[SW10]

Dear Sylvia
Olet niin positiivinen ihminen! Myotaelan naissa kamalissa tilanteissasi. Toivottavasti paaset ulos aurinkoon jossakin vaiheessa. Lammolla sinua ajatellen, SW10

[Pecorino]

Onpa hyvä, että olosi on parempi ja mielikin samalla. Eihän sitä taas tiedä miten asiat tästä etenee. Mun mielestä sun kuuluu olla nyt vaativa asiakas. Se on nyt tai ei ikinä. Morfiini olisi sulle paikallaan kyllä.

luin uudemman kerran viestinne ja kuten olen ennenkin todennut, olette kyllä lahjakasta sakkia kannustamisessa, lohduttamisessa ja myötäelämisessä. moni ei ole. voisin jopa sanoa että useimmat eivät ole. mutta te olette. onkohan ryyppääminen tehnyt teistä näin sydämellisiä

Mä taas luulen, ettei ryyppäämisellä ole mitään tekemistä asian kanssa vaan meitä yhdistää se tietty luonteenlaatu joka saa meidät kirjoittelen tänne kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Ryhmäytymiseen otolliset ihmiset ovat löytäneet toisensa. Kun ryhmässä valitsee toisia kunnioittava henki niin ne, jotka tykkäävät sellaisesta hengestä jaksavat kirjoitella täällä.

[Ulpukka]

Toivottavasti Sylvia yösi on sujunut hyvin, tai ees kohtalaisesti.
Sinä vain jaksat pitää yllä kiitollisuuslistaa. Niinhän se menee, että nähdessään sairaalassa kaikenlaista, huomaa, ettei ole ainoa. Mutta ei se kaikkiin kolahda, sinun luonteesi on vain niin niin erityinen, ihailen sinua.

Juulian mainitsema reisipussi on oikein toimiva. Meillä vanhuksella on vatsanpeitteiden läpi laitettu pysyvä virtsapussi, ja tämä reisipussi on toiminut. Tosin hänkin on pyörätuolissa kuten Juliankin ystävä, mutta kannattaa kokeilla. Tai sitten vyötärölle leveä ohut pussimainen vyö väljän tunikan alle, johon sen voisi sujauttaa. Kotosalla tämä pussi kulkee vanhuksen mukana kangaskassissa.

Voimahalit ja rutistukset rakas ystävä.

[Vilma1966]

Huomenta Sylvia, toivottavasti kivut ovat pysyneet kurissa edes jollain tavalla. Ja toivon myös, että lääkäri osaa suositella jotain sinulle sopivaa kipulääkitystä. Dreeni on varmaan ärsyttävä, mutta ehkä siihen tottuu jossain kohtaa.

Suursuon sairaalan nimi herätti heti jonkin muistijäljen, piti hetki tuumia, että muistin ensimmäisen osoitteeni olleen Suursuontiellä. Siis silloin vauvana. Kävin syntymässä Kätilöopistolla, mutta asuimme pienessä yksiössä Maunulassa silloin. Kauaa en kylläkään siellä päin kaupunkia ehtinyt asua ennen kuin perheemme muutti. Osoite vaan herätti mielenkiinnon. Mutta varmaan hankala paikka sinulle saavuttaa. Enhän tiedä tarkaan missä asut mutta koska olet merenrannalla ei taida tuonne päin olla ihan suoraa yhteyttä. Hyvä jos saat kaverin mukaan.

Nyt alkushokista toivuttuani tajuan, että sinulle tämä voi olla ehkä helpottavaakin, kun saat vielä lääkityksen sellaiseksi että olostasi tulee jälleen hyvä tai ainakin siedettävä. Onhan ne hoidot ja niiden sivuoireet olleet niin rankkoja. Me täällä tietysti itsekkäänä toivomme, että pysyt mahdollisimman kauan hyvässä kunnossa ja jaksat rikastuttaa elämäämme kirjoituksillasi .

[SylviaPlaa]

lahjapaketteja on taas sadellut tähän aamuun
Suomi on jääkiekon maailmanmestari, minkä tiedon tarkistin heti ensimmäiseksi Ylen sivuilta, ja sitten kun klikkasin itseni Plinkkiin niin taas oli roppakaupalla teiltä ihania viestejä.
mulla olisi teille kaikille muutama kiitollinen sana yksityisesti, mutta kun tämän Plinkin sivu nyt vaan ei ole kuin fb johon voi jokaisen tekstin alle kirjoittaa jotakin.

Pelionneton: kutsuin sua mahtavaksi kun olit nähnyt vaivaa kopioida sen tekstin palliatiivisesta hoidosta positiivisesta näkökulmasta. ystäväni Vilma täällä on samanlainen. ja moni moni muukin. näkevät vaivaa toisen hyväksi. oliko se jokin nettiin liittyvä ohje minkä Vilma kirjoitti mulle about ranskalaisin viivoin miten toimia.
enivei, kertasin tekstisi moneen kertaan, se lieventää pelkojani.
kunpa pääsisit pelien kanssa tasapainoon! tai et siis pelaisi enää ikinä. että pelit muuttuisivat sulle yhtä yhdentekeviksi kuin alkoholi. koska olet päässyt alkoholista eroon, pääset kyllä peleistäkin. sun on uskottava, että voitat vain pelaamattomuudella, ja tähän voittoon kuuluu myös aimo annos mielenrauhaa. olen seurannut Valttia koska mua kiinnostaa kaikki riippuvuudet. se on helvetti se, peliriippuvuus. mutta sä pääset niistä eroon. näin haluan uskoa. niin pääsin minäkin liiallisesta juopottelusta ja välillä pidän sitä ihmeenä. ei kiinnosta, eikä maistu. tämä tapahtui siis jo ennen sairauttani, mistä olen todella onnellinen. työskenneltyäni pitkään pääni kanssa sain pikkuhiljaa rakennettua ensin välimatkaa, sitten eron. tuli päivä kun tajusin, että perjantai (vakkari juopottelupäiväni) tuli ja meni enkä ollut edes muistanut päivän "merkitystä". retkahduksia tapahtui mutta sehän on selviö, kuuluu taudinkuvaan.

en tosiaan jaksanut katsoa matsia vaan olin unten mailla jo alkuillasta kunnes heräsin ja iltapuuhat tehtyäni menin takaisin nukkumaan.
itketti. mutta sekin oli vaikeaa, itkeminen, koska kroppa jännittyy ja se taas vain lisää kipuja. pienikin yskäisy tekee todella pahaa, samoin hikka, käveleminen (kävelen sillä lailla kumarassa) tai oikeastaan mikä tahansa liike. istuminen on paras asento tai, jos menee sängylle lepäämään aivan tiettyyn asentoon. ihme kyllä nukun hyvin. siitä olen todella, todella kiitollinen.
elämä on nyt sellaista, että jokainen vähemmän kivulias hetki panee minut hiljaisesti vain "nauttimaan". hengittelen rauhallisesti ja vain olen. hengitys on tosin varsin pinnallista ja välillä pitää tietoisesti tehdä pari syvähengitystä kivusta huolimatta ettei tunnu siltä että happi loppuu kokonaan.

hei Juulia ja Ulpukka, sukkahousuvinkkihän on erinomainen! tosin eilen illalla löysin sairaalakassista (minkä hoitaja pakkasi mulle mukaan, ja missä on kaikkea dreeniin liittyvää kamaa kuten huuhteluruiskuja) semmoisen just reiteen pujotettavan tuubin johon pussin voi ujuttaa. hän selittikin tuubin tarkoituksen/kuvion mutta ilmeisesti olin silloin niin tokkurassa että olin unohtanut koko jutun.

ai Vilma on jopa asunut Suursuolla, tosin aivan vauvana. juu, Maunulassa se sijaitsee. matka sinne julkisilla täältä meiltä päin on tosiaan monimutkainen monine bussivaihtoineen, en tosin voisi nyt julkisia käyttääkään vaan se on tästä lähtien Kela-taksin paikka.

tämä päivä menee lekurin soittoa odotellessa. siitä tulee tärkeä puhelu. kunpa nyt pystyisin olemaan tiukkana, toisaalta eihän sitä voi tietää vaikka lääkärillä olisi saman tien "tiedossa" jokin ärjy kipulääke minkä hän kirjoittaa saman tien. kokemukseni mukaan syöpis ei tosiaankaan himmaile lääkkeiden kanssa, päinvastoin. sitten mun täytyy pyytää naapurin L:n apua että hän lähtisi puolestani apteekkiin.
nyt todellakin olen kotini vanki. olen täysin ystävien varassa. P lupasi tulla joku päivä (ehkä jo huomenna) siivoamaan ja auttamaan muutoinkin. esim joku lakanoiden vaihto on itselleni mahdoton tehtävä.

P soittelikin äsken. tuuletimme Suomen mestaruutta. hän mainitsi että nämä tämän vuoden MM-kisat on ihka ensimmäinen kerta kun hän on katsellut matseja selvinpäin. ja sanojensa mukaan nautti niistä ihan toisella tavalla, tottahan toki. P:llä on nyt hyvä draivi päällä raitistelussa. sanat ei riitä kertomaan miten onnellinen olen hänen puolestaan.

eilen nousi hetkeksi kuumepiikki 38.1 mutta kuten tavallista laski nopeasti normilukemiin.
eikä ole pahoinvointia! siitä vasta olenkin kiitollinen. ja se, että never again sytoyrjöilyä - iiiiihanaa!

aion tänään penkoa netistä artikkeleita kivun hallinnasta mielen tasolla.
olen huomannut että jos esim kirjoitan tänne, aivot ikään kuin unohtavat kivun. samoin kun katsoin eilen Hakekaa Kätilö (vai mikä sen lämminhenkisen brittisarjan nimi on) niin sama juttu, kipu unohtui pikkiriikkisiksi hetkiksi kerrallaan. unohduksen kautta piti taukoa.

nyt taas dreenihommiin. en vieläkään hallitse sitä huuhtelua sujuvasti. eilenkin sekä huuhteluainetta että sappinestettä valahti yöpaidalleni. olen valtavan kömpelö. en ole samaa mieltä kuin syöpäkollegani että helppoa kuin heinänteko. ei ole. kamalan tarkka siinä pitää olla ettei käy niin kuten edellä kuvasin. ja kun ruisku heittää huuhteluaineen letkuun niin tsiisus mikä kirvely! sekin oli taas hetki kun pillahdin itkuun.

hyvää alkanutta viikkoa kaikille.
dreenipuuhan jälkeen luen teidän kuulumiset.
eläköön Leijonat! ja Plinkki!

[Ginger2]

Hei Sylvia, kiva kuulla sinusta ja että olosi on kivuista huolimatta kohtalainen?
Tuo kipujen hallinta mielen tasolla oli taas ihan mieletön ajatus sun positiivisesta luonteesta, yrität kyllä kaikin tavoin tsempata! Ja hyvä että löytyy edes joku asento missä voi nukkua, uni on kuitenkin tosi tärkeää.

Ei varmaan osaa kuvitella millaista elämä on sen dreenin kanssa. Äitini sanoi rintaleikkauksen jälkeen sitä "kaverikseen", jonka kanssa hipsutteli sairaalankäytävillä. Mutta todella, kun kirjoitit lakanoiden vaihdosta ym. niin apu on todella tarpeen. Onneksi sinulla on hyviä ihmisiä lähelläsi.

Vaikka luonto tykkää sateesta niin toivoisin vähän auringonpilkahduksia ja kaistaleen heleänsinistä taivasta. Ainakin viikonlopuksi, kun monilla on lakkiaiset tai valmistujaisjuhlia. Ja piristäisi se meitä kaikkia.

Itse istutin äsken seitsemäntoista (17!) vuorenkilpeä pihamme rinteeseen peitekasveiksi, toivottavasti lähtevät hyvin. Ensin kuoppien pohjille vähän kompostoitua hevonkakkaa, sit multaa päälle jokusen verran ja sit istutus ja haravointi päälle. Kastelun taitaa hoitaa luonto. Ja nyt sitten vaan odotellaan kotiutuvatko kasvit meille. Luontoa on ihana seurata - ja myös niitä mahdollisia punkkeja liittyivätko ne seuraani? Auts.

Toivon että saat toimivan/hyvän lääkecoctailin, joka tekisi tämänhetkisestä elämästäsi edes hitusen siedettävämmän. Siten voisit hetkeksi unohtaa kivut.
Lämmin halaus ja rutistus, olet ainutlaatuinen!

[SylviaPlaa]

seitsemäntoista vuorenkilpeä! öööö... minä en edes tiedä mikä tai millainen vuorenkilpi on. voisin ihan guuglailla. toivottavasti saat kauniit kasvit, ainakin sait jo iloa puutarhahommista.

olen taas osastolla. lääkärin soitto tuli yhden kieppeillä ja purskahdin saman tien itkuun kun kerroin kivuistani. hän sanoi, että homma ei siis toimi ja heti takaisin jotta voisimme rakentaa nykyisin toimimattomien/riittämättömien Oxyjen tilalle toisen lääkesetin. että mun on oltava paikan päällä mitä ilmeisimmin pari päivää. käsitin siis että kokeiltavaksi tulee muutamakin eri vaihtoehto. onneksi sain Kela-taksin alta tunnissa ja ei muuta kuin matkaan, tällä kertaa otin läppärin mukaan koska kirjoittaminen täällä tai syöpissivustolla selvästi vie ajatukset kivuista.
vielä en ole tavannut lääkäriä mutta just hoitaja huikkasi tuosta ohi mennessään että se on syömässä mutta heti sen jälkeen tulee tapaamaan minua.
turvallinen olo, kieltämättä.
hoitajat toruivat. mikset tullut heti takaisin! mutta voih, miten lämpöisiä ja mukavia he ovat. ei yhtäkään murjottajaa tai tosikkoa ole sattunut sekaan.

voi ei, ny se lekuri tuli vissiin osastolle... jatkan taas piakkoin.

[Maukkis]

Toivotaan parasta että sopiva lääkitys löytyisi. Voimia !

[Ginger2]

No niin, hyvä että pääsit äkkiä sairaalaan säätämään lääkitystä. Nyt vain napakasti pyydät sulle parhaan mahdollisen sekoituksen helpottamaan oloasi. Voimia!

[Varjolilja]

Hei Sylvia kultainen!
Olen ollut synnyttämässä, niin en ole ehtinyt kirjoittamaan!

Tottapuhuen, mulle tuli vanhemmat visiitille ja menoa ollut vähän liikaakin!
Heti kun vapaa hetki tulin lukemaan sun kuulumiset.

Helpotus, kun olet nyt paikassa, jossa osataan varmasti auttaa. Pelottavia hetkiä sinulla on ollut. Kipu ja yksinolo ei ole hyvä yhtälö. Uskon, että kipulääkitys löytyy, sillä se on ensisijainen.

Minusta täällä plinkissä on lämminsydämisiä ihmisiä. Kyllä omat ongelmat voivat avata silmiä ja tehdä empaattisemmaksi. Kun on vaikeita hetkiä läpikäynyt, osaa asettua toisen tilanteeseen ja haluaa aidosti ilahduttaa ja pyrkiä auttamaan toista. Sanoilla ja virtuaalihalein.

Mulla ei oikein nyt löydy sanoja... tulevaa ei voi tietää ja siksi sitä ei pitäisi kenenkään liikaa surra tai pelätä. Hyvistä hetkistä nauttiminen. Hetki kerrallaan sairaudenkin suhteen, samoin kuin alkoholin kanssa. Jos voisin niin laittaisin viileää käärettä otsalle ja nilkoille jos on tukala olla, pöyhisin tyynyn pulleaksi, vaihtaisin vastapestylle tuoksuvan lakanan, lukisin juoruja naistenlehdistä, kääntäisin tyynyn viileän puolen, hakisin herkkua kioskilta, lohduttaisin ja tarjoaisin olkapäätä kun itkettää, koettaisin houkutella hymyä kasvoillesi, keräisin kukkia maljakkoosi. Virtuaalisesti voin tehdä onneksi niin!

Valoa!

[SylviaPlaa]

Varjis hyvä, ottaisin tuon kaiken hoivan vastaan kiljuen onko sulla tosiaan nyt 9 kk täynnä? lähetän sulle virtuaalisen ruusupuskan, olet upeasti tehnyt täyskäännöksen elämässäsi enkä mitenkään voi uskoa että palaisit vanhaan samaan viininhöyryiseen elämään.
oikeassa olet että vaikeudet voivat tehdä empaattiseksi mutta valitettavasti myös katkeraksi mikä purkautuu toisiin ihmisiin. täällä meitin puolella ei ole yhtäkään vit***lijaa eikä esim trolleja kuten vaikkapa Saunan puolella. jatkuvaa riidan haastamista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. virtuaalihaleille ei todellakaan ole tilaa. miksi täällä Vähentäjissä on erilaista? miten ne trollit ei eksy tänne? erikoista, oikeasti erikoista.

istun osaston päiväsalissa. täällä on tv, kirjoja, lehtiteline, kasveja, hedelmiä, jääkaappi ja pari pöytää tuoleineen. ja nojatuoli jonka vieressä on aika kiva jalkalamppu.
luulin että täällä olisi rauhallista mutta jostain syystä väkeä lappaa vaikka aamiaistarjoilukin on vielä kesken. pirun vaikea saada puuro alas mutta yritän pakolla, tässä samalla kun kirjoitan. onneksi eilen sain syötyä suht ok.
ei mitään uusia kuulumisia.
eilen aloitettiin ensimmäinen lääkekokeilu. tavanomaisten (ja korotettujen) Oxyjen oheen pantiin kaksikin eri troppia, joiden nimiä en muista. olisikohan toinen ollut Lyrica? en ole varma. en huomaa mitään vaikutusta, valitettavasti. kipu on ja pysyy. tai, ehkä, herätessä morapuukot eivät riehuneet ihan niin paljon. olisi tärkeää osata kuvata tarkkaan lääkärille kipua mutta se on vaikeaa.
eilen lekuri sanoi, että viimekädessä tänne tulee kipuun erikoistunut lekuri pohtimaan tilannetta.

hitto tota puuroa. täysin suolatonta. on kuin liisteriä yrittäisi syödä. hävettää palauttaa se lähes koskemattomana mutten taida vaan saada sitä alas. eikä täällä ole edes semmoista roskista minne sen voisi viskata salaa.

täällä on ny jotenkin niin hektistä etten viitsi kirjoittaa enempää.
aurinkoa päiväänne! täällä päin satoi jokin aika sitten mutta nyt näyttää kirkastuvan.

[Eimakeaamahantäydeltä]

Hei Sylvia
Olen ihmetellen ja kiinnostuneena lukenut aina ensimmäisenä ketjuasi. Mitä sinulle kuuluu tänään,on mielessä. Täytyy nostaa hattua kuinka sisukas olet vastoinkäymisissä,etkä anna periksi. Siinä on ohjenuorana omaan elämään. Kiitos päivityksistä kun olet kipujen keskellä jaksanut kirjoitella. Voimahaleja sinulle.

[Vilma1966]

Hienoa, että pääsit sinne osastolle. Siellä ne ammattilaiset varmaan löytää sulle sopivan cocktailin. Voi toki vaatia vähän kokeiluja ja säätöjä, mutta eiköhän se siitä.
Sillä välin, koita kestää mauttomia mömmöjä. Vaadi kuitenkin suolaa puuroosi. Tuskin nyt on ihan välttämätöntä alkaa miettimään miten liiallinen suolan saanti pitkällä tähtäimellä vaikuttaa esim verenpaineeseesi. Eiköhän ole tärkeintä, että saat syötyä riittävästi. Nyrkkiä pöytään vaan siellä!

Aamulla luin hätäiseen liikennevaloissa puhelimesta näitä juttuja ja kun silleen ns pikaluen jää sanoja välistä. Yleensä ei haittaa, mutta joskus lauseet saa hauskoja merkityksiä. Luin esim että Varjis "kääntäisi tyynyn kioskilta" .

tsemppiä sairaalaan Syltty!

[SylviaPlaa]

hei kaikki,
erityisesti eimakeaamahantäydeltä. ilahdun tietysti aina kun joku uusi kirjoittaa ketjuuni kuten viime aikoina on käynyt pari kertaa. tulee epäuskoinen olo tyyliin oho, lukeeko joku toistaiseksi täysin tuntematonkin mun päivityksiä. kiitos siis viestistäsi ja sanoistasi

Vilmari, minä saisin suolaa ruokaani vaikka kuinka koska mulla ongelma on just päinvastainen, mutta olin eilen liian laiska hakemaan sitä keittiöstä. keittiötyöntekijöillä on koko ajan valtava kiire. samat tyypit tarjoilevat, siivoavat ja pitävät siis puljun järjestyksessä.
eilen kävi vahinko, hitto. mulla oli jäänyt dreenin putki lukitsematta ja se kamala sappineste valui tämän päiväsalin lattialle
nolotti niin helvetisti kun piti mennä pyytämään apua että joku heistä siivoaisi sotkuni. itselläni ei ollut mitään mahdollisuuksia siivota sitä esim talouspaperilla kyykkyasennossa. mutta ei huolta, ystävällinen latino-nainen, joka puhuu auttavasti suomea, siivosi kaiken ja tarttui sydämellisesti käteeni: ei huolta, hän sanoi ja hymyili.

on käynyt ilmi, että mulla on kaiken lisäksi vatsakalvon tulehdus ja siksi olen vaihteeksi antibioottikuurilla.
tuo tulehduskin voi aiheuttaa omat kipunsa joku lääkäreistä arveli.
sitten lisää ikäviä uutisia: syöpä on taaaaas levinnyt.
se pikku paskakasa maksassani, joka löytyi uutena "ilmiönä" vapun kuvauksissa, on laajentunut selvästi, sanoi lääkäri.
kipu voi johtua tästä mutta myös vatsakalvontulehduksesta.
en vieläkään muista toisen uuden lääkkeen nimeä mutta se toinen on tosiaan Lyrica.
tilanne on nyt siis se että lusin täällä osastolla toistaiseksi kunnes tulehdusarvot laskevat, ja se oikea lääkitys kipuun löytyy.

vastoinkäymisiä on tullut niin paljon että otan nykyisin niin helkkarin tyyneenä vastaan noita ikäviä uutisia. ai levinnyt vai? ok, ikävää ja voi harmi, mutta koskas se päiväkahvitarjoilu on? näin.
sitten menen huoneeseeni jossa huonetoveri kertoo että hänelläkin on huonoja uutisia.
jonkin aikaa päivittelemme kuolemanvakavia tilanteitamme muttei siinäkään mitään sen suurempaa draamaa synny.

toisin kävi eilen aulassa kun törmäsin about ikäiseeni naiseen, joka itki. hän oli yksin. otin kontaktia häneen ja kysyin mikä hätänä ja voisinko kenties auttaa. hän oli vasta saanut rintasyöpädiagnoosin ja oli vielä shokissa. istuimme penkeille ja juttelimme pitkään.
hänen tuskansa ja hätänsä oli käsinkosketeltavaa. toivon että juttutuokiomme auttoi häntä edes vähän, arvelen että auttoikin.

täällä syöpisosastolla kuolema on lähellä. se on myös arkipuhetta. kukaan ei hätkähdä jos joku kysyy ootteko miettineet hautajaisianne.
se rouva, joka on syöpänsä takia liikuntakyvytön, pääsi eilen kotiin. nyt olemme kahden toisen vanhemman rouvan kanssa. hän on papupata. puhuu niin paljon että häntä on välillä pakko hillitä. onneksi siitä on muotoutunut vitsi, semmoista kulmikkuutta hiovaa huumoria. voin sanoa, että nyt mummo (hän kutsuu itseään mummoksi, ja onkin sitä, monta lastenlasta) suu suppuun, tai vastaavaa eikä hän maidaa ollenkaan. toiseksi hänen ei edes pitäisi pulputtaa hela tiden terveytensä takia sillä syövän lisäksi hänellä on sydänsairaus joka vaikeuttaa hengittämistä ja pulputus vaikeuttaa sitä lisää.

nyt pitää lopettaa.
hyvin täällä pärjätään ja ei muuta kuin katsotaan taas mitä seuraavaksi tapahtuu.
kävin aamulla salatupakalla sairaalan pihalla ja yhtäkkiä olin hetken onnellinen. satoi. ei ollut kylmäkään. ihmiset kiirehtivät sinne tänne (ja joku heistä varmasti ajatteli että onks toi sairaala-asuinen hullu täysin seko kun se tossa vetelee röökiä)
en tiedä.
jaksan vaan odottaa parempia aikoja.
jaksakaa tekin. ja yritetään muistaa että asiat saattavat olla paremmin kuin ymmärrämmekään.
rakkaita terveisiä kaikille!

[Vilma1966]

Tuli olo kuin olisin kärpäsenä katossa kuuntelemassa teidän juttuja siellä; "joo, mä haluan että mut polttohaudataan. Ai niin, kuulin että tänään saatais jäätelöä jälkkäriksi". Mielenkiintoista päästä kauttasi tuohon maailmaan, vaikka todellakin toivon, että en joudu ikinä tekemään lähempää tuttavuutta. Mutta uteliaana ihmisenä kuulen mielelläni millaista elämä siellä on.

Vatsakalvon tulehdus todellakin aiheuttaa kipuja, AUTS! Toivottavasti droppi tehoaa. Itse sen sain nimenomaan antibiooteista kerran kauan kauan sitten. Perhanan typerä syöpä kun ei ymmärrä ottaa taukoa. Voisi nyt hetkeksi hellittää. Sitä odotellessa vedä vaikka aski päivässä röökiä jos siitä tulee yhtään parempi olo.

Kohta täällä pääkaupungissa paistaa aurinko. Toivottavasti myös sinne osastollenne.