[lumikko]

Hei!

Ihan aluksi, pahoittelut pitkästä viestistä.
Meillä on poikaystäväni kanssa yli kuuden vuoden suhde takana. Ollaan tehty ja nähty yhdessä paljon ja voin sanoa, että hän on hieno tyyppi, yksi parhaista ystävistäni ja omaa hyvän sydämen. Kun tapasimme, käytimme kumpikin alkoholia ja kannabista jonkin verran, kävimme bileissä, hän tutustutti minut myös muihin huumeisiin.

Pian suhteemme alun jälkeen koin kuitenkin omanlaiseni heräämisen, en uskonnollista, mutta jonkun heräämisen käsinkosketeltavaan elämään ja kehooni, taikaan, joka löytyy raittiista arjesta, vaikea kuvailla. Kaikki päihteet tupakkaa myöten ovat pudonneet ja juon nykyään ehkä neljä kertaa vuodessa pari lasia viiniä, joista yleensä saan vain päänsäryn, olen siis lähes absolutisti. Urheilen ja olen edennyt urallani, minulla on kunnianhimoa ja teen paljon töitä, nautin luonnosta.
Poikaystäväni on vähentänyt päihteidenkäyttöään, mutta polttaa edelleen kannabista jokseenkin päivittäin, juo oluen tai pari useina päivinä viikossa ja yleensä riipaisee itsensä sellaiseen humalaan kerran, joskus pari viikossa, että puheesta kuulee ja motoriikasta näkee, että päihtynyt on. Hän on ollut pitkään työtön ja ymmärrän että töitä on vaikea saada, mutta hän usein selaa sohvalla nettiä ja illalla lähtee parille kavereiden kanssa, tai sitten jää vaan katsomaan telkkaria. Kerran suhteemme aikana hän oli kaksi kuukautta päihteettä osoittaakseen, että pystyy siihen. Hän oli niin ihanan läsnä silloin, suhteemme parhaat kuukaudet. Vähentynyt päihteidenkäyttö piti jatkua, mutta palasi jopa pahempana kun lähdimme tuon kahden kuukauden päätteeksi ulkomaille.
Häntä ei oikeastaan haittaa että minä streittailen, joskus on sanonut että mälsää kun en käy enää ulkona hänen kanssaan niin paljoa. Meillä on kummallakin unelma lapsista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että lasten teko olisi riski hänen kanssaan. Vaikka hän hoitaa kotihommia, on hyvä tyyppi ja päihtyneenä yleensä vain mukava ja harmiton. Jotenkin vaan tuntuu, että eletään eri maailmoissa. Ja meidän välillä on joku kalvo, kun toinen haluaa pienen terän pois aina joko oluella tai sätkällä. Häntä ei kiinnostaurheilla kanssani ja jokseenkin kaikki kodin ulkopuoliset kaverit ja aktiviteetit tehdään olut kädessä - ei kaatokännissä koskaan, mutta täytyyhän siinä aina olut pari ottaa, sätkä polttaa.

Nyt kun olemme viimeisen vuoden aikana vääntäneet tästä - minä haluaisin, että hän raitistuisi ja ottaisi asiakseen ADHD diagnoosin hankinnan (jonka me kummatkin uskomme hänellä olevan. Minä hankin tietoa, sain hänet soittamaan lääkärille jne, mutta nyt kun asia on hänen kontollaan, on koko homma jäänyt roikkumaan puoleksi vuodeksi), on hän muutaman kerran päihtyneenä ollut silmin nähden raivoissaan siitä, että haluan häntä muuttaa, joskus jahdannut minua asunnossa lähes huutaen ja kerran hakkasi pöytää vieressäni. Minulla on ollut turvattomuuden kokemus ja pelko näinä kertoina ja jäänyt ahdistus. Tämä on ollut uutta, sillä olen tottunut siihen, että hän on mukava päihtyneenä. Mutta kai hänkin on kyllästynyt paineeseen minun puoleltani. Yhdessä viimeisistä riidoista hän ilmoitti ettei enää halua vähentää, kun ongelmaa ei ole ja ongelma on minun suhtautumisessani, kun vaatimuksissani en pysty kohtuulliseen kompromissiin, eli haluaisin että hän raitistuisi. Hän sanoo, että ei tästä halua enää vähennä, koska homma on hanksassa ja jos en tätä hyväksy ja tämä on deal breaker niin sitten on, hän ei enää taivu kun on vähentänyt jo. Hän on päivän, joskus kaksikin ilman, mutta yleensä käyttää alkoholia ja kannabista useita kertoja viikossa, usein kannabista pari kolme sätkää päivässä ja yleensä ainakin kerran viikossa selkeästi humalassa.

Kirjoitan tänne, sillä sain juuri asuntotarjouksen ja minun on tehtävä päätös viikonlopun aikana. Olen viimeiset puoli vuotta etsinyt itselleni asuntoa, se on ollut minulle ikään kuin terapiaa. Olen fantasioinut siitä miten aloitan uuden elämän toisen seuraamisesta ja jännittämisestä vapaana. Nyt kun viimein sain ihanan asuntotarjouksen, olen mennyt yllättäen ihan palasiksi, en saa lopetettua itkemistä. Suren ja pelkään jääväni yksin, ikävöin jo puolisoani, joka on niin hyvä tyyppi ja ystävä. Koen itseni hirveäksi petturiksi. Tukisin hänet kaikenmaailman kuntoutusten läpi, jos hän vain haluaisi ja suren ja säälin sitä, että tämä asia on välissämme. Hän tuki kun lopetin tupakoinnin ja masennuslääkkeet ja koen että voin isosti myös hänen ansiostaan niin hyvin kuin voin nyt. Hän on ollut minulle valtava tuki ja turva. Nyt hän avautui masiksistaan ja oli yllättävän avoin ja haavoittuvainen kun kerroin asuntotarjouksesta. Ikään kuin kadoksissa ollut yhteys olisi jälleen löytynyt. Olemme itkeneet yhdessä ja kehunet toisiamme. Tuntuu kamalalta lähteä, pelkään että teen hirveän virheen ja menetän sielunkumppanini, Tiedän että tämä on minun päätökseni, mutta olisi hienoa kuulla jotain peiliä samassa tilanteessa olleelta, kun on tällaisessa valtavassa tunnekurimuksessa.

Kiitos

L

[juhapetteri]

Tervehdys Lumikko;

Elämäsi on kaiketi käännekohdassa. Olet tilanteessa, jossa pakostakin joudut punnitsemaan vaihtoehtoja ja laskemaan yhteen plussia ja miinuksia. Asiasta tekee erityisen vaikean tunteiden läsnäolo päätöksenteossa. Ei ole lainkaan tavatonta, että kahden ihmisen - tässä tapauksessa monivuotisen kumppanisi ja sinun - tiet erkanevat toisistaan. Parisuhteissa tapahtuva erilleen kasvaminen tapahtuu monesti vähitellen. Arjessa päivät seuraavat toistaan ja ajan virta soljuu eteenpäin. Muutokset ovat niin pieniä, että niitä on mahdotonta erottaa. Vasta sitten kun muutokset ovat kyllin isoja, ne tulevat näkyviksi.

Toisinaan muutos voi olla äkillinen. Kerrot hätkähtäneesi poikaystäväsi epätyypillistä käyttäytymistä hänen lyötyään päihtyneenä pöydänkantta ja "jahdatessaan" sinua. Tällaiset äkilliset ja kontrolloimattomat tunteen purkaukset voivat tuntua pelottavilta. Ainakin ne jäävät helposti kalvamaan mieltä. On hyvä, että isku kohdistui päydän kanteen eikä sinuun.

Kirjoitat erityisellä lämmöllä poikaystävästäsi. Samalla tulet osoittaneeksi rakastavasi yhä häntä. Se lisää melkoisesti vaikeuskerrointa sinun muutollesi unelma-asuntoosi. Kyse ei taida sittenkään olla yksinomaan asunnosta vaan pikemminkin halustasi kääntää uusi lehti elämässäsi. Yhtä lailla kuin kerrot lämpimään sävyyn poikasystävästäsi ja siitä miten hyvä ystävä hän on sinulle, samaan tapaan ajattelet uuden asuntosi suomista mahdollisuuksista keskittyä sinulle tärkeisiin asioihin - asioihin, jotka ovat jääneet pakostakin taka-alalle nykyisessä suhteessasi.

Päihderiippuvuus on vakava sairaus. Tyypillisesti se pahenee ajan myötä. Päihderiippuvainen ihminen voi kuvitella kykenevänsä hallitsemaan riippuvuuttaan ja hillitsemään juomistaan, mutta käytännössä päihteet usein vetävät pidemmän korren päihderiippuvaisen yksilön tappioksi ja hänen lähipiirinsä vahingoksi. Tämä seikka sinun on hyvä tiedostaa päätöksenteossasi. Yritä ajatella asiaa viileästi analysoiden ja kysy itseltäsi millaista elämää haluat vielä viettää. Elämä - pitkäkin - on lopulta lyhyt. Nuorempana sitä tuntuu riittävän loputomasti mutta uskallan väittää, että jokainen meistä yllättyy havahtuessaan viimeistään silloin kun muistikuvat ja muistot ulottuvat useamman kymmenen vuoden taakse. Siksi sinun on erittäin tärkeää rakentaa elämäsi niin, että keskityt elämässäsi myös sinulle itsellesi tärkeisiin asioihin. Päihderiippuvaisen ihmisen elämänkumppani kun yleensä asettaa aina toisen osapuolen tarpeet ja toiveet omiensa edelle.

Kerrot keskustelleesi poikasytäväsi kanssa rakentavassa hengessä. Se on hyvä asia. Ajattelen, että sinun muuttosi toteuduttua aika näyttää säilyykö ystäväyytenne vai muuttaako se kenties muotoaan. Toisinaan erilleen muutto lopulta avaa parisuhteen kummankin osapuolen silmät näkemään asioita uudessa valossa. Etäisyyden otto voi myös kirkastaa ajatuksia. Viimeistään silloin voi konkreettisesti kokea kumpi tuntuu paremmalta - läheisyys vai etäisyys.

[lumikko]

Hei juhapetteri,

kiitos viisaasta ja näkemyksekkäästä viestistäsi. Päätin ottaa asuntotarjouksen vastaan ja kääntää uuden sivun. Tuen kumppaniani, jos hän päättää lähteä raitistumaan, mistä hän on nyt paljon puhunut, mutta teen sen eri osoitteesta käsin. Nyt olo on selkeä ja toiveikas. Kiitos kun vastasit viestiini, vastauksesi kaltaiset ulkopuoliset näkemykset ovat auttaneet isosti päätöksessä. Mukavaa talven alkua, L