[SW10]

Surullisia uutisia mutta samalla helpottavaa tietaa etta Sylvia paasi pois tuskistaan ja kivuistaan. Han oli aina niin kannustava ja sydamellinen. Kiitos kaikesta ja Tuomakselle ja lahiomaisille osanottoni. Voimia.

[Pecorino]

Kiitos kun tulit kertomaan Tuomas. Lämmin osanottoni. Meillä täällä on iso ikävä Sylviaa.

[hemmentaali]

Osanottoni, Tuomas.

[Korkinkadottaja]

Tuomakselle kiitos Sylvian viimeisistä terveisistä ja vakuutus siitä, että Syltyn lähtö sujui levollisissa merkeissä.

[Varjolilja]

Kiitos Tuomas, kun kerroit meille. Oli tärkeää saada kuulla tämä asia.
Voimia ja otan osaa suruunne.

[vilmasto]

Näin unta tässä yks yö. Se oli taas uni talosta. Se oli jollakin tapaa tuttu talo vaikka ei semmoista ole olemassakaan mun mielestä.
Se oli punainen vanhempi talo. Vanhempi talo joka oli remontoitu. Se oli valoisa talo.
Siellä istui paljon porukkaa ja nekin oli jollakin tapaa tuttuja vaikken ketään tuntenutkaan. Ja sitten siellä kaikkien vieratitten himisten keskellä oli mun velikin joka naureskeli omaan tyyliinsä.
Kahvipöytä oli katettu. Noutopöytä ja siinä oli kermakakkua tarjolla.
Minä kiertelin ihmettelemässä ja kaikki jutteli keskenään. Tajusin sitten siinä unen ja heräilyn rajamailla, että se oli Sylvian muistotilaisuus.
Ei ollut turhaa pönötystä vaan rentoa juttelua ja kahvikuppien kilinää.
Omituinen ja hyvä uni se oli.

[Varjolilja]

Hei Sylvia siellä jossain!
Ulkona sade ropisee ja olet ollut mielessäni koko päivän.
Nostan tarinasi, sillä se ansaitsee tulla luetuksi.

[juhanikari]

Sytytän kynttilän Sylvian muistolle.
Uskon että Sinun on hyvä olla.

t. Juhani

[Vilma1966]

Eilen illalla juuri ajattelin, että pitää kaivaa tämä ketju esiin, kun vuosi päivä lähestyy. Hienoa, että muutkin ajatteli ihan samaa, kiitos Varjolilja!
26.10. tulee vuosi siitä kun Syltyn menetimme. Lähes aina kun tänne plinkkiin tulen muistan hänet ja Nalle Puh metsämme, surulla mutta myös hymyllä

[Korkinkadottaja]

Näin unta tässä yks yö. Se oli taas uni talosta. Se oli jollakin tapaa tuttu talo vaikka ei semmoista ole olemassakaan mun mielestä.
Se oli punainen vanhempi talo. Vanhempi talo joka oli remontoitu. Se oli valoisa talo.
Siellä istui paljon porukkaa ja nekin oli jollakin tapaa tuttuja vaikken ketään tuntenutkaan. Ja sitten siellä kaikkien vieratitten himisten keskellä oli mun velikin joka naureskeli omaan tyyliinsä.
Kahvipöytä oli katettu. Noutopöytä ja siinä oli kermakakkua tarjolla.
Minä kiertelin ihmettelemässä ja kaikki jutteli keskenään. Tajusin sitten siinä unen ja heräilyn rajamailla, että se oli Sylvian muistotilaisuus.
Ei ollut turhaa pönötystä vaan rentoa juttelua ja kahvikuppien kilinää.
Omituinen ja hyvä uni se oli.

Juuri tällaisena Sylvia varmasti haluaisi perintöään muistettavan.

[vilmasto]

Illalla olin töissä ja tauolla tapani mukaan vilkaisin plinkkiä puhelimesta. Jännä tunne tuli kun näin Sylvian ketjun ylimmäisenä.
Semmonen iso ilon välähdys ja hämmennys. Tuli mieleen ne monet aamut kun innolla tulin lukemaan joko ysttävämme olisi jotain kirjoittanut. Meitä olikin iso joukko joka aamuisin odotti niitä juttuja.
Nytkin tulee mieleen ne monet kerrat kun olen tässä samalla paikalla tänne istunut kirjoittamassa ja katselemassa puitten latvoihin.
Ripustin pienen lyhdyn tuohon ikkunan eteen Sylvian muistolle, siinä se on kesänkin ollut vaikka yleensä kerään lyhdyt pois kesäksi. Tuo lyhty ei ole mikään perinteinen vaan pieni, tumma ja eksoottinen

Vähän tässä on samalla pitänyt silmäkulmaa kuivailla. Siellä se Sylvia jossain pilven reunalla istuu katselemassa meitä.
Kuten Varjis tuossa sanoo niin todellakin kannattaa lukea Sylvian tarinaa <3

[0132]

Putkis

[venkku]

Apua ku säikähin kun näin Syltyn ketjun täällä ensimmäisenä. Vuosi on mennyt nopeasti. Eihän siitä niin kauaa ole kun hän vielä täällä kirjoitteli. Netti on siitä jännä paikka että tekstit jää elämään pitkäksi aikaa. Mulla on muutama fb-kaveri jotka ovat jo päässeet ajasta iäisyyteen, se on jännä tunne kattoa niitten profiileja ja mitä ovat kirjoitelleet.