[Tissuttelijan vaimo]

Hei!
En tiedä oikein mistä aloittaa tätä, on raskasta jo kirjoittaa ja jotenkin todeta, että ongelma on näin paha..
Mieheni ja minä ollaan oltu yhdessä 8 vuotta. Rakastuin mieheeni ”ensisilmäyksellä”, hän oli kaikkea sitä mitä olin etsinyt ja enemmänkin. Muutin hänen perässään toiselle paikkakunnalle, 500 km päähän kotoa ja aloitin uuden elämän täällä, opiskelen uuden ammatin ja asetuin aloilleni. Tavattiin nuorina ja silloin alkoa meni melko paljo molemmilla, lähinnä viikonloppuisin. Muistan jo silloin hämmästyneeni, kun mies otti aina seuraavana aamuna ”korjaavan” oluen/lonkeron herättyään. Mutta olihan se viikonloppu, eikä mies ollut töissä silloin (töissä ma-pe) joten ajattelin et kaipa tämä kuuluu asiaan. Asumme pienellä paikkakunnalla, ja kaikki lähipiiristämme käyttävät alkoholia paljon.
Meille syntyi ensimmäinen lapsi 4 vuotta sitten. Silloin ajattelin, että mies varmasti vähentää alkoholia lapsen synnyttyä.
Näin jälkeenpäin ajatellen, niin ei se mihinkään vähentynyt, lisääntyi vaan. Toinen lapsemme syntyi nyt kesällä, ja viimeistään toisen lapsen raskausaikana ja nyt vauva-aikana miehen tissuttelu on alkanut toden teolla ärsyttämään. En tiedä, missä vaiheessa tilanne meni näin pahaksi, mutta nykyään mies juo 3-4 olutta töiden jälkeen arkena (avaa aina heti oluen kun tulee töistä kotiin klo 17) ja viikonloppuisin juominen alkaakin heti aamuisin. Silloin menee helposti 15 olutta päivän aikana. Mies ei kuitenkaan ole silmin nähden humalassa. Lukiessani tätä kirjoittamaani tekstiä, mietin, miksi olen vielä tässä suhteessa.
Mutta mieheni on kuitenkin aivan ihana isä lapsille, rakastaa lapsiaan aidosti ja myös ihana aviomies. Hän on elämäni rakkaus. Pitää myös lupauksena, ja toimii ihan hyvin arjessa, vaikka juokin paljon. Pystyy myös olemaan hyvä isä lapsilleen.
Kun katson ystäväpiiriämme ja miestäni, niin kaikki he juovat olutta lähes yhtä paljon kuin mieheni. Ennen olen jotenkin lohduttautunut sillä, että ”se kuuluu asiaan” täällä. Mutta nyt minulle alkaa riittämään. En halua lapsilleni samaa tulevaisuutta.
Haluaisin muuttaa lasteni kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni, 500 km päähän, sillä koti-ikävä on myös suuri. Omistan myös asunnon siellä, joten siellä olisi helppoa asettua aloilleen. Samalla tuntuu kamalalta, ”riistää” lapset mieheltä ja jättää mies, rakastan häntä aivan valtavasti vieläkin. Olen ehdottanut hänelle, että muutetaan yhdessä kotipaikkakunnalleni mutta hän ei suostu. Olen myös pyytänyt häntä vähentämään oluen juontia, mutta mitään ei tapahdu.. En muista milloin hän viimeksi olisi ollut kokonaisen päivän juomatta yhtäkään olutta.. Se taisi olla, kun esikoinen syntyi, 4 vuotta sitten.
Pelottaa myös, että jos lähden, niin mies estää muuttoni ja yrittää saada lapset itselleen. Eihän minulla mitään näyttöä miehen alkoholin käytöstä ole, minä olen hänen käyttöään peitellyt neuvolassa ja meidän arki näyttää varmasti ulospäin tosi hyvältä. Moni sanookin minulle, että minulla on ihana perhe ja mies, ja että elämäni on varmasti täydellistä. Kaukana siitä se kyllä on..
Nyt kaipaisin teiltä tukea ja rohkaisua, mitä tehdä tässä tilanteessa.. Lähteäkö? Miten? Vai jäädä?

[Kaakattaja (poistunut käyttäjä)]

Moikka!

Ihan ensimmäiseksi, on täysin ymmärrettävää, että miehen juominen häiritsee sinua. Sen tietää myös olevan ongelma, kun olet yrittänyt puhua miehelle asiasta eikä hän ole muuttanut silti juomiskäytöstään.
Minulla oli aivan samankaltaisia tunteita. Olimme ympäröineet itsemme ihmisillä jotka kuluttivat alkoholia paljon ja jopa enemmän kuin kumppanini. Kun asiasta yritin keskustella näiden läheisten kanssa, niin sain vähättelyä ja ongelman uskottiin olevan (ainoastaan) minun kontrollintarpeessani. Tuli myös mieleen, että kerran kumppanin kanssa keskustellessa totesin hänen juovan samaan malliin kuin eräs tuttumme ja hän suuttui tästä. Tämä tuttu kun oli hänen mielestään selvästi ongelmainen, toisin kuin hän.
On siis helppo piilottaa ongelma jopa itseltään, kun ympäröi itsensä samankaltaisilla ihmisillä tai jopa niillä joilla menee vähän lujempaa. Silloin voi ajatella oman tilanteen olevan hallinnassa.

Sinä toimit niin kuin itse koet parhaaksi. Älä kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa "lasten riistämisestä", olet tehnyt selväksi miehen juomisen häiritsevän sinua eikä se ilmeisesti häntä liikuta. Jos juominen vaikuttaa sinuun niin se varmasti vaikuttaa myös lapsiin.
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu? Luuletko, että olet onnellinen, jos tilanne säilyy ennallaan? Olisiko mahdollista tehdä jonkunlaisia muutoksia, jotta olisit tyytyväinen? Jos toinen ei suostu muutoksiin, niin mitä itse voit tehdä?

Paljon voimia!

[Tissuttelijan vaimo]

Hei Kaakattaja,

Kiitos vastauksesta.
Annoit hyviä näkökulmia. Olen jotenkin ajatellut, että lapsia ei ehkä häiritse isän juominen, mutta jos minua häiritsee, niin häiritsee kyllä varmasti lapsiakin, olet ihan oikeassa.
Olen päättänyt, että lähden pois tästä suhteesta. Ajankohtaa en vielä tiedä, kuopus on niin pieni vielä (5 kk), en tiedä miten pärjään yksin kahden lapsen kanssa. Täytyy varmasti myös muuttoasiat hoitaa niin, ettei tarvi kauaa saman katon alla olla. Mies on tosi kiltti, eikä humalassakaan ole ilkeä. Mutta osaa myös tarvittaessa olla itsepäinen ja oikein v-mäinen, kun sille päälle sattuu. Ei koskaan löydä vika itsestään
Jotenkin tämä lähtöpäätös on jo saanut mielialan vähän paremmaksi. Vaikka en vielä tiedäkään, milloin se tapahtuu.. Mutta lähitulevaisuudessa, minun ja lasten on päästävä pois täältä ja koko tästä meidän ystäväporukasta..

[Tissuttelijan vaimo]

Ja vastauksena kysymykseesi olisinko onnellinen jos jään, niin en ole ollut onnellinen enää muutamaan vuoteen
Toki hyviäkin hetkiä on ollut, mutta enimmäkseen huonoja. Suurimman osan ajasta olen yksin lasten kanssa, ja mies menee omia menojaan. Jotenkin ei ole vain pystynyt vielä heittämään hanskoja tiskiin, olen yrittänyt uskotella itselleni että kyllä tämä muuttuu paremmaksi, tämä on vain ”vastamäki”.. Muutinhan minä tänne niin umpirakastuneena, ja ajattelin että tässä on loppuelämäni mies. Kai sekin jotenkin ollut kova pala myöntää, että ei tämä parisuhde olekaan enää sitä, mitä halusin
Ja kaipa löydän itsestäni myös läheisriippuvaisen vikaa, mietin useasti että mitenköhän mies pärjään jos lähden..

[Kaakattaja kirjautumatta]

Heippa,

Kuulostaa siltä, että olet päätöksesi tehnyt. Anna itsellesi aikaa ja etene siihen tahtiin, kuin sinusta tuntuu hyvältä. Kukaan ei voi sanoa vierestä, että pitäisi tehdä niin tai näin. Itseäni ainakin helpotti tieto, että voin valita itse. Voin jäädä tai lähteä, kukaan muu ei sitä puolestani päätä. Pitkään tunsin jonkin olevan pielessä, mutta en vain saanut kiinni siitä, mitä se jokin on. Suomessa alkoholin runsasta käyttöä normalisoidaan turhan paljon.
Minusta kuulostaa siltä, että olet käsitellyt tätä asiaa todella paljon ja alkanut tekemään muutoksia oman hyvinvoinnin edistämiseksi.