[aaaaaaa]

aloittaja toi antabus antaa semmosta lisäaikaa, mutta se ei raitista ketään! antabuksella oleminen ei ole välttämättä miehellekkään kivaa, koska se ei poista viinan himoa

harkitkaa minnesotaa tai jotain hoitoa siihen viinan himoon. sielä yritetään saada potilas vakuuttamaan itse itselleen, että haluaa raitistua. ja sielä tutustuu muihin samassa tilanteessa oleviin joiden kanssa voi jutella. vaikka sinä olet siinä, niin sinä et voi tarjota sellaista juttuseuraa kun hän kaipaa kenelle purkaa sydäntään. hän siis yrittää raitistua täysin yksin

[Aloittaja]

No niin, pitkästä aikaa. Eihän siitä mitään tullut. Hatunnosto puolisolle, että myöntää ongelman, mutta kyllä on tässäkin tapauksessa semmoinen seinä vastassa, että yli ei mennä. Ali ehkä voi kaivautua, mutta minä en lähde siihen projektiin mukaan.
Vaihtoehtona erolle siis hankittiin puolisolle pari kuukautta sitten vuokrayksiö johon voisi muuttaa, ja ottaa vastuun itse toipumisestaan. Aiemmista viesteistä voi lukea, että muitakin teitä on yritetty. Olisin vielä sitoutunut avioliittoon ja olisin tukena. Mutta ei hän ei kerta kaikkiaan näe miksi häntä kohdellaan näin. Ajetaan johonkin loukkoon yksin asumaan vaikka hän ei ole mitään pahaa kellekään tehnyt. Nyt sitten lapset (paitsi nuorin) on blokanneet puhelut ja minä en suostu asumaan samaa taloa. On se niin väärin! Hänen mielestään ehdottomasti toimiva ratkaisu olisi, että hän olisi kotona minun kanssani, ja ei joisi silloin. Minä kun olen ainoa maailmassa joka saa hänet olemaan juomatta. Sitten kun minä en ole kotona, hän joko joisi tai menisi johonkin missä ei voi juoda (?). Ei voi hylätä sairasta ihmistä näin. Ei hän ainakaan voisi kohdella ketään näin kaltoin!
En kuitenkaan anna periksi, ja nyt kun on laitettu kova kovaa vastaan, niin ei sitten ole enää mitään käsitystä rajoista. Juodaan kotona ihan ongelmitta ja käyttäydytään provosoivasti, koska olemme sadistisikoja. Juuri tällä hetkellä tilanne on sellainen, että jouduin itse lähtemään eilen siihen vuokra-asuntoon kaupungin keskustaan ison koiran ja parin nuoren kanssa. Tavallaan tämä on ihan kivaa, jos ei olisi muuten ahdistunut ja lopen väsynyt. Harvoin äiti saa viettää näin paljon aikaa 16-20 vuotiaiden poikiensa kanssa Ja tämä yksiö on iso verrattuna siihen 10 neliön opiskelijasoluhuoneeseen, jossa kaikki kolme lastamme viettivät neljä päivää viikko sitten koiran kanssa. Olin tuolloin työmatkalla ja puoliso ryyppäsi nuorimman (16-v) pojan ollessa yksin sen kanssa kotona (että on tässä itsellä tullut paljon virhearviota, kun tuohonkin luotin että on juomatta). Yritin tietysti etähoitaa tilannetta reissusta, esim rauhoitella puolisoa kun uhkasi polttaa talon jos lapset lähtevät pois. No, lähtivät kuitenkin.
Pari päivää sitten laitoin eropaperit.
Aattelin josko lastensuojeluilmoituksella tms voisi vaikuttaa siihen että saisi puolison pois kodistamme, jotta voisimme sinne mennä. Ei minulla ole keinoja sitä sieltä pakottaa pois, kun ei ole väkivaltainen. Ei poliisi mitään tee. Henkistä piinaahan se on kun ei anna meidän olla rauhassa vaan sopottaa jatkuvasti miten me ollaan psykopaatteja sadisteja. Erohakemukseen laitoin vaatimuksen yhteiselämän lopettamisesti. En tiiä mitä se tarkoittaa, mutta toivottavasti sitä että päästään kotiin. Mutta tuossakin menee aikaa kun ei se suostunut allekirjoittamaan hakemusta. Eli haastemiehen pitää ensin tavoittaa se, ennen kuin tuo puolen vuoden harkinta-aika alkaa.

[Vieras]

Koita kestää.
Meilläkin alkoi melkoinen teutarointi, kun ero/erilleen muutto konkretisoitui miehelle. Ja mitäpä siinä alkoholisti muuta osaa tehdä kuin juoda.

Mies pitäisi nyt saada jollain tavalla tekemään muuttoilmoitus siihen yksiöön ja muuttamaan sinne. Irtaimistoa siellä nyt ilmeisesti on, kun olette siellä olleet evakossa. Kyllähän asiat virallista tietäkin ajastaan hoituvat , mutta se vie aikaa. Olet varmasti kokeillut kaikenlaista ja iso muutoshan se miehellekin on. Ei hän sitten sinne lähde, jos puhut aikalisästä? Hän saa miettiä asioita, sinä saat miettiä ja lapset rauhan koulunkäyntiin ym. Vaikka eroprosessijuna puksuttaa eteenpäin ja oma päätöksesi on varma, voit aina puhua siitä, että saatte tilanteen rauhoittumaan, ei tarvitse riidellä ja mieskin saa juoda stressiinsä rauhassa. Itse autoin omaa eksääni vähän alkuun, neuvoin pyykinpesussa ja annoin tarvittaessa puhelimitse neuvoja ruuanlaitossa ja muuttopäiväksi hommasimme yhdessä hänen asuntoonsa kaljalaatikon ja muuta tarvittavaa ( ) valmiiksi.

Tuo on hankala vaihe. Meillä ainakin tilanne pikkuhiljaa rauhoittui. Jos tosiaan pystyy ajattelemaan toista sairaana ja hädissään olevana ihmisenä, saattaa olla helpompi olla provosoitumatta. Lasten ja itsesi kannalta päätös on järkevä; alkoholistin lähellä eläminen sairastuttaa ja vie ihan liikaa voimia.

Onhan näissä tilanteissa tragikoomisia piirteitä. Niitä ei aina siinä tilnateessa näe, mutta jälkeenpäin saattaa monikin näytelmän kohtaus naurattaa.. Sinäkin jouduit evakoitumaan sinne yksiöön itse lasten kanssa, kun humalainen mies ei sinne lähde ja teuhaa kotona..

Voimia!

[Vieras156]

Hei
Onko tosiaan niin että känninen jää kotiin juomaan/riehumaan ja muut joutuu pois. Eikö poliisi mitään tee ? Onko niin tosiaan?

[Vieras]

Hei
Onko tosiaan niin että känninen jää kotiin juomaan/riehumaan ja muut joutuu pois. Eikö poliisi mitään tee ? Onko niin tosiaan?

En ihan tarkkaan tiedä, mutta niin kauan kun ihminen on "kirjoilla" jossakin osoitteessa, hönellä on oikeus siellä olla. Poliisi vie putkaan vähän resurssiensa ja tilanteen mukaan esimerkiksi väkivallan takia. Ns pelkkä häiritseväkään kännissä oleminen ei sitä mahdollista.
Siksi tuohon aiemmin kirjoitin, että olisi tärkeää saada mies muuttamaan ja tekemään muuttoilmoitus, jolloin hän on kirjoilla tuossa yksiössä, eikä häntä tarvitse entiseen asuntoon enää päästää. Silloin poliisikin voi tarvittaessa hänet sinne käskeä tai poistaa muun perheen asunnosta.

[Aloittaja]

Ei tosiaan voi kotoaan ajaa välittömästi, jos ei kukaan ole fyysisessä vaarassa. MUTTA hatunnosto lastensuojelulle. Laitoin aamulla lastensuojeluilmoituksen, vaatimuksena, että poika pääsee kotiin ja isä pysyy poissa sieltä. Iltapäivällä lastensuojelusta soitettiin ja sovittiin tapaaminen parin päivän päähän. Olisi tämän(kin!) voinut tehdä aikaisemmin. Toistaiseksi tosin näyttää siltä, ettei puoliso ole järin motivoitunut tähän tapaamiseen, joten katsotaan miten lopulta menee.
Mutta on tosiaan tragikoomisia piirteitä. Tänään käytiin tuon kohta 17-v pojan kanssa kotona hakemassa tavaroita ja vaatteita. Puoliso kuorsasi rauhallisesti sohvalla. Kaikki näytti olevan ok, jouluvalot oli nätisti laitettu päälle. Keräiltiin hiljakseen tavaroita, meni siinä puolisen tuntia yhteensä. Poika heitti kun lähdettiin, että "ihan tuli mieleen joku tietokonepeli, jossa joku röhisevä örvelö nukkuu, ja pitää sitä herättämättä suorittaa joku tehtävä. Ja aina kun jotain vahingossa kolahtaa tai narahtaa, niin sydän hypähtää kun kuorsaus loppuu hetkeksi ja jännityksellä seuraa herääkö se..." Pakkohan tälle on vähän nauraa, ei sitä muuten kestä. Tragikoominen on juuri oikea sana.

Mitä tulee tuohon puolison toiseen asuntoon muuttamiseen, niin sen oli juuri tarkoitus olla eron sijaan aikalisä, jossa puoliso voi itsestään ottaa vastuun ja hoitaa itsensä kuntoon meidän muiden tuella. Mutta kun ei suostunut sinne (tänne) muuttamaan. Välillä myönsi että ymmärtää meitä, mutta enimmäkseen on sitä mieltä ettei ole oikein että hylkäämme hönet yksin johonkin loukkoon. Vaikka tämä on oikeasti kiva kämppä. Mutta pelkäänpä että jos tässä pojan ja toisenkin kanssa pitäisi olla puoli vuotta, niin ehkä jotain kärhämiä pikkuhiljaa syntyisi....

[Vieras]

Hauska tuo pojan pelivertaus.

Ja juuri alkoholistin logiikan mukainen tuo kuvio, että HÄN ei voi mennä yksin "loukoksi" nimeämäänsä yksiöön, mutta hänestä on ihan ok, että te muut (kolme?) joudutte sinne "loukkoon" ahtautumaan.

Myöskään juomista ei tietenkään voi lopettaa siksi aikaa, että asioihin saataisiin joku selvyys.. mutta riippuvuussairaus muuttaa ihmisen käytöstä.. juova uhriutuu ja toisaalta käyttäytyy kuin jalkaa polkeva 3-vuotias uhmaikäinen, kun mikään tarjotuista vaihtoehdoista ei vaan käy, koska ei käy ja äsken tehty valinta muuttuu hetken päästä toiseksi.

Asiat ajastaan ratkeavat. Hyvä kun saitte lastensuojelupuolelta ajan noin pian. Hyvä ajatus sinulta ottaa sinne yhteyttä!

[Nimetön3]

Miten on mennyt?
Kyllähän se niin on, ettei hän ole valmis katsomaan peiliin ja hyväksymään olevansa itse vastuussa. Ehkä häpeä on liikaa ja sen takia taistelee noin kovasti vastaan. Eihän se tuota käytöstä mitenkään oikeuta, mutta näkeepähän miten pitkälle on sairaus edennyt jo, kun käytös on tuota luokkaa.

Paljon voimia sinulle ja lapsillenne!

[Aloittaja]

Lastensuojelun avulla päästiin muut kotiin, ja puoliso on nyt ollut omassa asunnossaan pari viikkoa, mitä nyt käynyt tässä pari kertaa hakemassa tavaroita. Ja joulun oli täällä kotona, kun olin lasten kanssa muualla. Joulun jälkeen meni heti itse katkolle, ja on ollut raittiina siitä saakka. Nyt on nimittäin päihdepalvelusta päällä uhka, että menee ajokortti, jos ei käy siellä sovitusti kahdesti viikossa ottamassa antabusta. Lastensuojelusta sanottiin, ettei voi olla lapsen kanssa kahden. Vaikka lastensuojelu ei voi ajaa puolisoa pois kotoa, oli niiden mukaan ottaminen itsellekin hyvä. Näkevät missä jamassa tässä ollaan, ja sanovat suorat sanat, myös minulle. Mitään keissiä tästä ei ole lastensuojelussa tehty, eli lasta ei ole haastateltu, koska kokevat, että me vanhemmat pystymme tätä hoitamaan. Apua ja tukea sieltä kuitenkin saa jos tarvitsee.
Asennemuutosta ei vielä ole havaittavissa. Puoliso pitää tätä asumisjärjestelyä rangaistuksena ja opetuksena hänelle. Hän ei ymmärrä että me muut emme vain enää jaksa. Nimetön3 kirjoitti, että "ehkä häpeä on liikaa". Ehkä se on sitä, ehkä jonkinlainen itsesuojelu estää häntä myöntämästä että käytös on tuomittavaa. Mutta ennenkuin hän sen ymmärtää, ei yhteiselosta tule mitään. En voi käsittää miten hän edes pystyy näyttämään naamaansa kotiväelle kaiken tämän jälkeen. Mutta ei tuota tunnu haittaavan ollenkaan. Hän voisi olla ihan niinkuin ennenkin jos minä suostuisin. Ja alkoholismi-sairauteen hän vetoaa silloin, kun haluaa jonkinlaista ymmärrystä käytökselleen. Mutta annas jos tämä sairaus aiheuttaa hänen elämäänsä rajoituksia, niin sepä ei sitten olekaan hyvä asia.

Itse olen aika hukassa. Avioero on vireillä. Harkinta-aika alkoi vuodenvaihteessa, eli puolen vuoden päästä voi eron ottaa, ja viimeistään vuoden päästä se pitää ottaa. Tai sitten pitää tehdä uusi hakemus jos siitä venyy. Katsotaan siis miten tämä tästä. Reilun viikon raittius siis takana nyt... sori vaan, mutta ei kyllä herätä toiveita vielä ollenkaan. Kokoajan tämä on siis edennyt siihen suuntaan että pysyvästi muutetaan erilleen. Ja kokoajan on puoliso ottanut enemmän vastuuta itse. Vielä kuitenkin ollaan aikalisällä.... Enkä minä juuri nyt sitä voi jättää, kun se yrittää ja on raitis kausi. Jättämisellä tarkoitan sitä, että jos/kun se taas alkaa sekoilemaan, eikä voida rauhassa asua tässä kotona, niin sitten laitetaan elämä jakaen heti, ennen eron voimaanastumista. Toivon että tämä loppuisi pian, kun se loppuu kuitenkin.