Meridia kirjoitti:Ei hätää, Vieras. Stressaantunut mieli näkee loukkauksia sielläkin, missä niitä ei ole. Pahoitteluni siitä.
Koitin jo ensimmäisten isojen ongelmien ilmetessä saada häneen puheyhteyden, jotta tilanne ei olisi luisunut tähän, mutta epäonnistuin. Olen koittanut lähestyä asioita monella tavalla, mutta mikään ei ole toiminut. En enää kertakaikkiaan keksi mitään muuta, kuin lähtemisen.
Hei vaan, niinhän siinä käy, tiedän omalta kohdaltani saman. Paloin pahasti loppuun ja silloin jotenkin poimii ympäristöstä ne ikävät asiat ja tulkitsee kaiken negatiivisen kautta.
Heitän pohdittavaksi pari asiaa näin ulkopuolelta; kirjoitit, että yritit ja epäonnistuit. Parisuhde on kumminkin kahden kauppa, eikä sitä oikein pysty yksin korjaamaan tai hoitamaan, jos toinen ei halua tai pysty siihen. Minusta sinä et ole epäonnistunut, koska tuo olisi ollut yksin mahdotonta.
Tuohon parinvalintaan liittyen, jos erosit aeimmasta suhteesta siksi, ettei se mies halunnut lapsia, voisiko olla niin, että tämän suhteen alussa kriteereinä painotit sitä, että hänkin mahdollisesti haluaa lapsia ja siksi ehkä olisit "ohittanut" merkit orastavasta alkoholiongelmasta? Mulle ainakin on käynyt niin, että johonkin asiaan parisuhteessa kompastuneena, olen keskittynyt siihen, että seuraavassa suhteessa ei ainakaan sitä hankaluutta olisi ja valinnut sitten tyypin, jossa on kosolti muita mun kanssa yhteensopimattomia piirteitä. Suo siellä, vetelä täällä.
Sulla on kuitenkin tuosta suhteesta toivottu lapsi ja kosolti karttunutta elämänkokemusta, joten eihän sekään hukaan mennyt. Elämä tuppaa olemaan välillä vähän mutkikasta, eikä mene aina suunnitelmien mukaan. Sitten joutuu vähän korjaamaan suuntaa. Elämä voi olla silti rikas ja onnellinen.
