri päässyt sairaalasta. Hänen tulevaisuuden suunnitelmat tuntui olevan sen kaltaiset, että pahoin pelkään, että se korkki ei pysy kiinni. Tämän kaiken lisäksi kannan huolta isäni ja hänen vaimonsa alkoholin käytöstä. Tiedän, että sitä kuluu enemmän kuin lääkäri määrää. He ovat vanhoja ihmisiä ja tuntuu että elämä pyörii viinin lipittelyn merkeissä aika pitkälti. He asuvat kaukana, mutta tiedän että tämän isän vaimon tyttäret ovat tekemisissä heidän kanssa. Siksi olen siitä ongelmasta voinut ottaa etäisyyttä ja toivon, että muutkin ovat heidän ongelman huomanneet ja välittävät siitä.
Oma elämä on sellaisessa vaiheessa, ettei olisi minkäänlaisia resursseja holhota muita ihmisiä. Olen pitkään ollut työtön/opiskelija. Vihdoin olen löytänyt ihanan työpaikan, jossa olen koeajalla. Eilisen puhelinkeskustelun seurauksena valvoin viime yön ja tämän päivän työnteosta ei tullut mitään, lähdin kesken päivän kotiin keräämään voimia. Minun voimat ei kaikkeen riitä ja olen aina laittanut läheisteni tarpeet omien edelle. Siihen läheiseni on tottuneet ja sehän olisi katastrofi heille, jos niin ei tapahtuisi taas.
Uhraanko oman elämäni ja työpaikkani vai onko muita mahdollisuuksia?

[Avovaimo]

Hei

Lue ihmeessä muita kirjoituksia täältä. Kerta toisensa jälkeen annetaan neuvona, että sinä et voi toista parantaa. Menetät vain oman jaksamisesi ja mielenterveytesi eikä tilanne silti muutu. Mutta kirjoituksestasi päätellen sinäkin olet aiemmin elämässä joutunut ja onnistunut ottamaan etäisyyttä.
Se ei ole helppoa. Ja sama neuvoa minun pitäisi itsenikin noudattaa. Mutta herättää kyllä kun kerta toisensa jälkeen se täällä kokemuksella neuvona annetaan.

Kovasti jaksamista toivotan.

[Voimaton]

Kiitos paljon tsemppiviestistä!

Olen lueskellut joitakin kirjoituksia ja saanut vähän perspektiiviä näihin omiin mietteisiini. Päätin keskittyä omaan elämääni aluksi nyt seuraavan vuoden. Veljeni kanssa viimeinen 10 vuotta mennyt niin, että myös hän on ottanut etäisyyttä minuun päin, ilmeisesti tietää minun kantani runsaaseen alkoholin käyttöön eikä jaksa kuunnella minua. En ole mikään absolutisti, mutta hyvin hallitsen sen käytön, joka on todella satunnaista. Tiedän, että en pysty veljeäni auttamaan millään tavalla. Nuorempana seurustelin usean vuoden alkoholistin kanssa, jälkeen päin olen miettinyt, että ruokinko ja mahdollistinko hänen ongelmansa vain, koska aina jaksoin yrittää uudelleen, antaa anteeksi ja uskoa parempaan huomiseen. Parempaa huomista ei koskaan tullut. Vuosi-pari sitten kuulin, että hänestä on aika jättänyt. Tämän jälkeen olen aika nopeasti dumpannut poikaystävät, jos alkoholiongelmia on ollut havaittavissa. Nykyään ymmärrän, että minä en voi ketään parantaa. En edes ystäväpiiriin ota liiallisia alkoholin käyttäjiä. Alkaa alkoholi olla minulle kirosana!

[Avovaimo]

Hei

Sinä olet jo kokenut ammattilainen näissä asioissa. Olet paljon alkoholin vaikutusta elämään ja ihmissuhteisiin nähnyt. Kovan tien olet kulkenut. Ja selvästi selviytymiskeinoja löytänyt ja käyttänyt. Ajattele miten hurja sairaus, kun silti koet itsesi jälleen kerran elämässä voimattomaksi läheistesi suhteen!

Minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta alkoholiongelmista. Nyt parisuhteessa olevien ongelmien takia olen asioita selvitellyt ja tullut tulokseen, että seurustelen alkoholistin kanssa. Luulin, että alkoholisti on sellainen, jolla aina jää ryyppyputket päälle, piilopulloja joka paikka täynnä ja ongelma pahenee tasaisesti. Eipä elämä ja ongelmat olekaan niin yksinkertaisia.

Ihmiset täällä ovat antaneet todella paljon tukea ja onneksi täällä on keskustelua, vaikka aluksi yleisvaikutelma oli, että palsta on hyvin hiljainen.

Voimia tilanteeseesi. Ja kirjoittele ihmeessä tänne paljon. Sinulla on paljon elämänkokemusta ja sitä kautta paljon arvokasta jaettavaa esimerkiksi minun kaltaisilleni.

[Vieras]

Hei "Avovaimo"

luin pikaisesti sinun viestiketjusi! Saatan jonain päivänä ajan kanssa laittaa siihen vähän omia kokemuksia!

Kokemusta kyllä on minulla alkoholiongelmista ja henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Olen myös sitä kautta oppinut itsestäni paljon ja ne asiat on muokannut minua tällaiseksi kun tänä päivänä olen:
Määrätietoinen, periksiantamaton, oman arvon tunteva, mutta myös äärimmäisen jyrkkä omassa arvomaailmassani (se ei ole aina helppoa, ei itselle eikä muille)
Yhtään liian aikaisin en niistä suhteista lähtenyt ja silloinkin se oli kovan työn takana. En kadu lähtöjäni, mutta en myöskään kadu niiden asioiden antamaa opetusta tulevaisuuteeni.

[Carola]

Hei,
sitä yrittää usein venyä jokaiselle, auttaa ja huolehtii.
Nyt on varmaan ihan asiaa pistää tärkeysjärjestys uusiksi. Kuka huolehtii sinusta...
Pidä kiinni omasta elämästä ja anna sille sisältöä, tapaa ystäviä tee jotain mistä olet pitkään haaveilut.
Nauti omasta elämästäsi Tosi paljon tsemppiä ja jaksamista!