[Kaija83]

Hei
Miten erota fiksusti? Kerroin miehelle että teenkö yksin vai tehdäänkö yhdessä avioeron ekan vaiheen hakemus vai mitä ? Vastaus oli että jos hakemuksen teet niin saat muuttaa samantien! Olin että ei nyt kai niin. Totesi että jos hän joutuu muuttamaan itse niin tuikkaa talon tuleen bensalla ! Ja kaikkea muuta.

Ei siis mennyt perille että parisuhteesta pitäisi jutella. Itsekseni mietin että jospa kymmenet vuodet kaljaa ovat päässä tehtävänsä tehneet ja kaikki on ok hänen mielestä.

Miten tästä eteenpäin? Onko joku ikävästä alkoholistista fiksusti eroon päässyt? Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

[Piinaa]

Samaa pohdin. Kirjoitinkin tuossa joku päivä sitten oman aloituksen aiheesta. Sikäli tilanne on mulla eri, että mies ei suostu lainkaan keskustelemaan eron mahdollisuudesta, tai edes alkoholinkäytöstään. Niin että vastauksia ei ole antaa. Ajattelen kyllä, että sinä et ole vastuussa toisten ihmisten, et miehesikään, tunteista. Ja että ainoa, jonka tekemisiin ja käyttäytymiseen voit vaikuttaa, olet sinä itse. Tätä oon aika pitkään toistellut itsellenikin, ehkä pikkuhiljaa alkaa mennä jakeluun. En tiedä, onko mahdollista erota fiksusti, jos toinen osapuoli lähtee uhkaliun tielle.

[Vieras]

Meilläkään mies ei halunnut erota, ei millään. Sanoin, että minä lähden ja tein yksin erohakemuksen ja lupasin auttaa häntäkin hankkimaan edullisemman vuokra-asunnon ja jeesata muuttojutuissa. Mies teki elämästääni helvetin sen kolmen kuukauden ajaksi, joka meni oman ja hänen uuden asunnon järjestelyihin. Joi rahat, ei maksanut enää senttiäkään vuokraa tai muita kuluja, ei anatanut minun edes nukkua ja oli muutenkin niin vittumainen kuin vain voi. Asiat on myöhemmin sovittu ja hän myös korvasi taloudellisesti jonkin verran laiminlyöntejään ja olemme nykyään väleissä ja ajoittain tekemisissäkin.

Tuo oli ikävä pattitilanne. Vuokrasopimus oli olempien nimissä ja jos vuokrat olisi jääneet maksamatta, ei uusia asuntoja rästien takia olisi saanut. Mies tavallan ajoi minut pakkorakoon, jossa mun oli vaan yksin maksettava vuokra, liki nähtävä nälkää, siirrettävä muita laskuja... ja asuttava rahapulan takia asunnossa hänen kanssaan. Asunnossa, jonka vuokran maksoin yksin, mutta jossa mies mellasti osallistumatta mihinkään.

Tästä viisastuneena olen sillä kannalla, että jos puoliso on kovin eroa vastaan tai täysi torjunta päällä, saattaa olla viisasta valmistella oma lähtönsä ja uudet kuviot etukäteen ja sitten vaan ilmoittaa lähtevänsä. Joskushan näissä on väkivallan uhkakin ja se on pahin heti eroilmoituksen jälkeen, jolloin on hyväkin, että itse voi olla jo uudessa kodissaan, jotta toinen saa tunnekuohunsa laantumaan. Ja milläpä muulla se juoppo olojaan hoitaa kuin viinalla, joten yhteiselo siinä viime metreillä voi olla aika raskasta ja joutuu kaikenlaisen ikävän mileivallan kohteeksi. Munkin ex-puoliso oli suhteen aikana muuten melko rauhallinen ihminen ja yhteistyökykyinen, mutta tuo erovaihe laukaisi hänessä todellla outoa käytöstä.

Liian reilu ja sen toisen huomioon ottava oman terveytensä, raha-asioidensa ym kustannuksella ei kannata olla ja olisi hyvä olla joku paikka mihin lähteä; joko se uusi asunto tai sitten ystävän tai sukulaisen tarjoama majapaikka. Ero on raskasta muutenkin ja mulla se metelillä ym kiusaaminen ja unenriisto söi jaksamista aikalailla. En olisi ikinä etukäteen uskonut, että ex-puolisoni "kiittäisi" avuntarjouksesta tuolla tavoin. Itse kun ajattelin, että eroa nimenomaan pehmentäisi se, että autan asunnon etsinnässä ja muutossa ym.

Alkoholistista (tai jollain tapaa sairaasta ihmisestä) eroaminen järkevästi ja yhteistuumin voi olla mahdotonta ja oma selusta kannattaa edes jotenkin turvata.

[Kaija83]

Kiitos vastauksista! Nämä antoi ajattelemisen aihetta.