Olet täällä

Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 25.7.2013 10:12:48

Nonni, nyt alkaa loma vedellä viimeisiään ja mikä mulla muukaan kuin krapula.
Ja nyt mä lopetan, pidän taukoa tai jotain ja toivon, että nämä sanat pitää. Mun pitää taas lukea tätä ketjua ja niitä kirjoja, jotka auttoi ekalla kerralla vähentämisessä. Kunnon tauko pitää nyt tehdä, tämä itseinho ja huono olo on valtava.
Mitäs teille muille kuuluu? E oikein saa nyt edes enempää tekstiä aikaan,pää särkee ja oksettaa :/
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 25.7.2013 10:22:14

Ja mä kun en osaa sitä kohtuudella ottamista. Mä olin ulkona juhlimassa eilistä ennen perjantaina eli join silloin viimeksi (näin monta päivää siis välissä ilman... Monta ja monta, m utta mulle monta :( ) ja silloin päätin ottaa fiksusti, pidin taukojam join vettä ja muutenkin hyvin kontrolloidusti. Ja se toimi, ei ollut krapulaa, ei huonoa oloa. Mutta miks se toimii kohdallani niin harvoin. Eilen taas meni ihan pänvastoin, join ja join, niinku olis joku suurikin kiire ja sehän sitten kostautuu aamulla. Miks yleensä aina iskee alkoholia juodessa niinkuin paniikki, että se loppuisi, pitää vaan saada lisää? Miten mun on niin vaikea onnistua noin kuin perjantaina?

Toisaalta en nyt tähtää siihen kontrolloituunkaan juomisneen, vaan totaaliseen tipattomuuteen syyskuuhun asti, sillä silloin on lentomatka edessä ja siitä en selviä ilman lasillista viiniä tms. Lento on niin lyhyt, etten oelkooni voi ottaa rauhoittavia (joita siihen olen saanut) koska olen sitten "kuutamolla" monta tuntia ja edessä on vain tunnin lento. Ja muutenkin tiedän, ettäosaan reissussa ottaa, koska tarkoituksena on aamusta iltaan nähtävyyksien kiertely,välillä pysähdynne syömään ja lasilliselle, emme koskaa käy illalla baareissa vaan ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa taas seuraavan päivän kiertää. Eli reissussatiedän, etten hanki krapulaa. Kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta tämä on nyt mun tavoite.
Tärkeä tavoite ja alan nyt itseäni psyykkaamaan siihen.

Mutta hitsi, mä oon niin yksinäinenkin. Mistä sitä näin aikuisiällä sais uusia kavereita? Sorry aiheen vaihto :)
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja MeriKen » 25.7.2013 18:50:01

Heippa Miuku!

Tuo on hyvä tavoite nyt alkuun, syyskuuhun asti.

Tule lopettajien puolelle kirjoittamaan jos haluat. Voihan se olla, että et haluakaan sitä viinilasia syyskuussa. Mutta esim jos päätät lopettaa ja sallit itsellesi tuon lentoviinin, ja siten loppuvuoden raittiina, niin minusta se ei ole ollenkaan paha asia. Päin vastoin, kaikki mikä on pois iltatissuttelusta on sinun henkisen ja fyysisen pääomasi kasvua, tervehdyttämistä ja eheytymistä.

Olen Meri, tissuttelin salassa 6 vuotta, raittiina vuoden alusta

Tsemppiä hirmuisesti!
MeriKen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 240
Liittynyt: 2.1.2013 16:56:41

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 11.8.2013 17:35:49

Ihan noloa olla tässä taas... Tänään päivä nro 1 selvänä. Tästä se lähtee, on lähdettävä. On ymmärrettävä taas ettei tämä tie voi jatkua näin.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 13.8.2013 17:56:00

Päivä numero 3.
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 23.8.2013 13:06:35

Päivä nro 13 ja niin haaveilen punkusta illalla. Jos kävis ostamassa ihan vaan pikku pullon punaista...
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Hemmiina » 23.8.2013 13:45:35

Miuku78; älä käy ostamassa edes sitä yhtä :)

En ole tutustunut tarinaasi tätä sivua enempää, mutta se mielikuva minulla on, että ihan tosissasi haluat vähentää alkoholin käyttöäsi. Nähtävästi sinulla on jonkin sortin ongelma/riippuvuus juomiseen, joten rohkenen arvella, että jos nyt perjantaina päätät sallia itsellesi ihan vaan pienen pullon punkkua, niin siitä se taas "riemu repeää".

Minä ainakaan en pysty rajoittamaan omaa juomistani esim. vain lasilliseen, jos ei minulla ole samalla jotakin vastuita ja velvotteita kannettavanani. Jos siis olen kaikin puolin "vapaa", niin hyvin mielelläni otan sitten vaikka koko kolmen vartin pullollisen. Onneksi osaan nauttia arjestani ilmankin :)
Hemmiina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 257
Liittynyt: 28.1.2013 08:13:15

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 15.5.2015 21:36:37

Jokohan tänne onnistuu kirjoittamaan, ettei taas vaan herjaa virhettä? Turhaan en pitkästi viitsisi näpytellä...
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 15.5.2015 21:41:46

Onnistui, hienoa!
Pitkästä aikaa täällä, lähes kahden vuoden tauon jälkeen.
Paljon on ehtinyt välissä tapahtua, mutta oli hienoa lukea omia tekstejään ja tuntojaan, aiemmin kirjoittamiani juttuja.
Nyt oon ollut 2 viikkoa tipaton ja tänään tuntui alkuillasta ihan hurjan vaikealta. Mieli teki ihan hirveesti ja tuntui siltä, ettei viikonlopussa ole mitään mitä odottaa kun ei voi nauttia viinistä.
Mutta mielessä ei käynyt luovuttaa, mä oon nyt niin tosissani päättänyt olla ilman kesälomaan asti. Paitsi tiedän, että kun pari viikkoa on mennyt niin sitten se mun sisäinen ääni selittää, että kyllähän nyt jo joi ottaa, kun näin hienosti on jo mennyt muutama viikko ilman... Niiden ajatusten yli kun pääsisi eikä sortuisi...
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Somni » 15.5.2015 21:53:13

Jos sinulla säilyvät useammat pullot kaapissa täysinäisinä, et ole ongelmainen. Yksi lasi ei tee ongelmaa. Jos sinulla olisi alkoholinhimo, et pystyisi lopettamaan siihen yhteen... eikä krapulaa todellakaan pitäisi tulla.
Somni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 9.4.2015 14:06:59

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 15.5.2015 22:00:01

Somni kirjoitti:Jos sinulla säilyvät useammat pullot kaapissa täysinäisinä, et ole ongelmainen. Yksi lasi ei tee ongelmaa. Jos sinulla olisi alkoholinhimo, et pystyisi lopettamaan siihen yhteen... eikä krapulaa todellakaan pitäisi tulla.


Meillä on aina viinikaappi täynnä viiniä, nytkin niin pullollaan että osa on vielä alakerran jääkaapissa. Mutta riippuvainen mä hyvin vahvasti olen silti. Mitä muutakaan se on jos ei pysty olemaan yhtä viikonloppua ilman? Jos toistuvasti, vuodesta toiseen, lupaa itselleen tipattoman viikonlopun, muttei lupaustaan pysty pitämään? Jos alkoholi on mielessä heti vapaapäivän koittaessa? Jos se vaan tuntuu kuuluvan ihan kaikkeen, ilman sitä mikään ei tunnu miltään, ruoka ei maistu juhlavalta, grillaus on turhaa, kotiterassilla istuminen on turhaa, saunominen on turhaa... Ihan kaikesta puuttuu se jokin huippu jos alkoa ei ole mukana?
Suuria määriä en pysty juomaan, mä kun olen niitä jotka oksentaa neljästä lasista viiniä... Pullon jos joisin niin oksennan 12 tuntia lähes tauotta (koettu erittäin usein).
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 16.5.2015 08:58:22

Jotenkin aika ikävää tuo, että sanotaan etten ole ongelmainen. Mitätöidään tavallaan toisen oma kokemus. Ja miten vaikeaa on ollut itselle myöntää, se että tämä on ongelma tai että on riippuvuus. Se ettei ole ongelmaa, antaa tällaiselle aina luvan juoda lisää.

Ja minulle tulee kyllä yhdestäkin krapula, siis lasillisesta viiniä tai yhdestä siideristä. Aamulla tunnen olostani sen, on orastava päänsärky ja erilainen, vetämätön olo. Ei tietenkään paha krapula, mutta tunnen kyllä itsessäni sen. Jos ei ole samanlainen tässä asiassa niin sitä voi olla vaikea ymmärtää. Tämä on ystäväpiirissäni ihan yleisesti tiedossa, kaikki ihmettelevät, miten minä joka aina illan aikana juon vähiten, olen se, joka oksentaa seuraavan päivän. En ole koskaan pystynyt juomaan itseäni niin humalaan, että minusta ulospäin sen näkisi, en huoju, en horju, saati sammalla sillä alan oksentaa jo huomattavasti nopeammin. Siksi en juo niin kauan, kun alkoholia on, se stoppi tulee jo paljon ennen pahoinvoinnin myötä.

No tuo kaikki on tavallaan asiaankuulumatonta. Riippuvuus on mulle se ongelma.

Äh, miten yksi kommentti voikin alkaa harmittaa näin. Ajattelin että olisi hienoa ja terapeuttista täällä kirjoitella tuntijaan, tästä taistelusta jatkaa tipattomalla, mutta en osannut valmistautua siihen, että vertaistuen sijaan saisin todistella syytä täällä olemiselleni.
Ehkä täällä on meininki muuttunut parissa vuodessa tai ehkä vaan ylireagoin. :)
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Somni » 16.5.2015 22:19:04

Olen pahoillani jos viestini loukkasi noin paljon. Ajattelin että olisit ehkä halunnut tähän toisenlaistakin näkökantaa, ettet ollut varma onko sulla ongelma. Olin itse eilen juonut kun tuon kirjoitin, joten älä ehkä ota minään. :D Itse vaan juon sen verran paljon(?) että tuntui vaikealta ymmärtää, miten noin pieniä määriä juova voisi olla alkoholisti. Mutta nyt kun selitit paremmin, niin pienet määräthän jo tekevät sinulle todella huonon olon, ja silti juot... joten jos jatkuvasta huonosta olosta huolimatta juot, niin onhan se ongelmakäyttöä. Itselleni ei tule krapulaa, jos tulisi niin en varmasti joisikaan. Pientä nestehukkaa tulee, mutta ei muuta.
Somni
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 14
Liittynyt: 9.4.2015 14:06:59

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Lumikukka13 » 17.5.2015 10:10:47

Lueskelin tätä ketjua ja tuntui kuin itse olisin tekstit kirjoittanut. Tehtäisiinkö tästä jälleen yhteinen tsemppiketju?

Itsellä juominen ei tuota useinkaan enää ollenkaan mielihyvää vaan se on lähes jokapäiväinen tapa. Joka aamu, pienessä tokkurassa, päätän, että tänään en juo. Ja joka ilta menen kauppaan, ostan lonkeroa tai viiniä ja juon. Työt hoidan, illat tissuttelen ja lasken kuinka paljon voin vielä ottaa, että voin seuraavana aamuna ajaa töihin. :(

Eilen join sen verran, että kaikki alkoholi ei varmastikaan ole vielä häipynyt elimistöstä. Tänään on siis ensimmäinen päivä ilman alkoholia. Toivon, että täällä kirjoittelu ja asiasta "ääneen" puhuminen tuo tullessaan toisen päivän jne.

Jos en nyt saa ryhtiliikettä aikaiseksi, niin en tiedä kauanko kroppa ja pää kestää. :(
Lumikukka13
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 28.4.2015 17:02:28

Re: Minunkin tarinani, kamppailuni ja ongelman myöntäminen

ViestiKirjoittaja Miuku78 » 19.5.2015 17:01:57

Tsemppiketju olisikin ihana! Miten sulla Lumikukka nyt menee?

Mä kirjoitan lisää paremmalla ajalla...
Miuku78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 48
Liittynyt: 3.5.2013 11:26:07
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa