Olet täällä

äiti juo - eikä välitä

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

äiti juo - eikä välitä

ViestiKirjoittaja äitiäläkuole » 22.12.2020 13:13:13

Äitini on viihtynyt viinin ja lonkeroiden parissa jo vuosia. Juominen ollut siinä mielessä aiemmin hillittyä, kun hän on pelkkinä viikonloppuina ottanut ja ehkä kerran tai kaksi yhden siiderin viikolla iltaisin. Nyt kuitenkin viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet mulle, pikkusiskolle ja isälle ihan helvettiä. Koronan, stressin ja etätöiden takia juominen on astunut kuvioihin myös viikolla ja viimeisen puolen vuoden aikana Äiti on siirtynyt tissuttelusta ja miedommista kirkkaaseen viinaan. Viinapullo menee päivässä. Työmatkalla kävellessä kotiin hän pysähtyy samassa kapakassa juomassa minttua tai vaihtoehtoisesti jos on ollut kotona etätöissä Isän kotiin tultua alkaa välittömästi kitinä, kuinka häntä pitäisi viedä ostarille ja alkoon. Olemme kaikki hänelle kuittailleet juomisesta ja vastaukseksi tulee jotain tän tyylistä; "Isäskin on juonut aikoinaan aika paljon, eikä hänelle oo siitä mitään sanottu, miksi mulle tästä raivotaan?"

Kirjoitin äidille pitkän viestin (en asu enää samassa asunnossa kuin he), jossa ilmoitin olevani sossuun yhteydessä jos juominen jatkuu. Kerroin, että pelkään teini-ikäisen siskoni hyvinvoinnin puolesta asunnossa, jossa toinen on kokoajan kännissä ja toinen suomalainen mies, joka ei osaa näyttää tunteita. Viestin hän luki ja ilmoitti olevansa pahoillaan, kunnes alkoi taas se ongelman sysääminen kaikkien muiden niskaan. Hän kertoo minulle, että olen syy hänen juomiseensa, koska yritin itsemurhaa muutama vuosi takaperin. Ymmärrän tietysti, että se aiheuttaa pahaa oloa ja huolta, mutta saman aikaan tuntuu todella pahalta, että minä olisin se syy siihen, miksi hän on pulloon tarttunut. Syyllistän itseäni jatkuvasti, eikä Äitiä tunnu kiinnostavan kenenkään muun mielipiteet.

Työpaikalla hän saa kuittailua huonosti hoidetusta työstä, koska ei enää muista tai ymmärrä tehdä asioita niinkuin ne kuuluu hoitaa. Kuitenkin äidin mielestä kaikilla on salaliitto häntä vastaan, eikä hänen juomisensa ole hänen mukaansa ketään muuta haitannut.

Noin 1,5 viikkoa sitten Äidin kunto romahti. Työterveydestä hänet lähetettiin päivystykseen ja kappas kummaa alkoholihepatiitti ja keuhkokuumehan sieltä löytyi. Äiti ei kävele kunnolla ilman rollaattoria tai pyörätuolia, hän unohtaa kaiken mitä hänelle on sanottu 10 sekunnin sisällä. Äiti on keltainen päästä varpaisiin, silmämunia myöten ja vapisee niin, ettei tavarat meinaa pysyä käsissä.

Käytiin näkemässä Äitiä sairaalassa ja kerrottiin, että hengenlähtö on ollut todella lähellä. "Ei kai nyt mitään sellaista" ja räkänen nauru perään oli vastaus.
Hän ei selvästikkään ymmärrä edelleenkään että juominen on hänet tuohon tilaan ajanut ja että sen on loputtava.

Lisäksi hän on todella sekava. Kyselee meiltä, että ollaanko löydetty kuulokkeita, jotka hän on kotilomalla jättänyt tänne. Ei ole kotilomilla sairaalaan mentyään ollut kertaakaan. Lisäksi välillä kertoo olevansa helsingin sairaalassa ja kuinka huomenna hoitajat ovat luvanneet hänet päästää kotiin, vaikka hoitajan kanssa keskustellessa ei kotiinpääsyä ole tapahtumassa vielä pitkään aikaan.

Haluaisin, että isä ja sisko olisivat onnellisia. Tiedän melko varmaksi, että äidin palattua sairaalasta korkki aukeaa uudestaan. Tunnen hänet niin hyvin ja tiedän mitä päihderiippuvainen tuollaisessa tilanteessa ajattelee, olenhan itse ollut samassa tilanteessa, josta itse päätin lähteä pois. Ei kai kukaan, joka on noin takertunut pulloon tai kamaan suostu sitä lopettamaan vaikka hengenlähtö olis lähellä?

Kysyn siis; Miten voisin lähestyä Äitiä niin, että hän oikeesti kuuntelis? Miten saisin hänet ymmärtämään, että me kaikki kuollaan huolesta täällä? Miten kerron, että me rakastetaan sitä niin paljon, ettei hänen menettämisensä ennenaikaisesti ole vaihtoehto?

Vaihtoehtoisesti miten saisin Isän ymmärtämään, että suhde on lopetettava jos alkoholinkäyttö ei Äidillä lopu? Miten rohkaisen häntä ottamaan järeät aseet käyttöön ja lähtemään?

Saako sairasta jättää yksin vai pitääkö meidän kaikkien kärsiä tästä? Me ollaan ihan loppu.
äitiäläkuole
 

Re: äiti juo - eikä välitä

ViestiKirjoittaja äitiäläkuole » 22.12.2020 13:23:28

äitiäläkuole kirjoitti:Lisäksi hän on todella sekava. Kyselee meiltä, että ollaanko löydetty kuulokkeita, jotka hän on kotilomalla jättänyt tänne. Ei ole kotilomilla sairaalaan mentyään ollut kertaakaan. Lisäksi välillä kertoo olevansa helsingin sairaalassa ja kuinka huomenna hoitajat ovat luvanneet hänet päästää kotiin, vaikka hoitajan kanssa keskustellessa ei kotiinpääsyä ole tapahtumassa vielä pitkään aikaan.



Tähän vielä; ei siis ole lähelläkään Helsinkiä tai ikinä suunniteltu, että olisi siirretty helsinkiin sairaalaan.
äitiäläkuole
 

Re: äiti juo - eikä välitä

ViestiKirjoittaja 0132 » 22.12.2020 14:03:31

:D :(
Viimeksi muokannut 0132 päivämäärä 23.12.2020 21:03:59, muokattu yhteensä 1 kerran
Rinkka, teltta ja kahvipannu!
Avatar
0132
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 7.1.2018 04:44:22
Ollut raittiina

Re: äiti juo - eikä välitä

ViestiKirjoittaja juhapetteri » 23.12.2020 10:25:42

Kiitos kun avasit tunteitasi täällä Kotikanavalla. Olet aloittamassa joulua ristiriitaisissa - raskaissa tunnelmissa. Jollain tavalla tavoitan tuskalliset ajatuksesi ja haluaisin omalta osaltani rohkaista ja kannustaa sinua tässä vaikeassa elämänvaiheessasi, joka koskettaa sinua ja sinun läheisiäsi.

On ahdistavaa seurata sivusta kun läheinen ihminen tuhoaa itseään. Vallitseva koronaviruspandemia syvälle menevine rajoitustoimineen on nostanut pintaan ja tehnyt näkyväksi piilevää pahaa oloa. Kerrot kuinka korona, stressi ja etätyöt ovat saaneet äitisi tarttumaan pulloon. Kaikilla meillä ihmisillä on oma katkeamispisteemme. Se ei ole tavatatonta vaan pikemminkin inhimillistä. Te hänen lähipiirinsä tiedätte ehkä joitain seikkoja, jotka ovat myötävaikuttaneet hänen ryhtymiseensä ryyppäämään, mutta kaikkein syvimmät syyt tietää vain äitinne itse - jos hänkään. Monesti alkoholisti hätkähtää itsekin kaikkea sitä painolastia, joka kenties onnistutaan päihdekuntoutuksen aikana ammattivoimin kaivamaan esiin ihmismielen sopukoista. Usein vasta näiden juurisyiden tekeminen näkyväksi avaa lopullisesti lukon, jonka takana patoutuneet tunteet ovat tallessa. Ilman niihin puuttumista päihteiden käyttäjä tuskin kykenee itsekään ymmärtämään pakottavaa tarvettaan juoda.

Sinulla on vakava huoli äidistäsi ja kaiketi suorastaan pakottava tarve auttaa häntä. Alkoholisti kuitenkin harvoin haluaa ottaa apua vastaan. Hän torjuu mielestään ajatuksen siitä, että hänellä on päihdeongelma ja samalla ummistaa korvansa ja sulkee silmänsä muiden vakuutteluilta asian oikeasta tilasta. Tuo muuri pitäisi kyetä murtamaan mutta se on vaikeaa - hyvin vaikeaa - ellei mahdotonta. Teidän hänen läheistensä kannalta on kuitenkin tärkeää yrittää. Kävi äidillenne lopulta miten tahansa, ainakin te saatte mielellenne rauhan kun olette tehneet parhaanne häntä auttaaksenne. Ihminen ei voi inhimillisesti ottaen tehdä enempää. Tai ainakin teidän olisi kyettävä olemaan itsellenne armollisia ja hyväksyä se tosiasia, että meistä jokainen - kukin vuorollaan - on joskus siinä tilanteessa, että on syystä tai toisesta muiden avun ja tuen ulottumattomissa. Äitinne on sairaalahoidossa. Vakavasti sairaana se on hänelle paras paikka. Siellä hän saa kaiken tarvitsemansa lääketieteellistä osaamista edellyttävän hoidon. Te hänen lähipiirinsä voitte halutessanne - ja voimienne mukaan - olla hänen lähellään (jos se vain koronarajoitusten vuoksi on sallittua) kertomassa omin sanoin sen, miten paljon te hänestä oikeasti välitätte ja miten tärkeä hän teille on. Älkää antako sen kuvan himmetä vaikka äitinne tuossa tilassa ollessaan ei välttämättä kykenisikään vastaamaan teille yhtä lämpimin sanoin. Ehkä siihen kätkeytyy juuri paradoksaalisesti hänen vaikeutensa; mahdollinen kyvyttömyytensä ilmaista omia syvimpiä tunteitaan. Meillä - eikä varsinkaan minulla - ole edellytyksiä arvioida sitä, miksi äitinne on valmis tuhoamaan oman terveytensä päihteillä. Teidänkään ei tarvitse yrittää sitä ymmärtää. Se on hänen oma henkilökohtainen asiansa. Hyvin surullinen mutta vääjäämätön.

Kerrot omista taannoisista itsetuhoista ajatuksistasi. Onneksi olet yhä olemassa. Pidä kaikin tavoin huoli itsestäsi ja arvosta persoonaasi. Vahvasti, väkevästi ja syvästi tuntevilla ihmisillä - kaiketi sinun kaltaisillasi - on vaara tiukan paikan tullen uupua musertavan painolastin alle. Suret äitisi kohtaloa ja haluaisit tehdä kaikkesi häntä auttaaksesi. Äitisi on onnekseen ja onneksesi hyvässä hoidossa. Sinun on nyt huolehdittava itsestäsi ja omasta sekä muun lähipiirisi jaksamisesta. Toinen toistanne tukien te voitte selvitä tästä koettelemuksestanne.

Äitisi vakava sairastuminen ja siitä toipuminen saattaa laukaista hänellä halun ottaa etäisyyttä päihteisiin, raitistua. Kaiketi se on teidän hänen läheistensä harras toive. Älkää kuitenkaan pettykö jos niin ei kuitenkaan käy. Ehkä äitinne ei jaksa kilvoitella itseään päihteettömäksi. Sekin vaihtoehto teidän on kyettävä kestämään. Jokainen meistä on oman elämänsä sankari ja asettaa elämälleen tavoitteet, joihin kykenee ja on valmis yltämään. Äidillänne on omat pyrkimyksensä ja ihanteensa, teillä omanne. Jokainen meistä on kuitenkin arvokas juuri sellaisena kuin on. Jos äitinne aika on täysi, sekin on hyväksyttävä; kestettävä. Luopumisen hetkellä ja sen jälkeen te hänen lähipiirinsä olette erittäin tärkeässä asemassa tukemaan toisianne. Teillä jokaisella on oma ainutlaatuinen paikkanne perheyhteisössänne!
juhapetteri
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 47
Liittynyt: 28.2.2020 13:32:10


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa