Olet täällä

Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 22.10.2020 20:16:03

Kiitos toka vieras viestistäsi. Ehkä olen verrannut tavallaan tilannettamme siihen, kun vaikka joissain perheissä ollaan reissutyössä - eihän ne reissutyöläistenkään lapset aina toista vanhempaansa nää. Eihän tässä mitään samaa ole, tietenkään. Olen jotenkin järkeillyt, että yhtä lailla se isä on poissa silloinkin, kun erotaan. Nyt vaan satutaan vielä asumaan saman katon alla. En koskaan hauku lapselle hänen isäänsä (jotkut kai tekee sitäkin), totean vaan että isi on reissussa ja tulee myöhemmin kotiin, tämä on lapselle aina kelvannut. Hän on kuitenkin vasta 3v.

Erohan siis tällä menolla tulee kyllä, sitä vaan mietin että teenkö karhunpalveluksen jos eroan nyt jo, enkä vasta esim. vuoden päästä. Lapsi osaisi silloin kertoa, jos isiviikonloppuina on sattunut jotain. Nyt on vielä niin kovin pieni ja vanhemman hoitoa vailla, eikä välttämättä ymmärrä mitä tapahtuu jos jääkin ilman hoitoa. Isä kyllä lastaan selvästi rakastaa ja tiedän että hän haluaa olla lapsensa elämässä mukana, mutta sitä en tiedä viekö viina miehen siinä määrin, ettei se rakkaus omaa lasta kohtaan riitä. Sellaisia ne riippuvuudet kai on, suorittamisen rimaa lasketaan ja lasketaan kunnes mennään jo tosi syvissä vesissä, eikä siinä mikään maailman rakkaus auta vaan velvollisuudet jää hoitamatta.

Ottakaa huomioon myös se, että täällä tulee jaettua ne kaikkein synkimmät tilanteet ja tunteet. Arki on kuitenkin suurimmaksi osaksi sitä tavallista arkea, syyskuun loppu ja tämä lokakuu on ollut meillä ihan neutraali. Meillä ei koskaan riidellä tai huudeta, etenkään lapsen aikana. Eikä tulla riitelemäänkään, koskaan lapsi ei tule meillä siitä kärsimään, että äiti ja isä tappelee. Sanaharkat, joita on tullut, on aina käyty niin että lapsi on ollut esim isovanhemman kanssa muualla. Aikoihin ei olla edes tästä asiasta keskusteltu, en muista edes milloin viimeksi. Olisikohan ollut viime talvena. Joskus ohimennen olen maininnut, etten ole tilanteeseen tyytyväinen, mutta en ole enää jaksanut keskustella. Mies tulee ja menee, ja olen ollut vaan tyytyväinen kun on kaljansa juonut muualla. Jos vaikka löytäisi joskus reissuillaan jonkun naisen, minkä mukaan lähtisi (mustaa huumoria) :D

Vieras xxx kysyi, miten voin elää näin. Kaikkeen tottuu, lisäksi olen todella voimakastahtoinen luonteeltani. Elämäni on täynnä ihania ja hyviä asioita, kuten myös on lapseni elämä. Meillä on tukea ja apua, ystäviä, harrastuksia... Mies näyttelee elämässäni hyvin pientä roolia, täällä se tietenkin kuulostaa siltä että kaikki pyörii hänen ympärillään koko ajan.

Minä lähden kyllä. Ajoitus vaan on vielä hakusessa. Aion voittaa nämä pelot.
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Maria H » 11.11.2020 15:25:48

Hei Meridia!
Olen Maria ja mukana vanhemmuuden teemaviikoilla lapsilähtöisen päihdekuntoutuksen ammattilaisena. Haluan heti alkuun sanoa, kuinka hienoa ja rohkeata on, että olet lähtenyt puhumaan asiasta täällä päihdelinkissä ja läheistesi kanssa. On tärkeää, ettet jää yksin koska apua ja tukea on saatavilla. Ja aivan varmasti myös ymmärrystä sinun ja lapsen tilanteeseen.
Aloitit kirjoittamisen siten, että on vaikea kirjoittaa koska pelkäät. Usein kirjoittaminen ja puheeksi ottaminen on askel kohti muutosta.

Näet teidän perheen tilannetta myös lapsenne näkökulmasta ja häntä huomioon ottaen, mikä on hienoa ja tärkeää. Mietit myös tulevaa ja miten ero vaikuttaa miehen päihteiden käyttöön ja voiko hän ottaa vastuuta yksin lapsesta. Niin kuin vieraat ja vertainen jo kirjoitti, niin lastensuojelun ja lastenvalvojan kanssa voi asioista sopia, sitten kun/jos on ajankohtaista. Jokainen aikuinen on kuitenkin vastuussa omista päätöksistä ja teoista, johon usein liittyy jokin muutos. Voi olla hyvä tai vähemmän hyvä muutos päihteettömyyden suhteen. Mutta vastuuta toisen puolesta liittyen päihteiden käyttöön ei voi ottaa. Usein, tiedostamatta perheen tilanne voi mahdollistaa päihteiden käytön ja tilanne jatkua ilman muutoksia. Muutos voi tässä kohtaa myös olla isälle mahdollisuus raitistumiselle/vähentämiselle tai ainakin herättämään sitä ajatusta minkälainen isä hän haluaa olla teidän lapselle.
Kuten vieras jo kommentoi niin myös ammattilaisena olen samaa mieltä, että lapsi aistii kodin ilmapiirin ja vaikuttaa lapsen kasvuun ja turvallisuuden tunteeseen. Asettamasi aikaraja auttaa varmaan sinua jaksamaan tilanteessa, mutta huomaan miettiväni, voiko lapsi odottaa yhtä kauan?

Jos asioista haluat puhua nimettömästi, niin Ensi- ja turvakodin liitolla on chat, joka aukeaa osoitteessa www.vauvaperhe.fi. Siellä voit keskustella perheenne tilanteesta, kun toinen vanhempi juo.
Maria H
Lapsilähtöinen päihdetyö
 
Viestit: 5
Liittynyt: 21.11.2019 13:59:18

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 12.11.2020 13:27:17

Kiitos Maria H. vastauksesta.

Tilanne elää. Mehän elellään lapsen kanssa pääsääntöisesti kaksin viikonloput. Mies ei ole ottanut kotona enää juurikaan mitään, pari saunakaljaa jos on saunaa kotona lämmittänyt. Muutenhan se huitelee tuolla omissa menoissaan, mikä ei minua haittaa. Kunhan ei kotona juo. On ollut vähemmän ärsyyntynyt kuin esim elokuussa, tiedä sitten mistä se johtuu.

Arvet minussa eivät kuitenkaan enää parane, eikä se muutos nyt enää mitään auta. Eipä ole iso muutos elää ilman kumppania, kun nytkin hoidan kaiken oikeastaan yksin. Taloudellinen puolikaan ei pelota, työssäkäyvä kun olen.

Olen puhunut erään läheiseni kanssa tästä asiasta ja siihen liittyvistä peloista. Hänellä on ammatillista kokemusta aiheesta. Siitä on ollut paljon apua ja olen saanut paljon varmuutta päätöksiini. Olen oppinut myös arvostamaan itseäni enemmän tässä kuviossa ja ymmärtämään, miten paljon minun hyvinvointini vaikuttaa koko hommaan. Eli "kissa on pöydällä" ja tällä hetkellä teen toimintasuunnitelmaa jonka aion käynnistää vuodenvaihteen jälkeen. Siihen mennessä kaiken pitäisi olla jo selvää muiden asioiden osalta. Vuosia en aio enää odottaa, ei tämä ole sellaista elämää mitä haluan elää. Tai tarjota lapselleni.

Hemmetin epäreilulta tuntuu, ettei puolisoni ole tietoinen näistä mietteistäni, mutta en usko että kertominen muuttaisi mitään. Olen väläytellyt eron mahdollisuutta jo aiemmin, eikä silloinkaan tapahtunut mitään. Totesi, että jos en tätä halua, ei ole pakko jatkaa.

Aivan hirveältä tuntuu lapsen puolesta. En olisi halunnut hänelle tällaista elämää, kahta eri kotia, enkä olisi koskaan raskausaikanani uskonut että tästä voisi tulla tällainen näytelmä. Moni läheiseni on todennut, että onneksi "minä olen minä"; tasainen, järkähtämätön turva. Päihteetön, ollut aina ja tulen myös olemaan.

Kiitos myös tuosta linkistä. Tutustun siihen, kun lähdön hetki on käsillä. Silloin varmasti kaipaan jonkun tukea.
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Mamma-94 » 22.11.2020 17:05:01

Meridia kirjoitti:Kiitos toka vieras viestistäsi. Ehkä olen verrannut tavallaan tilannettamme siihen, kun vaikka joissain perheissä ollaan reissutyössä - eihän ne reissutyöläistenkään lapset aina toista vanhempaansa nää. Eihän tässä mitään samaa ole, tietenkään. Olen jotenkin järkeillyt, että yhtä lailla se isä on poissa silloinkin, kun erotaan. Nyt vaan satutaan vielä asumaan saman katon alla. En koskaan hauku lapselle hänen isäänsä (jotkut kai tekee sitäkin), totean vaan että isi on reissussa ja tulee myöhemmin kotiin, tämä on lapselle aina kelvannut. Hän on kuitenkin vasta 3v.

Erohan siis tällä menolla tulee kyllä, sitä vaan mietin että teenkö karhunpalveluksen jos eroan nyt jo, enkä vasta esim. vuoden päästä. Lapsi osaisi silloin kertoa, jos isiviikonloppuina on sattunut jotain. Nyt on vielä niin kovin pieni ja vanhemman hoitoa vailla, eikä välttämättä ymmärrä mitä tapahtuu jos jääkin ilman hoitoa. Isä kyllä lastaan selvästi rakastaa ja tiedän että hän haluaa olla lapsensa elämässä mukana, mutta sitä en tiedä viekö viina miehen siinä määrin, ettei se rakkaus omaa lasta kohtaan riitä. Sellaisia ne riippuvuudet kai on, suorittamisen rimaa lasketaan ja lasketaan kunnes mennään jo tosi syvissä vesissä, eikä siinä mikään maailman rakkaus auta vaan velvollisuudet jää hoitamatta.

Ottakaa huomioon myös se, että täällä tulee jaettua ne kaikkein synkimmät tilanteet ja tunteet. Arki on kuitenkin suurimmaksi osaksi sitä tavallista arkea, syyskuun loppu ja tämä lokakuu on ollut meillä ihan neutraali. Meillä ei koskaan riidellä tai huudeta, etenkään lapsen aikana. Eikä tulla riitelemäänkään, koskaan lapsi ei tule meillä siitä kärsimään, että äiti ja isä tappelee. Sanaharkat, joita on tullut, on aina käyty niin että lapsi on ollut esim isovanhemman kanssa muualla. Aikoihin ei olla edes tästä asiasta keskusteltu, en muista edes milloin viimeksi. Olisikohan ollut viime talvena. Joskus ohimennen olen maininnut, etten ole tilanteeseen tyytyväinen, mutta en ole enää jaksanut keskustella. Mies tulee ja menee, ja olen ollut vaan tyytyväinen kun on kaljansa juonut muualla. Jos vaikka löytäisi joskus reissuillaan jonkun naisen, minkä mukaan lähtisi (mustaa huumoria) :D

Vieras xxx kysyi, miten voin elää näin. Kaikkeen tottuu, lisäksi olen todella voimakastahtoinen luonteeltani. Elämäni on täynnä ihania ja hyviä asioita, kuten myös on lapseni elämä. Meillä on tukea ja apua, ystäviä, harrastuksia... Mies näyttelee elämässäni hyvin pientä roolia, täällä se tietenkin kuulostaa siltä että kaikki pyörii hänen ympärillään koko ajan.

Minä lähden kyllä. Ajoitus vaan on vielä hakusessa. Aion voittaa nämä pelot.


Nyt on kyllä erikoista/naiivia tekstiä. Luuletko tosiaan , ettei lapsenne kärsi siitä, että suhde voi noin huonosti? Alkoholismi on koko perheen sairaus - se koskee kaikkia perheessä. Lapsi vaistoaa jo hyvin pienenä ristiriidat ja sen minkälainen tunnelma perheessä on. Ns tunneilmasto. Se että uskottelet itsellesi, että voit ulkoistaa lapsesi tuosta tilanteesta on vain itsesi pettämistä. Nyt on aika kohdata ongelma niin kuin se on.

Tuo myöskin, että puoliso ei merkitse muiden asioiden rinnalla mitään.. Minkälainen malli se on parisuhteesta? Tunnekylmyys paistaa läpi.

Sinun on aika myöntää ja nähdä asiat kuten ne on ja sen, että lapsesi isällä on vakava krooninen sairaus. Sinä et voi lopettaa alkoholistin juomista - eikä lapsikaan.
Sinun on hyväksyttävä tilanne ja rueta järjestämään elämää sen mukaan. Lapsella on oikeus omaan isään, yhdessäoloon hänen kanssaan riippumatta teidän väleistä. Äitinä sinun tehtävä on tukea ja vahvistaa sitä sen verran kun voit. Tsemppiä! :)
Mamma-94
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 22.11.2020 16:52:20

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 23.11.2020 13:36:39

Kiitos viestistäsi mamma-94. En tiedä luitko muita viestejäni (etenkin tuota viimeisintä), mutta lähtöähän tässä valmistelen. Ainoa asia mitä pelkään, on se että lapsi jää hoitamatta mieheltä. Tämä käy ilmi muista viesteistäni. En missään nimessä ajattele, että voisin miestäni parantaa, se on utopiaa.

Alkuperäinen kysymykseni koski sitä, miten tällaisissa pikkulapsiperheissä asiat saadaan järjestymään eron koittaessa, jos toinen on alkoholisti. Pelkään eniten sitä, että lapselle sattuu jotakin ollessaan isänsä kanssa. En mitään muuta, ero itsessään ei minua pelota. Näissä puhelimella kirjoitetuissa viesteissä ajatus lähtee myös nopeasti rönsyilemään, eikä lopputulos ole ihan niin järkevä kuin toivoin.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että haluaisin isän ulkoistaa lapsen elämästä. Päin vastoin, tietenkin haluan että hänellä on isä, tämäkin käy viesteistäni ilmi. Mutta mitäs sitten, jos isä ei isyyteen pysty? Jos lapsi jää hoitamatta, etenkin kun on vielä niin pieni. Kuka minua auttaa pitämään lapsen puolia?

Minä en puolisoani kohtaan katkeruutta aio kantaa. Tietenkin harmittaa, ettei elämästä tullut sitä mitä yhdessä ensin rakennettiin, mutta sille en voi mitään. Lapselle en tule pahaa sanaa isästään sanomaan, avaudun mieluummin vaikka tänne anonyymisti (kuten nytkin). Olkoot millainen juoppo vain. Mielestäni ei ole minun tehtäväni hänen isä-lapsi suhdettaan kantaa, hänen on se tehtävä itse. Tukea voin, mutta kannattelemaan en ala.

Edelleenkin kaipaisin kokemuksia sellaiselta, joka on tämänkaltaisen skenaarion elänyt. Saisin voimia tulevaa varten.
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Mamma-94 » 23.11.2020 16:39:02

Meridia kirjoitti:Kiitos viestistäsi mamma-94. En tiedä luitko muita viestejäni (etenkin tuota viimeisintä), mutta lähtöähän tässä valmistelen. Ainoa asia mitä pelkään, on se että lapsi jää hoitamatta mieheltä. Tämä käy ilmi muista viesteistäni. En missään nimessä ajattele, että voisin miestäni parantaa, se on utopiaa.

Alkuperäinen kysymykseni koski sitä, miten tällaisissa pikkulapsiperheissä asiat saadaan järjestymään eron koittaessa, jos toinen on alkoholisti. Pelkään eniten sitä, että lapselle sattuu jotakin ollessaan isänsä kanssa. En mitään muuta, ero itsessään ei minua pelota. Näissä puhelimella kirjoitetuissa viesteissä ajatus lähtee myös nopeasti rönsyilemään, eikä lopputulos ole ihan niin järkevä kuin toivoin.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että haluaisin isän ulkoistaa lapsen elämästä. Päin vastoin, tietenkin haluan että hänellä on isä, tämäkin käy viesteistäni ilmi. Mutta mitäs sitten, jos isä ei isyyteen pysty? Jos lapsi jää hoitamatta, etenkin kun on vielä niin pieni. Kuka minua auttaa pitämään lapsen puolia?

Minä en puolisoani kohtaan katkeruutta aio kantaa. Tietenkin harmittaa, ettei elämästä tullut sitä mitä yhdessä ensin rakennettiin, mutta sille en voi mitään. Lapselle en tule pahaa sanaa isästään sanomaan, avaudun mieluummin vaikka tänne anonyymisti (kuten nytkin). Olkoot millainen juoppo vain. Mielestäni ei ole minun tehtäväni hänen isä-lapsi suhdettaan kantaa, hänen on se tehtävä itse. Tukea voin, mutta kannattelemaan en ala.

Edelleenkin kaipaisin kokemuksia sellaiselta, joka on tämänkaltaisen skenaarion elänyt. Saisin voimia tulevaa varten.


Mikä on miehen tämän hetkinen tilanne? Onko juominen viikonloppu painotteista? Jos lapsi esimerkiksi on sopimuksella joka toinen vkl + joka toinen ke ja to (yht 10pv kuukaudessa) siinä on hänellä vapauksia ja mahdollisuuksia juoda. Vai juoko hän normaalisti ihan lapsen läsnäollessa?
Viikko viikko sopimus voi olla vähän liikaa tuon ikäiselle, mutta myöhemmin voi tilanne olla eri ja sen muuttaa.

Ero tilanteissa olisi tärkeintä, että ei anna tilanteen tulehtua ja mutkistua enempää. Lapsenne etu on, että pääsette sopimukseen mahd pian ja että ette tuo teidän väliin enää vanhoja kaunoja ja riitoja. Mennyt on mennyttä ja yhteistyö jatkuu vain lapsen asioihin liittyen. Etävanhemman rooli on hoitaa lasta vähemmän - mihin usein alkoholisti pystyy, kuten pystyy työnsäkin hoitamaan.
Mamma-94
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 22.11.2020 16:52:20

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 23.11.2020 20:49:11

Tämänhetkinen tilanne on se, että juo viikonloput ja joskus viikolla, mutta yleensä ei juo kotona. Jos juo kotona, tekee sen niin että olemme jo nukkumassa. Tämä luo hänelle illuusion, ettei juomisesta ole "mitään haittaa".... Juotujen juomien määrä on nousujohteinen, eli juo koko ajan määrällisesti enemmän, vaikka ei sen useammin. Eli ongelma tulee pahenemaan näillä tulevaisuusnäkymillä.

Päivällä ei ole juonut kun on ollut lapsen kanssa, ehkä tässä on sekin että tietää minun kuitenkin tulevan aina ajoissa kotiin, missä sitten olenkin. Kerran olen hänet yllättänyt juomasta kun on ollut lapsen kanssa, tästä on jo jonkin verran aikaa. Olin itse tuolloin illan ja alkuyön poissa kotoa. Oli juonut lapsen nukkumaanmenon jälkeen "vaan pari" omien sanojensa mukaan, mutta käytös puhui toista. Lapsi heräili tuohon aikaan öisin ja luojan kiitos heräsi vasta kun olin jo kotona (en itse käytä alkoa, olin tuolloinkin vesiselvä). Mies ei reagoinut lapsen itkuun mitenkään, vaan nukkui sikeää humalaisen unta. Tämän jälkeen en ole ollut edes alkuyötä poissa kotoa. Olen hoitanut lapsen yöt 99% ajasta muutenkin, vauvana imetyksen ym takia, ja myöhemmin ihan vaan tottumuksesta. Ja siksi myös, kun mies juo eikä hänelle silloin mitään lasta voisi yöksi jättää hoidettavaksi.

Hoidan lapsen nykyään varmaan noin 80% ajasta, joten ihmettelen kovasti jos haluaisi edes ehdottaa viikko-viikko järjestelyä. En suostuisi siihen muutenkaan näin pienen kanssa, eikä se olisi kohtuullistakaan kun ei lapsi nytkään isin kanssa ole yötä kaksin.

Mietin itsekin tuota joka toinen viikonloppu la - su, plus sitten kaksi arki-iltaa viikossa. Ja muutoinkin saa lasta tietty viedä puistoon ym, mutta minun luonani lapsi pääasiassa asuisi. Pelottaa vaan hirveästi, miten tuo viikonloppu sitten sujuisi. On kaksi vaihtoehtoa: homma lähtee ihan lapasesta eikä lasta voi antaa isälle ollenkaan, tai sitten alkaa suorittaa "hyvää isyyttä" täysillä silloin kun on lapsen kanssa. Jälkimmäistä tietty toivon, mutta miehen arvaamattomat juomistavat tietäen kaikki on mahdollista.

Tässä pitäisi vielä ainakin 15 vuotta tulla toimeen, niin tottakai yritän säilyttää välit mahdollisimman hyvinä. Omalta osaltani pystyn säilyttämään malttini vaikka tulisi mitä vastaan, koska tiedän sen olevan lapsen edun mukaista. En ole muutenkaan riidanhaluinen ja haluaisin vain, että tämäkin asia hoituisi ilman sen suurempia draamoja. Toivottavasti kaikki menisi niin.

Kiitos Mamma-94 kun olet vastaillut niin aktiivisesti :)
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Vieras » 24.11.2020 10:52:38

Kannattaa muuten katsoa tuo katseluvinkki yle areenasta " Noidankehässä".. Katsomisaikaa ei taida olla enää kauaa. Viimeinen jakso varsinkin avaa kummasti silmiä ja antaa toista näkökulmaa.
Agnetan tapauksessakin lopulta vastuu erosta jäi hänen lapselleen, joka joutui uhkaamaan, että ero isästä tai hän katkaisee välit.. Helposti vaimona sokeutuu tilanteelle ja tosiaan kuvittelee, ettei lapset siitä kärsi.

Tiettyä komiikkaa on muuten siinä, että puoliso (minäkin) uhkailee ja yrittää pakottaa juoppoa valitsemaan "viina tai minä" ja lapset sitten tekevät samaa äidilleen "juoppo tai meidät"..

Mielestäni lopulta on parempi, että yksi tuhoutuu, kui että tuhoutuu koko perhe. Ohjelmassa muuten on esimerkki siitäkin, kun ulos heittetty mies hakeutui hoitoon ja raitistui. Mutta kävi miten kävi, niin perheen elämä helpottuu ja rauhoittuu kuitenkin.
Vieras
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 24.11.2020 11:24:10

Hei Vieras,

juu, pitäisi kyllä katsoa tuo. Mun ajatukset on kypsyneet tuosta syksyisestä aloituksesta siihen pisteeseen, että vuodenvaihteen jälkeen lähden. Nopeampaa en pääsekään, kun on asioita jotka pitää järjestää ennen lähtöä. Tyhjän päälle en hyppää. Pelottaa vaan niin kovasti kaikki, vaikka tiedän että ei ole muita vaihtoehtoja kuin lähteä. Hassua, miten olo on puoliksi pelkoa tulevasta ja puoliksi helpotusta siitä, että tilanne etenee johonkin. Onneksi nyt minulla on yksi ystäväkontakti, jolle olen kertonut kaunistelematta ihan kaiken alusta saakka. Se tuntuu hyvältä, ei tarvitse koko taakkaa kantaa sentään ihan yksin.
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Elsi » 24.11.2020 22:35:29

Meridia,
minulla on ollut ja vieläkin osittain on täysin identtinen tilanne kanssasi. Lapsia on tosin kaksi, 5- ja 7-vuotiaat. Olen taiteillut ns. hyvän miehen mutta valitettavasti alkoholistin kanssa jo yli 10 vuotta. Viimeiset 3 vuotta on oltu tilanteessa, jossa on omat kodit mutta yhteiseloa on jatkettu, koska olen halunnut lasten kasvavan isommiksi ja samalla tietenkin toivonut, josko muutos vielä tulisi... Eroyrityksiä on takana muutama mutta pari vuotta mennyt nyt suhteellisen tasaisesti, koska omat asunnot ovat rahoittaneet tilannetta ja erityisesti minua mutta eivät valitettavasti poistaneet ongelmaa. Jota miehen mielestä ei tietenkään ole muilla, kuin minulla :lol:

Tunnistan hyvin tuon huolesi lapsista ja siinä isoin syy, miksi olen venyttänyt lopullisia ratkaisuja näinkin pitkään. Nyt lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät paremmin, osaavat kertoa ja heille voi puhua avoimemmin. Huomaan itse, että kun se tietty deadline, jonka aikanaan itselleni asetin, alkaa lähestymään, alan olemaan täysin täynnä tätä showta ja valmis lähtemään lopullisesti.

Ymmärrän monen näkökulman lasten hyvinvoinnista ei hyvinvoivassa perheessä. Näkökulmat on hyviä ja niissä on totuutta. Kuitenkin jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen eikä lapset välttämättä kärsi suhteettoman paljon, jos kotona ei ryypätä lasten nähden, taistella ja vastuuta kantava vanhempi voi hyvin ja jaksaa kannatella hyvää elämää. Näin minäkin jaksoin. Ajan kuluessa huomasin kuitenkin , ettei jaksaminen tule kestämään ikuisuuksia vaan omat voimat ja tunteet hupenevat. Silloin on hälytyskellojen soitava, ettei kannattelevan väsyessä mennä pakkaselle vaan ollaan rohkeita tekemään muutos. Pakkaselle mentäessä tulee väkisin riitoja, huonoa ilmapiiriä, ylikuormitusta, väsymystä ja negatiivisia ajatuksia liikaa - näin on nyt käynyt minullekin enkä pidä siitä yhtään.

Meillä erosta ei valitettavasti tule kovin helppo. Olen siitä useaan otteeseen puhunut ja se puhe päättyy aina riitaan. Mies tulee vaatimaan mahdottomia lasten suhteen mutta olen onnellinen, että olen vuosien varrella pystynyt junailemaan asumis-, koulu- ja päiväkotikuviot niin, että hänen on tyydyttävä siinä kohtaa ratkaisuun joka on myös lasten edun mukaista. Toivon koko sydämestäni , että eromme saa hänet havahtumaan ja raitistumaan, lastensa vuoksi, ja haluan tukea heidän suhdetta kaikin mahdollisin tavoin. Minun puolesta viettäkööt vaikka 24/7 kunhan isä ei päihteile! Niin kauan, kun päihteet on kuitenkin mukana kuvioissa, kuten meillä todennäköisesti on lasten isällä ollessa, on pakko pitää ohjia hieman tiukemmin omissa käsissä ja varautua kaikkeen mahdolliseen. Sekä pysyä tarvittaessa tiukkana.

On tämä perkele koko jumalainen kuningas, joka niin monen ihmisen elämän polkua tuhoaa :evil:
Elsi
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 26.11.2020 13:10:22

Kiitos Elsi, tutulta kuulostaa tekstisi. Ja nimenomaan tuo, että tiettyyn deadlineen jaksaa sinnitellä, kunnes huomaa ettei enää pysty kannattelemaan sitä hyvää elämää sellaisessa ympäristössä. Minullakin se suurin väsähdys on tullut tässä ihan viimeviikkoina, kun olen oikeasti sisäistänyt tilanteen ja sen, että minäkin olen vain yksi ihminen. Ja sen, ettei tähän orkesteriin voi koko elämäänsä käyttää.

Meilläkään ei lapsen silmien alla mies sekoile tai ryyppää, mutta en tiedä kävisikö niin silloin, kun en ole puskurina välissä. Tuon "pari vaan" on vähän suhteellinen käsite. Yksinkertaisesti, lapsen turvallisuus huolettaa.

Meidän tilanteet eroaa siinä, että minä en enää usko tai toivo muutoksen tulevan, vaan päätepysäkki on tässä liitossa saavutettu. Liian paljon on tapahtunut.

Tsemppiä sinullekin vaikeaan tilanteeseen! Toivottavasti kaikki helpottuu lasten kasvaessa, kun saavat myös oman äänensä kuuluviin :)
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Elsi » 26.11.2020 23:42:13

Tunnetko Meridia koskaan sääliä miestäsi kohtaan? Minä tunnen. Ja se on se vaikea paikka itselle. Vaikka paljon pahaa on tapahtunut, niin paljon liikaa, mutta silti mieleeni tulee se pikkupoika, joka jäi niin paljon paitsi myös itse lapsuudessaan. Ymmärrän, että hän voisi nyt isona valita halutessaan toisin. Mutta vaikeaahan se on, jos pienestä pitäen on kasvanut väärään muottiin, päihteiden parissa. Epänormaalista tulee normaali. Eikä silloin enää aikuisena ymmärrä, mitä normaali on. Silti, säälittää. Se on repivä tunne 😔
Elsi
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Vieras » 27.11.2020 12:34:23

Elsi kirjoitti:Tunnetko Meridia koskaan sääliä miestäsi kohtaan? Minä tunnen. Ja se on se vaikea paikka itselle. Vaikka paljon pahaa on tapahtunut, niin paljon liikaa, mutta silti mieleeni tulee se pikkupoika, joka jäi niin paljon paitsi myös itse lapsuudessaan. Ymmärrän, että hän voisi nyt isona valita halutessaan toisin. Mutta vaikeaahan se on, jos pienestä pitäen on kasvanut väärään muottiin, päihteiden parissa. Epänormaalista tulee normaali. Eikä silloin enää aikuisena ymmärrä, mitä normaali on. Silti, säälittää. Se on repivä tunne 😔


En ole Meridia, mutta tuo sääli-teema on kiinnostava. Omalla entisellä puolisollani on ollut myös todella kamala lapsuus ja huonot lähtökohdat. Monin tavoin itselläni on sama juttu. Meitä kahta ankeat olot vaurioitti vähän eri tavoin; mies pakeni päihteisiin ja "uhriutui", minusta tuli vara-jeesus ja hoivaaja. Tällä tavoin vaurioituneet ovat hyvä vastinpari ja napsahatavt helposti yhteen. Aluksi. Harmi kyllä sellaine suhde vahvistaa molempien huono tapaa toimia. Luulen, että koko meidän suhteemme syntyi säälistä.. :shock:
Kun sekoittaa säälin rakkauteen ja alkaa pelastaa ja hoitaa toista, ylläpitää tämän uhri-asennetta ja lapsenkaltaista vastuuttomuutta. Itsellekään ei tule mahdollisuutta tai kykyä luopua kontrollista ja mahdollisuutta oppia kohtaamaan toinen tasaveroisena, ei ylhäältäpäin jonkinlaisena äitinä. Auttaisko sitten arvostus ja myötätunto ihmistä muutenkin näkemään itsensä enemmän urheana selviytyjänä? Mutta pyrin niitä tarjoamaan ilman taka-ajatuksia, en leiki enää jeesusta ja käytä noitakaan keinona pelastaa joku, vaan yritän opetella toimimaan niin koska se tuntuu oikeammalta.

Yritän omaa eksääni kohtaan tuntea nylyisin enemmän myötätuntoa, kunnioitusta ja arvostusta kuin sääliä. Uskon jotenkin, etä sellainen kohtelu voimaannuttaa toista enemmän ja on muutenkin parempi tapa aikuisten välisissä suhteissa. Sääli ja puolesta teleminen vavistaa reppanuutta ja uhriutuvaa käytöstä ja antaa mahdollisuuden hoivaajan hyväksikäyttöönkin. Eikä se lopulta tee hyvää kummallekaan. Mehän exäni kanssa olemme jonkinverran tekemisissä edelleen. Hän on monesta asiasta ottanut vastuuta, kun on ollut pakko tai ehkä pikemminkin eron myötä annoin hänelle sen mahdollisuuden.

Itsestäni tajusin sairaan vahvuuden ja kyvyttömyyden antautua oikeasti ihmissuhteeseen ja luottaa. Kun valitsin juoppoja, sain jatkaa tätä opittua roolia ja välttää toisen aitoa kohtaamista. Päihteilijän kanssa ihmisten välissä on koko ajan etäisyys ja suhteen täyttää ihan väärät asiat. Eikä omia haavojaan välttämättä huomaa. "Normaalin" ihmisen kanssa joutuisi aika pina hankaukseen omasta liiasta sotkeentumisesta joka asiaan ja kontrolloinnista ja hallinnan tarpeesta, joita juopon kanssa saa rauuhassa harjoittaa huolehtiessaan kaikesta yksin. Omissa kipupisteissä on kyllä melkoinen työmaa, suoraan sanottuna.
Vieras
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 27.11.2020 13:47:50

Elsille: koin joskus sääliä, mutta pettymys on ollut se vahvin tunne aina. Tuo osasi esittää ihan hyvää tyyppiä yllättävän kauan, niin kauan että ehdin olla tässä touhussa mukana kaulaani myöten. Miehellä on vaikeat taustat, josta olen pahoillani, mutta hän on aikuinen nyt eikä elämän tarvitsisi olla enää kipeän lapsuuden surullinen jatkumo. Siihen hän tosiaan itseään tällä hetkellä ajaa ja toistaa omaa lapsuuttaan. Ei tuo osaa olla perhe, eikä opi ilman ammattilaisia. Eikä se siihen suostu, että joku auttaisi.

Mä en ole missään vaiheessa hirveästi sekaantunut miehen asioihin, ainakaan tietoisesti. Vasta sitten, kun sovitut asiat alkoivat kerta toisensa jälkeen lipsua, aloin ottaa ohjat omiin käsiin (lähinnä lasta koskevat asiat). Sinänsä virhe, koska nyt mies ei edes yritä. Tietää, että minä teen.

En jaksa tuntea miestä kohtaan oikein mitään, kun on niin kauan sivuuttanut minun tunteeni myös. En vaan jotenkin enää pysty siihen. Minulla on ollut hyvä ja päihteetön perhe lapsena, olen kohtuullisen tasapainoinen ihminenkin, joten ihmettelen miten tähän tilanteeseen olen joutunut. Ollaan aina eletty miehen kanssa "yhdessä erikseen", eli en ole passuuttanutkaan tuota tuollaiseksi. Ajan myötä se hänen opettelema rooli kävi vaan ilmeisesti liian raskaaksi ja addiktio nosti rumaa päätään.

Kai sitä oli rakastuneena niin sokea.
Meridia
 

Re: Ero "tissuttelijasta" lapsiperheessä?

ViestiKirjoittaja Meridia » 2.12.2020 09:23:05

Pitääpä päivittää tänne, kun sisällä taas kiehuu.

Ylilyöntejä, ylilyöntejä, ylilyöntejä. Viikossa useita, mikä on uutta. Nyt alkaa näyttää jo todellakin siltä, että illan lähestymässä ihan uudenlaista pohjaa. Olen puhunut tilanteesta avoimesti lähipiirilleni ja saanut paljon tukea - minua ymmärretään paljon paremmin, mitä aluksi kuvittelin. En halua avata tilannetta sen enempää, koska haluan pysyä anonyyminä.

Joulu tulee, mutta mun mieli on aika synkkä. Ajatukset on tammikuussa, jolloin miehelle lyödään pöytään joko tai: ammattiapua haettava nyt, tai me lähdemme. Ei ole enää muita vaihtoehtoja, minä en jaksa enää tätä touhua eikä hän pysty lopettamaan juomista omin avuin. Ollaan risteyksessä, josta ei enää takaisin käännytä.
Meridia
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa