Olet täällä

Miehen juominen vie järkeni, auttakaa!

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Miehen juominen vie järkeni, auttakaa!

ViestiKirjoittaja Omenankukka » 7.8.2020 19:26:28

Tekstisi tuntuu kovin tutulta. Ikävä kyllä. Omakohtaista kokemusta juopon vaimona. Ollaan oltu parikymppisistä yhdessä, silloin maistui molemmille reippaasti, mikäs siinä, sitä surutonta nuoruusaikaa. Haimatulehduksia, rattijuopumuksia en muista enää kuinka monta, tällä rakkaalla miehelläni. Nykyään olemme perhe, kolme rakasta lasta, alle kouluikäisiä. Itse en ole humalassa ollut sen jälkeen kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun olen max 5 olutta tms ottanut.

Viimeinen vuosi mennyt huonompaan suuntaan, tämän kuningas alkoholin kanssa. Se on hyvin raskas pyörä perhe-elämässä. Taas on miehellä kortti kuivumassa, eipä tunnu haittaavan, ei käy töissä muutenkaan. Nyt kun alkaa olemaan jokapäiväistä tuo kaljankittaaminen, se väkisinkin saa minut raivon partaalle. Heti kun kuulenkin tölkin aukaisun, tai vaihtoehtoisesti miehen äänestä, että jo on korkattu, niin nousee niskavillat pystyyn ja tulee niin valju tunne sisälle. Surullinenkin, miksi taas. Jo nyt, aamusta alkaen. Esikoinen huomaa myös muutoksen isässään, ja tietää jo odottaa että seuraavana päivänä isä on taas huonolla tuulella.

Osaa, ja on myös hyvä isä. Kun selvinpäin. Ja hyvä mies. Mutta vaikka miten koitan muistella niitä hyviä puolia miehessäni, niin jotenkin ne pikkuhiljaa ovat alkaneet murentua, tämän juoppomiehen varjon alle. Vasta tänä vuonna olen alkanut puhumaan miehen alkoholinkäytöstä. Ennen hyssyttelin, salailin, keksin jopa peitetarinoita. Nykyään en enää tee niin.

Lupasi viimeksi lopettaa kuukausi sitten. En oikein edes sisimmässäni uskonut. Vaikka samalla toivoin eniten maailmassa, että tee se nyt. Mitään ei tapahtunut. Tuli krapula, päivät kuluu, olutta kannetaan kaupasta entiseen tahtiin. Tai hän kantaa, en minä. Siksi en meillä käykään ruokakaupassa, vaan toimin kuskina. Muutenhan jäisi oluet saamatta.

Olen käynyt ennenkin täällä lukemassa useita elämän kohtaloita. Monet niin pelottavan tutun kuuloisia. Tämä on ensimmäinen kerta kun itse kirjoitan. Lapset nukkuu. Mies kännissä, missä lie.
Mitenhän aloittajan elämä on soljunut eteenpäin? Voimia, jokaiseen päivään!
Omenankukka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 9.8.2018 19:10:49

Re: Miehen juominen vie järkeni, auttakaa!

ViestiKirjoittaja juhapetteri » 18.8.2020 08:28:18

Tästä viestiketjusta on syntynyt hyvä ja monipuolinen vuoropuhelu parisuhteeseen ja perheeseen pesiytyneen päihdeongelman ytimiin. Keskustelu osoittaa myös konkreettisella tavalla sen seikan, että vaikka meistä jokainen on kohtaamiemme ongelmien asiantuntija, ei meistä kuitenkaan kukaan henkilö ole sanomaan ehdottomasti muille miten itse kunkin tulisi toimia pelastaakseen suhteensa ja itsensä; päihdeongelmaisen henkilön pelastaminen kun harvoin onnistuu. Omien selviytymistarinoiden jakaminen sen sijaan antakoon eväitä muille poimia niistä itselleen sopivat neuvot.

Olipa ihmisen elämän mitta millainen tahansa, lopulta se kuitenkin on lyhyt. Siksi ratkaisut - olivatpa ne millaiset tahansa - pitäsi kyetä tekemään riittävän varhain. Itse tein päätökseni jäädä - kaikista vastoinkäymisistä huolimatta - parisuhteeseen päihderiippuvaisen henkilön kanssa. Olen kuitenkin pyrkinyt mahdollisuuksieni mukaan elämään täysipainoista elämää kumppanini sairaudesta huolimatta suuntaamalla lähes kaiken tarmoni mieltäni kiinnostaviin asioihin. Kumppani tyytyy paljon vähempään. Hänelle riittää päivittäinen humaltuminen.

Me olemme kaksi aikuista ihmistä ilman lapsia. Ajatetelen, että taannoinen ratkaisuni tulevan elämäni suuntaviivoiksi olisi saattanut olla toinen, mikäli olisi ollut tarpeen ajatella asiaa myös lasten tulevaisuuden kannalta. Oma ratkaisuni oli näin ollen monin verroin helpompi kuin täällä keskuetelevan monen muun henkilön kohdalla.

Vaikeita asioita eikä missään nimessä suoraviivaisen selkeitä...
juhapetteri
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 47
Liittynyt: 28.2.2020 13:32:10

Re: Miehen juominen vie järkeni, auttakaa!

ViestiKirjoittaja Orvokkiko » 31.1.2021 13:56:19

Olen lueskellut tässä muiden tarinoita ja kerron nyt omat viikonlopun kuulumiset. Ollaan nelikymppisiä puolet elämästämme yhdessä viettäneet lapseton pariskunta. Päällisin puolin kaikki hyvin ja taloudellisesti tullaan ihan hyvästi toimeen. Tehdään molemmat 3-vuorotyötä ja vapaat viikonloput ei ole itsestään selvyyksiä. Tämä viikonloppu oli pitkästä aikaa molemmilla vapaa ja aloin jo tuttuun tyyliin etsiä merkkejä meinaako puoliso viikonlopun juoda. Suoraan ei voi kysyä koska hermostuu tai valehtelee. Ensimmäinen merkki tulikin jo keskellä viikkoa, suklaalevy ja pitsatarvikkeet lauantaille. Suklaa oli tarkoitettu minulle, joten kysyin mitäs hän itselleen on meinannut, vastaus "pari olutta". Mulla tästä kierrokset nousee, koska 2 viikkoa sitten meni taas koko viikonloppu juodessa. Vastaus oli vanha tuttu, on jo oppinu ettei liikaa juo. No perjantai meni hyvin, kotona oltiin. Ehdotin että ottaisi ne oluet siinä illalla, ei tarviis koko lauantaita niille varata ja voitais yhdessä jotain lauantaina tehdä. Ei käynyt. Lauantai koittikin ja lähti heti aamusta koiran kanssa ajelemaan, minä jäin lumitöihin. Tuli parin tunnin päästä takaisin ja kehui miten olut oli veljen luona käydessä maistunut hyvälle. Tästä hävisi puolilta päivin autotalliin juomaan. Iltapäivällä yhytin hänet kaljakassin kanssa pihalta, oli naapuriin lähdössä. Kertoi, että ovat lähdössä toiselle paikkakunnalle kaveria morjestamaan ja pubiin. Pyysin tulemaan lähemmäksi juttelemaan ja kielsin lähtemästä, kumpikaan ei hänelle käynyt. Sanoi tulevansa seitsemäksi kotiin, sit tehdään pitsa ja loppuu hänen ralli. Kello tuli seitsemän, ei näy ketään. Laitoin viestiä missä olet ja joko alan pitsaa tekemään. Sain vastaukseksi kuvan, jossa auton konepelti ylhäällä. Soitin ja pyysin osoitteen missä on, ilmoitin, että voin tulla hakemaan. Äkäinen vastaus ettei minun tarvitse puuttua ja luuri korvaan. Yhdeksältä nään naapurin auton tulevan pihaan, mutta kyydissä ei ketään. Soitto perään missä olet, vastaus Pubissa. Kysyin itkien mikä häntä vaivaa kun tekee tällaista. Vastaus oli tuttu, kohta tulen ja luuri korvaan. Jossain vaiheessa havahdun autotalliin syttyviin valoihin, en jaksa reagoida. Herään kolmen maissa astioitten kilinään ja mikron ääneen keittiössä. Pian tuttu hiljaisuus ja tuolin nitinä, sammunut keittiöntuoliin istualteen. Raivaan ruokia pöydästä ja käyn pari kertaa tarkastamassa hengittääkö. Aamuun mennessä siirtynyt sänkyyn nukkumaan, minä nukuin eri huoneessa. Heräsin aamulla käyttämään koiraa, autotallissa valot ja basso jytkää. Herätän puolison huutamalla ja pakotan ylös sammuttamaan musiikin. Saadaan riita aikaiseksi ja saan hysteerisen itkukohtauksen, en jaksa enää. Nousee samuttamaan musiikit ja alkaa pitsanpaistoon. Edelleen humalassa kommentoi koko ajan tekemisiään koiralle, selittää myös miten pidän pari päivää mykkäkoulua ja lepyn sitten. En kestä kuunnella, laitan makkarissa kuulokkeet korviin. Pian häviää taas autotalliin, puen ja menen perässä. Siellä on jo kaksi humalaista kaveria valmiina. Pyydän tulemaan juttelemaan, ei onnistu, kerkeää minun ripityksen kuunnella kuulemma myöhemminkin. Seuraan sisällä autotallin nurkalle kusekselevia juoppoja. Äsken tuli auto pihaan, olin koiraa käyttämässä ulkona. Porukka pakkaantuu humalassa pihalle, kello ei vielä edes kahta iltapäivällä. Kukaan ei olevinaan huomaa meitä vaikka kuulen yhden sanovan minun olevan pihalla. Porukka pakkantuu autoon, pitsa on edelleen koskematta pöydällä.
Orvokkiko
 

Edellinen

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa