[sunrise12]

Ollaan viisivuotta oltu yhdessä. Se aika miehellä taistelua viinan kanssa.
Upea mies, vadtuuntuntoinen , herkkä, älykäs ja kovin rakas...selvinpäin.
Oon niin väsynyt. Mies käy katkolla ja hetken asiat hallinnassa. Kuvittelee, että pystyy ottamaan pari silloin tällöin, mutta ei.. kohta ollaan tilanteessa jossa asia pyörii viinan ympärillä ja kun känni päällä olen syypää kaikkeen ja varsinkin juomiseen. Kylmä mies, joka kylmin silmin tuijottaa, latelee lähtevänsä ja koska hylkääminen on mun suurin pelko niin osuu ja uppoaa.

Tiedän hänen rakastavan mua, mutta alkoholi on ykkönen.
Te joilla on päihdeongelma, mitä te haluatte puolisoltanne? Haluatteko edes, että teillä on joku siinä, kun pää selviää?

[Vieras]

Upea mies, vadtuuntuntoinen , herkkä, älykäs ja kovin rakas...selvinpäin.
--
Kylmä mies, joka kylmin silmin tuijottaa, latelee lähtevänsä ja koska hylkääminen on mun suurin pelko niin osuu ja uppoaa.

En tiedä, saako tältä puolelta juovien kommentteja, mutta entisenä juopon puolisona heitän yhden näkökannan tähän "ihanuus-Kylmyys"- teemaan. Uskoiisn, että korostettu vastuuntunto ja se ihanuus on osin hyvittelyä ja kompensaatiota paskalle käytökselle. Jos juova raitistuu, hänellä ei ole enää mitään hyvitettävää, niin ne ylenpalttisen intensiivisen ihanuuden kaudet jää pois. Kuvio ei mene niin, että kun viina jää puolisolla jää se mies, joka on ollut niillä raittiilla pätkillä ja putkien kylmäkiskoinen kännikala katoaa. Sitä toivoessa joutuu pettymään. Tämä käytöksen vaihtelu kuuluu riippuvuussairauksien luonteeseen. Jos päihdeongelmainen paranee, lopputulos voi olla jotain ääripäiden väliltä tai pahimmillaan jatkuvasti aika itsekeskeinenkin ihminen.

Raitistuttuaan mies voi alkaa korostetusti ottamaan vastuuta omasta terveydestään ja vaalia raittiuttaan, jolloin se on hänelle se ykkösasia viinan tilalle. Tai hän käykin läpi jonkinlaisen identeetttikriisin ja kasvaa henkisesti ja jollain tapaa löytää oman tiensä, eikä se ole se mitä yhdessä juovana aikana on suunniteltu tai luultu. Uskoisin, että jos ihminen on juonut teinistä asti, hän ei oikein tunne edes itse itseään ja joutuu raitistuttuaan etsimään sitä tovin. Moni raitistunut tekee iak isojakin elämänmuutoksia parisuhteen, työn ja ylipäätään elämän suhteen.

Ehkä voisit pohtia, mitä itse haluat ja toivot? Mihin suuntaan haluat kulkea? Ettet liikaa elä miehen kautta vaan vähintäänkin siinä rinnalla teet ja tavoittelet niitä asioita, jotka sinulle ovat tärkeitä.
Voimia! Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen.

[Vieras]

Iltaa. Tulee niin mieleen ex-mies. kun hän selvisi koomasta sairaalassa rankan juomisen jälkeen, niin suurinpiirtein eka kysymys oli että onko kukaan siivonnut minun luona. Asuimme jo silloin erillään.
Totta on että jos ihminen on sairas alkoholisti niin tunne-elämä on ollut vinksallaan jo alunperinkin ja viinan kanssa loputkin menee sekaisin.
Minulle on ollut aikamoinen opettelu nyt kun en enää ole alkoholistien kanssa tekemisissä, ettei ole sellaista "ihanaa" olemassakaan. On vain normaalia käytöstä, ei mitään yliampuvaa eikä taas kauheaa. tavallista ankeaa arkea, joka on tosi ihanaa kun sen tajuaa.
Tsemppiä!

[sunrise12]

Toi on varmaan totta. Koska kun mies on juomatta niin se läheisyys vähenee. Ja tilalla on taas toinen ihminen.
Kerran on ollut juomatta puolivuotta ja kun se levottumuus meni ohitse, oli mulla kuitenkin hyvä olla . Parempi kuin nyt. Mutta totta, kuulostaa tutulta.

Ja se on totta, että mun tarvitsee itse tehdä mun elämä. Ehkä kun se muodostuu niin ei tarvitse pohtia ollakko yhdessä vai ei

[Vieras]

Ainakin osalla meistä, jotka tulevat valinneeksi ongelmaisen puolison, on jotenkin vääristyneet ihmissihdemallit alunperinkin. Minäkin totuin jo lapsena olemaan hoivaaja ja jonkinlainen tuki (omille vanhemmilleni) ja olemassaoloni hyväksyttiin vain kun olin hyödyksi.. Rakkaus oli aina jotenkin ehdollista ja sen toinen puoli oli rangaistukset (mykkäkoulut, huutaminen, hylkäämisuhkaukset) vääränlaisuudesta tai vääristä teoista ja mielipiteistä.

Kai sitten aikuisenakin jatkoin samaa rakkauden ostamista hoivaamalla, tukemalla ja olemalla hyödyllinen. Olen kiertänyt kuin vara-jeesus etsimässä pelastettavia ja pyrkinyt pelastamaan sellaisiakin jotka eivät halua pelastua. On ollut helpottavaa päästä siihne pisteeseen, että ymmärrän jokaisella olevan oikeus elää niinkuin itse haluaa.. Ihminen saa juoda itsensä hautaan ja muutenkin valita elämäntapansa itse.

Enhän tykännyt itsekään vanhempieni minulle tarjoamasta hyvän elämän muotista, johon väkisin koittivat minua survoa.. Työtä, asuntolainaa ja tietynlaisia elämänvalintoja. Ei elämän tosiaaankaan tarvitse olla kärsimystä ja eläkepäiviä odotella kun jotain taivasosuutta, että hyvät asiat tapahtuvat vasta sitten.

Kun haluan itse valita, millaista elämää elän ja olla haalimatta omaisuutta, velkaa ja sitä kautta menettää osa vapauttani,koitan ymmärtää antaa saman vapauden muillekin. Ex-mieheni saa juoda, jos se on hänelle mieluisin tapa elää ja käsitellä ongelmiaan, en vaan enää itse halua alkoholia ja sen liikakäytön tuomia ongelmia jokapäiväiseen elämääni.

Onhan se kipeää ollut huomata, että päihde on tärkeämpi kuin läheinen ihmissuhde. Entinen puolisoni ei edes halua lopettaa tai hakeutua hoitoon. Hänellä on omiin ongelmiinsa syynsä. Oletan, että äitinsä juominen raskausaikana on vaikuttanut sikiön kehittyvään hermostoon niin, että riippuvuus oli jo valmiina, koska hänellä oli ollut vieroitusoireet jo syntymän jälkeen. ja siksi tilanne on niin vaikea. Hänen jos kenen ei olisi koskaan kannattanut alkoholia alkaa nauttia.

Ihmistä siis tosiaan voi rakastaa syvästi ja samaan aikaan ymmärtää, ettei hänen kanssaan voi elää tuhoutumatta itse.