On tullut eteen tilanne, etten kestä enää. Avomieheni ja minä olemme olleet yhdessä noin vuoden päivät ja muutimme heinäkuussa vuokralle omakotitaloon. Tunsin mieheni ennestään jo AA-ryhmistä ja olemme molemmat alkoholisteja, erona vaan se, että minä haluaisin toipua ja raitistua, mies ei. Tai kovasti sanoo, että sitten joskus, mutta ei tee mitään elettä sen eteen. Keväällä jo kerran lähdin pois, kun joku reilun viikon putki herralla päällä ja meni käämit.
Vuoden aikana miehelläni on ollut 1-2 viikon ryyppyputkia useampi, ja niiden välissä joka ilta juo (ja paljon). Itse haluaisin jo lopettaa, mutta vaikeaa kun aina kaljaa kaapissa. Parin kuukauden aikana hän on ollut kuolla, kun on tullut kaatumisia, tajunnanmenetyksiä, pyörällä ojaan, kolareita jne. Lisäksi pissaa housuunsa ja on hyvin rasittava. Olen niin sairas tästä tilanteesta, kun koskaan ei kotiin tullessa tiedä, mikä toisen kunto on. Viime viikolla oli lähellä tulipalon syttyminen, kun oli jättänyt hellan levyn päälle ja välillä takkaa lämmittäessään sulkee pellin liian aikaisin, vaikka arina auki ja vaarana hää´n muodostuminen.
Hän on minua paljon vanhempi, useita vuosikymmeniä ja monikymmenvuotisen vertaistuessa käynnin tulos ei ole ollut kuin pari raitista vuotta. Toivoton tapaus? Selvinpäin aivan ihana tapaus, välillä rakastankin, mutta nyt tunteet laimenneet, kun ei ole kuin kännissä suurimman osan aikaa.
Olen niin stressaantunut ja jopa sairas tähän tilanteeseen. Ajattelin vuokrata oman asunnon läheltä, tässä en voi enää olla. Kihloissa olemme, mutta siihen se jääkin. Koiran koitan ottaa mukaan, kun ei ole oikea henkilö hoitamaan sitä alkoholisminsa takia. Olen jopa ihan fyysisesti sairas kaiken stressin takia. Opiskelen korkeakoulussa ja opinnot eivät etene, osittain siksi, koska olen niin masentunut ja stressaantunut, voin todella pahoin.
Millaisia vastaavia tilanteita (ero alkoholistista) teillä on ollut ja miten ero on sujunut? Mihin kannattaa varautua?
