Olet täällä

Joku raja?

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Joku raja?

ViestiKirjoittaja Kolmas pyörä » 11.5.2021 10:31:40

Hei vaan kaikille! Ajattelin nyt tehdä oman ketjun tänne, kun on noita vanhempia ketjuja tullut lueskeltua jo pidemmän aikaa.. Miten teillä on vaikuttanut tämä nykymaailman tilanne kotona, vaikuttaako mitenkään? Meillä niin, että puoliso on alkanut kummasti viihtyä ulkona, kun olen ilmoittanut, etten hänen seuraansa kaipaa, kun on ottanut. No sepä on sitten innostanut näköjään juomaan salaa. Aiemmin kotona joi piilossa, kun asian hoksasin, niin siirtyikin ilmojen lämmetessä ulos jatkamaan. Aiemmin luulin hänen ymmärtäneen ongelman, no nyt kun asiasta kysyin, niin hän ei nää ongelmaa muussa, kuin minun suhtautumisessa hänen juomiseensa, koska sehän nyt on ihan normaalia ottaa "pari silloin tällöin"... Että se siitä sitten, ties kuinka pitkään on salassa juonut, kun on kokenut asian olevan ok, kunhan ei minun nähden ole tölkki kädessä.. :roll:
Kolmas pyörä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 11.5.2021 09:52:08

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja juhapetteri » 17.5.2021 22:33:16

Päihderiippuvaiselle ihmiselle raja tulee harvoin vastaan. Hän vähättelee aina juomistaan ja uskottelee muille - ja ehkä uskoo itsekin - kykyynsä lopettaa juominen ennen kuin se muodostuu ongelmaksi. Puolison ilmaistessa tavalla tai toisella tyytymättömyytensä alkoholistipuolisonsa juomiseen alkoholisti lähtee joko vähin äänin vaivihkaa tai mahtipontisesti ovet paukkuen loukkaantuneena kumppaninsa totaaliseen ymmärtämättömyyteen ja suvaitsemattomuuteen. Tilanteesta riippuen alkoholistipuolison hetkellinen poistuminen arjen näyttämöltä - yhteisestä kodista; ehkä aikanaan rakkaudella rakennetusta, - antaa parisuhteen kummallekin osapuolelle hetkellisen hengähdystauon olla omissa oloissaan ajatuksinensa.

Pitkän päälle tällaisen käyttäytymisen mielekkyys on kyettävä puolin toisin haastamaan. Ajattelen, että sinun on vakavasti pohdittava mitä vielä haluat elämältäsi ja miten voisit parhaiten saavuttaa tavoitteesi. Valitettavan usein on nimittäin niin, että alkoholisti toteuttaa kaiken aikaa omia mielihalujaan kun taas suhteen toinen osapuoli joutuu pakostakin tinkimään omista toiveistaan ja unelmistaan.
juhapetteri
Vertaiskeskustelija
 
Viestit: 54
Liittynyt: 28.2.2020 13:32:10

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Kolmas pyörä » 17.5.2021 23:54:07

Suurkiitos juhapetteri sinulle vastauksestasi! Ehdin jo pelätä kirjoittaneeni niin surkean aloituksen, ettei tänne kukaan halua vastailla :lol:

Mutta niin.. Aivan totta tuo juomisen vähättely (tässäkin tapauksessa), itseään hän tuntuu sillä lähinnä huijaavan. Kuvittelee juomatapojaan normaaliksi, vertaa rapajuoppoihin. No minulta toki juomamäärät jättää kertomatta, mutta se on minulle samantekevää. En halua sekaantua asiaan yhtään sen enempää, kuin mitä nyt väkisinkin jo olen. Se juomisen vaikutus se ongelma tässä on, eikä määrä. Vaan eipä hän tätä ymmärrä, vaikka olen sen monet kerrat hänelle rautalangasta vääntänyt.

Tuo viimeinen osio kirjoituksestasi (varsinkin se mielihalujen toteuttaminen) on kyllä ihan täyttä asiaa ja sitä olenkin ehtinyt pohdiskella jo jonkin verran tässä muutamien kuukausien aikana
Jotenkin tuntuu, että on aika hankalaa pukea sanoiksi näitä asioita. Ajatuksia vilisee, mutta ei oikein tiedä, että mihin niistä tarttuisi.

Al anon ryhmässä käyntiä olen harkinnut, mutta mahdollisuus törmätä johonkin tuttuun, tai tutun tuttuun hirvittää aivan liikaa. Jotenkin täälläkin pelottaa, että joku minut tunnistaisi, kun tänne pääsee kuka tahansa näitä kirjoituksia lukemaan. Aika älytöntä, eikö? :lol: Jonkin rajan yli olen minäkin mennyt selvästi, kun tänne rohkaistuin kirjoittelemaan. Oli se jo aikakin, muuten kelleen kun ei kehtaa puhua, vaikka ehkäpä ovat jo asian hoksanneet kenties.
Kolmas pyörä
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 2
Liittynyt: 11.5.2021 09:52:08

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 1.7.2021 12:56:38

Heippa!
Halusin kirjoittaa, koska kotona katselen salaa juovaa miestä.

Juomista tapahtuu viikonloppuisin, saunakaljat kahtena päivänä, joskus lähtee sitten pe tai la mopo käsistä. Silloin hän juo salaa, mutta huomaanhan minä, onko hän juonut enemmän kuin yhden tai kaksi. Seuraavana aamuna hän sitten asian myöntää ja on minulle suuttunut. En kuulemma ymmärrä häntä.

Esimerkiksi eilen hän lämmitti saunan. Menin hänen kanssaan saunomaan ja näin hänellä olevan mukanaan yksi olut tölkki. Jutut olivat kuitenkin sen verran känniset, että kysyin, montako oli jo juonut. Kuulemma yhden ennen saunaa.

Känniset jutut jatkuivat saunan jälkeen ja menin ennen häntä nukkumaan. Heräsin, kun hän kierteli kummallisena ympäri sänkyä ja sanoi etsivänsä toista koiraamme. Valojen kanssa kesti pitkään, että hän sai kaikki sammutettua. Käytös epäilytti minua. Tänä aamuna kysyin, joiko hän taas salaa. Kuulemma ”pari”, ettei lauantaina tekisi mieli juoda, kun lähtee yksinään tapaamaan ystäviään. Kuulostaa minusta aika kummalliselta selitykseltä! Ja huolestuttavalta.

Joskus kun hän lähtee yksin jonnekin, hän palaa räkäkännissä takaisin. Vaikka sanoisi menevänsä pyöräilemään! Sitten tullaan taksilla takaisin ja seuraavana päivänä pyörää etsitään kyliltä autolla. Tavarat saattavat kadota ja itseään loukata. Tällaista sattuu siis lähes aina, kun hän on liikkeellä ilman minua. Onneks ei joka viikko tai edes kuukausi. Kesä on pahinta aikaa.

Ja kun ylilyönti sattuu, hän on pitkät pätkät juomatta. Saunaan ostetaan alkoholittomat oluet, kunnes kuukauden päästä ostetaan alkoholittoman oluen kaveriksi ykkösolutta. Sitten siitä vähän ajan päästä taas hiukan vahvempaa. Pian on taas ylilyönnin vuoro.

Ja ongelma ei kuulemma ole. Minä vaan en ymmärrä, että hänen täytyy saada välillä rentoutua ja se ei muuten onnistu. Olenko vaan tiukkis, koska itseäni ei kiinnostaa enää juominen?
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.7.2021 13:13:50

Hei vaan, olen tuo edellinen kirjoittaja.

Tuo reissulauantai siis koitti eilen. Tänään en ole saanut häneen yhteyttä, puhelin on kiinni. Pelkäänpä, että on menty pitkän kaavan mukaan.

Eniten minua tietenkin huolettaa koiramme, jotka annoin hänen ottaa mukaansa. Minulla oli paha aavistus, ettei puheistaan huolimatta selkäranka kestä.

Kauhea ahdistus, ovatko pienet koiramme edes hengissä! Toki vähän huolettaa myös mieheni tilanne, ei kai hänelle ole sattunut mitään?

Ja ajatelkaa, kaikki tällainen huoli vain alkoholin vuoksi. Sellainen huoli, että joutuu kuoleman asioita miettimään…
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.7.2021 15:22:29

Hei taas, itselleni kirjoitan, kun ei ketään kelle puhua.

Mies ja koirat palasivat kotiin. Puhelin hävinnyt viime yön kännireissulla. Huomenna ottaa yhteyttä kuulemma A-klinikkaan…
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.7.2021 15:23:08

Vieras kirjoitti:Hei vaan, olen tuo edellinen kirjoittaja.

Tuo reissulauantai siis koitti eilen. Tänään en ole saanut häneen yhteyttä, puhelin on kiinni. Pelkäänpä, että on menty pitkän kaavan mukaan.

Eniten minua tietenkin huolettaa koiramme, jotka annoin hänen ottaa mukaansa. Minulla oli paha aavistus, ettei puheistaan huolimatta selkäranka kestä.

Kauhea ahdistus, ovatko pienet koiramme edes hengissä! Toki vähän huolettaa myös mieheni tilanne, ei kai hänelle ole sattunut mitään?

Ja ajatelkaa, kaikki tällainen huoli vain alkoholin vuoksi. Sellainen huoli, että joutuu kuoleman asioita miettimään…


Voi jumalauta. Täysin vastuuton teko antaa koirat noinkin alkoholisoituneen ihmisen mukaan.. ja tällä helteellä. MIten kännäävä muistaa niitä juottaa ja huolehtia, etteivät ne saa lämpöhalvausta? Missä nekin raukat tälläkin hetkellä mahtavat kärsiä, pelätä ja olla janoissaan ja nälissään. Mulla se raja menee tässä, että mitään ymmärrystä ei tipu, jos saattaa eläimet tai avuttomat lapset vaaraan roikkuessaan päihdeongelmaisessa kykenemättä ottamaan vastuuta omasta elämästään, eikä täysin muiden hoidon varasssa olevista eläimistä. :(

Joskus en suoraan sanottuna tiedä, suututtaako minua ennemmän alkoholi- vai läheisriippuvaiset.. Kai niistä kokemuksisstaan voisi edes sen verran oppia, ettei lapsia tai eläimiä saata vaaraan uskomalla heitä juopon hoteisiin, jos ei ihan pakko ole? Etkö oliis voinut ilman riitaa keksiä jonkun syyn, miksie koirat voi lähteä? Mahdollinen alkava juoksuaika, taitaa olla maha sekaisin, niin parempi, etteivät lähde reisuun sotkemaan.. tai jotain.

Itsensä puolestani voi vaikka tuhota olemalla suhteessa alkoholistin kanssa. Niin tein pitkään itsekin ja sain pysyviä terveyshaittoja jatkuvasta stressistä, mutta lemmikkieläimistä otin itse täyden vastuun suhteen aikana ja pyrin turvaamaan niillemahdollisimman rauhallisen elämän, jopa ottamalla oman asunnon, kunnes lopulta sain erottua. Tiedän siis, ettei eroaminen ole lainkaan helppoa.
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.7.2021 16:54:08

Hei, kiitos kommentistasi.

Koirat olivat hoidossa äidillään, eivät onneksi mukana varsinaisella ryyppyreissulla. Siksi ne olin antanutkin mukaan, että näkisivät samalla tuttuja, ja sukulaiset näitä koiria.

Ikävää, että tällä palstalla lyötyä lyödään. Ehkä olen tällä hetkellä vain liian haavoittuvassa tilassa, ja kommenttisi satutti.

Ymmärrän pointtisi kyllä. Olet ensimmäinen kommentoija ja sain sinulta vastauksen, että kertomukseni perusteella hän vaikuttaa alkoholisoituneelta. Kiitos siitä, sillä en ole ollut varma, ylireagoinko.
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 4.7.2021 18:08:12

Vieras kirjoitti:Hei, kiitos kommentistasi.

Koirat olivat hoidossa äidillään, eivät onneksi mukana varsinaisella ryyppyreissulla. Siksi ne olin antanutkin mukaan, että näkisivät samalla tuttuja, ja sukulaiset näitä koiria.

Ikävää, että tällä palstalla lyötyä lyödään. Ehkä olen tällä hetkellä vain liian haavoittuvassa tilassa, ja kommenttisi satutti.

Ymmärrän pointtisi kyllä. Olet ensimmäinen kommentoija ja sain sinulta vastauksen, että kertomukseni perusteella hän vaikuttaa alkoholisoituneelta. Kiitos siitä, sillä en ole ollut varma, ylireagoinko.


Anteeksi, jun kirjoitin sinulle aika rumasti tunnekuohun vallassa.
Jollain tavalla rikki olen itsekin ja jotenkin nimenomaan eläinten kohtalo juoppojen tai niitä kaltoinkohtelevien ihmisten kynsissä on mulle punainen vaate.
Onneksi koirat palasivat kotiin kunnossa.

Minusta miehesi kuulostaa alkoholisoituneelta; teloo itseään, hukkaa tavaroita, lupailee ja pettää lupauksiaan, juo itsensä ihan tolkuttomaan kuntoon. Et siis ole turhaan huolissasi.
Toisekseen, jos juomisesta alkaa koitua läheisille murhetta ja ongelmia, sekun on jo riittävä merkki.
Moni meistä yrittää puhua asiasta moneen kertaan.. turhaan.
Olenkin jälkiviisaana nykyään sitä mieltä, että jos ensimmäinen kehityskeskustelu ei johda mihinkään muutokseen, ei johda sadaskaan. Niistä tulee loputon peli, jossa juoppo joutuu tuomiolle, puoliso uhkaa erolla, juoopo lupailee vähentelyä ja kohtuukäyttöä.. ja homma karkaa aina hanskasta ennemmin tai myöhemmin.. ja sitten pidetään uusi keskustelu.
Tavallaan, jos se oma huoli ja kärsimys ei tule kuulluksi, juova on hyvin kaukana muutoksesta. Meillä ainakin oli aina sama virsi, että mitä nyt pari haittaa ja kuinka mies haluaa rentoutua.. siitäkin huolimatta, että se vaikutti minuun ja parisuhteeseen.. onhan se tärkeysjärjestys silloin nähtävissä ihan selvästi. Viina on tärkeämpi.

Kuulostele omaa oloasi. Jos voit huonosti, laita vaan oma hyvinvointisi etusijalle. Omaa elämäänsä ja toimintaansa voi muuttaa, toista ihmistä ei. Jos nämä meidän puolisoiden konstit (erolla uhkaili, järjen takominen päähän, itkeminen, suostuttelu, nalkuttaminen) toimisivat, ei Suomessakaan olisi yhtään juoppoa. Jokainen puoliso käy samat läpi hämmenntksen, epätoivon, surun ja vihan vallassa, eikä niillä yleensä ole mitään vaikutusta. Ehkä erilleen muutto tai sen uhka jo alkoholismin alkuvaiheessa saattaa herätää, mutta pääsääntöisesti ihminen raitistuu sitten kun oma halu siihen löytyy, kaikki ongelmajuojat ei siitä huolimatta saavuta pysyvää raittiutta koskaan.
Voimia!
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja Vieras » 16.7.2021 20:36:05

Hei.
Minäkin aikoinaan, kun en vielä ymmärtänyt alkoholismista ja läheisriippuvuudesta mitään, annoin koiramme juopon mieheni mukaa erossa. Se oli metsästyskoira enkä voinut sitä pitää itse. Hän lupasi hoitaa, mutta kuulin jälkeenpäin karmean tarinan koiran kohtalosta.
Vieläkin, vuosien jälkee suren ja kadun. Oisinpa ollut viisaampi, jämäkämpi tms. Mutten ollut. Armoa ja anteeksiantoa tarvitsen, hyväksyntää että tein parhaani sillä järjellä ja voimilla mitä oli silloin, enkä enää "syntiä" tee, tai ainakin yritän muuttaa tapani.
Vieras
 

Re: Joku raja?

ViestiKirjoittaja PatrickBellamy » 19.7.2021 11:45:05

Riippumatta siitä, miten yritämme auttaa, ihmiset tarvitsevat joskus ammattilaisia ongelman ratkaisemiseksi
PatrickBellamy
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 29.6.2021 09:42:29


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa