[Tuleeko tästä mitään?]

Yhteistä eloa takana 17 vuotta, mies käyttänyt aina runsaasti alkoholia. Välillä viikko parikin ilman alkoholia, pisin jakso 3kk. Työnsä on aina hoitanut eikä yleensä arkena juo. Mutta övereitä on tullut ja useita. Aloittanut jo aamulla juomisen, ollut lapsista vastuussa humalassa, ajanut autoa. On telonut itseään, joutunut päivystykseen ja putkaan, nyt on kortti kuivumassa ja viimein tuntui että silmät aukesi ja otti todesta lähtöaikeeni. Aiemmin on aina kieltänyt mitään ongelmaa olleenkaan, ottaa sanojensa mukaan kuin normaali suomalainen mies. Nyt totesi ettei osaa ottaa kohtuudella ja on, näin ainakin sanoo, valmis jättämään alkoholin kokonaan. Olen täyttänyt avioero-hakemuksen ja ilmoittanut ottavani eron, mikäli ei pysty raitistumaan. Eilen oli ekaa kertaa AA:ssa ja tuli tyytyväisenä kotiin, ylihuomiselle varasi ajan päihdehoitajalle. Hirvittää että tuleeko tästä mitään, mutta olen kyllä tyytyväinen että sain avioeron vireille ja läheisillekin siitä kerrottua, sain viimein jotakin päätettyä enkä vain uhkaillut sillä. Pelko perheen menettämisestä sai vihdoin miehen silmät aukeamaan ja näkemään tilanteen meidän muiden perheenjäsenten kannalta. En uskalla yhtään uskoa että voisi tässä onnistua, vaikka toivon sitä enemmän kuin mitään! Kuinka teillä on raitistuminen onnistunut, vai onnistuiko?

[KukaTietää]

Vaikea sitä on ennustaa raitistuuko miehesi. Käy Lopettajien puolella lukemassa, siellä on monia tarinoita onnistumisista. Monella heistäkin varmasti perhettä on.

Mutta hyvä olisi miettiä asiaa laajemmin: Entä jos miehesi raitistuminen näyttää toimivan? Onko se onnen tae? Perutko avioeron silloin? Ja kuinka pitkän ajan jälkeen? Mikä on onnistumisen mittari?

Liitossanne alkoholi on ollut mukana koko ajan. Jos se poistuu muuttuu moni asia, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin olet kuvitellut. Siksi on hyvä miettiä myös niitä muita ajatuksia mitkä voivat olla ero päätöksen tai yhdessä pysymisen syynä. Ei raitistuminen oli mikään kaikkea korjaava ja miestä unelmien prinssiksi muuttava voima.

Onnittelut, että olet päässyt päätökseen, vaikka se ei olisikaan lopullinen. Tsemppiä!

[Tuleeko tästä mitään?]

En toki ole sinisilmäinen pikkutyttö joka luulee tästä nyt kaiken korjaantuvan sormia napsauttamalla ja miehen muuttuvan prinssiksi. Mutta annan vielä yhden mahdollisuuden. Vuosi on kuitenkin mielestäni ihan riittävä aika tässä kohtaa näyttämään pystyykö tapojaan muuttamaan, ja haluaako sitä oikeasti. Mikäli ei pysy päätöksensä takana, astuu ero voimaan ja muutan pois lasten kanssa, tämän hän tietää. Olin postitivisesti yllättynyt hänen tartuttua toimeen ja selviteltyä erilaisia tukimuotoja raitistumisen tueksi, en ole mihinkään velvoittanut. Olen kyllä henkisesti varautunut muuttamaan pois kodistamme jo ennen mahdollisen eron astumista voimaan mikäli tästä ei mitään tule. Viikot ja hieman pidemmät ajanjaksot jolloin hän on ollut tissuttelematta, on kuitenkin meillä mennyt hyvin ja arki on ollut sujuvaa, riitoja ei tule juuri muusta kuin alkoholista. Hän on tällöin osallistuva, huolehtiva isä ja hyvä puoliso. Kai se on syy miksi nyt vasta alkaa minulla olla mitta täysi.

[Tuleeko tästä mitään?]

Tilannepäivitystä: meillä on rauha maassa, ollut nyt kolmen kuukauden ajan. Tähän saakka kaikki on mennyt kivuttomasti, mies on iloinen, rento ja touhukas oma itsensä. Antabus nosti kovasti maksa-arvoja, sen päätyi toistaiseksi tauottamaan. Todennäköisesti kesän korvilla viimeistään ottaa sen uudelleen käyttöön. Kokee pärjäävänsä hyvin ilmankin sitä, mielitekoja ei ole toistaiseksi tullut. AA:ssa käy toisinaan ja sen on kokenut parhaimmaksi tueksi. Tästä eteenpäin, toivottavasti tällä tiellä pysytään.

[Vieras]

Hienoa!
Luulen, että eropapereiden vieminen ja miehen omakin kypsyminen juomiseensa sattuivat teillä kivasti samaan ajankohtaan. Väkiisn raittiina kärvistely erouhkan takia ei useinkaan pitkäkestoista raittiutta tuo ja silloin usein alkoholiongelmaisen mielialakin on varsin kärttyinen koko ajan.
Ainakin kuulostaa siltä, että teillä mies on ottanut hyvin vastuun ongelmansa hoitamisesta. Varmasti muitakin ongelmia on.. ja kasautunut paljon kaikkea raskasta parisuhteeseenkin, mutta onneksi niitäkin voi ajastaan käsitellä.
Ja voihan sitä erota, vaikka toinen raitistuukin, jos suhde on saanut liikaa kolhuja tai alunperinkin tullut valittua väärin, siis itselleen sopimaton kumppani. Moni kokee, että on velvollisuus jäädä, jos toinen viimein onnistuu lopettamaan juomisen, mutta niin ei ole.

Yhtäkaikki mukavaa kevättä ja kohti uutta elämää molemmat!

[~Ap]

Antabuksen tauottaminen oli virhe; retkahti 3kk jälkeen. Tämän tultua ilmi (huomasin käytöksestä, ei perseet mutta sen verran että olemus muuttui), myönsi aiemminkin kertaalleen ottaneensa, sen verran vähän että jäi minulta huomaamatta. Kova kolaus näytti olevan miehelle, raju herätys ongelman vakavuuden äärelle. Tähän saakka on ollut hyvin itsevarma ja ihmetellyt muiden hankaluuksia pysyä aineesta erossa. Nyt jälleen Antabus käytössä 1/2tbl päivässä, seurataan pysyykö labrat kohtalaisella tasolla... AA:ssa käy viikottain. Ärsyttävä, kova takaisku oli, ei voi muuta sanoa. Olin kuin puulla päähän lyöty vaikka koko ajan on takaraivossa ollut ajatus ettei voi tietää kuinka tässä tulee käymään. Ei auta kun taas katsoa eteenpäin..

[Vieras]

Liikaa ei voi painottaa sitä, että antabus+alkoholi on paha yhdistelmä. Eli onko varmaa, ettei miehesi ole käyttänyt alkoholia antabuskuurin aikana? En tarkoita, että antabuksen vaikuttaessa ottaisi alkoholia, mutta jos jää antabus väliin, niin onko voinut juoda silloin. Se olisi tosi tyhmää, mutta sellaista tapahtuu.... Ja silloin maksa-arvotkin pomppaa. Mutta voi ne tietysti nousta muutenkin. Meillä ne nousi alussa, juurikin tuon takia. Mies otti minun mielikseni antabusta, mutta aina tilaisuuden tullen huijasi ja joi. Ei kännejä, mutta tarpeeksi. Järjetöntä, mutta eipä alkoholistilla ole alkoholin suhteen järkeä.

[Tuleeko tästä mitään?]

Mutta Antabushan on pitkävaikutteinen, miten miehesi pystyi sillä noin "kikkailemaan"? Meillä Antabus otettiin päivittäin silloin kun se käytössä oli, kunnes tosiaan jätti sen pois kun uskoi ilmankin pärjäävänsä... En usko että on useamman kerran juonut minun tietämättäni, luulisin sen tarkalla vainulla huomanneeni. Nyt ottaa poreensa valvovan silmän alla päivittäin.

[Vieras]

Ei yhteiskäyttö kaikilta onnistukaan. Ja jos olet tosiaan joka päivä valvonut lääkkeen ottamisen, niin varmastikaan ei ole voinut juoda. Nuo on vaan niin ovelia, että ne oikeasti kaataa sen litkun vaikka kukkaruukkuun, jos silmä välttää.

[Vieras]

Niin, ja piti sanoa pitkävaikutteisuudesta, että toisilla se vaikuttaa päivän, toisilla muutaman. Jotkut puhuu kahdesta viikostakin jos on pitkään käyttänyt. Mutta tosiaan, voi päivässäkin loppua vaikutus.

[Röpöttelijä70]

Moi🖐️olen uusi näillä sivuilla mutta muutaman juopon edestä ottaneena omia kokemuksia.25v joupotelleena uskon kuinka se vit..taa/hävettää ja ihan varmasti pelottaakin vaimoa ja lapsia kun ukosta ei kuulunut mitään pariin kolmeen päivään. Kotona en ole koskaan riehunut,päin vastoin hyvinkin rauhallinen mutta huomaahan sen perheen jäsenet jä häpeevät jos joku tulee käymään vaikka itte ajattelee ettei minusta kelleen haittaa ole,kyllä on.Ero uhkailut ei auttanut eikä mikään kun ei ollut ongelmaa,onneks kun nyt tulee 30v yhteiseloa täyteen. Nyt viis vuotta maltillisenpaa mutta välillä jarrupoljinta ei meinaa löytyä ja vauhti kun kiihtyy niin yhden katkolla olon jälkeen päässä joku on oppinu tiedostaan että nyt jalka kaasulta. Oon tehnyt sen antabuksella,ei vie viinan himoa mutta kun tietää siitä tulevan olon niin on aivan loistava kainalosauva. Säännällisesti kun pillerit napsii niin ei oo syytä mennä huikkaakaan ottaan vaikka olis jäänyt muutama päivä väliinkin,paksupäänä oli joskus mielenkiinnosta pakko koittaa kun epäillytti hajuton ja mauton lääke😠 Tän hetkinen ajatus on etten koskaan pääse täysin irti mutta jos tänään kadehdittaa muiden vappubileet niin mukava on huomen aamulla herätä omasta sängystä,sit ku haluu👍 Ensimmäinen kerta avun hakemisessa ja ongelman myöntämisessä itselle oli perkeleellinen kynnys. Vaik en koskaan ottais mitään,oon silti elämäni loppuun alkoholisti ja en häpeä sitä,älkää tekään ❤️

[~ap]

Kiitos kommentistasi Röpöttelijä, ja tsemppiä! Kiva kuulla kommentteja toisestakin näkökulmasta.

Mies on nyt maaliskuisen repsahduksensa jälkeen pysynyt selvänä, Antabuksensa huolehtii itse päivittäin. En jaksa edes ajatella mitä vielä on edessäpäin, pitkä on tie vaikka tietysti on aivan mahtavaa että tähän pisteeseen on nyt päästy. Pitäisi osata varautua takapakkeihin, vaikka toisaalta ei yhtään sellaisia kyllä jaksaisi enää vastaanottaa. Kesä on yksi todellinen koetinkivi, toivottavasti selvitään siitä kunnialla. Arki rullaa mukavasti, mies on itsekin todennut kuinka vastoinkäymisetkin (auto rikki, työtilanne epävarma yms.) on nyt paljon helpompi vastaanottaa kun niitä on jotenkin helpompi käsitellä... mieli on valoisampi ja kotona ilmapiiri rento. Hän on rauhallisempi ja hyväntuulinen, ja riidat meidän väliltä on pois. Joudun kyllä tekemään ajoittain itseni kanssa töitä etten muistuttele vanhoista känneistä ja hänen ylilyönneistään. Kaippa sekin ajan kanssa helpottuu, mikäli tämä tasaisena saisi jatkua.

[Harhailija]

Antabus on hyvä. Itse olen saanut pisimmät raittiusjaksot juuri sillä. Nyt otan sen retkahduksen jälkeen taas käyttöön (projekti 1000pv putkeen) ja sitten tuon ajan kuluttua tarkastelen että vieläkö juotattaa. Jos, niin antabus jatkuu mulla se ei vaikuta maksa-arvoihin niin olen ihan valmis käyttämään sitä vaikka loppuelämän. Olen nimittäin melko ammattilainen mitä juomiseen tulee (27 katkoa takana 7 vuoden sisään)

Toivottavasti miehesi tajuaa että sitä antabusta ei kannata
noin vaan lopettaa itse otin aikanaan 1/2 pilleriä 3xvk
varmistaakseni ettei maksa rasitu. Tuokin riitti mulle pelotteeksi aivan hyvin nimittäin kerran antabus-reaktion
kokeneena ei kyllä huvita kokeilla uudestaan 🙄

[Harhailija]

Tosiaan jos vain mahdollista kannattaa välttää sitä muistuttelua. Voit uskoa että alkoholisti itse kyllä joutuu niitä töppäilymään käymään läpi. Ainakin itseäni harmittaa vieläkin jotkut asiat. Siinä raittiudessa ja sen pitämisessä on varsinkin alkuun melkoinen työ.

Toki jos on jotain asioita mitkä vaivaa niin ne on sitten käytävä läpi vaikka se tekisi kipeää juopolle. Tekemisistään on kuitenkin otettava vastuu.

[Tuleeko tästä mitään?]

Tuo on totta. Vielä joskus aion jokaisen inhottavan muistoni miehelle oksentaa, mutta vielä en voi sitä tehdä, ehkä nyt ei kannata lyötyä lyödä enää enempää. Olen toki yksittäisiä tapahtumia aina välillä kertoillut ja kuvaillut omaa hötääni ja karmeaa oloa niissä tilanteissa. Ei hän ole niitä surkuttelemaan lähtenyt, lähinnä kertoillut sitten omaa muistikuvaansa tapahtuneesta ja miksi kävi niinkuin kävi.
Selvästikään hän ei ole vielä päätöstä lopullisesta päihteettömyydestä tehnyt, ei esim. naapurin tarjotessa olutta perustele miksei sitä ota. Kortin menetystä edeltävistä tapahtumista hänen versionsa on kovin selittelevä ja vähättelevä, ja aika ajoin kommentoi että "sitten joskus ehkä voi taas vähän ottaa... ". Käräjät on ensi kuussa, mikäli saa korttinsa takaisin olen entistä enemmän pelko perseessä, pääsee helpommin käymään "asioillaan" kun ei ole minun kuskaamisen varassa... Pelottaa että hakee pullon jota salassa juo.
Kesä on onneksi mennyt hyvin. Alkuun mies otti Antabuksen minun valvonnassa, nyt olen jättänyt vastuun taas hänelle itselleen. Saattaa olla paha virhe. Arki on niin hektistä etten sitä aina itse muista, ja toisaalta olen sitäkin mieltä ettei se voi minun harteillani olla, vaan hänen on itse se huolehdittava jos kerta oikeasti haluaa juomisensa saada kuriin. En tiedä pitäisikö vaan enemmän olla tukena ja huolehtia päivittäisen annoksen ottamisesta vai ei, hirvittää tietenkin koska jättää tabletit ottamatta ja onkin päissään joku kaunis päivä! Luottamuksen menetys on kamalaa, menee kyllä pitkä aika ennenkuin se pikkuhiljaa vahvistuu, jos on vahvistuakseen.
Eilen illalla hän oli tutun ärsyttävällä tuulella, kertoi Antabuksen ottaneensa kun kysyin. Voiko kotikalja tehdä olemuksen kuin olisi juonut alkoholia? Sitä joi melko paljon saunan jälkeen (tietääkseni), jota sunnuntain rippijuhlista jäi. Vai pitäisikö siitä tulla Antabus reaktio mikäli on sen päivittäin ottanut niinkuin minulle sanoo? Myös ehtoollisella kävi kirkossa ongelmitta. Voiko olla mahdollista ettei näistä reaktiota tule kaikille? Olo on aivan vainoharhainen.
Avioeron harkinta-aika päättyy joulukuun alussa, siihen mennessä pitää päätös tehdä. Huomenna 10v. hääpäivä ja parisuhde täysi-ikäinen... Minulla elettyä elämää takana lähes yhtä paljon yksin kuin yhdessä. Ei ole helppoa vain noudattaa valtaosan neuvoa "jätä se" kun niin paljon on yhteistä elämää takana, ja kuitenkin vielä toivoa siitä että sitä olisi edessäpäinkin...