[Ammattilainen]

Kolmisen vuotta kimpassa. Viihdyttiin hyvin yhdessä koska molemmat tykkäs olla sekasin. Ongelmana se, että itse haluan lopettaa ja nyt vihdoin takana muutama viikko tipatonta!

En tiedä näkeekö toisen ongelman selvemmin kun on itse selvä mutta...APUA! Jos viikossa on kaks päivää jolloin mies ei ole juovuksissa niin saa olla kiitollinen. Olen huutanut, itkenyt, anellut, perustellut, esittänyt todisteita, ehdottanut hoitoa, tehnyt testit jne. Myös lastensuojelu on puuttunu asiaan ja pakosta mies ravasikin hetken A-klinikalla jossain kartoituksessa (?), lapset toistaiseksi äitillänsä, mies ryöstetty useamman kerran, joutunut sairaalaan, nyt työkin vaakalaudalla – mielenterveydestä puhumattakaan. Jos ei edellä mainituista herää niin mitä on enää tehtävissä? Kovasti kyllä lupaillaan että huomen ei oteta mutta pään selvittyä kaljakauppa kutsuu taas.

Sanoin miehelle että tartten tukea raittiuteen. Hänen ratkaisu? Juodaan piilossa, tullaan kotiin kännissä ja sanotaan että mitään ei oo otettu. Alkaa muistuttaa perinteistä suomalaista vanhanajan avioliittoa, jossa äijät dokaa kulman takana ja pullot on piilossa pöydän alla. Enkä mä vastusta juomista pelkästä periaatteesta, vastustan sitä koska äijästä tulee täys idiootti: kiukutellaan ja rehennellään ja jankataan samoja asioita uudestaan ja uudestaan kun ei muisteta mitä just keskusteltiin 5 min sitten! Miten pitäs olla avioliitossa jossa ei edes voi käydä edes normaalia keskustelua?!

Kertokaa: Kauanko pitää antaa toiselle aikaa saada itsensä kuntoon? Missä vaiheessa olisi järkevämpi vain luovuttaa?

[Vieras]

Kolmisen vuotta kimpassa. Viihdyttiin hyvin yhdessä koska molemmat tykkäs olla sekasin. Ongelmana se, että itse haluan lopettaa ja nyt vihdoin takana muutama viikko tipatonta!


Kertokaa: Kauanko pitää antaa toiselle aikaa saada itsensä kuntoon? Missä vaiheessa olisi järkevämpi vain luovuttaa?

Omassa parisuhteessani yhteinen harrastus oli vaapaa-ajalla juominen. Kun lopetin, aloin huomata, ettei oikein löytynyt muuta yhteistä, tai ainakaan riittävästi yhtesisä mielenkiinnonkohteita tai tekemistä. Saattaa olla, että alkohlli meidät yhteen saattoi ja sama aine sitten erotti.

Eihän toiselle tarvitse antaa antaa yhtään aikaa. Varsinkaan, jos hän ei ole oikein tosissaan ja hänen juomisensa uhkaa sinun raittiuttasi ja terveyttäsi. Lopulta siinä taistelussa voi llla kyse elämästä ja kuolemasta ja silloin saa ja pitää olla itsekäs ja keskittyä pelastamaan itsensä. Jos mies oman päihteiden käyttönsä saa joskus kuriin ja kumpikin on kuorinut sieltä päihteiden alta esiin oman oikean persoonansa ja sattuu vielä niin hyvä tuuri, että jotain yhteistä ja rakkauttakin löytyy, kai sen yhteiselämän voi lakaa jotenkin uudelta pohjalta.

Pahoin pelkään, että tie on kivinen ja pitkä ja ihan oman itsensä hoitamisessa on riittävästi hommaa. Sinä tarvitset ensisijaisesti rauhan toipua ja omat voimasi itsesi hoitamiseen, suojelu siis tavalla tai toisella omaa orastavaa raittiuttasi kaikein voimin.

[kurmitsa]

Tökkäsi silmään sana "pitää". Varmaan tavallaan itsestäänselvää, mutta ei sinulla ole mitään velvoitetta pysyä miehen kanssa yhdessä. Hoida ensin kuntoon itsesi ja pidä huolta lapsistanne. Ajattele vaikka asiaa siltä kannalta, että jos aikuinen lapsesi olisi vastaavassa tilanteessa niin mitä vastaisit tuohon kysymykseen hänelle? Harvat päätökset ovat lopulta peruuttamattomia. Jos jätä miehen nyt, voit kyllä harkita myöhemmin uudestaan suhdetta häneen jos hän raitistuu (tai vaikka ei raitistuisikaan), mutta etäisyyden ottaminen tilanteeseen luultavasti auttaa tekemään päätöksen. Hienoa, että olet itse onnistunut tipattomuudessa vaikka tilanne on vaikea!

[Vieras]

Tökkäsi silmään sana "pitää". Varmaan tavallaan itsestäänselvää, mutta ei sinulla ole mitään velvoitetta pysyä miehen kanssa yhdessä.

Tämä minullakin tökkäsi silmään. Eikä tämä ketju ole ollenkaan ainoa, jossa puoliso jotenkin "luulee", että hänellä on joku pakko tai velvollisuus jatkaa suhdetta, etenkin jos juova mies ei halua erota. Jos ei jaksa, eikä halua ja varsinkin paisuhde uhkaa omaa terveyttä ja turvallisuutta, sitä ei ole mikään pakko jatkaa. Ei edes silloin kun puoliso pyyttää tai vaatii. Siitä asiasta saa päättää ihan itse, ja parempi niin onkin tehdä, ettei tarvitse katkerana muita syytellä pieleen menneestä tai elämättä jääneestä elämästä.
Suomessa onneksi naisenkin on mahdollista yksinkin jättää avioeropaperit ja päättämään asioistaan itse. Oikeastaan se juuri on oikeanlaista vastuunottoa, että ottaa vastuun omasta elämästään ja onnellisuudestaan ja antaa sen juovan läheisen puolestaan kantaa vastuu omista asioistaan.

[kurmitsa]

Aivan ja vielä lisäksi, kenelläkään ei ole velvollisuutta jäädä edes terveen ja mukavan puolison kanssa yhteen. Jos puoliso käyttäytyisi yhtä huonosti jostain muusta syystä kuin alkoholin takia, ajatusta velvollisuudesta ei ehkä jostain syystä syntyisi niin helposti.

[juhapetteri]

Uuden alku on mahdollista vasta sitten kun päätät oikeasti ottaa elämällesi uuden suunnan. On hienoa, että olet itse pystynyt lopettamaan alkohlin juomisen vaikka puolisosi jatkaa entiseen malliin, vaikka pitääkin pullot ja tölkit piilossa eikä juo sinun nähden. Kokemuksesta tiedän miten vaikeaa voikaan olla ajatus erosta tai ei sen ajatteleminen niinkään vaan ryhtyminen sanoista tekoihin.

Aika kuluu nopeasti ja iän karttuessa se tuntuu kuluvan yhä nopeammin. Siksi alkoholin sävyttämään epätyydyttävään suhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan kovin pitkään. Alkoholismi on pahimmillaan vakava sairaus, mutta siitä on mahdollista toipua. Apua ja tukea on saatavana. Sitä pitää kuitenkin alkoholistin itsensä osata hakea. Motivaatio on ehdottoman tärkeää ja mikäli sitä ei ole, raitistuminenkaan ei onnistu. On inhmillistä antaa alkoholistille mahdollisuus, mutta mikäli hän ei siihen tartu ja jatkaa vaan päihteiden käyttöään, ei puolison ole missään nimessä tarpeen sitä sietää. Kyse kun ei ole vaan juomisesta vaan kaikista niistä ikävistä seurauksista, joita jatkuvasta päihteiden ongelmakäytöstä seuraa alkoholistille mutta myös hänen lähipiirilleen.

Mitä varhemmin sinä päätät mitä haluat elämältäsi sitä varmemmin pääset tavoitteisiisi. Pohdi mikä on se "liima", joka sai sinut aikanaan aloittamaan yhteisen taipaleen puolisosi kanssa. Mieti ovatko yhteiset kiinnostuksenne kohteet kokonaan kadonneet ja onko niitä edes enää löydettävissä uudelleen. Olet kertonut oman kantasi - ehkä monta kertaa - kumppanisi päihteiden käyttöön ja omalla esimerkilläsi osoittanut haluavasi päihteetöntä elämää. Nyt pallo on hänellä. Ajattelen, että sinun mittasi taitaa alkaa olla aika täynnä...

Voimia sinulle edessäsi oleviin ratkaisuihin! Lähteminen ja jääminen; molemmat vaativat kovia päätöksiä.

Ystävällisin terveisin

Juhapetteri