[poissa käytöstä]

Olen ollut vajaa kaksi vuotta yhdessä mieheni kanssa. Suhteemme oli aiemmin etäsuhde ja olemme asuneet yhdessä vasta kesästä. En ole aiemmin kokenut kenenkään kanssa yhtä hyvää kumppanuutta ja surettaa, kun joudun toteamaan, että mies on riippuvainen alkoholista. Hän kertoi minulle suhteen alussa, että oli käyttänyt aiemmin alkoholia runsaasti, mutta käyttö oli vähentynyt. Miehellä on (lääkittty) adhd ja vaikea (myös lääkitty) masennus. Hän on korkeakoulutettu, hyvin älykäs ja hänellä on nuoresta iästä huolimatta hyvää uraa takanaan. Itse en alkoholia käytä, koska en saa siitä mitään irti.

En alun perin edes tajunnut, miten syvissä vesissä mies ui tavatessamme. Hänellä ei ollut juuri elämänhalua ja hän kärsi ahdistuksesta. Nämä asiat eivät ole poistuneet, mutta hänen elämänsä on kääntynyt melko lyhyessä ajassa paljon parempaan suuntaan, kuulemma pitkälti minun ansiostani. Hän on juuri alkanut käydä terapiassa masennuksen takia.

Mies ei juo hirveitä määriä, mutta hän hakee siitä usein lohtua stressaantuneeseen oloonsa. Hänellä on ollut tapana mennä raskaan työpäivän jälkeen muutamalle kaljalle ja viikonloppuna mahdollisesti juoda esimerkiksi pieni pullo viiniä tai kännättä vähän enemmän jonkun kaverin kanssa. Minulle tämäkin määrä on ongelma, koska miehen kanssa on raskasta keskustella kun hän on vähänkin päihtynyt. Hän myös nukkuu levottomasti, mikä häiritsee minua, ja muitakin ongelmia tietysti seuraa. Hän ei yleensä jää pois töistä juomisen takia, mutta jos meillä on riita, hän saattaa häipyä juomaan. Hän ei ole humalassa lainkaan väkivaltainen. Masennuksen oireet puskevat vahvemmin esiin, jos hän on jo valmiiksi ahdistunut. Jos meillä on riitaa, hän on luultavasti sitä mieltä, että kaikki on turhaa ja minun olisi parasta erota hänestä. Muuten juominen tekee hänestä hyväntuulisemman.

Sovimme kesällä pitkän väännön jälkeen, että hän "saa" juoda vain joitakin annoksia viikossa. Tässä vaiheessa hän visusti kielsi, että hänellä on ongelma, ja minä uskoin, mutta hän piti suhdetta sen arvoisena. Kiintiö kuitenkin ylittyi usein ja meille tuli riitaa. Vaikutti siltä, että mies peittelee jonkin verran juomistaan. Vedimme rajat useampaan kertaan, mutta mies ei pysynyt niissä. Kieltämisen jälkeen hän myönsi, että asiassa on ongelman piirteitä, ja lupasi lopettaa juomisen kokonaan päästessään terapiaan. Terapiaa on jatkunut pari viikkoa, mutta mies juo edelleen. Varmasti vähemmän kuin ennen, mutta toisaalta hän juhlisti terapiaan pääsyä vetämällä kovan kännin. Hän puhui suurieleisesti juomisen lopettamisesta, mutta ei mennyt kuin pari päivää, kun hän jäi töiden jälkeen kaljalle ja yritti salata asian. Huolestuin sen jälkeen kunnolla.

Miehen mielipide siitä, kannattaako juomattomuus, vaihtelee rajusti. Hän saattaa olla äärimmäisen pessimistinen sen suhteen, löytääkö mitään muuta rentouttavaa ja kivaa asiaa elämäänsä. Työ stressaa häntä ja minusta hän käyttää (teko)syynä juomiselle sitä, että hän ei pysty keskustelemaan asiasta minun tai kenenkään muun kanssa. Itsellänikään ei mene erinäisten sairauksien takia kovin hienosti ja epävarmuudessa eläminen stressaa. Miehellä on ongelmia luottamuksen kanssa, eikä hän välttämättä täysin tajua, miksi edes pidän tärkeänä kykyä luottaa hänen sanaansa. Meillä on kuitenkin todella hyvä keskusteluyhteys ja olemme hyvin läheisiä. Pystymme nykyisin puhumaan juomisestakin aika järkevästi.

En tässä vaiheessa tiedä miten suhtautua juomiseen. En jaksaisi monta kertaa viikossa kertoa rauhallisesti olevani pettynyt, saati suuttua, mutta en myöskään halua esittää, etten huomaa. Hän ehdotti itse, että hommaan alkometrin, jolla voin varmistua juomattomuudesta. Onko kellään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Mitä siinä pitää huomioda? En ole valmis luovuttamaan, mutta tilanne vaivaa todella paljon ja kaipaan ajatuksia ulkopuolisilta.

[poissa käytöstä]

Onko kellään tietoa, mistä Suomessa tai muualta saa ostettua edullisesti vähän isomman määrän testiliuskoja, joilla voi mitata pissasta EtG:n määrän?

[Helis]

Täälläkin on koitettu alkometriin käyttöä useampaan kertaan, juurikin niissä tilanteissa jolloin epäilen miehen juoneen. Kerron epäilystäni ja pyydän puhaltamaan..niin heti menee miehellä tunteisiin ja alkaa sanomaan miten niin oon juonut, nimittelee minua kun epäilen ..kun olen antanut alkometrin puhallettavaksi niin se lentää seinään . Nyt mies on kehitellyt uskottavan näköisen tekniikan alkometrin kanssa eli tavallaan imee äänekkäästi puhalluskohtaan..ompa nero ainakin omasta mielestään. Kun juo paljon niin toleranssi kasvaa, mieheni saattaa juoda pienemmän pullon kirkasta ja muut kuin minä eo sitä huomaa. Viikonloppu nyt takana ja täällä mykkäkoulu sujuu ..viima taas maistui ja mulla keitti yli..joskus toivon että sattuisipa jotakin..mutta ei satu..

[Vieras]

Alkometrin tuo käyttö helposti siirtää vastuun juomisesta ja sen säännöstelystä puolisolle. Kuitenkin se sitten alkaa juoppoa ärsyttää, alkaa uhmaaminen, huijaaminen ja roolit on kuin äiti-teinipoika.
Eikä se toinen raittiina vahtimalla pysy.
Vastuu ongelmasta ja sen hoidosta kuuluu aikuisena ihmisenä juopolle itselleen. Ja jos oikeaa halua ei ole, eikä ala löytyä, ei juominen lopu.

Toista ei saa väkisin raittiiksi. Vaihtoehdot on joko lähteä tai hyväksyä kenties paheneva alkoholiongelma osaksi omaakin elämää ja hakea apua itselleen pystyäkseen elämään siinä mahdollisimman hyvää elämää.

[Karuselli]

Been there, done that. Kuuluu sopimustentekovaiheeseen juopon kanssa. Sopimukset eivät koskaan pidä. Tietenkin väheni se iänikuinen vääntäminen, että oletko juonut vai ei (koska ikinähän ei oltu juotu) eli osan valheista sai karsittua kun löi pillin suuhun. Toisaalta tapahtui juuri tuo sama mitä aiemmassa kirjoituksessa oli, että puhalluspotilas ärtyi kovasti vaatimuksesta puhaltaa. Meillä on ollut niinkin absurdeja tilanteita, että mies on ollut ympäripäissään, mutta on väittänyt olevansa vain "väsynyt". Mutta koska olen kontrollihullu, hän ei suostu puhaltamaan. Eli sitten väännettiin siitä puhalletaanko vai ei... Näin jälkikäteen ajateltuna ihan hullua hommaa.

Nimimerkille vastaisin, etä ole huolissasi puolisosi juomisesta ja aseta rajat mitä ITSE siedät. Ei siihen, mitä hän voi tehdä tai olla tekemättä.

[juhapetteri]

Puolison rooli päihderiippuvaisen henkilön "valvojana" on ongelmallinen. Alkometrin käyttäminen on ehkä perusteltavissa siinä tapauksessa, että päihderiippuvainen henkilö on oikeasti päättänyt kamppailla itsensä irti alkoholista ja kumppanit ovat keskenään sopineet säännöllisistä mittauksista tukemaan alkoholistia päihteettömyyteen. Ilman tällaista yhteistä hyväksyntää alkometrin käyttö saattaa vain ärsyttää ja johtaa ristiriitoihin. Satunnaisin "pistokokein" toteutetut yllätysmittaukset alkometrillä kertonevat puolisoiden keskinäisestä epäluottamuksesta ja johtanevat helposti ristiriitatilanteisiin.

Puolison rooli päihdeprosessissa on aivan erityinen. Matka raittiuteen on pitkä ja kumppanin tuki siinä ehdottoman tärkeää. Sen rinnalla olisi kuitenkin hyvä, jos alkoholistilla olisi myös hoitokontakti päihdekuntotuuksen ammattilaisiin. Nykyään on käytössä myös digitaalisia palveluja ja erityyppisiä ammattilaisten tarjoamia tukikeskusteluja. Ne ovat suositeltavia tilanteissa, joissa henkilö esimerkiksi potee jotakin mieleneterveyden häiriötä kuten diagnosoitua masennusta. Alkolismin juuret voivat olla todella syvällä ihmismielessä ja niihin syihin kaivautuminen ja niiden avaaminen on hyvä tehdä asiantuntijan kanssa yhdessä.

Tunnen muutaman päihteistä irti päässeen henkilön, jotka ovat käyttäneet Previctiä apuna päihteettömyyteen. Kyseiseen sähköiseen järjestelmään kuuluu olennaisena osana alkometri, jonka tulokset välittyvät sähköisesti päihdealan ammattilaiselle. Jatkuva testaaminen kotioloissa on antanut näille henkilöille merkittävää tukea kohti pysyvää raittiutta ja päihdetukihenkilölle luotettavaa tietoa asiakkaansa käyttäytymisestä mahdollisissa riskitilanteissa.

[Kontrolli]

Puolison rooli päihderiippuvaisen henkilön "valvojana" on ongelmallinen. Alkometrin käyttäminen on ehkä perusteltavissa siinä tapauksessa, että päihderiippuvainen henkilö on oikeasti päättänyt kamppailla itsensä irti alkoholista ja kumppanit ovat keskenään sopineet säännöllisistä mittauksista tukemaan alkoholistia päihteettömyyteen. Ilman tällaista yhteistä hyväksyntää alkometrin käyttö saattaa vain ärsyttää ja johtaa ristiriitoihin. Satunnaisin "pistokokein" toteutetut yllätysmittaukset alkometrillä kertonevat puolisoiden keskinäisestä epäluottamuksesta ja johtanevat helposti ristiriitatilanteisiin.

Puolison rooli päihdeprosessissa on aivan erityinen. Matka raittiuteen on pitkä ja kumppanin tuki siinä ehdottoman tärkeää. Sen rinnalla olisi kuitenkin hyvä, jos alkoholistilla olisi myös hoitokontakti päihdekuntotuuksen ammattilaisiin. Nykyään on käytössä myös digitaalisia palveluja ja erityyppisiä ammattilaisten tarjoamia tukikeskusteluja. Ne ovat suositeltavia tilanteissa, joissa henkilö esimerkiksi potee jotakin mieleneterveyden häiriötä kuten diagnosoitua masennusta. Alkolismin juuret voivat olla todella syvällä ihmismielessä ja niihin syihin kaivautuminen ja niiden avaaminen on hyvä tehdä asiantuntijan kanssa yhdessä.

Tunnen muutaman päihteistä irti päässeen henkilön, jotka ovat käyttäneet Previctiä apuna päihteettömyyteen. Kyseiseen sähköiseen järjestelmään kuuluu olennaisena osana alkometri, jonka tulokset välittyvät sähköisesti päihdealan ammattilaiselle. Jatkuva testaaminen kotioloissa on antanut näille henkilöille merkittävää tukea kohti pysyvää raittiutta ja päihdetukihenkilölle luotettavaa tietoa asiakkaansa käyttäytymisestä mahdollisissa riskitilanteissa.

Tämä on tosi mielenkiintoinen. Onko tuosta seurannasta lisätietoa? Myös sen osalta mitä tapahtuu jos ei puhalla jonain aikana?

Sehän voi siis käydä myös parisuhteessa kun se Alko jekuttaa.