Olet täällä

Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Kuopion mies » 15.10.2021 13:12:06

On minulla auttanut kun olen ollut avoin, kaverit ei nyt odota että lähden aina mukaan kun mahdollista. Sitten minulla on yksi luotto ystävä jonka kanssa olen jutellut enemmän ja käyty asioita läpi mitä kannattaisi tehdä, siltä sain vinkin liittyä tänne. Otin kokeeksi tuon 30 päivää jutun täältä, olen sitä nyt tehnyt ja lukenut. Tosiaan olen päättänyt olla kuukauden ottamatta ja yrittää selvitellä suhtautumisestani alkoholia kohtaan, en ole ajatellut että minusta tulisi absolutistia. Vaan haluaisin että alkoholin käyttö olisi ns. Normaalia, eli minun kohdalla kun ns.aihetta juhlaan. Sauna illat, pikkujoulut tai joku järjestetty yhteinen juttu, ei kotona tissuttelu ja siitä kimmokkeen saaneena ravintolaan yksin.
Paluu normaaliin
Kuopion mies
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 7.10.2021 16:25:03
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Kuopion mies » 15.10.2021 13:17:09

Jäikin vastaamatta itse kysymykseen 😀, ei ne oikein mitään sanonut. Kuuntelivat ja käsitin että ymmärtävät kantani.
Paluu normaaliin
Kuopion mies
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 3
Liittynyt: 7.10.2021 16:25:03
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 15.10.2021 13:50:33

Kiitos vastauksestasi Kuopion mies. Mielenkiintoista ja etenkin tuo kantaaottamattomuus. Voisin avata myös omaa taustaani. Minulla on 10 vuoden "lopettajan/vähentäjän -ura. Silloin aloin tiedostaa, että minulla on ongelma, jonka nimi on alkoholi. Olin avoin ystäville, mutta he kielsivät, että minulla olisi ollut mitään sellaista ongelmaa. Eivät siis uskoneet, eivätkä tukeneet. Houkuttelivat ryyppyjuttuihin, tottakai, nuoria oltiin.

Ottaen huomioon tämän ajan, olen ollut kuin sinä Kuopion mies. Ehkä olin 10 vuotta sitten samassa pisteessä kuin sinä nyt. Halusin alkoholista parhaat puolet. En siis ollut valmis lopettamaan käyttöä, vaikka tiesin olevani ongelmajuoja.

Pysyvää raittiutta en ole saanut 10 vuoden aikana. Toiveet juoda kohtuudella, ovat takanapäin. Lopettajan rooli on hyvin vahva. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Sen verran ovat kovia nuo toistuvat ryyppyputket ja itsensä telomisen riski on niissä suuri. Kohtuudella juominen on mahdotonta, ehkä yhden pari annosta voin ottaa, mutta seuraavana päivänä se edellisen päivän alkoholin kanssa "flirttailu" voi laukaista rankan juomisen. Silti roikun mieluummin täällä vähentäjissä, koska tämä on turvallisempaa, jos käy jälleen niin, että ratkean juomaan. Tuurijuopon elämää. Usein olen hyvin varma halustani olla raitis, mutta toisinaan sitä koetellaan kovalla kädellä.
Tästä se lähtee taas uudella innolla ja yrityksellä. :)
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 619
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 15.10.2021 14:06:24

Yhdet vielä Ninni kirjoitti:Lempeä kettu, itse tosiaan ajattelen, että jos kertoisin, tutut alkaisivat katsoa minua kieroon. Tuo on alkoholisti? Voinko päästää lastani sinne enää kylään? Onko se aamulla ajokunnossa? Jne.


En ensin huomannut viestiäsi, Ninni. Se oli jäänyt tuonne ensimmäiselle sivulle ja siksi vastasin ensin Kuopion miehelle.

Se, mitä kirjoitat Ninni, on hyvin tutun kuuloista pohdintaa. Itselläni myös se vaikuttaa, miten tieto vaikuttaisi työelämässä, jos tulee alkoholistin leima. Uusissa ystävyyssuhteissa naisiin, en kerro ongelmastani mitään, koska en luota siihen, että heiltä löytyisi minkäänlaista ymmärrystä asialle. Voisivat tosiaan alkaa katsoa minua kieroon tai säälivästi tai alkaa selittämään muita ongelmiani alkoholismillani. Olen usein havainnut kaveripiirien petollisuuden ja juoruilun. Siksi en niihin kovin luota. Olen pääasiassa yksin. Mutta nautin kyllä ihmisten seurastakin, kun siihen on tilaisuus. Tämä korona-aika on ollut poikkeuksellista aikaa. On oppinut sietämään paremmin yksinolemista kuin aiemmin.
Tästä se lähtee taas uudella innolla ja yrityksellä. :)
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 619
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Ramox » 18.10.2021 17:21:34

Hyvä Ninni.
Kirjoitat monen ajatuksesi suhteen pelkkää asiaa. Itse olen täällä lukenut vuoden mittaan monien "vakiohenkilöiden" kertomuksia, joissa oli paljon vuorovaikutusta ja vertaistsemppausta. En ehkä olisi niin pessimistinen onnistumisten suhteen; aika moni on oikeastikin vähentänyt. Mutta se siitä, itse ainakin koen saavani täältä ajatuksia.

Piilo/jemmapullo on ollut käytössä jo muutamia vuosia. Ja heikointa on ollut, jos on ihan ilman muiden kontrollia eli yksin kotona. Silloin ei tarvitse näytellä vaan voi vetää kaksin käsin. Ja itsellä on myös ollut periaatteena ostojen suhteen, ettei "se" saa loppua kesken. Se himo on välillä ihan ylitsepääsemätön. Kun tarkemmin miettii, niin ei itselle tule mieleen mitään muuta, mitä ei voisi lopettaa "kesken".

En ole myöskään avautunut kenellekään tilanteestani. Vaikka jollain muulla olisi yhtä hyvä "julkisivu ja kulissi", niin silti en usko tilanteen mitenkään lähentävän esim. kaverisuhdetta. Sen sijaan puolisoni tietää tilanteen, sen kompleksisuuden ja kannustaa vähentämistaistelussa.

No kesä meni ihan yli kaikkien rajojen, vaikkei mitään hälyttävää tai vakavaa sattunutkaan, ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Mutta ei tosiaan aamulenkkiä olisi monenakaan päivänä voinut vetää. Nyt olen saanut hieman niskasta kiinni ja viikko viikolta vähennettyä. Tavoite olisi ainakin alussa su-to tipatonta ja pe-la nekin kohtuukäyttöä. Itse en myös pysty ajattelemaan kokonaan lopettamista, vaikka se on väistämättä edessä, jollei konkreettista ja merkittävää parannusta tapahdu. On se niin vaikeaa ajatella luopumista kokonaan, vaikka sen tehneet ovat tietysti ilomielin oman päätöksensä kannalla. Näissähän on vahvat mielikuvat taustalla. Esim. eräs takavuosien kepulainen (nimeltämainitsematon) pääministerihän oli absolutisti, ja kyllä suurin osa ihmisistä pitää häntä hyvin hymyttömänä ja ilottomana henkilönä. Vaikkei se todennäköisesti mitenkään liity hänen alkoholinkäyttöönsä. Mutta yleisesti ottaen juomattomia pidetään "tylsempinä".

Tsemppiä joulukuun suuntaan; pysy vaan täällä kirjoittamassa
Liike se on pienikin liike
Ramox
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 10
Liittynyt: 3.3.2021 07:08:53

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 19.10.2021 07:56:37

Kiitos Ramox. Jep, huomaan että hyvin moni, joka on ensin liputtanut vähentämisen puolesta, tulee kohtaa tulokseen, että pitää lopettaa kokonaan. Onko täällä luettavissa onnistumistarinoita nimenomaan vähentämisessä? Oma tavoitteeni on samoin kuin sinulla se, että voisin ottaa alkoholia juhlan aikana, seurassa, kun muutkin ottavat. En halua olla se ilonpilaaja, joka ei ota pisaraakaan.

Koska kyllä se valitettavan usein on niin, että absolutisti kekkereissä alkaa katsoa muita nenänvarttaan pitkin. Vaikka kukaan ei konttaisi ympäripäissään. Se, joka ei juo, näyttää kyllästymisensä muihin. Ehkä minulla on rajoittunut kokemus absolutisteista, eivät varmaankaan kaikki ole tällaisia.

Minä pidän nousuhumalan kuplivasta tunteesta ja siitä, kun saa ystävien kanssa nauttia muutaman lasillisen. Pidän myös viinin mausta, ja oluenkin (jos hyvää).

Toistaiseksi haluan uskoa, että pystyn vähentämiseen. Pystyn lopettamaan viikolla tissuttelemisen ja pitämään myös kokonaan alkoholittomia viikonloppuja. Pystyn menemään juhliin juomatta itseäni väsykuntoon.

Nyt on kaksi alkoholitonta viikonloppua takana, ei tehnyt tiukkaa ainakaan vielä.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 19.10.2021 16:32:03

Jaa-a sitä nenänvartta pitkin katselevaa absolutistia en itsessäni tunnista. Nenänvartta katselevia ihmisiä toki maailmassa riittää, varmasti myös absolutisteja ja niiden seurassa ei tietenkään ole hauska hengailla. Onko se kuitenkin ehkä enemmän sitä sinun omaa ”kiukuttelua” siitä, että kun haluaisit muuttua (=juoda kohtuullisemmin) ja pelkäät, että pystytkö oikeasti koskaan muuttumaan, niin vaihtoehdoksi jää maalailla kauhukuvia nipoabsolutistista. Täytyy sanoa, että minua ei kyllä juovana aikana kauheasti häirinnyt jos joku ei juonut. Myönnän ehkä häntä hieman säälin - mutta siis luulin, että hän jää jostain paitsi. Omaa ryyppäämisfiilistä se ei dropannut.

Kyllähän niitä vaihtoehtoja on. Itse en jaksa katsoa juopottelua siinä vaiheessa, kun samaa sanaa tai lausetta sönkätään sadatta kertaa ja meno on muuttunut väsähtäneeksi, puhumattakaan jos aletaan kaatuilla tai riidellä. Mutta iloisessa, myös nousuhumalalaisessa seurassa viihdyn ihan hyvin oman alkoholittoman juomani kanssa. Iloinen tunnelma tarttuu minuun. Sitten jos käy niin, että jutut eivät enää minua kiinnosta, niin vaivihkaa poistun takavasemmalle. Aikaisemmin olisin vastaavassa tilanteessa juonut itseni hauskemmaksi toisin sanoen sietääkseni tylsyyttä.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 600
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja peruutuspeili » 19.10.2021 17:53:45

Yhdet vielä Ninni kirjoitti: En halua olla se ilonpilaaja, joka ei ota pisaraakaan.

Koska kyllä se valitettavan usein on niin, että absolutisti kekkereissä alkaa katsoa muita nenänvarttaan pitkin. Vaikka kukaan ei konttaisi ympäripäissään.


"Absolutisti" joka on ilonpilaaja ja katselee muita nenänvarttaan pitkin kuuluu samaan genreen kuin alkoholin juojatkin, ts. on riippuvainen siitä, negaationa. Oikeasti raitis ei hahmota maailmaansa suhteessa alkoholiin; se on hänelle vain kuin mikä tahansa muukin kemiallinen yhdiste. Hän on vapaa siitä fyysisesti ja psyykkisesti.

Henkilökohtaisesti en usko vähentämisen ideaan. "Kun on soittanut kelloa, sitä ei saa soittamattomaksi" - bostonilaisen AA:n tunnus David Foster Wallacen mukaan. Vähentäjällä on kuormittava ristiriita juomishalun ja juomisen tiedostettujen haittojen välillä. Ajan mittaan ristiriita on ratkaistava, tai kestettävä jatkuvaa pahaa oloa mitä en pidä mahdollisena.
peruutuspeili
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 12
Liittynyt: 28.8.2020 10:20:48

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 20.10.2021 14:04:11

Onneli47 kirjoitti:. Itse en jaksa katsoa juopottelua siinä vaiheessa, kun samaa sanaa tai lausetta sönkätään sadatta kertaa ja meno on muuttunut väsähtäneeksi, puhumattakaan jos aletaan kaatuilla tai riidellä. Mutta iloisessa, myös nousuhumalalaisessa seurassa viihdyn ihan hyvin oman alkoholittoman juomani kanssa. Iloinen tunnelma tarttuu minuun. Sitten jos käy niin, että jutut eivät enää minua kiinnosta, niin vaivihkaa poistun takavasemmalle. Aikaisemmin olisin vastaavassa tilanteessa juonut itseni hauskemmaksi toisin sanoen sietääkseni tylsyyttä.


Jep, ymmärrän hyvin ettei selvänä halua katsella sönköttämistä saati riitelyä. Mahtavaa, että pystyt osallistumaan nousuhumalafiilikseen! Noin toivoisin itsekin toimivani silloin, jos osallistun juhliin joissa muut juovat.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 20.10.2021 14:05:29

peruutuspeili kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en usko vähentämisen ideaan. "Kun on soittanut kelloa, sitä ei saa soittamattomaksi" - bostonilaisen AA:n tunnus David Foster Wallacen mukaan. Vähentäjällä on kuormittava ristiriita juomishalun ja juomisen tiedostettujen haittojen välillä. Ajan mittaan ristiriita on ratkaistava, tai kestettävä jatkuvaa pahaa oloa mitä en pidä mahdollisena.


Toivon, että olet väärässä! Pelkään, ettet ole.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 20.10.2021 16:31:39

Yhdet vielä Ninni kirjoitti:En halua olla se ilonpilaaja, joka ei ota pisaraakaan.

Koska kyllä se valitettavan usein on niin, että absolutisti kekkereissä alkaa katsoa muita nenänvarttaan pitkin. Vaikka kukaan ei konttaisi ympäripäissään. Se, joka ei juo, näyttää kyllästymisensä muihin. Ehkä minulla on rajoittunut kokemus absolutisteista, eivät varmaankaan kaikki ole tällaisia.

Minä pidän nousuhumalan kuplivasta tunteesta ja siitä...


Niin, miten se sitten onkaan, kuka katsoo ja ketä, jos absolutisti koetaan seurassa "ilonpilaajaksi".
Tästä se lähtee taas uudella innolla ja yrityksellä. :)
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 619
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 21.10.2021 10:34:02

Lempeä kettu kirjoitti:
Yhdet vielä Ninni kirjoitti:En halua olla se ilonpilaaja, joka ei ota pisaraakaan.

Koska kyllä se valitettavan usein on niin, että absolutisti kekkereissä alkaa katsoa muita nenänvarttaan pitkin. Vaikka kukaan ei konttaisi ympäripäissään. Se, joka ei juo, näyttää kyllästymisensä muihin. Ehkä minulla on rajoittunut kokemus absolutisteista, eivät varmaankaan kaikki ole tällaisia.

Minä pidän nousuhumalan kuplivasta tunteesta ja siitä...


Niin, miten se sitten onkaan, kuka katsoo ja ketä, jos absolutisti koetaan seurassa "ilonpilaajaksi".


Just noin se on, en tullut ajatelleeksikaan. Jos molemmat karsastavat toistaan ja pitävät toisen valintaa vääränä ja asennetta tuomitsevana - ei voi olla hyvä lopputulos. Pitäisi varmaan tarkistaa omaa ajatteluaan eikä aina ajatella totaalikieltäytyjän olevan jotenkin harmillinen ihminen.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 22.10.2021 20:04:00

Kolmas selvä viikonloppu menossa! Toki nyt on vasta perjantai...

Vaikka juomiseni on yleensäkin ollut melko maltillista määrissä mitattuna (toki suurkulutuksen rajat ovat paukkuneet, kun lähes joka ilta tai vähintään joka toinen olen juonut muutaman lasillisen viiniä, ehkä puoli pulloa, joskus enemmän) enkä ole ollut viikonloppuisin missään sammumiskunnossa, niin onhan tämä nyt avartavaa:

- Illalla on aikaa vaikka mihin.
- Omat ajatukset, niitä on ihan hemmetisti. Olisi niin kiva vaientaa ne viinillä.
- Toisaalta ihastelen ajatuksiani uutuudenviehätyksen ansiosta. Ai että mä ajattelen tätäkin asiaa näin?
- Olen ajokunnossa, jos lasta pitäisi jostakin hakea.
- Voin mennä aamulla lenkille.
- Kävin vielä äskenkin tuolla räntäsateessa puolen tunnin kävelyllä.

Silti, ei tämä mikään taivas ole. Jos ei niin kauheaakaan. Tämä elämä ja arki parinkymmenen selvän päivän perusteella.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 25.10.2021 09:01:22

Kolmas alkoholiton viikonloppu takana. Ei ongelmia toistaiseksi.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

Re: Pystynkö oikeasti koskaan muuttumaan?

ViestiKirjoittaja Yhdet vielä Ninni » 27.10.2021 11:39:18

Jaahas, viininhimo iski. Eilen sain loppuun erään ison urakan töissä, ja sen jälkeen tuli heti sellainen sinnikäs tunne, että nyt ansaitsen viinilasillisen. Meinasin melkein käydäkin Alkossa, kun palasin töistä, mutta jostain syystä en tehnyt sitä.

Tänään on taas sellainen tunne, että voisi ottaa keventyneen työtaakan kunniaksi lasillisen. Olen vielä menossa sellaiseen iltamenoon, jossa varmasti suuri osa juo lasillisen.

Tavoite on, etten ota. Mutta en tiedä kumpaa tämä on: fyysistä vai henkistä viinanhimoa. Vai molempia? Tulenko pahalle päälle, ellen nyt ota? Kun jokin elimistössä huutaa viiniä. Vai tulenko pahalle päälle, jos otan?

Reilu kuukausi tässä kuitenkin on vielä siihen tavoitteeseen. Tavoite on olla kaksi kuukautta tipattomalla.

Oletin muuten että laihdun saman tien kilon tai kaksi, kun liki jokailtaiset viinilasilliset jää pois. Mikä pettymys, kun näin ei ole käynyt. Olisiko muutama sata grammaa pudonnut, ja tuollainen määrä nyt menee satunnaisen vaihtelun piikkiin. Mielestäni en ole korvannut viiniä syömisillä. Iltaisin olen syönyt normaalin iltapalan. Juomaksi vettä tai vihreää teetä, en mitään limsoja tms. Mutta eipä vain heti lähtenytkään läskit sulamaan. Liikuntaa olen lisännyt aavistuksen. Nykyisin voin urheilla myös iltapainotteisesti, mikä on kiva. Toisaalta olen valmis myös heti anivarhain aamulenkille, kun krapulaa ei ole.

Huomaan muuten, että viiniä juodaan joka paikassa. Oli mikä tahansa tv-komedia tai elokuva, remppa- tai ruuanlaitto-ohjelma - viinilaseja kallistellaan, aina! Huomaan nämä kyllä erinomaisen hyvin. Ja kaipaan viinilasillista. Ja sitä, että jääkaapissa olisi lisää. Ei pelkoa lasin tyhjenemisestä. Kai tämä sitten on se addiktio.
Yhdet vielä Ninni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 11.10.2021 08:25:43
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa