[JuuliaS]

Hyvää uutta vuotta Sylvialle ja kaikille muillekin täällä vähentäjissä.

JuuliaS

[SylviaPlaa]

samoin Juulialle! paljon kaikkea, kaikkea hyvää elämääsi vuodelle 2019.

eikö vaan, Ulpukka, kyllä se ensimmäinen vuosi mulla täällä Plinkissä oli takapakkia toisensa perään. tai siis vähentämisprojektissani.
tuoreessa muistissa on monia kuoppia ja epäonnistumisia. kun viimeksi luin itse niitä vanhoja, mistä tosin on jo vaikka kuinka paljon aikaa, niin panin merkille kun ensin tuuletan että hyvin sujuu ja heti seuraavana päivänä, tai jo samana iltana, olin pilannut iloni. jutut oli jatkuvissa ristiriidoissa keskenään. perjantait olivat aivan järkyttäviä mielitekopäiviä. entä se, kun ihmisen muisti on niin tavattoman valikoiva, sekin tuli/tulee esille räikeästi tällaisessa päiväkirjamaisessa raportoinnissa. häpeäähän siitä(kin) kehkeytyy vaikka ominaisuus on tavallaan ihmiselle "luotu".
sä taisit päästä heti kärryille tässä vähentämishommassa, toisin kuin minä. joten se ykkösluokan pokaali kuuluu kyllä sulle.
varsin rattoisalta muuten kuulostaa teidän uudenvuodenilta.
esim Icetea saa varmaan joskus hepulin kun lukee näistä meidän mummoilukuvioista ja moni muu noista nuoremmista.
mutta vedetään me omalla tyylillämme jatkossakin. sovittu, eikö vaan.

pitää mennä pyöräyttämään liha pannussa ennen kuin paan sen uuniin hautumaan.

no niin, homma hoidettu. panin sekaan paljon sipulia, porkkanaa ja laakerinlehtiä. suolaa ja kokonaisia pippureita, siinä se sitten onkin. teen myös perunamuusia.

ai että nautin tästä kun vuosi on vaihtunut ja pöytä on niin kuin putsplankki.
joo, Vilma muuten, näen pointtisi mutten ihan vaan vieläkään osaa ajatella menneestä noin.
toki tuntemukset ainakin saattavat kääntyä tuohon. toivon sitä. tälli oli kuitenkin niin paha.
ja oikeastaan, toinen puoli minusta on ehkä vähän ylpeäkin siitä että suhtaudun suhteen kariutumiseen vakavasti. ei ollut mikään läpihuutojuttu ei. tosin ethän sinä toki mitään tuollaista tarkoittanutkaan, tietenkään.
vakavin aikein lähdettiin molemmat suhteeseenkin, ei siis sinnepäinkään että seukataan tässä ja katellaan.
mutta, kovasti nautin tästä itsenäisyydestä. en siis kaipaa enää sitä yhteistä elämää, sitä ihmistä joskus kylläkin. kuten siskon hautajaispäivänä, ikävä oli ihan aito.
summa summaarum on kuitenkin tämä, että oon oikein tyytyväinen tähän tämänhetkiseen tilanteeseeni. en jaksa vääntää nyt sairaudestani, mutta muutoin siis. puuhakkuutta lisää, sitä toivon. syksy oli niin flegu. edes elokuviin en päässyt! kaikki jäi aina vain suunnitteluasteelle, mulle niiiiiin tyypillistä. en kuitenkaan tee uudenvuoden lupauksia.
ja jaksan taas korostaa, että sen Plinkki-käsis-jutun anti on juuri se että saan päiviini sisältöä ja tekemistä. tämä on ainoa syy miksi toohotan sen kanssa.
sen valmistuminen ei ole unelma tai haave. että hienoo sitten. ei, ei. vaan projekti siinä kuin villapuseron neulominen, jos siis tykkäisin neuloa. tai metri kertaa metri kokoisen palapelin rakentaminen. tai kehonrakennus, mikä vain.

nyt pitääkin lopettaa.. pitää hoitaa yks puhelu.
palataan taas!

[Ulpukka]

Hyppään viemään mietteeni omaan ketjuun. Saa sitten lukea ken haluaa.
Kohta muutoin valtaan sun ketjusta yhä enemmän tilaa

[SylviaPlaa]

uni muistiin nopeasti.
jouduin Pate Mustajärven porukan kidnappaamaksi johonkin isoon taloon.
syy kidnappaukseeni oli se, että ex-ukko ja ystäväpariskunnan miespuolinen H olivat sekaantuneet johonkin rahasotkuun, joka liittyi huumeisiin. olin kidnapattuna oikein tyytyväinen. Pate sanoi, että akkaa pitää kohdalla hyvin.
sain oman huoneen isosta talosta, joka oli vähän nuhruinen. huoneessani oli kuitenkin uima-allas ja mietin, että tuonnehan on kiva pulahdella jos vesi vaan on puhdasta. joku Paten naisista sai minun takia mustasukkaisuuskohtauksen ja lähti bestiksensä kanssa talosta uimalla viermäriin, missä virtasi todella saastunutta ruskeaa vettä. menin sanomaan Patelle, joka istui semmoisessa dirikan huoneessaan, että nyt ne kaks lähti viemäriin. tämä ei haittaa, Pate ei ollut millänsäkään.
talossa oli muitakin naisia ja miehiä. moottoripyöriä ja jengitouhua. minulle tuotiin huoneeseen kauniita vaihtovaatteita.
vaihtovaatteita pukiessani mietin, että on tässä taas selittämistä läheisille, että ensin en pahemmin romutu syövän takia ja nyt sitten tykkään olla kidnapattunakin. että mitäs ne tästäkin meinaavat.
enempää en muista. Tukholma-syndroomaa, sanoisin.
Pate tuli uniini varmasti sen takia, että ystäväni P lausahti eilen puhelimessa, samalla kun katseli J Karjalaisesta dokkaria, että kyllä noi laulajatkin vaan vanhenee, mitä nauroimme jonkin aikaa. myös Pate oli vanhentunut, harmaat hiukset.

taas hyvä aamu. ei pahoinvointia. myös mieli on hyvä. tuuli ulvoo ja jonkun partsilla pyörii jokin koliseva pikkutavara. tunnelmallista.
en ole katsonut/lukenut vielä uutisia, onkohan myrsky aiheuttanut onnettomuuksia paljon.

lupasin tänään hoitaa A:n puolesta puhelun yliopistolle, mitä hän on siirtänyt ja siirtänyt. juuri sinne soitto siskon kuolemasta on muodostunut jostain syystä erityisen vaikeaksi tehtäväksi. mies ei pääse siskon sähköpostiin, joten yliopiston tyypistä ei ole selvillä kuin etunimi, puhelinnumero kylläkin. ja kyllähän se sukunimikin selviää vähän penkomalla. voimat ei vaan riitä A:lla kaikkeen.
yliopistotyyppi on siskon gradun ohjaaja ja haluaisimme kovasti saada gradu luettavaksi vaikka työ jäikin kesken.

jos lähden tänään ostarille ostoslistaan kuuluu kalenteri ja se säästöpossu paan possuun minimissään 10 e joka viikko. minäkään en käytä koskaan käteistä mutta nyt nostan vaikka parikymppisen viikoittain. mitättömän pieni vaiva.
siinä ne kaikki tämän päivän puuhani sitten olivatkin. tai ei, jatkan kyllä Plinkki-tekstien kopiointiurakkaa.

olen täysillä hengessä mukana tipattoman tammikuun tsempeissä. jokaiselle potkua takapuoleen! hyvä te!
veikkaan, että itselleni tulee 1-2 alkoiltaa tässä kuussa.
tuo yksi tulee ystävän tullessa yökylään ja tuo toinen voi tulla koska tahansa jos piipahdan vaikka lähiksessä jos/kun siellä on esim jokin kiinnostava musakeikka, kuten yleensä on joka kuukausi.
sovin jo että P tulee ensi perjantaina kahville ja lauantaiksi kutsuin A:n kylään. kummankaan kanssa ei ole minkään sortin miettimistä alkoholin suhteen. kutsut siksi että haluan antaa heille Tallinnan-tuliaiseni. piipahdamme myös Ikeassa metsästämässä mulle uutta lukulamppua. A ilahtui kutsusta, Ikeasta en kylläkään muistanut ehdotella vielä mitään mutta eiköhän sekin sovi. tosin ei voi tietää mikä kuntoni on sinä päivänä.
yllättävää muuten, että siskon kuolema toi omaan elämääni uuden ihmisen ja ystävyyssuhteen. olen iloinen siitä.

A mietiskeli eilen, ettei aio jäädä loppuelämäkseen heidän yhteiseen kotiinsa. hän aikoo panna jossain vaiheessa asunnon myyntiin ja hankkia sijainniltaan toisen kodin. kaavaili myös että vaihtaisi kolmion kaksioon, yksiökin käy. tällöin rahaakin jäisi vähän, jolla aikoisi sitten matkustella. tai eläkkeelle päästyään, mikä koittaa ehkä jo puolen vuoden päästä, riippuen työtilanteesta, hän voisi viettää talvet jossain lämpimässä. joko Portugalissa tai Espanjassa. kannatan Espanjaa koska heidän ystäväpariskunta viettää siellä talvet, olivat siskon hautajaisissakin. mukavia tyyppejä. semmosia nuoria kuuskymppisiä. näyttivätkin korkeintaan viiskymppisiltä.

itselläni tuo normihaave että muuttaisi sitten eläkkeellä lämpimään jäi toteutumatta. eikä se nyt miltään suurelta menetykseltä tunnukaan. pikkutuloillani se olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut alivuokraamaan kotini, jotta se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. meidän talossa (kuten varmaan useimmissa vuokrataloissa) alivuokraaminen on mahdollista jopa kahdeksi vuodeksi.
mutta liian raskasta meikäläiselle, ja jo sairaus ja hoidot torppaavat haaveen heti kättelyssä.
vaan uskottava se on, että suuretkin murheet saattavat tuoda mukanaan niitä hyviä asioita. tätä jaksan päivitellä.
nautin joka tapauksessa tästä eläkeläisen vapaudesta. ja kuten äsken mainitsin, siskon kuolema toi omaan elämääni uuden ystävän.
koen ihan oikeasti että ystävän. niin luonteva on suhteemme. juuri tuo luontevuus on kaikista yllättävintä.

eipä muuta tällä erää.
nyt appelsiinit pöytään, ja sitten meinaan lukea toisten kuulumiset.
onkohan uusia taas ilmaantunut porukoihin, olin ainakin näkevinäni jonkin uuden otsikon, mutta kiirehdin kirjaamaan tuon Pate-uneni muistiin joten en katsonut sen tarkemmin.

hyvää arkea kaikille ja isot tsempit!

(ps. miten toi isot/isosti ja rantautunut nyt omaankin käyttööni. vähän ärsyttävästi kirjoitettu toi isot tsempit, pöh)

[Myskimalva]

Meinas mennä iltateet väärään rööriin ton sun unes takia!
Näen kanssa todella levottomia unia mutta... Hyvä piristys!

[SylviaPlaa]

kiva jos uneni piristi, Myskimalva

taas nopeasti uni ylös, mutta siitä en muista paljoakaan.
olin pyrkimässä Porin Ilmailuopistoon kapteeni-koulutukseen. jostain syystä valintatehtäviin liittyi kirjoitustehtäviä. mietin, että nämä ehkä osaan mutta mites se fyysinen puoli? kun pitää juosta, punnertaa ja mennä semmoiseen vempaimeen joka sekoittaa suuntavaiston yms. mietin myös että eikö mun pidä kertoa täällä syövästäni, samoin mietin että eihän näin vanhana voi alkaa opiskelemaan lentokapteeniksi.
valintaraadissa oli eräs lapsuuteni harrastuksista tuttu nainen, jota pelkäsin kun oli niin tiukka. yhdessä tehtävissä mun piti hypätä sukellusasennossa jonkun raketin läpi. onnistuin.
sitten jäin odottelemaan pääsinkö opistoon vai en. jonnekin aulaan tuotiin paperi, jossa luki pelkkä SylviaPlaa (eli toi nimmari, ei oikeaa nimeäni) mutta teksti oli niin himmeällä printattu sekä niin pienellä fontilla että huhuilin oisko kenelläkään suurennuslasia. ei ollut. se kuitenkin varmistui että sain opiskelupaikan.
enempää en muista.
tunnelma: epävarmuus mikä johti onnistumisen kokemukseen

olen tyytyväinen. sekä Pate Mustajärvi-uni että tämä lentäjä-uni olivat molemmat toiveikkaita.

ikuisuusaiheeseen. Vähentäjien nälviminen. mitä aletaan jo lopettajienkin puolella oudoksua.
Vilma kirjoitti eilen että taas Vähentäjien tipatonta tammikuuta viettäviä ylenkatsotaan loppareiden puolella itsepetoksesta.
syystä, että täällä meillä pari tietää jo ennakkoon että tipattomaan tulee miinustettavia päiviä kun on menoja. kuten Vilmalla. ja minäkin olen kirjoittanut että MIN 1 alkoilta tammikuuhun tulee varmasti kun saan yövieraan, enkä tosin ole missään kirjoittanut että edes viettäisin tipatonta. eli Vilma hoi, älä vaan enää kehtaa käyttää omasta jaksostasi sanaparia Tipaton Tammikuu kuule, tarvittaisiinko tämmöiseen itsepetos-vyyhdin purkuun ihan ammattiapua joltain asiantuntijalta.

entä miksi nämä iänikuiset nälvimiset jaksaa ärsyttää kerta toisensa jälkeen?
eikä millään jaksaisi alkaa vääntää rautalangasta joitakin näkemyksiään, mitkä on ties kuinka monesti selostettu, käsitelty ja selitetty kuin kaksivuotiaalle. tarkoitan, että olisin voinut eilen(kin) kirjoittaa aiheesta seikkaperäisemmin kyseiseen loppareiden ketjuun, mutta ei. ei vaan jaksa. kuittasin asian että sekin on aina kotiin päin jos viettää vaikkapa vain Tipatonta Tiistaita. plaah. eli viitsimättömyyteni kukoisti.
sillä kannatan, ehdottomasti, että näkemyksiään pitäisi tuoda esille ahkerasti. aina kun löytyy uusiakin lukijoita, ja muutoinkin.
mitkään asiat ei muutu jos hyssytellään ja vaietaan ja samat tavat ja jorinat jylläävät loputtomiin - eli kuraa sataa niskaan tunkkaisilla, yksiulotteisilla, lannistavilla ja jopa ilkeämielisillä ajatuksilla. tässä on enemmän kysymys asenteista kuin itse asioiden sisällöstä, tietenkin.

se on pakkaspäivä. veisin mieluusti sijauspatjani partsille ulos päiväksi. joo, aion toimia niin.
samoin täkit ja tyynyt.

A ehdotti, että katso netistä Ikean sivuilta löytyykö mieluista lukulamppua ja hän hakisi sen sitten autolla. hyvä idea.
eilen pääsin kopioimisessani 40 Plinkkisivuun, eli koneella on jo yli 400 liuskaa. yli puolet jäljellä. aika puuduttavaa hommaa mutta toisaalta vikkelästihän se sujuu nykytekniikalla.

tänään ei muuta rupateltavaa.
mieliala ok, samoin yleiskunto.

pakkaspäivää kaikille!

[Vilma1966]

Mä en viitsinyt kommentoida sinne lopettajien puolelle mitään. Kyllä siellä kaikki muut tuntuvat ymmärtävän yskän paitsi tämä eräs kaveri. Ymmärtäisin että hän puhuisi itsepetoksesta jos minä tai joku muu olisi sanonut viettävänsä tipatonta, sitten joisi ja kusettaisi täällä, että ei ole juonut. No, se ei kyllä olisi itsepetosta vaan ihan vaan petosta. Eli tuo "itse" on se paha sana. Tuon saman tyypin mielestä ei myöskään pitäisi siellä lopettajissa pitää edes tipatonta jotain kuukautta kun pitää olla aina tipattomalla. Sama hemppa on varmaan alkuraitistumisen aikana, ja ehkä vieläkin, laskenut saavuttamiaan tunteja hysteerisenä. Nyt ei kuitenkaan soisi muille sitä iloa, että saavuttaa kuukauden voittoja kerrallaan.
Mutta kaikki tuollainen toisten arvosteluhan kertoo yleensä omasta epävarmuudesta tai pahasta olosta. Jos on jonkin asian kanssa tasapainossa (esim raittius) ei siitä tarvi käydä muille mitään nälvimässä. Saman logiikan mukaan kaikki retkahtelijathan pitäisi nakata pois Lopettajista.

Ehkä mun pitäisi perustaa ihan oma ketju: Tipallinen tammikuu miinus 29 .

Jätetään omaan arvoonsa kaikki joiden on vaikea hyväksyä ihmisten erilaisia toimintatapoja. Pidetään me omaa kivaa täällä hyvässä porukassa.
Ja nähdään outoja unia. Itsekin heräsin monta kertaa viime yönä ihan kummiin uniin, mutta kaikki yksityiskohdat haihtuivat muistista ennen kuin aamu koitti. Miksiköhän vuosi alkaa kummien yöjuttujen parissa?

[Ulpukka]

Kovin värikkäitä ovat unesi. Unien maailma on kyllä kiehtova. Ja nyt on omakohtaista kokemusta alkoholin vaikutuksesta unien näkemisiin. Jatkuvan juomisen aikajaksolla en juurikaan nähnyt unia. Nyt, kun uni on laadullisesti hieman parempaa, tulevat unetkin mukaan kuvioihin.
Mihinkäs me lennetään sitten, kun lupakirja on plakkarissa

Mainitsinkin jossain tästä meidän piikittelystä. Oma ratkaisuni on olla lukematta Lopettajia

Petivaatteet pakkaseen, hyvä idea, samanaikaisesti voisi sulattaa pakastimen, kummasti sinne jäätä kertyy.

Mukavaa pakkaspäivää.

[SylviaPlaa]

Vilma, prikulleen samoja ajatuksia kyseisestä kaverista. joskus luulin, että hänellä on vain itseilmaisun sekä varsinkin kirjoittamisen "ulosanti" tökeröä, mutta kyllä se on ihan luonne- sekä asennekysymys mistä kaikki kumpuaa.
ja tuo mainitsemasi paha olo taustalla.
onneksi tosiaan hyvin poikkeuksellinen tapaus, oikeastaan itse en tiedä kuin yhden hänen lisäksi jolla samanlainen mentaliteetti on ja pysyy.
loppareiden puolella vakkarikirjoittaja JuuliaS on torpannut ihailtavasti näitä nälvimisiä. ja muutkin.

Ulpukka, hyvä kun muistutit! pakastimen sulatus olisi täälläkin päässä ajankohtaista. meni tehtävä-listaani tuo.

[Vilma1966]

Tuo on varmaan aika normaalia, että pakkasta sulatellaan pakkasella, saa nostettua ulos ne tavarat. Mutta minä olen tuossakin aika vastarannan kiiski. Useimmiten sulatan pakkasen mahdollisimman kovalla helteellä, silloin se tapahtuu niin paljon nopeammin.
Huolehdin, että se on syöty mahdollisimman tyhjäksi ja laitan loput tavarat kylmälaukkuun. Sen sitten nostan jääkaappiin. Sitten kaikki ovat auki, että helle pääsee sisään ja vielä kattilallinen kuumaa vettä pakkaseen niin sulaminen nopeutuu. Ja kuivuminenkin on nopeampaa helteellä.
Näin siis meillä . Tosiasiassa hoidan kyllä tuon homman yleensä silloin kun se mieleen tulee, oli keli sitten mikä vaan. Meillä on siellä onneksi yleensä niin vähän kamaa, että mahtuu kahteen kylmälaukkuun.

Puuhastelun iloa sinne teille. Minä yritän kerätä motivaatiota hoitaa näitä työasioita, mutta kuten ehkä huomaatte, täällä plinkissä vaan notkun....

[Myskimalva]

Mä ostin just itsesulavan pakasteen, tai huurtumattoman tai mikä-se-nyt-sitten-onkaan.
Huippukätevä tällaiselle laiskalle tyypille.
Täytyykin laskea missä ajassa juomattomuudella nuo rahat saa 'takaisin'.

[SylviaPlaa]

yötä kaikille.
minäkin oon sulatellut helteillä. jää kolisee kaapista ulos laattoina lattialle, mihin oon asettanut pari pyyhettä, ja homma on nopeasti tehty, mutta kun se jäi viime kesältä joten nyt olisi todellakin aika. eilen en saanut vielä pantua tikkua ristiin sulattamisoperaatiossa. itsesulaava pakastin, kuten Myskillä - haavetta vain.
eikä tänne vuokrakotiin itse hankitakaan mitään peruskamppeita, mutta ois kiva

pari aamua mennyt hyvin, olen herännyt vasta kuuden maissa, mutta nyt havahduin yökahdelta. ei unta enää.
harmillista sen takia, että P:n pitäisi tulla tänään puolenpäivän jälkeen kahville, mikä tarkoittaa mulle iltaa. pärskin, ei kai siis flunssaa kiitos tähän kotiin. tämä asunto on välillä kuuma, välillä palelen, mutta sitä en tiedä onko lämpötiloissa oikeasti vaihtelua vai tuntuuko se vain siltä. ei mittaria, paitsi partsilla.
ei unia, nukuinhan vajaan yön.

säästöpossu hankittu. kamalan ruma. se on semmoinen peltipurkki jossa on kuva 20 e:n setelistä muita ei löytynyt ja panin sen kaappiin pois silmistä. maksoi peräti 1,50 e. ostin myös kalenterin, sekin varsin ruma, limeen värinen, mutta koko on passeli.
lisäksi A oli hakenut mulle lukulampun Ikeasta, minkä valitsin netistä kuvien perusteella. saapi nähdä miltä se näyttää "luonnossa".
valaisin maksoi 59 e, enkä tajua nyt ollenkaan mutta A ei suostu antamaan tilinumeroaan jotta saisin lähetettyä summan hänelle.
kaikki kuvittelee että olen todella köyhä. siis vielä köyhempi kuin olenkaan. viimeksikin se ystäväni jätti tänne pöydälle 50 e kun tein ruuat ja ostin pari pulloa viiniä. se oli liian paljon.
eilen tuli jotain paperossia verotoimistosta, minkä selvityksistä en tajunnut mitään. aikani sitä lueskeltuani jäin käsitykseen, ettei se vaadi mitään toimenpiteitä. onko muille tullut postia verottajalta? jokin muutos on meneillään.
säästösummista. luin eilen Vilmatsonia, joka aikoo korottaa alunperin kaavailemiaan säästösummia ja mullekin syntyi ahneus.
paan sen koko parikymppisen viikossa purkkiin, tai kuukaudessa siis 80 e. vuoden päätteeksi täysin ylimääräistä rahaa pitäisi olla siis 960 e! huikea summa.
toisaalta, jos/kun sytot alkaa, niihin menee rahaa. taas sama: vaikka omavastuu onkin niissä pieni.

olen huomannut, ettei tekstini koske enää alkoholia juuri lainkaan. koskei a pyöri enää nimeksikään mielessäni.
mietin, että pitäisikö mun alkaa purkaa joitain menneisyyden töppejä tms. en kuitenkaan näe sitä tarpeellisena. eikä tässä ole kysymys siitä, ettenkö uskaltaisi räväyttää silmieni eteen epämiellyttäviä asioita tai katsoa totuutta päin. olen tehnyt sen jo. jonkin verran täälläkin mutta eniten esim terapiassa ja ystävien kanssa keskustellessa. puhumattakaan privaatista ajatustyöskentelystä. olen myös kirjoittanut kilometrikaupalla aiheesta. ensin paperipäiväkirjoihin, sitten tietokoneelle.
toiseksi, totta kai käyn aiheen kimppuun sikäli mikäli tunnen siihen tuonnempana tarvetta.

vielä pari sanaa siitä itsepetoksesta. eräs ystäväkollega, mies, lopetti juomisen noin 15 vuotta sitten. hän on niitä, joiden käytös muuttuu totaalisesti kun ympärillä on juopottelevia ihmisiä, vaikkapa jossain kissanristiäisissä.
en käsitä miksi hän käy niissä, jopa todella aktiivisesti, kun ei kerran viihdy. pinna on kireällä.
toinen ystäväkollega (nainen) just mainitsi, että mies on täysin rela vaikkapa kahvilassa, joihin he toisinaan sopivat tapaamisia.
mutta, siellä kahvilassakin hän saattaa laukoa tälle naispuoliselle yhteiselle kollegalle, jos tämä mainitsee sanankin viinistä, että pitäisikö tästä sinunkin tilanteestasi olla huolissaan. ei tarvitse. nainen ei ole missään tapauksessa ongelmakäyttäjä, mutta tästä huolimatta hän tuntee olonsa kiusalliseksi saatuaan tällaisia kommentteja.

tarkoitan sitä, että jotkut raitistuneet alkoholistit eivät vaan tunnu saavuttavan sovintoa, levollisuutta, alkoholin suhteen.
en kuitenkaan usko, että hän joutuisi taistelemaan oman raittiutensa eteen. kun hän raitistui, olimme enemmänkin tekemisissä.
erikoista onkin, että raittiutensa alkuaikoina hänellä ei ollut tapana huomautella vastaavasti. luulisi siis toisinpäin, että raittiuden alkuaikoina hän olisi ollut tyypillisesti jonkinmoisessa hurmoksessa siitä, että oli tehnyt tämän mahtavan päätöksensä, ja tuulettanut ja pitänyt palopuheita meille muille. joten mistä tämä nykyinen tilanne johtuu? näen asian niin(kin), että hän tuntee juovia ihmisiä kohtaan aivan vihaa, jossain sisimmässään, ja minkä hän pystyy vain vaivoin salaamaan. edellä mainitut kommentithan kavaltavat hänen salatut tunteensa.
löydänhän tuota vihaa itsestänikin välillä, kun väsähdän P:n tolkuttomaan juomiseen. mutten ikinä, en koskaan, vittuile hänelle aiheesta.
vai kuvittelenko vain? pitääkin kysyä tätä P:ltä vaikka jo tänään kun tapaamme.

kaunon kirjoittaminen on sitä, että tekijän pitää kaivaa itsestään roolihenkilönsä tunnemaailmaa. ei riitä, että näkee ja havainnoi ympäristöään, mikä toki sekin on tärkeää. yksinkertaistaen: jos paat henkilösi itkemään, raivoamaan, rakastumaan tai vihaamaan, se tunne on pengottava itsestäsi. muutoin teksti ei juuri eroa raportoinnista.

ööö, miksi tämä nyt tuli mieleeni? ajatus katkesi. niin, se itsepetos.
oikeastaan nämä huomauttelijat harrastavat pahimman luokan itsepetosta.
he välttelevät vihaisia tunteitaan, eivätkä välttämättä ollenkaan huomaa sitä itse. muutoinhan ongelma poistuisikin.
entä itseironia. se ei tietenkään pelitä heillä. ongelma lähtisi purkautumaan jos henkilö avautuisi ja kirjoittaisi, että mua ottaa taas niin pannuun teidän vähentäjien touhut että tekee mieli muistuttaa itsepetoksesta.
kuka muka ei ymmärtäisi täällä tätä? kaikki.
keskustelu mahdollistuisi. ja kaikki saisivat ajattelemisen aihetta.
tai, palatakseni vielä huomauttelevaan kollegaani, niin jos hän kertoisi avoimesti - mikä tietysti vaatisi itsetutkiskelua - että alkoholi ylipäätään kiristää hänen pinnaansa, niin jälleen keskustelu mahdollistuisi, kenellekään ei tulisi kiusallinen olo asiattomista kommenteista ja hän saisi avoimuudestaan pareman mielen itselleenkin.
oikeastaan tässä kohdassa voi puhua jo ihmisen kehittymisestä, mikä sekin mahdollistuisi.

kappas vaan, kello on jo puoli viisi.
voiko appelsiineja syödä liikaa? voi, koska kohta nekin alkaa tökkiä.
missä muuten Peco on? huhuuuu... taitaa olla kovin kiireinen.

tein äsken puuroa, ja kohta se on liian jäähtynyttä kokkaresoosia, joten nyt syömään.

hyvää päivää kaikille!

[SylviaPlaa]

viitaten tuohon edelliseen tekstiini, missä pohdin että pitäisikö pohtia menneitä töppejä/ylipäätään alko-asioita edelleenkin enemmän, niin heti sain pientä muistinvirkistystä kun tovi sitten luin uuden tulokkaan Dokumöntin tekstin.
asia: kännissä autolla ajaminen.

tästäkin muuten huomaa, miten valikoiva ihmisen muisti on. olen aidosti sekä vilpittömästi unohtanut mokani.

olen syyllistynyt rattijuoppouteen Suomessa sekä enemmänkin Italiassa asuessani 3-4 kk suomalaisystävieni kanssa.
molemmista on aikaa noin 15 vuotta, ei, enemmänkin. herranen aika, niistä on aikaa 20 vuotta.
muttei tuo merkitse mitään, tein joka tapauksessa kamalan väärin.

Italian kohdalla voisin lässyttää, että kaikkihan siellä ajoivat viini-illallisilta kotiin autolla.
mutta kun se mun illallisilla nautittu viini ei totisesti ollut aina ihan vähäinen määrä.
olimme Pohjois-Italiassa, eikä ainakaan siellä päin kukaan ollut kuullutkaan mistään valvonnasta eikä pollari pysäytellyt kaaroja ilman "todellista" syytä. pilliratsioista puhumattakaan. ratsiat oli italialaisille, ainakin siihen aikaan, täysin tuntematon käsite, mistä joskus juttelimmekin paikallisten kanssa.

voi olla, että ensimmäisen kerran humalassa ajettuani kärsin morkkiksesta, mutta äkkiä siitä tulikin tapa.
tiet olivat vaarallisia. asuimme pienen kaupungin vuorilla, minne tie keskustasta oli mutkikas. äkkijyrkkiä käänteitä todella paljon.
yleisiä kulkuneuvoja vuorille ei mennytkään, mutta ainahan taksit ovat olemassa. vaan ei, rattiin vaan.
muistan miten arvuuttelimme kuka meistä olisi vähiten kännissä, jolle lankesi sitten kuskin pesti. törkeää.
kas kun kukaan ei saanut päähänsä juoda sen takia itsensä örvellyskuntoon ettei kuskin pesti olisi päätynyt hänelle.
tuskin tarvitsee sanoa miten onnekkaita olimme kun mitään ei sattunut koskaan.

muttei tässä siis kaikki.
Italian jälkeen seurustelin Suomessa kaverin kanssa, joka asui vähän syrjässä pienestä kyläntapaisesta. ja itsekin asuin lähistöllä.
sovimme usein treffit kylän baariin työpäivien jälkeen, sen terassille koska oli kesä.
en ollut päivittäisjuoppo, mitä taas kyseinen mies oli. nopeasti tavaksi tulikin, että minä toimin aina kuskina. ja myös siis silloin, kun olin itsekin juonut terassilla 2-3 isoa olutta. en siis koskaan mitään änkyröitä, sillä saatoimme istua terdellä tunteja jolloin nämä 2-3 isoa meni kurkusta alas, mutta ylittäähän tuo määrä reilusti sallitun rajan.
toiseksi, muistan kyllä että minun piti todellakin keskittyä jotta pääsisimme turvallisesti kotiin. ehkä jokin morkkis sentään aiheutti tämän.
jotenkin se, että tie terassilta miehen luokse oli suht hiljainen kylätie, antoi muka "erikoisluvan" toimia näin.
olisi ollut niin helvetin oikein että olisin kärynnyt teoistani.
entä sitten krapulassa ajaminen? sellaistakin on tapahtunut vaikka kuinka. ei kuitenkaan missään tapauksessa viime vuonna ex-ukon kanssa vaikka autoilimme paljon. eikä ex-ukkokaan tehnyt sitä. en muista että kertaakaan. siinä hän oli aivan ehdoton, eli ten points.

mutta piru vie mitä touhua

[SylviaPlaa]

nyt taas hyvin. nukuin lähes viiteen. ei huonovointisuutta.
nukkumaan menin ysin maissa. ehdin lukea Kotiliesi-lehteä pari sivua sängyssä kun lehti kopsahti kädestäni lattialle ja vaivuin syvään uneen, ei aamuyöheräämisiä.
miten muuten posti toi tänne eilen uuden numeron tuota K-lehteä? luulin, että A oli kääntänyt siskolle tulevan lehden osoitteeseeni muttei se kuulemma niin ole mennyt. näytekappaleitahan tulee silloin tällöin mutta nyt lehden takakannessa lukee nimeni vieressä selvästi Kestotilaus. outoa.
enkä ole osallistunut minkäänlaisiin arvontoihinkaan.

P eilen kahvilla, istuimme pitkään ja pulinaa riitti. myös P:llä terveyshuolia, mutten raportoi niistä vielä ettei ne ala tuntumaan "todellisilta". lääkäri tilattu oireiden takia. P yrittää tipatonta tammikuuta. sanoin, että jos se vaan kannustaa häntä, minäkin jätän väliin sen tulevan viini-illan kun toinen ystäväni tulee yökylään. ei käy, P sanoi, liikaa paineita. tarjosin hänelle tietääkseni juuri Wisefullilta lähtöisin olevaa idea siitä (mikä sopii monelle muullekin, myös itselleni) ettei vähennä eikä lopeta vaan elelee päivän kerrallaan - ideaa näin yksinkertaistaen.
tykkään tuosta asenteesta ja ajatuksesta paljon, samoin P.
se ei sisällä lupauksia eikä ehdottomuuksia. siinä ei kalskahda taistelu eikä hampaiden kiristys. siitä ei toki kahta sanaa, että itsensä pakottaminen raitisteluun on tarpeellista tilanteen niin vaatiessa, kuten hyvin tiedämme.

oletteko muuten ajatelleet, että tietomme alkoholinkäytön vähentämisestä elämäntapana, alkaa olla varsin laaja.
ainakin heillä/meillä, joiden sydämenasiana tämä on ollut pitkään, ja jotka ovat pyörineet Plinkissä aktiivisesti.
voisimme vaikka unissamme pitää luennon paitsi tietystä omakohtaisista kokemuksista, niin tietopankkiimme on kertynyt myös nippukaupalla toisten ajatuksia sekä kokemuksia. kuka aloittaa? kuka pitää ekan luennon jossain?
mutta kuten todettu, vähentäminen on tabu. se on joko täysraittus - tai ei mitään. ongelmia siinä toki olisi. koska sellaiset ihmiset, joille vähentäminen ei kerta kaikkiaan sovi, vaan ainoa vaihtoehto on alkoholinkäytön kokonaan lopettaminen, saisivat luennoistamme pontta sellaisiin varsin tyypillisiin uskomuksiin että eihän tässä mitään hätää ole vaikka olisikin.

hitto vie, hiirikäsi kipeytyy kun olen sivu sivulta poistanut koneeltani Pilkki-materiaalista jokaisen teksin etu- ja loppurotlat.
olen nyt päättänyt, että haluan ehdottomasti koko viime vuoden tekstit koneelleni ja tulostaa koko paketin. vaikka vain muistoksi.
jokaisen tekstin lopussahan on kopiointiin tullut mukaan Kirjoittaja SylviaPlaa, vahvasti panostava jäsen, liittynyt silloin ja silloin, jne.
samat jorinat tietysti siis muidenkin kirjoittajien kohdalla. monella on nimensä kohdalla myös kuva. hemiksellä se juusto, Juulialla kissa, Vilmatsonilla oli se joulupukki, jne.
monotonista hommaa. klik, klik, klik.
kopioituja sivuja tulee olemaan siis liki 900. se nimittäin tästä vielä puuttuisi jos vanha käsivammani (hermopinne) uusiutuisi.
tämän puuhan jälkeen alkaa vielä uusi poisto-urakka.
mietin jo josko talostamme löytyisi joku nuori joka kaipaa taskurahaa. olisko esim 12e/tunti liian alhainen palkkio? jos pari tuntia kerralla tulisi edistämään hommaani.
joo, kaivan ensin netistä mikä on tuntiliksa vaikkapa hampurilaispaikoissa ja sitten kyselen jos jotain huvittaisi tulla auttamaan.

tänään A tulee kahville ja tuo samalla sen lamppuni. sovittiin että soitellaan aamulla ja sovitaan sitten aika.

siellä on vissiin pikkupakkanen, aivan tyyntä. ei sada.
täällä vähentäjissä on ollut taas hieno meininki päällä, eikö. monella on menossa tipaton ja pöhinää ja tsemppiä riittää.
jatketaan siis samaan malliin!

ps. toi pöhinä-sana on kökkö, huomaan.

[SylviaPlaa]

tulin vielä rustailemaan odotellessani A:ta kylään.
olen jotenkin taas niin kovin tyytyväinen elämääni. äsken siivotessani ajattelin että jopa onnellinen.
voin aina hyvin joulun jälkeen, kun pyhät on lusittu, ja kun alkaa uusi elämä puhtaalta pöydältä, ja tänä vuonna tyytyväisyys kaikkeen tuntuu korostuneen. viime tammikuussakin suorastaan leijailin, vaikka sairauteni diagnoosi oli vasta valmistunut, tosin tuon leijankeveän olotilan selitti se että olimme umpirakastuneita ex-ukon kanssa.
kaikki asiat vaan ovat niin hyvin ja järjestyksessä. tunnen elämäniloa. sinänsä harvinaista herkkua, varsinkin kun vertaa vuosien takaisia kaaosmaisia jaksoja ja sen myötä mielialojani, koko elämääni.
kunpa saisin vielä monta vuotta. kunpa sytot voitaisiin aloittaa eikä sairaus etenisi pitkään, pitkään aikaan.
16.1 on seuraava jännittävä päivä kun menen lekuriraporttiin. en hermoile, en ainakaan vielä.
pieniä suuria ilonaiheita on paljon. rahat riittää, kotikin tuntuu taas niin rakkaalta, mitään lisää en kaipaa, ja mikä tärkeintä, ihmissuhteet on kunnossa. eilenkin meillä oli P:n kanssa todella, todella mukava päivä. hän on kerta kaikkiaan rakas ystävä, ja nyt mun elämässä on vielä uusi kamu siskonmies A.
joka tosiaan tuo tullessaan sen Ikea-lamppuni. pikkuisen arveluttaa lampun väri. se on nimittäin beige mutta sen pitäisi olla sellaista beigeä mikä on taitettu teräksen värillä. kuvassa se näytti just sopivalta, mutta katsotaan nyt. tarjolla olisi ollut myös musta, mutta se ei olisi tullut kysymykseenkään.

kyllä se koko yön kestävä uni on niiiiiin tärkeää. pahoinvointiakaan ei ole. loistava päivä siis.
selailin uutta kalenteriani. kohta on taas jo laskiainen, ystävänpäivä, Runebergin päivä. eli semmoista keskitalven meininkiä, kunnes hetikohta alkaa jo kevättalvi.
heh, on tää suomen kieli muuten aikamoista. miten selittäisit ulkomaalaiselle suomen kielen opiskelijalle esim sanonnan hetikohta.
kerran tapasin Malagan lentoasemalla espanjalaisen miehen, jolta kysyin enkuksi jotain neuvoa. ystävällinen tyyppi. ja yllättäen vastasi kysymykseeni suomeksi! yllätyin. hän kertoi opiskelevansa suomea, syytä en udellut. hän sanoi: "Järkyttävän vaikea kieli".
tuo järkyttävähän on hirmu vaikea sanoa ja varsinkin ääntää. huomasin että sanoessaan hän oikein erityisesti keskittyi jär-kyt-tä-vän.
kehaisin että hienosti meni, kuten menikin.

puhelin soi.. hyvää mieltä kaikille muillekin!