Olet täällä

Vertaistukea ja apua vailla

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Vertaistukea ja apua vailla

ViestiKirjoittaja Väsynyt puoliso » 17.11.2019 08:20:22

Mistähän sitä aloittaisi, kun tuntuu ettei tämän solmurykelmän kumpaakaan päätä enää löydä.

Olen 40+v nainen, eronnut joitakin vuosia sitten yli 20v kestäneestä parisuhteesta. Tuosta suhteesta jäi 3 ihanaa lasta, joiden vuoksi myös eropäätöksen tein koska kotonamme jyräsi niin henkinen kuin myös fyysinen väkivalta lapsia kohtaan. Eroa puin mielessäni vuosia, en uskaltanut lähteä koska pelkäsinnetten pärjää ja sitähän ex-puoliso minulle muisti tolkuttaa. No ero saatiin aikaiseksi ja samalla lapset menettivät isänsä, koska hän ei kyennyt olemaan järkevä aikuinen vaan katkeruudessaan kääntyi myös lapsiaan vastaan.

No jaloillemme tiputtiin ja elämä hymyili. Tapasin ihanan miehen, tai luulin niin ja asetuimme pyörittämään arkea ensin etäsuhteena, sitten kokonaisena yksikkönä. Jonkinnajan päästä kuvassa alkoi pyöriä mielestäni liian usein alkoholi, ja tätä myöten alkoi myös minun syyllistäminen ja epäileminen kaikesta mahdollisesta. Ajattelin että tämä juontaa vain miehen omasta epävarmuudesta ja negatiivisista kokemuksistaan aikaisemmissa suhteissa, hienosti hän ainakin onnistui aina puhumaan asiat niin. Suhteemme kuitenkin jatkui vaikkei se aina kivalta tuntunutkaan. Saimme kuitenkin yhdessä aikaan ihanan pienen pojan joka syntyi viime toukokuussa. Ajattelin sinisilmäisesti että nyt kaikki muuttuu. Kun tulin sairaalasta kotiin reilun päivän vanhan vauvan kanssa, sain ensimmäisenä siivota miehen varpajaissotkuja ja katsella kuinka jälleen kaljapullo aukesi yksi toisensa jälkeen. Kesä meni katsellessa kuinka työpäivien jälkeen hän oikeutti itsensä jäämään terassille hengähtämään ennen kotiintuloa, mukaan alkoi hiipiä myös kannabiksen polttelu. Jo kesällä pari kertaa epäilin että mukana on myös jotain muuta, mutta pidin epäilyt sisälläni koska minulla ei ollut varmuutta asiasta.
Mies kävi istumassa syksyllä reilun kuukauden mittaisen tuomion typeryyksistään ennen meidän suhdettamme, 2 viikkoa vapautumisen jälkeen olikin kivaa aikaa, hän jaksoi keskittyä suhteeseemme ja poikaamme kunnes taas korkki aukesi. Ensin lasillinen tai pari viiniä, joka olisikin ihan ok sillointällöin, mutta kun joka viikonloppu alkoi ja päättyi siihen lasiin katselemiseen ja riitelyymme niin aloin ajattelemaan että taas sukelletaan syviin vesiin.
Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Hänen mielestään lapsen hoito on minun työtäni, olenhan kotona laiskottelemassa kun en en edes töihin ikävöi eikä minulle siis kuulu mikään oma aika tai hengähdystauko, kun hän ei jaksa arkisin töiden jälkeen tehdä mitään kotona ja no, viikonloput pyhittää mieluummin jollekin muulle kuin perheelleen.
Syksyn aikana sanoitin epäilykseni jotka jo siis heräsivät kesällä, ja kyllähän hän myönsi että on muutaman kerran amfetamiiniakin kokeillut ja oikeastaan toivonutkin jäävänsä minulle kiinni asiasta.

Olen puntaroinut tilannetta edestä ja takaa, yrittänyt puhua hänen kanssaan. Puhumiset tyssää siihen kun hän kieltää kaiken syyllisyytensä ja onnistuu aina syyllistämään joko minut, minun lapset, työkaverinsa tai ihan kenet tahansa. Minun on aivan turha kuvitella hänen mielestään että parempaa miestä itselleni saisin, olenhan äiti-ihminen joka ei kelpaa kenellekään....eli sama kaava alkaa toistua kuin vanhempien lasten isän kanssa. Onneksi olen asiat aikanaan käsitellyt terapiassa ja tiedän että olen paljon enemmän kuin kelvoton äiti ja arvostan itseäni ihmisenä, äitinä, puolisona todella paljon. En ehkä kuitenkaan taarpeeksi kun olen jälleen ajautunut tälläiseen tilanteeseen.

Asioista en oikein voi puhua kenellekään, en tiedä miksi, onkonse häpeää vai mitä. Mutta tiedän tarvitsevani tukea ympärilleni, ihmisiä jotka ymmärtävät tilanteen ja osaisivat löytää kanssani solmun pään ja lähteä vierelläni aukomaan tätä solmukasaa.

En sano että mies olisi läpeensä paha, syvällä sisimmässään hänelläkin on tunteva ja kultainen sydän joka löytyy aina kun hän pysyy erossa päihteistä. Silloin hän on mitä lempein ihminen, mutta kun korkki aukeaa niin esiin ryömii jotain aivan päinvastaista. Tiedän myös, että tilannetta en voi yksin parantaa, vaan hänen pitäisi ensin myöntää ongelma, hakea apua ja haluta sitä ihan oman itsensä takia.

Löytyisikö täältä minulle vertaistukea, ihminen tai ihmisiä joiden kanssa saisin avoimesti purkaa tilannetta ja löytää itse työkaluja asian käsittelyyn ja itseni sekä lasten paremman tulevaisuuden rakentamiseen?
Väsynyt puoliso
 

Re: Vertaistukea ja apua vailla

ViestiKirjoittaja Vieras » 17.11.2019 09:58:34

Hei vaan.
Onko niin, että tuossa ensimmäisessä suhteessa oli väkivaltaa, muttei juomista? Ja nykyisessä juomista ja välinpitämättömyyttä? Eihän se harvinaista ole, että ihmisellä on useampi huono parisuhde peräkkäin. Voi olla että jotenkin tulee valinneeksi itselleen ihan vääränlaisia kumppaneita.

Aika usein näissä vähän hävettääkin, ja miettii, miksi oli niin hölmö. Se on harmi, koska itsensä soimaaminen ja häpeä vie turhaan voimia. Jos sulla ei ole aiempaa kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä, niin tuo mitä kuvaat on ihan tyypillistä alkoholistin käytöstä. Riippuvuussairauden oireita. Ongelma kielletään, muita syytellään ja juomaan joutuu, kun on stressiä, puoliso nalkuttaa, verottaja lähetti ikävän kirjeen tai mitä hyvänsä kelpaa tekosyyksi juoda. Lujia lupauksia ja vakuutteluja voi olla juomisen lopettamisesta ajoittain, sitten taas juomista. Omassakin entisessä suhteessani olin jo itse menettää terveyteni ja mielenterveyteni pyöriessäni siinä karusellissa. Pikkuhiljaa elämä alkaa kieppua sen puolison ongelman ympärillä. Alkoholistin juominen ja juomattomuus ja mielentilat on kuin säätila, joka vaikuttaa mitä sinä päivänä voi tehdä. Pirun raskasta on jatkuva epäävarmuus, kun viimeiseen minuuttiin asti joutuu miettimään, kykeneekö toinen lupaamaansa hommaan. Minua suututti, kun mies teki kyllä työnsä ja sinne selvisi, mutta mulle luvatut jutut hän saattoi ihan kevyesti peruuttaa tai pilata juomalla.

Löytäisitkö apua A-klinikalta? Sinne voi menne ihan läheinen yksinkin miettimään tilannettaan. Al-anon vertaistukiryhmätkin voi helpottaa. Kantapään kautta itse asian oppineena olen sitä mieltä, että omasta terveydestään kannattaa pitää huolta ja tietysti lastenkin. Joskus se hyvä käytös siinä juomakausien välissä on jonkinlaista hyvittelyä ja sillä sitten alkoholisti oikeuttaa uuden juomisen ja katsoo vanhat kuitatuksi. Kaupankäyntiä siis, eikä elämä hänen raitistuttuaan tietenkään olisi samaa ihanuutta.
tuossa alla pari juttua, missä raitstuneet alkoholistit itse kertovat näkemyksiään. Koita etsiä tietoa alkoholismi-sairaudesta ja myös miten läheisten kannattaa omaa hyvinvointiaan tukea, jotta koko elämä ei pyöri sen juomisongelman ympärillä.

Voi kestää aika kauankin tajuta kunkin meistä, että toista ei voi väkisin raitistaa. Se raitistuminen onnistuu (jos onnistuu) vasta sitten kun se oma halua siihen löytyy. Eikä kaikki alkoholiongelmaiset onnistu siinä sittenkään.


https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli ... laheiselle

https://yle.fi/uutiset/3-10449955

Kovasti jaksamista, äläkä soimaa liikaa itseäsi. Ihminen toimii parhaan sen hetkisen ymmärryksensä varassa ja päätöstensä seurauksena ajautuu erinäisiin hankaliinkin tilanteisiin. Asioille voi aina kuitenkin jotakin. Hae itsellesi (ja lapsille) apua. Aika näyttää sitten pystyttekö jatkamaan yhdessä vai onko paras ratkaisu ero. Osa elää juovankin rinnalla ja onnistuu irottautumaan ongelmasat henkisellä tasolla jotenkin, osan puoliso löytää halun raitistua ja jotkut eroaa ja saa rauhan elämälleen siten.
Vieras
 

Re: Vertaistukea ja apua vailla

ViestiKirjoittaja Avovaimo » 19.11.2019 18:32:03

Hei

Meidän elämässämme on paljon samaa, sinun ja minun. Paljon on toki erilaistakin. Jos haluat jutella, niin täällä on vertaistukea tarjolla. Huumeet eivät meillä ole kuvioissa. Ja miehen käytös jonkin verran erilaista. Mutta hyvin paljon samaa sinun tilanteessasi ennen tätä nykyistä suhdettasi ja osittain suhteen aikanakin.

Haluaisitko vaikka kirjoitella?
Avovaimo
 

Re: Vertaistukea ja apua vailla

ViestiKirjoittaja Sarasota » 22.11.2019 18:41:28

Ajattele lapsia. Itse alkoholisti isä/äitipuolien kanssa kasvaneena toivoin että olisivat eronneet aiemmin. Eronsa jälkeen kumpiki vanhemmista otti kumppanit jotka joivat liikaa. Äiti on jälkeenpäin ihmetellyt, kun kerroin suoraan miten kärsin. Kun en sitä silloin sanonut tai tuonut ilmi.
Keskity nyt lapsiin. Muuttakaa edes erillenne!

Itse olen tosiaan noissa oloissa kasvanut. Minusta tuli huumeriippuvainen vasta yli parikymppisenä kun oli jo lapsikin. Nyt olen ollut kolme vuotta kuivilla. Nuo lapsuuden ahdistukset vaivaavat edelleen. Amfetamiini on hyvin koukuttavaa. Kun sitä kerran käyttää, harvalla se kokemus ikinä unohtuu.

Muuttakaa erillenne, sanon vielä! Ei lapsia tuollaiseen. Olen itse totaali-yksinhuoltaja, sitä pärjää aivan hyvin.

Anteeksi kun sanon niin suoraan. Tarkoitus ei ole loukata. Päihdeongelmaisten lapsena vaan niin turhauttaa kun jotku eivät "älyä" lähteä ja suhde tuntuu olevan lapsia tärkeämpi. Lapset pitäisi ottaa pois taloudesta jossa edes jompikumpi aikuisista käyttää alkoholia ongelmallisesti, tai muuta. Jos vanhempi ei suojele lapsia. Itseltänikin lapsi otettiin muualle asumaan kahdeksi vuodeksi, kunnes sain itseni kuiville. Hyvä, lapsia pitää suojella. Vaikka olin iteki koko ajan työelämässä, päällisin puolin kaikki hyvin. Silti, lapsi vaistoaa.

Voimia sinulle, toivon että teet oikean ratkaisun.
Sarasota
 

Re: Vertaistukea ja apua vailla

ViestiKirjoittaja suututtaa » 23.11.2019 09:30:07

Olen samaa mieltä kuin sarasota. Ihmettelen kovasti, miten sokeita ihmiset saattaa olla lasten kärsimykselle ja siinä puolisossa roikutaan loputtomiin. Juovasta miehestä tulee oikeastaa se lapsi, jota paapotaan ja ne lapset jää sivuosaan.
Ongelmaperheissä (oli ne sitten päihde-tai milenterveysongelmia tai muitakin) kasvaminen jättää aina jälkensä. On mielenterveysongelmia, päihteitä, vaikeuksia ihmissuhteissa, syrjäytymistä, kun opinnot keskeytyy tai ei ole voimia niihin edes pyrkiä. Lapsilla pitää olla rauhallinen ja tuleva kasvuympäristö ja lähellä aikuisia joilla on voimavaroja olla läsnä ja kiinnostuneita lasten asioista. Kysellä kouluasioista ja olla kartalla, mitä ja ketä lapsen elämään kuuluu.

Ongelmaperheissä lapsen päihteisiin sortuminen tai muut ongelmat tulee muka suurena yllätyksenä, kun kaikki pahoinvoinnin merkit sivuutetaan ja huolissaan ollaan vain siitä puolisosta, eikä voimia riitä muuhun.

Niin oli meilläkin ja vajosin itse moniin ongelmiin vuosikausiksi, koulukiusaamiseenkaan en saanut apua tai tukea. Lopputuloksena olen syrjäytynyt yhteiskunnan elätti. Lähipiiristä alkoholistiperheen kaksi poikaa kuoli viinaan molemmat alle 40-vuotiaina, toisessa perheessä oli sekä mielenterveys- että päihdeongelmia; myöhemmin toinen lapsi kuoli huumeisiin, toinen teki itsemurhan.

Lapsen etu on ensisijainen asia, koska hän ei voi tilanteesta itse poistua. Aikuinen päihdeongelminen vastaa itse itsestään, mutta eihän se monelle läheisriippuvaiselle ole mahdollista niin toimia. Olin naimisissa alkoholistin kanssa (tämäkin on hyvin yleistä meillä lapsena aikuisen rooliin joutuneilla), lapsia en hankkinut, kun ajattelin, etten ehkä ole oikein sovelias vanhemmaksi. Lasten hankinta vaatii itsenäisyyttä ja tervettä erillisyyttä, jotta tarvittaessa osaa tehdä vaikeitakin ratkaisuja ja miettiä asioita sen itsestä riippuvaisen pienen ihmisen kannalta.
suututtaa
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa