Olet täällä

Voimat alkaa loppua...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Voimat alkaa loppua...

ViestiKirjoittaja *Uupunut* » 29.5.2005 13:29:43

Minulla on ollut jo kuuden vuoden ajan myrskyinen on-off suhde itseäni muutamaa vuotta vanhempaan mieheen. Mies on jo kertaalleen eronnut, suhteesta on kaksi lasta. Meillä on vuosikausia toivottu ja yritetty pieni poika, lisäksi olen kokenut kaksi todella rankkaa keskenmenoa, joista ensimmäinen oli myös fyysisesti henkeäuhkaava.
Koko suhteemme ajan mies on pettänyt minua lukemattomia kertoja. Hän ei ole koskaan pyytänyt käytöstään anteeksi, on vain syyttänyt minua, töitäni, käytöstäni, ihan mitä tahansa. Minä olen syyllistynyt ja pyytänyt anteeksi. Raskausaikana sama meno jatkui. Palasimme synnytyslaitokselta, mies oli kotona 10 minuuttia ja lähti reissuilleen. Hoidin lapsen lähes täysin yksin, miehellä oli muita kiireitä. Minä uskoin aina sanoneeni pahasti, tehneeni pahasti, loukanneeni häntä. Halusin uskoa ja toivoa parempaan. Viimein kuitenkin pyysin häntä muuttamaan pois kotoa, koska en kestänyt perhe-elämää, johon kuului satunnaisesti kerran viikossa isä, muuten ei. Hän muutti pois, eli omaa elämäänsä sekoillen naisten kanssa sekä taloudellisesti, mutta minun elämääni hän kontrolloi edelleen eikä halua, että koskaan tulen saamaan uutta miestä tai jos lapsia haluan, ne saa saada alkuun vain hän.

Taloudellisesti hän aiheutti ainoastaan kuluja, velkaa hän on minulle tuhansia euroja eikä lapsen elatusmaksuja ole maksanut senttiäkään. Jos puhun ulosottoon laittamisesta, hän uhkaa irtisanoutua töistään ja jäädä työttömäksi, jolloin ei hänen elämässään olisi kuin alamäkeä. Hän sanoo, että silloin olisin tuhonnut hänen elämänsä lopullisesti.

Hän on ilmeisti käyttänyt alkoholiakin reippaasti. Isäni on sekakäyttäjä, joten en halunnut uskoakaan mieheni olevan sellaisen. Yhdessä emme ole vuosiin voineet käyttää alkoholia, koska humala tekee hänestä pelottavan ja uhkaavan. Kuulin hänen ystäviltään kuitenkin, että hän on lähes aina humalassa, jollei sitten töissä ole.

Muutama viikko sitten hän tuli yöllä humalassa riehumaan ja hajotti paikkoja. Jouduin soittamaan poliisin. Hän pakeni ja otti äkkilähdön ulkomaille. Palasi viikon päästä ja sai töistä varoituksen. Syytti minua kaikesta, ei pyytänyt anteeksi, halusi vain tietää, ketä miehiä olin hänen poissaollessaan tavannut, miksi ja miten. Vaati minulta anteeksipyyntöä siihen, että sekoitan hänen elämänsä.

Olen yrittänyt hakea apua, mutta olen myös tiedostanut, että minä annan hänelle kaiken anteeksi, autan ja yritän tsempata eteenpäin. Minä kärsin ja olen niin väsynyt, etten jaksa syödäkään. Hän sanoo haluavansa vain minut, mutta samanaikaisesti surffii netissä nimimerkillä Mr Kanki sekä rehvastelee kännipanoillaan, jotka hän aina vain selittää kostona minulle kaikista mahdollisista toimistani. Kukaan ei ole hänestä kiinnostunut, kukaan ei auta häntä, minä koen hänet "vastuualueekseni" enkä pysty jättämään häntä yksin vajoamaan yhä syvemmälle. Hänen vanhempansa syyttävät minua poikansa tuhoamisesta, hänen veljensä haluaa pyyhkiä kätensä pikkuveljen sekoilusta. Kaverit ovat vain ryyppykavereita tai muuten vain "hyvänpäivänystäviä".

Mitä ihmettä voisin tehdä??Järjellä ajatellen pitäisi vain riuhtaista itsensä tästä irti, mutta en osaa enkä jaksa. Hän on kertonut minulle useiden vuosien ajan, että olen paska akka, en kelpaa kenellekään eikä minulla ole oikeuttakaan etsiä muuta. Minä haluaisin auttaa häntä, antaa anteeksi, tsempata eteenpäin, nähdä hänet onnellisena...

Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka!
*Uupunut*
 

ViestiKirjoittaja ystävä » 3.6.2005 08:42:26

Voi hyvänen aika, sinulla todella on ollut rankkaa!! Kuitenkin olet syytön kaikkeen mitä hän suustaan syytää etkä muutenkaaan ole vastuussa siitä mitä hän tekee. Paras neuvo sinulle nyt on: ala elää omaa elämääsi!!

Toinen vaimo, joka ei onnistuntu kirjautumaan
ystävä
 

Vallankäyttöä parisuhteessa

ViestiKirjoittaja Lillukka » 3.6.2005 17:08:05

Oli aika rankkaa tekstiä, enkä voi kuin ihmetellä, miksi vielä roikut tässä tilanteessa.

Halusin kuitenkin kommentoida tuota haukkumista, sillä se on sitä samaa, mitä isäni teki äidilleni. Haukkumisella ja toisen arvon mitätöimisellä pyritään viemään kumppanin itsetunto mahdollisimman alas, jotta hänellä ei ole myöhemmin rohkeutta tehdä isoja päätöksiä. Näin ajattelisin sinun kohdallasi tapahtuneen.

Näin vuosien ja vuosikymmenien jälkeen voin vain todeta, että tätä nykyä pahasti alkoholisoitunut ja masentunut äitini itsetunto on pohjamudissa ja hän on erittäin katkeroitunut isääni, joka vanhoilla päivillään löysi itsellensä huomattavasti nuoremman naisystävän ja jätti äitini kuin nalli kalliolle. Eikä isäni tätä uutta naista soimaa, sillä hän on napakka nainen, ja varmasti pistäisi isälleni jauhot suuhun tarvittaessa.

Mieti sitä, onko nykyiset pyristelysi minkään arvoisia, jos miehesi jonain kauniina päivänä jättää sinut. Onko tähänastinen elämäsi hänen kanssaan vietettyjen vuosien arvoista?
Lillukka
 

Samaa täälläkin :(

ViestiKirjoittaja Vieras » 9.6.2005 08:38:30

Huh huh...

Kuulosti tosi rankalta, mutta kuitenkin niin tutulta. Itselläni on kutakuinkin samanlainen tilanne, paitsi että sitä lasta ei ole kuvioissa mukana. Tuntuu että olen kohta ihan yksin, kun kukaan läheisitäni ei jaksa hyväksyä ja katsoa, miten mies minua kohtelee. Haluaisin vaihtaa työpaikkaakin, kun tuntuu että sielläkin saan vai sääliviä katseita, ja jatkuvasti kysellään asioista. Muutenkin kun asiakaspalvelussa olen, niin se tuo oman rankkuutensa, sillä kun saa mieheltä kuulla pelkkiä haukkuja ja yöt jää unettomiksi itkun täyttämiksi tyhjiöiksi, miettiessä että missähän ja kenen kanssa hän milloinkin menee..... niin itku on päivisinkin lähempänä, kuin se hymy, sitä asiakasta kohdattaessa.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Vieras » 9.6.2005 13:06:52

Kuulostaa hyvin raskaalta. Sinä tarvitsisit tukea päästäksesi irti riippuvuudestasi kaltoinkohtelevaan mieheen. Ystävät tai mielenterveystoimisto voisi auttaa. Älä loukkaannu, mutta sinun olisi suojeltava itseäsi ja lastasi. Tarvitset siihen ehkä paljonkin tukea ja apua. Käy narsistien uhrien tuki -palstalla netissä, siellä aiheesta lisää.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja UllaBella » 11.6.2005 15:01:15

Oli melkein kuin oma tarina joskin lapset puuttuvat mutta asema naisena sama. Jos minulla olisi vastaus sinulle niin en itse pyristelisi samassa tilanteessa. Olen mielestäni jo kumminkin päässyt askeleen eteenpäin tunnustaessani itselleni, että parisuhteeni on sairas. Joka päivä on uusi ja työstän asiaa ja tunnen että hänen käytöksensä/lupauksensa alkaa menettää tarkoituksensa. Minulla on päämäärä että joku kaunis päivä olen vapautunut tästä läheisriippuvuudestani häneen. Seuraava askeleeni on hakea apua mielenterveystoimistosta josta odotan saavani keskusteluapua. Olen myös alkanut uskoutua ystävilleni ja kertoa totta parisuhteestamme ja hänen pimeistä puolistaan. Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä ja uskon että sinullakin on ihana tulevaisuus edessä. Siihen kannattaa uskoa se siivittää sinua askel askeleelta eteenpäin.
UllaBella
 

Re: Voimat alkaa loppua...

ViestiKirjoittaja helpless » 26.9.2010 12:21:55

Minusta tuo kuulosta narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Hän on itse syypää tekemisiinsä, et sinä. Googlaappa tuo narsistinen persoonallisuushäiriö, niin varmaan löydät jonkun tukiryhmänkin itsellesi.
helpless
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 5
Liittynyt: 11.9.2010 17:02:50

Re: Voimat alkaa loppua...

ViestiKirjoittaja Vieras » 28.9.2010 19:29:55

Voisitko vaihtaa puhelinnumerosi ja tarvittaessa soittaa hänelle tuntemattomasta numerosta? Välttyisit häiriösoitoilta.
Mies ei selvästikään välitä sinusta vähääkään. Hän tarvitsee roskiksen johon purkaa omia ongelmiaan ja pahaa oloaan. Tosin se ei tee häntä onnellisemmaksi. Tuollaisille miehille ei auta muu kuin tiukasti omien rajojen pitäminen ja jos homma ei muuten suju, välien katkaiseminen. Lapsesi pärjää mainiosti ilman sairasta isäänsä.
Vieras
 

Re: Voimat alkaa loppua...

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 28.9.2010 19:56:39

Tuo alkuperäinen teksti näyttää olevan kirjoitettu vuonna 2005. Olisi tietenkin mielenkiintoista kuulla miten aloittajalla menee, mutta muuten kaikki meidän hyvät neuvot taitavat tulla auttamattomasti myöhässä.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19


Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa