Olet täällä

Miehen juominen

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Miehen juominen

ViestiKirjoittaja Kyselentäältä » 18.6.2021 00:04:09

Hei, kyselisin tässä nyt mielipidettä mitä tehdä. Mies juo arkena sen 12 yleensä yhteensä eli kahtena iltana 6 olutta. Eipä siinä mitään mutta juominen sitten viikonloppuna on sitä että hakee 8 ensin perjantaina ja lopulta lisää ennen yhdeksää 6-8 eikä siis ole noita kaikkia kahdeksaa juonut ennen sitä siis koska lapset hereillä vielä yleensä silloin. Noh sama yleensä toistuu näissä määrin myös lauantaina, ei aina ihan noin pahana mutta kuitenkin. Ei siis ole juomatta koskaan vkl ja arkena menee nykyisin aina tuo 12 vaikka ollaan sovittukkin ettei menisi kuin 6 jos sitäkään. Kun yritän aiheesta puhua niin vastaus on aina se että ole hiljaa, en jaksan kuunnella yms. Itseäni tämä stressaa kovasti vaikkei siis ole väkivaltainen yms. Olen sanonut että irtisanoutuisi tästä asunnosta kun en hänen takiaan saa edes minulle kuuluvia etuuksia. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä kun mies ei itse tee asioille mitään vaikka mitä sanoisin... Onko kellään ihan kokemusta tällaisesta tai neuvoja mitä tehdä, mistä lähteä liikkeelle? Itse olen jo hakenut asuntoa myös mutta ei noin vain tietenkään heti saa...
Kyselentäältä
 

Re: Miehen juominen

ViestiKirjoittaja Vieras » 22.6.2021 13:44:11

Hei vaan!
Keskustelu täällä on viime aikoina ollut aika hiljaista, joten ajattelin naputella muutaman rivin.
Olet varmaan lueskellut muitakin ketjuja ja huomannut, että monella tapaa samanlaisia ne tilanteet ovat? kuuulostaa hyvälle, kun olet katsellut jo itsellesi uutta asuntoa. Juopot tuppaa usein haluamaan, että tilanne asumisjärjestelyinenen säilyy samana, eikä viesti puolison tai lasten kärsimisestä oikein heidän tajuntaansa tavoita. Ei millään; ei nätisti puhumalla, ei huutamalla, ei erolla uhkailemalla..
Jälkiviisaana mietin itsekin, että jos esnsimmäinen kehityskeskustelu ei herätä mitään vastakaikua tai ymmärräystä ja johda muutokseen, edes avun hakemiseen ja alkoholiongelman myöntämiseen, kyllä viisainta olisi minunkin ollut lähteä silloin heti.

Voisitko saada apua sosiaalitoimistosta? Jos kerrot tilanteen, ehkä pääset kiilaamaan asuntojonossa eteenpäin, kun puolison alkoholiongelma ja ero/erilleen muuttaminen on kumminkin ainakin kaupunkien vuokra-asunnoissa ja muissa ara-kohteissa käypäinen peruste asunnon tarpeen kiireellisyytee, kun teillä on lapsiakin. Auttaisiko vertaistukiryhmät tai tiedon etsiminen muuten alkoholiongelmasta ja sen vaikutuksesta läheisiin?

Et suinkaan ole yksin; meitä hämmentyneitä ja vihaisia puolisoita on paljon ihmettelmässä, että onko tosiaan se viina tärkeämpi kuin minä tai koko perhe. Riippuvuussairaudet muuttavat ihmistä vääjäämättä epärehelliseksi ja yhteistyökyvyttömäksi mulkuksi olipa lähtötilanne sitten mikä hyvänsä (siis ihminen hankala tai mukava luonne). Eropäätöstä harvemmin saadaan yhteistuumin tehtyä, vaan juoppo uhriutuu ja syyttää puolisoa hylkääjäksi.. caikka itseasisaa on itse tämän jo tunnetasolla ja piittaamattomuudella jättänyt ihan yksin pitemmmän aikaa.

Voimia sinulla! Aslkel kerrallaan saat oman elämäsi taas haltuun ja mukavammaksi. Mies voi muutosta herätä tai sitten ei, mutta te muu perhe saatte jonkinlaisenvakauden ja mies voi tavata lapsia sitten sillä tavoin kun kykenee. Relanna ketjussa on häneltä aika kivoja kirjoituksia miten ilo on palannut elämään, kun muuttivat pois. Pitkässä suhteessa juopon kanssa oikeastaan vähän unohtaakin, miten helpottavaa ja kivaa on, kun viina ei haise, eikä juomiseen liittyvät lieveilmiöt (krapulat, äksyily, kännisen katselu,juotatus, sotkeminen, riidat) ole enää osa jokiasta päivää.
Vieras
 

Re: Miehen juominen

ViestiKirjoittaja Vierailija 2 » 24.6.2021 07:15:57

i. Niinhän se ikäväkyllä on, että alkoholi muuttaa jotkut ihmiset ihan toisenlaisiksi kuin mitä he ovat olleet ennen alkoholin käytön aloittamista.
Omassa lapsessa sen näkee hyvin selkeästi, millainen lapsi oli ennen kuin aloitti päihteiden käytön (viinan ja tupakan ensin, sitten muut pikkuhiljaa). Rauhallinen, urheilullinen ja kouluissa hyvin pärjäävä nuori muuttui täysin toisenlaiseksi, hurjaksi, väkivaltaiseksi, pelottavaksi pinnariksi ja haistattelijaksi. Vuosienkin jälkeen edelleen sama jatkuu. Joskus pilkahtaa se aito ihminen sisältä, mutta muutoin kuori on juopon kuori, se ei ole todellinen, vaan sisällä on erittäin kärsivä ihminen niistä asioista mitä tekee koko ajan väärin, kun juo ja rellestää. Apu ei kelpaa eikä hoito. Vaikka näen että kärsii suunnattomasti tilanteestaan, mutta se juominen turruttaa kaiken muun. Syyllisyys painaa ja silloin viha ja katkeruus ja muiden syytteleminen on tapa selvitä. Muutoin kait särkyis mieli kokonaan, ei kestäis sitä painolastia mitä on tullut kun on tehnyt asioita kauan väärin. Niin se vain ikävä kyllä on. He juovat itsensä hautaan, tai mielisairaalaan.
Mikä auttaa? Itse en ole enää keksinyt muuta kuin rukouksen. Jokin ihme pitäisi tapahtua. Mutta tapahtuuko se? Minä en voi auttaa, minua käytetään vain rahallisesti hyväksi jos olen liian läheisenä hänelle, on pakko olla pitämättä yhteyttä. Kyllä sitä on osaan joutunut, eikä se ole edes minun syy. Joillekin vain viina ei sovi. Ei sitä turhaan sanota että viina on viisasten juoma.
Ainoa keino on pitää oma pää terveenä, harrastukset, ulkoilu ym. Ja ei saa liikaa miettiä että mitä sitten jos.... se on turhaa.. Ei ole kenenkään syy jos juoppo juo ja kuolee siihen, edes sitä juoppoa ei saa syyttää. Ei hän olisi varmaankaan halunnut sellaista kohtaloa. Kukaan ei halua sellaista. Vietti, himo, jokin kauhea vie ihmisen oman päätäntävallan ja sisällä jossain on kärsivä ihminen, pieni murunen. Niin minä uskon niin jaksan kaiken tämän keskellä.
Mennään ulos, nautitaan kesästä ja ollaan iloisia, nautitaan niistä asioista mistä tulee hyvä mieli, muutoin ei jaksa.
Vierailija 2
 

Re: Miehen juominen

ViestiKirjoittaja Rokkimimmi » 3.7.2021 12:36:15

Mieheni juo viikonloput. :evil: Taustaa: olen 45-vuotias ja elän 2. avioliitossa. Ensimmäinen avioliittoni päättyi v. 2017. Aloin heti eron jälkeen seurustella minun mielestäni kiinnostavan itseäni 8 vuotta vanhemman miehen kanssa. Seurustelun alkuaikoina nykyinen mieheni oli ollut poikamiehenä jonkin aikaa ja ymmärsin hänen puheidensa perusteella, että hänen exänsä oli ollut hirviö ja väkivaltainen. Olivat tunteneet toisensa useamman vuoden ajan, eivät kuitenkaan koskaan virallisesti asuneet yhdessä. Miehelläni on ollut omien puheidensa perusteella alkoholi ja tupakka kuvioissa jo n. 13-14-vuotiaasta lähtien. Hän on ollut kiltti lapsi, alkoholistiperheestä (kuten minäkin), vähävaraisuutta, jne. Kun tapasimme hän kuulemma ihastui minuun välittömästi. Hän oli kuulemma aina haaveillut minunkaltaisesta naisesta, jne. Muistutin kuulemma jotain hänen nuoruuden seurustelukumppaniaan. Olen luonteeltani hyväntahtoinen, sinnikäs, itsetietoinen, mutta helposti ilmeisesti hyvin "höynäytettävissä", koska olen luottanut ja uskonut hänen sanomisiinsa. Mieheni sanoi yhteenmuutettuamme vuonna 2019, että hän haluaa vähentää juomistaan (saattoi mennä alkuaikoina arkisinkin hänen silloisen työttömyysjakson aikana 2-3 viinalitraa plus viinipänikkä...per viikko!), koska se vaikuttaa minuun ja mm. seksuaaliasioihimme...no onneksi mieheni sai v. 2019 loppukesästä ennen yhteenmuuttoa työpaikan. Työnkuva oli fyysisesti raskasta (miehelläni runsas ylipaino ja oheissairauksia), hän silti koitti jaksaa. Sitten koeajan kuluessa hänet kuitenkin irtisanottiin...alkoi runsas juominen. Suunnittelimme häitämme, joita vietimme talvella 2020. Ennen häitä mieheni sai onneksi tilapäistöitä vuokratyöfirmasta. Haettuaan useaan paikkaan töihin, hänet lopulta onneksi otettiin vakituiseksi erääseen varastotyöhön. Työ on fyysisesti raskasta ja mutkia matkassa on ollut. Toistaiseksi työtä onneksi riittää. Alkoholin käyttö vain ei ole vähentynyt. Hän ryyppää joka ikinen viikonloppu, aloittaen heti työpäivän päätyttyä ja kärsien sunnuntai-iltaan. Siihen väliin mahtuu erimielisyyksiä minun kanssa ja laiminlyöntejä koti-ym.asioiden suhteen. Ja hän on mielestään aina oikeassa ja hän sanoo ns.viimeisen sanan. Itse kärsin, koska koronarajoitusten myötä en ole voinut oikein ystäviänikään tavata, koirien kanssa olen lenkkeillyt, silloin tällöin kuntosalilla käyden ja jotenkuten itsestäni huolta pitäen, mieheni eläessä pienessä omassa mikromaailmassaan, kuplassa, rampaten parvekkeen vessan ja keittiön väliä. Haukkuen kuinka julma olen ja ymmärtämätön häntä kohtaan. Kuulemma arvostelen ja vähättelen häntä. Syytän kuulemma häntä kun en itse saa asioita tehdyksi jne. Olen vain niin lopen väsynyt hänen passaamiseen, hyvittelyyn, jne. Hän vaatii minua tekemään kaikki kotityöt, koska hänhän ei moppiin tartu, ei viitsi pyykkikonetta käyttää, toisinaan kuitenkin joskus humalapäissaan saa niitä hillittömiä puuskiaan, jolloin lähinnä vaan sekoittaa kodin tavarat enemmän levälleen sen sijaan että siistisi tai järjestelisi. Luullen saavansa hyvää aikaan. Todellisuus on, että minä joudun hänen jälkiään siivoamaan. Arkena hän tiuskii ja on komentelevainen minulle. Syyttää, että mun vika kun ei oo seksielämääkään enää, tai motivaatio kotihommiin mennyt kun kehoitan/pyydän häntä jotain tekemään. Olen todella turhautunut. Mitä minun tulisi tehdä? Kerran/kahdesti olen ottanut avioeron puheeksi kun en enää jaksa. Hullua. Aloitimme seurustelun heti eroni jälkeen v. 2017 loppukesällä ja yhteen muutimme loppuvuodesta 2019, naimisiin talvella 2020. Liian nopeasti kävi kaikki. Olin hyväuskoinen ja liian kiltti. Hän toisinaan selvinpäin tai krapulassaan lupaa minulle jotain, mutta asiat yllättäen muuttuvatkin muutaman päivän kuluttua. Tyypillinen juoppo jopa alkoholisoitunut. Olen ahdistunut ja jokseenkin umpikujassa. Avioeroa en haluaisi, vaan että hän vihdoinkin tajuaisi, että hänen on vähennettävä juomistaan, jotta yhteiselomme voi hedelmällisenä ja aktiivisena jatkua. Vapaa-aikani menee lähinnä katsellessa juovuksissa olevaa ukkoa. Käyn toki välillä itse ulkoilemassa, koirien kanssa lenkeillä, shoppailen ja koitan saada muuta ajateltavaa. Hän sitten syyttää kuinka olen hänet sulkenut ulkopuolelle elämästäni ja en muka tee hänen kanssaan mitään. Hän itse kyllä aiheuttaa vapaa-aikajuomisellaan sen, ettei paljoa kiinnosta yhteisesti näyttäytyä missään. Häpeän mm.kun hän ei toisinaan tajua ajoissa mennä vessaan vaan kastelee housunsa ja tahrii muutenkin vaatteitaan. Vahvassa humalassa hän unohtaa syödä, unohtaa verenpaine- ja diabeteslääkkeensä...nukkuu paljon ja kärsii uniapneaoireista humalassa. Ja nyt alkoi kesäloma...huh huh.
Rokkimimmi
 

Re: Miehen juominen

ViestiKirjoittaja Vieras » 3.7.2021 15:59:09

Oletko miettinyt, josko hänellä olisi jotain muutakin ongelmaa kuin alkoholi?
Tuo vauhti suhteen virallistamiseen, puheet kuinka olet kaikkea mitä hän on halunnut, exä on hirviö, hänen käytöksensä sinua kohtaan, saa aunakin minut miettimään, voisiko hänellä olla narsistisia piirteitä?

Luepas tietoja siitäkin aiheesta!
Jos alkoholi on ollut kuvioissa teinistä saakka, ei ole kovinkaan todennäköistä, että lopettaminen onnistuu tai hän sitä haluaisi. Ns. Kohtuukäyttö taas ei alkoholistilta onnistu, vaikka he itse si mieluusti eron uhatessa ratkaisuksi jonkinlaisena vastaantulemisena tarjoavatkin.

Meillä mies oli aina juonut kohtuulliset 2, vaikkei pystyssä pysynyt.. eikä sen kohtuukäytön kyttääminen auta mitenkään. Se oli meillä jatkuvaa riitelyä, olin ilonpilaaja, turhasta narisija.. toisekseen siinä vastuu siirtyy juovalta itseltään puolisolle. Exäni oli aina kärttyinen, selvänä juotatti, krapulassa vitutti, yhden tai kahden jälkeen teki mieli lisää ja vitutti, jos olin kunnon kännin esteenä..

Parisuhdetta tai sen ongelmia ei voi yksin korjata, jos toiselta ei siihen löydy halua tai kykyä tai kumpaakaan.
Koita laittaa oma hyvinvointosi ykkösasiaksi ja teet sen perusteella ratkaisuja. Kantapään kautta.oppineena ajattelen, että juopon kannattaa antaa juoda rauhassa. Jos sen kestää, jää, jos ei kestä, lähtee.
Tsemppiä ja mukavaa kesää!
Vieras
 


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa