[Hjalmar]

Hei kaikille!
Olen tätä palstaa lueskellut jonkin aikaa ja nyt rohkaistuin jakamaan omia kokemuksia.

43vee perheellinen työssäkäyvä mies. Kulissit kunnossa ja muuten menee mukavasti, mutta olen lipsauttanut elämänhallinnan alkoholin käsiin. Viikonloppujuominen on ollut tapana viistoistavuotta ja viimevuosina satunnainen arki-iltakaljottelu on ottanut yhä enemmän jalansijaa. Juon kotona ja pääosin piilossa muulta perheeltä.

Jossain vaiheessa ohimennen huomasin että kaljalava viikossa ei riitä. Hieman vähensin, mutta pian sama tilanne. Harmitus ratkesi, kun hankki systemaattisesti enemmän juotavaa. Piti varmistaa ettei lopu viikonloppuna kesken. Yli jääneet imeskelin viikolla pikkuhiljaa, ja taas viikonloppua kohden uusi satsi. Kaljalava ja puolikas väkevä. Aina sekään ei riittänyt. Pitkään tiesin että ei pitäisi, mutta en uskaltanut olla ostamatta. Kurja kierre.

Puoliso taitaa kohtuukäytön eikä ole salajuomiseeni pahemmin puuttunut. Muutama yksittäinen kommentti on joskus kuulunut. Ei ole pyytänyt vähentämään. Asiasta ei puhuta, joten en tiedä rassaako enemmänkin. Itseäni on alkanut rassaamaan. Terveys ei kestä tätä loputtomiin. Jatkuva väsymys ja aikaansaamattomuus ärsyttää. Rahaakin tämä harrastus nielee hitosti.
En ole vielä juonut perhettä, töitä tai taloa, mutta kyllä tässä on lupaava puliukon ura kehittymässä. Puolisen vuotta olen miettinyt tätä kuviota ja myöntänyt itselleni että kyseessä on ihan aito ongelma. Riippuvuus. Pari viikonloppua syksyllä meni vain muutaman voimalla, täysin selvää viikkoa lykkäsin onnistuneesti milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten.

Aiemmin en ole perustanut tipattomista tammikuista. Olen ollut sitä mieltä, että ne on niille joille juominen on ongelma. Loppuvuonna odotin vuodenvaihdetta toiveikkain ja pelon sekaisin tuntein. Päätin kokeilla tipatonta, koska olinhan nyt viimein myöntänyt itselleni oman ongelmani. Vuodenvaihde tuntui hyvältä hetkeltä hypätä jarrun päälle juomiskierteessä. En ole pitänyt asiasta meteliä enkä luvannut mitään edes itselleni. En mitään muuta, paitsi yrittää. Koska en ole uskaltanut.

Nyt on menossa 16. selvä päivä. Taitaa olla pisin aika selvinpäin yli viiteentoista vuoteen! Olen hämilläni. Monestakin asiasta. Ensinnäkin siitä, että selvinpäin oleminen ei ole ollut kärsimystä tai kamppailua viinanhimoa vastaan. Toisekseen kaikesta siitä virkeydestä ja energiasta jota on ollut. Kolmannekseen siitä, että miksi en tajunnut kokeilla tätä aiemmin.

Tänään sain luettua loppuun "selvinpäin"-kirjan, kahlasin sitä kahden luvun päivätaktiikalla. Kenties yksi parhaista opuksista jonka olen lukenut.

Jatko huolettaa. Tämä tuntuu liian helpolta. Asia on niin alkutekijöissään, että ei pidä helposta alusta ylpistyä. Vaikeita aikoja on varmasti edessä. Täytyy pysyä nöyränä ja yrittää jotenkin valmistautua taisteluihin.
En siis ole päättänyt että mihin saakka tipaton jatkuu ja miten siitä eteenpäin. Pitäs varmaan miettiä, ettei pian olla entisessä tai syvemmällä pimeydessä. Tiedän vain sen että nyt en juo.

[Elohiiri]

Heissan Hjalmar, tervetuloa ja kiva kun rohkaistuit kirjoittamaan!

Minä olen myös liittynyt ihan vastikään ja takana on nyt 21 tipatonta päivää. Lähtötilannekin on hyvin saman sorttinen, samoin koko asenne ja meininki. Että tässä nyt vielä ihmetellään silmät pyöreinä ja astellaan nöyrin mielin eteenpäin, tietämättä vielä oikein tarkaan mitä ajatella ja mihin tähdätä.

Tsemppiä!

[Puuhapete]

Terve Hjalmar,

Onnittelut hyvästä alusta. Minulla oli alkuvaiheessa helpointa olla päättämättä juomisen jatkumisesta tai lopettamisesta mitään. Hyvä olon kokemuksen jatkuessa päiviä sitten tulee.

Jonkin verran olen tietoisesti muuttanut käytöstäni. Esim työmatkat olen tehnyt autolla, enkä junalla ettei tule houkuttelevia tilaisuuksia.

Tärkein motivaationi ja mittarini on ollut verenpaineen alentaminen, yleinen virkeys ja painon alentuminen.

N. 4kk aikana joitakin yksittäisiä juomiskertoja (yht ehkä 4). Minulle on mainitsemasi kirjan lisäksi työterveyslääkäristä ja 6vko avohoitojaksosta ollut merkittävä hyöty. Myös puolisolle ja muutamalle kaverille olen sanonut että en aio enkä halua juoda ennen kun toisin ilmoitan. Puoliso tietää tilanteen paremminkin ja välillä asiasta puhumme.

Hyvää alkanutta viikkoa! T. Puuhapete

[Yhdet vielä Ninni]

Hei Hjalmar, hieman samanlaisin tunnelmin olen tänne tullut. Viikonloppuviinit ovat läikkyneet salakavalasti myös arki-iltoihin. Siitä koeta nyt päästä eroon muutaman kuukauden tipattomalla.

Minulla ei noin auvoisasti alkanut. Olen ollut ärtynyt ja kiukkuinen, eikä viinittömyys tehnytkään elämästä heti mahtavaa. Nyt kun olen ollut juomatta sen puolitoista kuukautta, alkaa olo hiljalleen olla edes jonkinmoinen. Ainakin nukun paremmin.

[Hjalmar]

Kiitos kommenteista ja kannustuksesta.

Tosiaan, onhan tässä minullakin yhtenä motivaattorina pudottaa painoa. Juopottelun turhat kalorit on keskikehoa kasvattaneet, vaikka joku määrä liikuntaa on aina kuulunut rutiineihin.

Tunnistan myös mainittua hermon kireyttä joissakin hetkissä. Joku viisas jossain toisessa ketjussa totesikin, että ajatukset ja tuntemukset kulkee monilla samoja ratoja. Se tuntuu loogiselta, koska samoja kamppailuja itse kukin käy.

Tossa jokuilta tein ylläpitoa talolle ja mielessäni tuumasin, että työkalut laitan vajaan paikoilleen sitten myöhemmin kun juon kaljaa. Ajatus yllätti täysin! Ei siis ole tehnyt mieli juoda eikä siinäkään hetkessä kaljahammasta kolottanut, mutta jostain rutiineista se vaan pulpahti. Tapana on ollut tehdä nikkarointia talouskaljan voimalla ja palkita itsensä alkoholilla kun saa jotain valmiiksi, joten eikai tuollaiset ajatukset mitenkään outoja ole. Jollain tavalla oli helpottavaa kun muistutin itselleni, että ei tarvitse miettiä enempää koska nyt ei ole juomisen aika.

Ehkä hankalimmat tilanteet ei olekkaan firman pikkujouluja tai muita erikoistapauksia joita ehtii ennalta miettä, vaan ne pienet arkirutiinit jotka pääsee salakavalasti yllättämään. Tissuttelutavat ainakin vaatisi eniten muutosta.

Ja vaikka aiemmin ihmettelin selvinpäin olemisen helppoutta, niin kyllä alkoholi silti mielessä pyörii.  Asiaan vaikuttaa tietysti sekin, että "uusi alku" -viesti kilahtaa päivittäin ja se vaatii asioita miettimään. Myös selvistely podcastien kuuntelu ja asioista lukeminen pitää alkoholin mietteissä. Toivottavasti hyvällä tavalla. Ei minun tarvitse hokea itselleni juomattomuutta, tai tuijotella viinapulloa ja käydä sisäistä kamppailua että ottaako vai ei. En pohdiskele, että koska narahtaa ja minkä verran sallisin. Itseasiassa en haluaisi ajatella asiaa ollenkaan. Mutta silti useita kertoja päivässä muistan että nyt on tipaton. Välillä se on sillä ohi ja välillä ajatus laukkaa pidemmälle. Olisiko helpompi lopettaa kokonaan, kun ei kerran osaa kohtuutta. Yksillä käyminen tai sivistynyt muutama on tuntunut vaillinaiselta ja väkinäiseltä, koska siitä ei saa haluamaansa pöhinää päähän. Mutta suuremmista määristä ei myöskään saa samanlaista hauskaa kuin joskus, niin mitä järkeä sitä on jatkaa ja rakennella itelleen krapulaa. Toisaalta, en ole valmis ehdottomuuteen. En haluaisi luopua mahdollisuudesta, vaikka en just nyt näe siinä mitään hyvää tai tarpeellista.

Sisäiset ristiriidat on voimakkaita. Varmaan myös tiedostamattomat halut. Pitäs lakata analysoimasta ja keksiä muuta tekemistä, jolla ajatukset sais toisaalle kun alkaa pyöriä päättymätön kehä päässä. Ilmeisesti tähän ei auta muu kuin aika.

[pohtija (poistunut käyttäjä)]

Minä olen ensimmäistä kertaa vuosikausiin antanut kaikenlaisten ajatusten tulla pääkoppaan silloin, kun ne ovat tullakseen. En niitä nyt välttele alkon avulla. Tapahtuneista mokista ja huonoista jutuista tulee flashbackkeja, niitä en haluaisi muistaa. Yritän olla armollinen itselleni.
Toinen huomaamani asia on ajan kulku. Aika kuluu paljon hitaammin kuin juodessa. Tässä on tietysti etenkin viikonloppuisin turhaantumisen ja pitkästymisen riski, kun alko ei ole siivittämässä vapaapäiviä. Kodinhoidollisia tehtäviä kyllä riittäisi, vaan kun ei nyt kiinnosta...

[Elohiiri]

Yksillä käyminen tai sivistynyt muutama on tuntunut vaillinaiselta ja väkinäiseltä, koska siitä ei saa haluamaansa pöhinää päähän. Mutta suuremmista määristä ei myöskään saa samanlaista hauskaa kuin joskus, niin mitä järkeä sitä on jatkaa ja rakennella itelleen krapulaa.

Tämä! Vaikka selittelen itselleni, että haluan edelleen käydä yhdellä tai ottaa saunalonkeroN, niin enhän minä rehellisyyden nimissä ole sellaista tehnyt aikoihin. En ole edes halunnut. Olen ollut täysin tietoisesti ja tosissani sitä mieltä, että turha edes ajatella ottavansa vain yhden, sitten on sama olla ilman. Se on sitten osaltaan johtanut siihen, että osan päivistä olen ilman ja muina joku neljä annosta on minimi. Ihan sanatarkasti en muista, mutta Roope Salminen podcastissaan sanoi jotenkin, että ei hänen ennen raitistumistaan tehnyt mieli yhtä olutta, hänen teki mieli viittätoista olutta.

Noh, toivon nyt kuitenkin vielä jossain vaiheessa löytäväni sen yhden nauttimisen ilon. Ans kattoo miten käy.
Tsemppiä jatkoon sinullekin!

[Hippuli73]

Toi on niin totta. Mun piti määritellä itselleni raja, jota ei voi ylittää, jos haluaa seuraavana päivänä kuntoilla. Ensin se oli nolla annosta, koska se tuntui helpoimmalta ratkaisulta. Kesällä nostin sen pitkän pohdinnan jälkeen 3 annokseen, jotta voin käydä terassilla ja juoda 2 isoa. Hah! Milloin olen käynyt terassilla juomassa 2 isoa? No ehkä olen terassilla juonut sen verran, mutta sitten on kipitetty kotiin omalle parvekkeelle juomaan lisää omia halvempia juomia. Aina olen tiennyt haluavani juoda enemmän kuin 1-2. Turhaa itsensä kiusaamista juoda pari, parempi olla juomatta. Ainoat kerrat, kun jäi kesällä 1-2 annokseen, oli krapulapäivät kun aamulla otin loivarin tai pari. En tiedä, oliko fiksua juosta seuraavana päivänä, vaikka sääntöjeni mukaan oli sallittua. Nyt olen alkanut vähän haaveilla mahdollisuudesta tulevaisuudessa juoda vain se yksi saunassa/terassilla/ruoan kanssa. En tiedä, onnistuuko ikinä. Tammikuussa ja helmikuussa en testaa kykyjäni vaan jatkan juomatta.

[Epävakka]

Noinhan se Hippuli73 monella menee tuon "parin tuopin" kanssa. Mitä järkeä, kun tietää, että siinä laukaisee vain sen alkoholinhimon. Ketä siinä fuulaa. Alkaa vain poltella terdellä, että hemmetti kun pääsisi tästä rauhassa itsekseen omaan tahtiin juomaan.

Hjalmar kirjoitti: "Ehkä hankalimmat tilanteet ei olekkaan firman pikkujouluja tai muita erikoistapauksia joita ehtii ennalta miettä, vaan ne pienet arkirutiinit jotka pääsee salakavalasti yllättämään. Tissuttelutavat ainakin vaatisi eniten muutosta." Varmasti keskimäärin just noin, että pitkällä aikavälillä tarkastellen määrällisesti ylivoimaisesti eniten annoksia kertyy tissuttelusta. Jos ei sitten työnkuvaan kuulu asiakkaiden kestittely tai muu vastaava. Työpaikoilla ei taideta enää porukalla juoda pitkin päivää? Ei ole ainakaan itsellä tullut semmoisia työpaikkoja vastaan. Tämähän oli todella yleistä esimerkiksi ylemmillä toimihenkilöillä ja johtoportaalla vielä muutamia vuosikymmeniä sitten? Toki kova kertajuominen voi olla vaarallista itsessään, yleensä kai onnettomuuksien jne. muodossa. Joskus tietty voi joku sairauskohtaus tulla tms. Enemmän tuossa kovassa kertajuomisessa näkisin psykososiaaliset riskit. Jos alkoholia muutenkin käyttää vähän, otetaan kuohuviinit alkuun tyhjään mahaan, ruuan kanssa olutta ja väkeviä, ja sitten keskitytään itse asiaan, on päihtymystila voimakas. Sitten panet jonkun työkaverin kanssa, ja tulee rasitusta siitä monenlaista. Tai painitte sen vittumaisen kaverin kanssa. Tai lörpöttelet "mitä oikeasti ajattelet" siitä tai tuosta henkilöstä, ja miten viivat maistuu silloin tällöin, hei sattuisiko jollain jopa olemaan! Voihan siinä tulla melkoiset bondautumiset joidenkin työkavereiden kesken, jopa se ylennys varmistua, mutta saattaa myös tulla aikamoiset murheet ja mielipahat itselle ja lähipiirille.

[Hjalmar]

^ tuollai listattuna mahdolliset ylilyönnit vaikutti hivenen koomiselta tapahtumaketjulta. Vaikka eihän siinä pitäisi olla mitään hauskaa, kun se on monissa juhlissa totta.

Neljä viikkoa raitistelua takana. En ole kokenut vaikeaksi. Harrastamiset on alkaneet vetää puoleensa vähän paremmin. Varsinkin viikonloput on olleet miellyttäviä, kun on aikaa ja virtaa tehdä asioita.

Ehkäpä huikaton helmikuu tähän perään. Uskallus ei vieläkään riitä tekemään sitovia lupauksia, joten jatkan kokeilumielellä.

[Hjalmar]

Päivitetään välillä.
Huikaton helmikuu ei toteutunut, ja viimevuodelta jääneet juomattomat tölkit ja pullot alkoivat kuiskutella kutsuaan. Alkuun pysyi kohtuudessa, viikkokulutus neljä annosta olutta.
Mutta ihan jo kuukaudessa tilanne eteni siten kun vähän pelkäsinkin, ja luisumimen vanhoihin tottumuksiin oli lähellä.

Jonkiverran pettymystä, ihmetystä, itseinhoa ja ajatustyötä se vaati, mutta luisu on keskeytetty ja korkki on kiinni. Tai itseasiassa tälläkertaa korkkia ei ole jätetty kaapinperälle huutelemaan houkutuksia.

Tilanne toisti samaa kaavaa josta täällä on paljon esimerkkejä, mutta silti se tuli itselle yllätyksenä. Miten pelottavan helposti ne vanhat rutiinit alkaakin ohjailla, vaikka alkuun on olevinaan helppoa olla selvinpäin ja suorastaan henkselit paukkuu.
Epäonnistuminen vetää nöyräksi.

Se on vaan yritettävä uusiks. Päätös oli helppo. Nyt reilu viikko takana tipatonta.
Haluaisin olla paljon pidemmällä, mutta ei tässä oikotietä ole.
Hyvin saan nukuttua ja olo on energinen, toivottavasti tilanne jatkuu positiivissa merkeissä.