[Elohiiri]

Syyskuu ei sitten ollutkaan tipaton. Join viime perjantaina eräässä tilaisuudessa aika paljonkin. Se oli etukäteen harkittu päätös ja kaikki meni ihan hyvin ja hauskaa oli. Mutta. Nyt jälkeenpäin onkin harmittanut tosi paljon. Siis yllättävän koville ottaa, että en pysynyt alkuperäisessä päätöksessäni. Luulin sitä ennen, että on ok pysyä yleisessä ajattelemassani kohtuudessa, ettei se kerta nyt mitään. Mutta ei näköjään. Eihän tämä mikään maailmanloppu ole, mutta ajattelemisen paikka taas, miten epäonnistumisen tunne kuitenkin vyöryy ja jää päälle ja mikä mahtaa olla sen tarkoitus.

Muuten kaikki on hyvin ja pidän kovasti (pääosin) raittiina olemisesta. Kyllä se juominen vain tuntuu aina sotkevan aivot yllättävän pitkäksi aikaa ja vain hetken helpotuksen vuoksi.

Hyvää lokakuuta kaikille. Tsemppiä, voimia ja seesteistä oloa ilman ylimääräisiä tissutteluja. Eiks jeh? 💗

[venkku]

Epäonnistumisen tunne on kyllä vahva ja yleensä negatiiviset jutut jää mieleen ja sitä unohtaa miten pitkälle on tullut. Muista olla ylpeä siitä että olet pystynyt vähentämään. Sehän se pääasia on. Tsemppiä!

[onarope]

Moi, hienoa kuulla että joku muukin on ymmärtänyt hävetä ostoksiaan. Oon kyllä mennyt pykälää pidemmälle. Kun päivittäisen sixpackin ostaminen niistä kahdesta kaupasta missä on paikkakunnallamme kohtuullisen makuista juomaa, kuten light lonkero 5,5% tai 5,5% light sidukka (lidl tai s-market) k-marketin vastaavat on kalliimpia ja ihan kuraa. No usein oon ostanut puolet ja puolet, eli lidlistä ensin 3 ja ässästä 3. Sehän on aivan kohtuullista nauttia vain 3 lonkeroa töiden jälkeen. Sitten jos oon poikennu treella, niin sitten oon ostanut reilusti lonkeroa varastoon ettei joka päivä tarvi ostaa alkoo näistä kaupoista. Ja viikonloppuisin tankkaan kans tutuistakin kaupoista koska sehän on luonnollista käyttää alkoholia viikonloppuisin. Itsellä vappaat töistä ajoittuu usen keskelle viikoa ja jos pitää ostaa kaikki kerralla, se vasta on vaikeaa kun viikolla osta vaikka 2-3 packkiä ja jopa enemmän riippuen vaipaiden pituudesta.
Samoin oon valinnu myyjiä siten että jos sattuu kassalla oleen sama myyjä kuin eilen ostaessani niin meen toiseen kassajonoon vaikka toinen kassa olis tyhjä. Myös ruokaa oon ostanut pakastimet täyteen ettei näyttäisi siltä että oon vaan alkoo hakemassa. Aikamoista?
Nyt oon ollu pari vk taas juomatta kokonaan ja haen uutta alkua mahdolliselle kohtuukäytölle tai ainakin suurelle vähentämiselle, siis ei muulloin alkoo kuin vapailla. Siitä uusi alku kurssista ei oo kuulunu mitään vaikka ilmoittauduin siihen viime viikolla.
No, toisaalta oon lohdutellu itteeni että tajuan vielä hävetä, kaikki ei oo menetetty, kai

[Elohiiri]

Oih, täällähän oli pari kommenttiakin. Kiitos niistä! En ole huomannut, vaikka olen muiden juttuja käynyt lukemassa ja kommentoinutkin pari kertaa. Olen tehnyt tuotakin joskus, että olen ostanut parista eri kaupasta hiukan. Yleisempi tapa oli kuitenkin yrittää hämätä erilaisilla laaduilla. Ja toki aina kun liikkui jossain vieraassa paikassa, piti tarttua tilaisuuteen ja ostaa isompi satsi kerralla.

Tällä hetkellä olen ärsyyntynyt. Olen saamaton, väsynyt ja ärtynyt. Muutkin ihmiset ärsyttävät, mikä on minulle epätavallista, mutta eniten olen vihainen ja pettynyt itseeni. Jostain syystä ärsyttää vielä enemmän, kun tämän ei kerrankin pitäisi johtua alkoholista. Olen juonutkin, mutta en mahdottomasti. Viime juomakerrasta taitaa olla kolmisen viikkoa. Päänsärystä olen jo oppinut ajattelemaan niin päin, että kiva kun ei sentään ole juomalla hankittu. Nyt olen kuitenkin yhtä lamaantunut ja saamaton kuin tissutellessani. Sama juttu on toki ollut muinakin loppusyksyinä. Olen vain lääkinnyt oloa tissuttelemalla ja lopulta sotkenut syyt ja seuraukset. Välillä käy mielessä, että sama olisi juoda. Mutta en nyt kuitenkaan tee sitä, toisaalta ei edes tee mieli. Harmittaa vaan kun päivät kuluvat "sumussa" ihan hukkaan.

Viikon kuluttua on pikkujoulut, jotka eivät nekään hirveästi kiinnostele. Uskon että hauskaa on kuitenkin kun paikan päälle pääsee. En ole päättänyt juonko siellä. Luultavasti, mutta yritän pysytellä järkevissä määrissä. Seuraava kerta on risteily joulukuussa. Muita tilaisuuksia ei ainakaan vielä ole kalenterissa.

Olen kuunnellun sen "Selvin päin" kirjan tässä vuoden aikana kolmesti. Saan siitä apua aina joksikin aikaa kerrallaan. "Korkki kiinni" kirjan sen sijaan taisin jopa jättää kesken. En sano sitäkään huonoksi, mutta jostain syystä se ei vedonnut juuri minuun samoin. Viime viikkoina olen miettinyt myös juomisen lopettamista kokonaan. Ties vaikka ensi vuoden alusta kokeilisi sellaistakin. Tai sitten ei. Eipä tässä sinänsä mihinkään ole kiire.

Tsemppiä kaikille muillekin pimeyden keskelle! 🌞

[Elohiiri]

Parikymmentä päivää, niin on vuosi plinkkiläisenä täynnä. Vuoteen on mahtunut paljon juomista. Muutama parin-kolmen viikon tissuttelurepsahdus, muutama muutaman viikon tipaton, muutama nollattu annoslaskuri ja yksittäisiä annoksia känneihin saakka suunnitellusti ja suunnittelematta. Vähennystä edelliseen vuoteen verrattuna on toki ollut, mutta kohtuukäytön raja on ylittynyt roimasti useampaan otteeseen.

Edellisessä kommentissa kertomani tilaisuudet menivät sikäli hyvin, että ylilyöntejä ei tullut. Itse asiassa taisin olla porukasta vähiten humalassa. Mutta niiden lisäksi olen tissutellut myös kotona taas muutamana iltana. Ei tämä jatkuva tasapainottelu tunnu oikein kivalta ja nyt alkaakin uusi yritys suurempaan raittiuteen. En usko, että minun kannattaa ajatella juovani mitään esim. kuukausittain, koska se tuntuu aina heilauttavan venettä raskaasti, vaikkei ihan kaataisikaan. Täysraittius on ollut paljon mielessä. Tästä lähdetään nyt taas ihan tietoisesti ja tavoitteellisesti tipattoman loppuvuoden kautta kohti tipatonta tammikuuta. Sen jälkeen tulee toivottavasti huikaton helmikuu ja moukuton maaliskuu, mutta siihen palataan sitten.

Kuuntelin Aamu ilman darraa -kirjan ja sekin resonoi ihan mukavasti. Ei kuitenkaan lähellekään sitä, miten Gracen Selvin päin minua puhuttelee. Sen taidan kaivaa seuraavaksi esiin neljännen kerran. Ehkä tällä kertaa yritän noudattaa kirjoittajan ohjeistusta kuunnella vain pari lukua kerrallaan ja antaa ajatusten työstää itseään ennen seuraavia.

Ai niin. Oikeastaan tärkein motivaattori tapojen parantamiseen on kahden suunnilleen samanikäisen puolitutun menehtyminen vuoden sisään. Kummankin kohdalla syyksi kerrottiin äkillinen sairauskohtaus, mutta kummankin elämässä alkoholi näytteli hyvin näkyvää roolia. Työt, asunnot sun muut olivat mallillaan, ja ehkä juuri siksi näin jälkeenpäin pistää miettimään. Ja huomaan että eri tavalla, kuin aiemmin mainitsemani sukulaisen menehtyminen, joka oli selkeä alkoholisti. Sellainen rapajuoppo, mihin en osaa samaistua. En vaikka kuinka kipittäisin tajuamattani perässä, ihan sitä samaa myrkkyä nautiskellen.

Terkkuja kaikille kanssaplinkkiläisille ja tsemppiä. Täällä me ollaan, joten vielä ei olla ollenkaan myöhässä! 💚

[Elohiiri]

Palasin lukemaan omia kommenttejani alkutaipaleelta. Alku lähti hyvin, mutta juominen näyttää olleen paljon mielessä. Jotenkin on sellainen mielikuvakin, että mietin paljon kohtuullista juomista ja miten siinä onnistuisi. Mikä oli tietenkin silloin tavoitteeni ja näin ihan loogista. Nyt haluan lähteä sillä tavalla eri jalalla seuraavaan vuoteen, että ajattelen enemmän juomattomuutta ja selvinpäin olemista. Ei sitä, miten juoda kohtuudella erilaisissa tilanteissa, vaan sitä, miten olla juomatta erilaisissa tilanteissa.

Joka tapauksessa alan ihan aktiivisesti taas harrastaa raittiutta. Laitan tännekin nyt itselleni merkiksi, että tänään on tipaton päivä numero viisi. Sen verran kävin kurkkimassa muidenkin kuulumisia, että useammalla menee ilokseni tällä hetkellä hyvin. Aivan mahtavaa!

[Elohiiri]

Latasin tänään I am sober -sovelluksen, ja sehän vaikuttaa hauskalta. Niitä on ilmeisesti paljonkin erilaisia. Muistaakseni kokeilin joskus jotain, missä oli annoslaskuri. Mutta se jäi käyttämättä ja lähti poistoon. Toivottavasti jaksan tästä innostua pidempäänkin.

Yksi hyvä puoli tipattomuudessa on ehdottomasti se, että hampaista tulee pidettyä parempaa huolta. Tänäänkin olen pessyt ne väleineen päivineen jo hyvissä ajoin, kun en enää aio nauttia kuin vettä. Ei tarvitse sitten väsyneenä enää sitä miettiä ja toisinaan humalassa jättää tekemättäkin.

[Elohiiri]

Päivä numero kahdeksan, eli viikko tipatonta täynnä. Sanotaan, että tipattomuus käy kerta kerralta vaikeammaksi ja jokainen repsahdus tiputtaa entistä syvemmälle. Minulla ei kuitenkaan ole mennyt näin, vain vähentely on helpottanut aina uusia tipattomia jaksoja. En tiedä kertooko sekin sitten siitä, ettei fyysinen riippuvuus ole kohdallani muodostunut niin vahvaksi. Siihen voi yksi syy olla, etten ole juurikaan juonut mitään lonkeroa vahvempia. Tosin riskirajat ovat silti ylittyneet reippaasti, joten en tiedä. Tällä kertaa ei viikko kuitenkaan tunnu oikein miltään. Tai kivalta toki, muttei kummemmalta saavutukselta. Tässä se on mennyt muissa puuhissa. Eilen tosin teki jonkin verran mieli alkoholia useampaankin otteeseen.

Nyt en ole kärsinyt unettomuudesta tai heräilystä, kuten vuosi sitten, kun lopetin pidemmän tissuttelukauden. Unia sen sijaan olen ehtinyt nähdä. Yhdessä olin menossa festareille, kun muistin, etten juo alkoholia. Olin silti menossa ihan hyvällä fiiliksellä sinne juhlimaan ja mietin vain, että mitenkähän siellä on parkkipaikkoja, että menisinkö autolla kun kerrankin voin, vai olisiko bussi parempi. Tuosta unesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli. Viime yönä taas oli sen unen vuoro, jossa join alkoholia ja olin sen jälkeen pettynyt. Heti huomaa, kun on enemmän asiaa aktiivisesti ajatellut, että mieli jatkaa prosessiaan myös yöllä.

Nyt olen enemmän käynyt lukemassa juttuja tuolla lopettajien puolella, koska tuntuvat sopivan tähän hetkeen paremmin. En kuitenkaan itse siirry sinne ainakaan vielä. Täytyy vain pitää huolta, etten lue onnistuneista juomistarinoista silloin kun ne triggeröivät. Tällä hetkellä eivät, mutta vaikeuksia on ihan varmasti edessä.

Hirveästi tsemppiä kaikille kanssaraitistelijoille!

[Hippuli73]

Ehkä koskee vain kunnon alkoholisteja tuo väite, että tipattomuus käy vaikeammaksi jokaisen retkahduksen jälkeen. Tai sitten se pelkkä legendaa, AA-hörhöjen höpötyksiä. Itse olen huomannut, että tipaton on joka kerta helpompi, kun siihen on jo tottunut ja siitä nauttii. Toisaalta mulla ei oikeastaan tule mitään retkahduksia, koska en yritäkään lopettaa vaan käyttää alkoholia hallitummin. Eli tipaton loppuu, kun niin päätän. Usein sitä kyllä seuraa holtiton alkoholinkäyttö. Jos ei heti ekalla kerralla tipattoman jälkeen, niin seuraavalla. Mutta ilokseni olen havainnut, että nykyään ei tarvitse erityisesti mokata (riittää kun juo liikaa, on hirveässä humalassa ja aamulla on pettynyt omaan suoritukseen), niin heti tekee taas mieli aloittaa uusi tipaton

[Tuuliajoilla]

Onnea pian tulevalle vuosipäivälle Elohiiri ja monista onnistumisista sen aikana!

Täytyy tutustua I am sober sovellukseen. Minulla tuo repsahdusten muuttuminen ajan kanssa vaikeammiksi on todellisuutta. Tai juurikin niin, kun luin sinun ja Hippulin sanat uudelleen, että raittiina oleminen ei tunnu sen helpommalta tai vaikeammalta mutta se repsahtaminen tuntuu aina vaan kurjemmalta. En tiedä tuleeko se siitä, että pettymys itseen on kerta toisensa jälkeen isompi vai muutenkin vähän hankalasta elämäntilanteesta, jossa kaikki epäonnistumiset tuntuu isoilta. Vastaus olisi tietysti täysin raitis elämä mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Ehkä peli ei vielä ole kuitenkaan menetetty minullakaan.

[Talvikaktus]

Itsekin uskon siihen että tipattomuus on sitä helpompaa mitä enemmän sitä tekee. Ongelma on mulle usein sen motivaation löytäminen kun olo on niin karsea eikä oma henkikulta oikein tunnu säilyttämisen arvoiselta silloin, kun masennus on karuimmillaan. Toisaalta sit välillä mietin, että ai hitto se on ihanaa kun on pitkä tipaton takana ja esim syöminen ja liikunta tuottaa nautintoa.

[Elohiiri]

Tuo voi muuten olla ihan totta, että yksi ero on repsahduksen asteessa. Kun itsekään en ole tavoitellut täysraittiutta, niin siksi pudotus ei ole tuntunut niin jyrkältä. Vaikka repsahduksiksi kyllä kutsunkin niitä kertoja, kun on tissuttelu välillä lähtenyt lapasesta. Itseinho on ollut aika iso ajoittain. Mutta motivaatiossakin on paljon eroa. Nyt se tuntuu taas olevan korkealla.

Siihen liittyen olen tuon sovelluksen tuoman avun lisäksi kertonut aikeistani ensimmäistä kertaa sekä puolisolle että kahdelle tutulle. En ole avannut tarkkaan määriä tai muuta, mutta kertonut, että tarkoitus on lopettaa juominen kokonaan ainakin joksikin aikaa. Kaikki ovat olleet tosi kannustavia ja puoliso lähti mukaan, vaikka juokin paljon minua vähemmän. Vuosi sitten en todellakaan ollut tällaiseen valmis, kyllä se vaati tämän vuoden vähentelyn ja itsetarkkailun. Yllätys oli silti, että nyt otin tuonkin askeleen. Viime vuonna olin henkisesti niin jotenkin eri pisteessä, etten uskonut kertovani tästä ikinä kenellekään. Ne kaksi tuttua ovat sellaisia, jotka ovat itsekin raitistuneet. Ns. "tavallisesti" juoville tutuille en halua kertoa vielä, koska en usko heidän ymmärtävän asiaa ihan niin kuin toivoisin. Olen aika varma, että vastassa olisi joko ongelmani vähättelyä tai jonkinasteista säälinsekaista kauhistelua. Ehkä aiheuttaisin myös hankalaa tunnetta heidän juhlimisestaan ja sen tuomisesta esiin. Mitään sellaista en nyt halua, vaan vertaistuki on parasta.

Kiitos myös onnitteluista ja lykkyä matkaan teillekin! Onnistumisen avaimet ovat olemassa, joskus niitä pitää vain kokeilla vähän erilaisia ennen lopullista loksahdusta.

[Elohiiri]

Tänään on tipattoman 14. päivä. Aika on mennyt toisaalta tosi nopeasti ja toisaalta olo on niin hyvä, että voisi luulla menneen pidempäänkin. Se onkin varmasti usein kompastuskivi näillä main. Minulla ei vielä mitään mielitekoja ole juurikaan ollut, paria pientä ohimenevää hetkeä lukuun ottamatta. Aikaa olen tuhlannut turhuuteen, tehokkuus ja hyvä energia siis loistaa vielä poissaolollaan. Sen odotan karttuvan kevään edetessä. Suoranaisen fyysisen väsymyksen huomaan kyllä vähentyneen. Herään ajoissa virkeänä, kun vähemmän yöunta riittää. En ole nyt useampaan yöhön herännyt kertaakaan, eikä iltapäivällä ole tullut mieleen ottaa päikkäreitä. Unien näkeminenkin tuntuu taas vähentyneen. Ja takaisin hiipinyt turvotus laskee jälleen. Jännä, miten sen karttumista ei niin huomaa (vai halua huomata), mutta poistuminen pistää silmään.

Tällä hetkellä katse on raittiuden suhteen pitkälle eteenpäin, mutta muuten läsnäolo alkaa sujua. Huomaan nyt saman kuin viime vuonna tipattomuuden aikana, että alan taas hassutella enemmän ja nolostella vähemmän. Kun ei tarvitse pelätä, että joku huomaa minun olevan hiprakassa, voi antaa mennä rohkeammin. Olen myös miettinyt paljon sitä, voisinko mennä vaikka risteilylle bailaamaan täysillä pikkutunneille ilman alkoholia. Tällä hetkellä jopa tuntuu, että voisinpa hyvinkin.

[Talvikaktus]

Tänään on tipattoman 14. päivä.
--+
Tällä hetkellä katse on raittiuden suhteen pitkälle eteenpäin, mutta muuten läsnäolo alkaa sujua. Huomaan nyt saman kuin viime vuonna tipattomuuden aikana, että alan taas hassutella enemmän ja nolostella vähemmän. Kun ei tarvitse pelätä, että joku huomaa minun olevan hiprakassa, voi antaa mennä rohkeammin.

Hyvä sinä, ja tuttu tunne...!

[Elohiiri]

Joku muukin mainitsi jossain kommentissaan, että ekat kerrat ovat jänniä. Nyt pitikin ihan palata tämän oman kirjoitteluni alkuun tarkistamaan, että kyllä, tänä vuonna taisi todellakin nyt olla ensimmäinen tipaton joulu pitkään aikaan. Juhlan kunniaksi ostin alkoholitonta kuoharia kuitenkin. Kyllä sekin vain toi ihmeenkin loistavan fiiliksen. Eikä vähiten siksi, että jätti humalan, krapulan ja pettymyksen itseensä tuomatta. Sen verran nyt katson, että ovat ihan nollaa kaikki ns. korvaavatkin tuotteet. Muuten en niitä olekaan vielä ostellut, vissy on oikein hyvää.

Olen hieman ajatellut ehkä siirtyä tuonne lopettajien puolelle, koska ajatuksena on lopettaa kokonaan vähintäänkin kuukausiksi tai vuodeksi. Ehkä lopullisesti. Ja siksi jutut kohtaavat ehkä paremmin nyt siellä. Nyt on kuitenkin vasta tipaton päivä numero 21 menossa. Kappas vain, näköjään tuleekin kolme viikkoa täyteen tällä erää. Nopeasti on mennyt. Mieliala on kohonnut selvästi, vaikka aikaan en varsinaisesti saa mitään vielä. Ei haittaa. Hiljaa hyvä tulee, kuten olen nähtävästi tasan vuosi sitten (edit. vähän silmät näköjään harittavat näin selvinpäinkin, vuosi täyttyy vasta parin päivän kuluttua) Plinkkitaipaleen aloittaessani todennut. Tämä on ollut tärkeä vuosi, kiitos siitä teille kanssakulkijoille.

Kaikkea hyvää, tsemppiä tavoitteissa pysymiseen! ❤