Olet täällä

Rikkinäinen

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Rikkinäinen

ViestiKirjoittaja Mussukka1! » 14.4.2021 21:36:51

Hei kaikille!
Ei ollut helppoa aloittaa kirjoittamaan tänne. Mutta oikeastaan en tiedä mistä muuten saisin apua, olen niin rikki:(
Olen 50v nainen ja avioliittoa takana jo 26 vuotta, yhteiseloakin yli 30 vuotta.
Yhdessä on siis kuljettu nuoruudesta asti.
Alkoholi on aina näytellyt suurta osaa puolisoni elämässä. Nuorempana se vahvisti itsetuntoa ja lisäsi sosiaalisuutta.
Se toi myös mukanaan uhoa ja agressiivisuutta ja tappeluihin mieheni joutui aika ajoin.
Elämä kuitenkin kantoi eteenpäin. Perustimme perheen ja saimme kaksi ihanaa lasta, jotka nyt jo asuvat omillaan. Lapset ovat joutuneet elämään lapsuutensa osin isön alkoholin varjossa, sillä vaikka paljon perheenö teimmekin aaioita ja matkustelimme, kuului alkoholi aina vahvasti noihin tilanteisiin.
Viikonloput kuluivat yleensä baarissa.

Itse käytän alkoholia todella vähän ja erittäin harvoin ja vain nauttiakseni vaikkapa lasillisen punaviiniä.
Miehellä juominen on aina ollu humalahakuista.
Ytitin olla lapsille hyvä , rakastava ja läsnäoleva äiti ja paikata isön poissaoloa. En ymmärtänyt tai halunnut nähdä kuitenkaan tuolloin, millaiset jäljet juominen on jättänyt myös lapsiimme, vallankin tyttäreemme.
Tyttö on kertonut että syytti isän juomisesta itseään ja koki ahdistusta ja pahaa oloa. Lupaukset myös petettiin lukuisia kertoja.
Onneksi lapsista on kasvanut upeita nuoria aikuisia, eikä kumpaakaan kiinnosta alkoholin käyttäminen. Ovat varmasti nähneet mitä se voi saada aikaan.
Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa!

Noin 7 vuotta sitten miehelläni todettiin vakava masennus , ahdistuneissuhäiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän jäi pitkälle sairauslomalle, eikä kyennyt enää palaamaan työelämään. Sairauseläke mahdollisti juomisen lisääntymisen ja alkoholia kului enemmän , eikä päivällä ollut enää väliä. Juominen myös siirtyi vain kotioloihin, kalsarikänneihin.

Pikkuhiljaa tilanne on vain pahentunut ja kun kuopuksemme muutti omaan kotiin 1,5 v.sitten juominen räjähti käsiin.
Ennen juomisputket olivat kaksipäiväisiä, sitten tarvittiinkin jo kolmas päivä. Nyt ei en riitä sekään:(
4 päiväisen aamusta yöhön ja yöstä aamuun kestävän ryyppyputken jälkeen mieheni oli jo niin huonossa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti ja itsetuhoinen, että vein hänet päivystykseen. Sieltä otettiin sisään ja siirrettiin mielisairaalaan muutamaksi päiväksi.
Silloin ajattelin että pohja olisi tullut vastaan, mutta sama meno jatkuu ja pahenee.
5 päivän putki oli hetki sitten ja tuona aikana ei syöty, käyty suihkussa tai ylipäätään osallistuttu muuhun kuin juomiseen ja minun haukkumiseeni.
Olen ruma, vittumainen lehmä, joka pitäisi vähintäänkin tappaa. Olen kaiken juomisen syypää ja vain minulla on ongelmaa, ei hänellä. Ja avioeropapereilla uhkaillaan joka kertä. Joudun olemaan varpaisillani omassa kodissani, en saa siivota tai laittaa tiskejä koska se häiritsee juomista. Itse asiassa en saisi olla edes mieheni näkösällä, koska.olen niin ärsyttävä akka :(

Viime putken jälkeen mieheni haki lääkityksen jonka pitäisi vähentää mielihalua juoda. Olin onneni kukkuloilla, vihdoinkin rukoukseni oli kuultu. Nyt vihdoin mieheni haluaisi laittaa elämän arvot järjestykseen ja myöntää, että hän on alkoholisti.
Jospa nyt elämä muuttuisi ja siihen tulisi sisältöä, jospa vihdoin saisin olla onnellinen ja viettää laatuaikaa mieheni kanssa, matkustella ja nauttia yhdessäolosta.

Voi kuinka naivi olinkaan.
Viime viikonloppuna piti lähteä kaverin mökille ja tietenkin lopettaa lääkitys, jotta voi juoda "muutaman". Juominen lähti heti käsistä, viinaa oli vedetty kunnolla ja kotiin tultiin ruhjeilla ja mustelmilla. Ja juominenhan jatkui toki , koska taas siihen oli hyvä syy, v...tutus.
Viinan määrä on valtavaa ja juominen jatkuvaa sitten kun de aloitetaan. Pulloja piilotellaan joka paikkaan ja kaiken aikaa pitää olla juotavaa käden ulottuvilla, yölläkin.
Aamuisin juomimen jatkuu, koska krapula on muuten niin kauhea, eikä morkkistakaan kestä selvin päin.

Tämä elämä on niin ahdistavaa ja raskasta ja olen aivan rikki. Olen aikuinen työssäkäyvä nainen ja yritän pitää kulisseja yllä kaikille ja kaikkialla. Ulospäin hymyilen , mutta olen sisältä ihmisraunio. Mieheni on saanut itsetuntoani ja arvostustani poljettua alas niin kauan.

En ole kenellekään kertonut tästä elämästä. En ole halunnut tehdä sitä, koska kaikki näkevät vain mukavan, huomaavaisen , ystävällisen miehen , enkä tiedä miten läheistemme suhtautuminen häneen muuttuisi jos tietäisivät, että todellisuudessa mieheni on alkoholisti.

Olen alkanut miettimään millaista elämäni voisi olla ilman, että olisin alkoholistin puoliso.
Voisinko elää ilman jatkuvaa pelkoa , häpeää ja ahdistusta? Voisinko rakentaa omaa minuuttani ja tehdä asioita joista itse nautin, ilman että viina pilaa kaiken?
Voisinko olla onnellinen yksin?
Meillä on ihana koti ja suren sitä, että siitä pitäisi luopua.
Suren yhteisen elämän loppumista ja sitä, et en saisikaan viettää sitä sen miehen kanssa jota rakastan. Mutta toisaalta, se mies joka nytkin makaa sohvalla sammuneena, ei ole enää se sama jota rakastin.

Haluaisin voimia lähteä ja aloittaa oma elämä, mutta en tiedä onko minulla rohkeutta ja voimaa siihen.

Haluaisin antaa lapsilleni nyt aikuisena edes turvallisen hyvän kodin ja olla hyvä mummu sitten kun sen aika tulee. Omien lastenlapsemme ei kuulu joutua kokemaan samaa kuin omat lapsemme joutuivat.

Olen pahoillani, että kirjoitin näin pitkästi. Mutta tämä helpottaa. Olen niin solmussa omien ajatusteni ja tunteideni kanssa, että
ajattelin josko täällä olisi kohtalotovereita.
Kuulisin mielelläni, miten sinä olet selvinnyt elämässä eteenpäin!

" Ehkäpä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saadaan auringonnousu"
Kiitos♡
Mussukka1!
 

Re: Rikkinäinen

ViestiKirjoittaja Vieras » 15.4.2021 08:22:29

Mussukka1! kirjoitti:
En ole kenellekään kertonut tästä elämästä. En ole halunnut tehdä sitä, koska kaikki näkevät vain mukavan, huomaavaisen , ystävällisen miehen , enkä tiedä miten läheistemme suhtautuminen häneen muuttuisi jos tietäisivät, että todellisuudessa mieheni on alkoholisti.

Olen alkanut miettimään millaista elämäni voisi olla ilman, että olisin alkoholistin puoliso.
Voisinko elää ilman jatkuvaa pelkoa , häpeää ja ahdistusta? Voisinko rakentaa omaa minuuttani ja tehdä asioita joista itse nautin, ilman että viina pilaa kaiken?
Voisinko olla onnellinen yksin?
Meillä on ihana koti ja suren sitä, että siitä pitäisi luopua.
Suren yhteisen elämän loppumista ja sitä, et en saisikaan viettää sitä sen miehen kanssa jota rakastan. Mutta toisaalta, se mies joka nytkin makaa sohvalla sammuneena, ei ole enää se sama jota rakastin.

Haluaisin voimia lähteä ja aloittaa oma elämä, mutta en tiedä onko minulla rohkeutta ja voimaa siihen.



Hei!

Luulen kyllä, että tutut ja sukulaiset ovat huomanneet miehesi alkoholiongelman ainakin osittain. Jos miehesi pyörii baareissa ja törttöilee sielläkin, on vaikeaa uskoa, että ongelma oliis pysynyt salaisuutena. Sitä ei useinkaan kohteliaisuussyistä oteta puheeksi. Aihehan on todella vaikea ja herkkä.
Salailuyritysten lopettaminen saattaa auttaa sinua ja parhaassa tapauksessa saatkin paljon apua ja myötätuntoa. En tarkoita, että miestä olisi tarpeen mustamaalata ja hänen asoitaan repostella ilkeään sävyyn, mutta jos aian sanoo ääneen, tuskin se monellekaan yllätyksenä tulee. Osa taakasta väistyy jo siinä, kun lopettaa salailun ja juovan puolesta asioiden selittelyn. Siis vaikka jos joku meno uhkaa peruuntua puolison juomisen takia, ei keksi selityksiä vaan menee yksin ja sanoo, että puoliso oli liian humalassa tullakseen.

Kuulostaa kivalle, kun pohdit omaa elämääsi ja tulevaisuutta. Mahdollisilla lapsenlapsilla olisi viinaton mummola ja onhan omia ihmissuhteitakin helpompi ylläpitää, kun kotiinsa voi huoletta kutsua vieraita. Näitä unelmia kannattaa ilman muuta helliä ja alkaa muuttaa todeksi kun siihen on kypsä.
Kodista luopuminen on tietysti surullista, mutta oikeastaan koti on enemmän tunnelma kuin seinät tai joku tietty rakennus. Juovassa perheessä on usein paljon riitaa, kolkko tunnelma, liikaa vaiettuja asioita ja sellainen aito yhdessäolo on mahdotonta. Sitä alkaa jäädä aika yksin sen rähjäävän vuoroin humalassa ja vuoroin krapulassa olevan ihmisen kanssa. Toisen juominen on kuin säätila, joka tarkastetaan aamulla ja sovitetaan päivän puuhat siihen. :(

Oma tilanteeni oli ehkä helpompi; vuokra-asunto, eikä yhteisiä lapsia. Erosimme minun halustani, mies ei siitä oikein tykännyt, mutta sopeutui ajatukseen. Olemme edelleen tekemisissä ja hänen juomisensa aiheuttama haittaa minulle on aika pieni. Kiva kun ei ole yhteisä raha-asioita ja on oma rauha ja vapaus. Luulen, että jos jompikumpi löytäisi uuden kumppanin, yhteydenpito vähenisi tai loppuisi, mutta tässä vaiheessa tämä on ihan toimiva ratkaisu.

Onko lähiseudulla al-anon ryhmiä tai pääsisitkö purkamaan ajatuksiasi jonkun ammattilaisen kanssa? A-klinikka taitaa edelleen auttaa myös läheisiä. Miehesi mielenterveyspuolen ongelmat varmasti pahentavat päihdeongelmaa ja toisinpäin. Jos suinkin saat, niin käännä ajatuksesi siihen suuntaan, että haet apua itsellesi ja jätät miehesi ongelman ja avun hakemisen hänen huolekseen. Tietysti yhdessä asuessa on itsetuhoine ihminen yritettävä onjata avun piiriin.
Itsemurhauhkailutkin ovat vallankäyttöä ja tapa pitää toinen varpaillaan. Tuo epävakaa persoonallisuushäiriö varmasti tekee sinunkin elämäsi, no melkoisen epävakaaksi. Olet ollut todella kovilla ja uupunut pahasti kantaessasi kuormaa. Se alkaa vaikuttaa omaankin terveyteen ja jos itse sairastuu, ei siitä juovasta ole avuksi. Hän tekee stressistä ja surusta lisäsyyn omalle juomiselleen. Minä en saanut puolisoltani mitään tukea ja apua kun sairastuin burn outiin. Eli se oma auttaminen ja uurastus ei ole "talletuksena" missään. Alkoholisoitunut ihminen ei kykene tueaksi tai avuksi minkäänlaisessa katastrofissa.

Voimia sinulle! Pitkäkin matka alkaa yhdestä askeleesta. Sinunkin on mahdollista saada toisenlainen elämä, vaikka alkuun pikkuhiljaa pyrkien irtaantumaan henkisesti juovan miehen ongelmista ja miettien, millaista elämää haluaisit nyt ja myöhemmin elää.
Vieras
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa