Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 27.12.2018 08:55:00

Erittäin mukava kuulla, että Tallinnan reissu oli onnistunut! eli kannatti lähteä :)

Sinä näit unta hevosesta ja minä kissanpennusta. Mä tuossa muutaman tulkinnan hevosesta guugletin
Hevosista uneksiessa on hyvä kiinnittää ensin huomiota siihen, onko hevonen villi, kesy tai kenties siivekäs. Kaikella tällä on merkitystä, nämä asiat edustavat unennäkijän persoonallisuutta ja käytöstä. Hevonen on perinteisesti voiman, vahvuuden, kestävyyden, viriliteetin ja kyvykkyyden symboli. Se kuvastaa luonnon villejä, fyysisiä ja itsenäisiä voimia.
Musta tai tumma hevonen liitetään mysteeriin sekä kesyttämättömään ja tuntemattomaan energiaan. Valkoinen tai vaalea hevonen taasen on puhtauden, vaurauden ja hyvän onnen symboli. Siivekäs hevonen voi kertoa energiasta, joka on vapautunut henkiseen kasvuun ja puhuva hevonen viittaa korkeampaan tietoon.


Ja kissasta Kissa on perinteisesti feminiinisen seksuaalisuuden, riippumattomuuden, luovuuden ja myös intuitiivisen puolemme sekä maagisten voimien symboli. Se voi edustaa unissa omia 'pimeitä' puolia tai kehottaa luottamaan omaan vaistoon. Kissa on myös itsenäisen hengen vertauskuva - se kannustaa vapautumaan eikä salli kenenkään tai minkään pidätellä itseään.
Uskoo ken tahtoo näihin, mutta mulla oli erikoinen fiilis koska mä nakkasin nätin vaalean kissanpennun autosta pihalle. Tai oikeestaan päästin karkuun ja kattelin perään, että hakisinko sen takasin vai en. Heräsin ja melkein itketti kun tykkään niin paljon kissoista. Nukahdin uudelleen ja olisin halunnut hakea sen kissan takasin vaan en hakenutkaan. Mä ajattelin kuvaavan sen mun viime viikkojen ajatuksia. Se oli pikku piru puettuna nättiin kissanpentuasuun. Mä ajoin itse sitä autoa.

Ja Lizzya minäkin olen kaivannut! en ole kyllä edes katsonut löytyykö hänen ketjuaan, mutta aina vilkaissut lopettajien puolelle josko oli kirjoittanut jotakin.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1468
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 27.12.2018 10:57:49

Lizzysta taitaa olla viimeinen havainto marraskuulta. Silloin hän kertoi juoneensa punaviiniä. Kun ei ole mitään kuulunut sen jälkeen niin olisiko käynyt niin hullusti, että olisi viini alkanut maistumaan? Toivottavasti ei.

Sylvian joulu meni niin vähillä alkoholeilla, että uskaltaisin kutsua sinua jo ihan aidoksi kohtuukäyttääjksi. Tosi upeaa! Ja muutenkin hienoa, että reissusi oli juuri toivotun kaltainen.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Icetea_for_change » 27.12.2018 18:02:12

Mukavaa oli lukea joulukuvaustasi Sylppy Sylppynen!
"Controlled use is not fatal and abstinence is not immortality." (Uusi Sherlock)
Avatar
Icetea_for_change
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 259
Liittynyt: 14.10.2018 13:05:44

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 28.12.2018 05:16:49

aamuyökirjoittelua.
ai kauheaa kun nakkasit kissanpennun kaarasta veks, Vilmasto. mutta se oli vain unta. ja uskotaan että se tietää maagisia voimia ja muuta hyvää mitä tuossa analyysissä lukee. toiseksi tarkoituksesi oli katsoa jos se itse haluaa lähteä omille teilleen, eli eleesi muuttuu tässä mielessä kokonaan. et siis olekaan kylmäsydäminen raggari :lol:
ja olisiko mullakin sitten onnea matkassa lähitulevaisuudessa kuten valkoinen hevonen tietää.

Lizzystä. jepulis, toivotaan että raittius on pitänyt eikä se ole syy palstalta katoamiselle. Lizzyllä ei lähde lapasesta parin viinilasillisen takia, näin hän mainitsi joskus.
ja Iceteakin on jo kirjoittanut, kivaa kivaa, menen heti tämän oman tekstini jälkeen lukemaan paitsi hänen niin toisten joulukuulumisia.

asiasta toiseen.
harmittaa kun menin kirjoittamaan Raitistuvalle aika rankkaa kutinasta, mikä itseni lisäksi häntäkin vaivaa.
että pitäisi mennä kipin kapin labroihin ettei vaan maksasta löytyisi mitään. kivat sitten lukea semmoisista uhkakuvista :shock:
joskus näin käy.
että jälkikäteen jää miettimään oliko se ny kovin viisasta kirjoittaa siitä tai siitä.
se on muuten koko ajan laantunut, kutina.
paitsi että olin ottanut Tallinnaan mukaan yli vuoden vanhan kosteusvoidepurkin salikassistani, koska ajattelin että kätevää kun sen voi yhden käyttökerran jälkeen heittää sitten roskikseen, niin aivan järkky kutina pamahti siitä(kin) päälle. panin sitä kroppaan siis.
pyyhin kosteusvoiteen märällä pyyhkeellä pois kun en jaksanut mennä uudelleen suihkuun. tulos oli se, että koko kotimatkan kutisi ja kutisi. outoja iho-oireita jatkuvasti. leuassakin oli merkillistä ihottumaa, tai on vieläkin vähän, mihin ostin apteekista farmaseutin suosittelemaa lääkevoidetta.

eilen kävi just niin kuin aamulla ennustin. meni hermot ex-ukolle. sain pontta kiukkuuni siitä, että ensin syöpis sekoili Klezanen kanssa, sitten luulin kadottaneen P:lle ostamani turkoosisormuksen, minkä hän oli erikseen tilannut Tallinnasta erään asunsa asusteeksi (ihan rihkamaa vaan), ja kun sain vielä pölynimurista tällin repiessäni sitä siivouskaapista; se oli yks kaks luuri käteen ja nakutin helvetinmoisen kiukkuviestin. sitten meni hermo siitä työläästä puhelimella näppäilystäkin ja siirryin läppärille missä jatkoin huutoa meilitse :oops:
ei vastausta.
ei tietenkään, koska teksti oli vaihteeksi aika napakkaa.
merkillistä, etten edelleenkään kadu töppiäni. saa luvan kestää pientä suunsoittoa, hylätyllä osapuolella on minusta siihen vähän oikeuskin, tai ainakin sen pitäisi olla joten kuten ymmärrettävää.
mutta, tokihan tästä näkee että eroprosessi on vieläkin kesken, huokaus. onneksi ei sentään päivittäisenä kuormana.
syyllistän vähän tätä jouluakin. muistan tietysti oikein hyvin miten onnellisia olimme vuosi sitten, ja lujille ottaa.

illalla juttelin jälleen siskonmiehen kanssa puhelimessa. siitä on tullut lähes jokailtainen tapa koska huomaan, että se on tärkeää hänelle.
kuten olen kertonut, en koe soittelua kiusalliseksi ollenkaan eikä puheluissa ole mitään jäykistelyä.
ressukka on ajellut jo kolmeen kertaan siskon haudalle vaikka sinne on matkaa. eilen oli taas postin jakelua ja luukusta oli tipahtanut tukku siskon henkilökohtaisia posteja ja laskuja. kuten yllättävänkin tiukkasanaisia muistutuksia yliopiston kirjastosta että lainat on myöhässä. siskon mies oli soittanut sinne ja saanut onneksi ystävällistä palvelua. olivat peräti pahoitelleet tiukkasanaisuuttaan ja sanoneet, että tilanne huomioiden palautuksilla ei ole mitään kiirettä.
siskonmies oli juonut kännitkin. se oli se ilta kun ihmettelin miksei hän vastaa, mikä on varsin epätavallista. hän sanoi, että silkka virhetikki, kuten saattaa arvatakin. hänellä ei ole a-ongelmaa minkäänlaista, kunhan yritti saada hetken tauon tuskaansa.

eniten hän tarvitsisi toimintaa. mitä vain. olenkin jo miettinyt josko hän lähtisi viemään minua jonain tuskallisena vapaapäivänään, mitkä ovat aina pahimpia päiviä, Ikeaan sillä tarvitsisin uuden lukulampun. tiedän että hän ilahtuisi saadessaan olla avuksi.
en tietenkään ole vielä ehdotellut että jokin harrastus voisi olla hyväksi, tai mikä vain tekeminen työn lisäksi, mutta myöhemmin sitten otan asian puheeksi kunhan sopiva ja luonteva hetki koittaa.
netistä oon katsonut myös eri sururyhmien ajankohtia, kuten hän itsekin, mutta ihan sopivaa ryhmää ei ole vielä löytynyt.
eräässäkin ilmoituksessa painotetaan, että puolison menettämisestä olisi tarpeellista olla vähintään puolisen vuotta aikaa ennen kyseiseen ryhmään liittymistä.

onpas lämmin aamuyö. parvekkeen ovi on auki enkä palele yhtään. tosin mulla on partsin luukut kiinni, ja asunto on suorastaan kuuma.
miten se on nykyaikana niin hankalaa, että asukas saisi itse säädellä kotinsa lämpöasteet? meillä ainakaan se ei ole mahdollista.
jotkut naapurit taas valittavat ettei lämpöä ole tarpeeksi. outo meininki.

kodissani on alkoholia :shock:
sain veljeltä lahjaksi kuohuviiniä ja Tallinnan tuomisia itselleni oli puolen litran vodupullo.
erikoista muuten, että Tallinnasta saa tuoda kärrykaupalla olutta, lonkeroa ja siideriä, mutta väkeviä vain 1l per matkustaja. pitääkö tämä tosiaan paikkaansa? olen saanut vähän ristiriitaista tietoa.
jos pitää, niin tulin sitten ylilastissa reissultani, koska veljelle olin ostanut puoli litraa viskiä ja siskonmielelle puoli litraa rommia.
miten se niin voi mennä, että mietoja juomia ei rajoiteta ollenkaan toisin kuin väkeviä. jälleen ihmetyksen aihe.
minä ainakaan en jaksaisi enkä edes viitsisi raahata laivalta mitään olutkuormia, en vaikka kantaja olisi mukana. eräs pariskunta kertoi että olivat lähteneet matkaan autolla just tuon takia että aikoivat kuskata sieltä mielin määrin olutta ja siideriä.
alan miehet sekä naiset käyvät kuulemma nykyisin Latviassa, siellä kun on vieläkin edullisempaa kuin Virossa.
en muista mitä noi väkevät maksoi, oisko olleet suunnilleen 14e kipale.
vodun viskasin pakkaseen. tarjoan sitä sitten kun saan taas kamuni yökylään. kuoharin poksautan kunhan olen sillä tuulella.
eivät ne mua mitenkään häiriköi tuolta kaapeista. tai eivät ole ainakaan vielä aiheuttaneet mielitekoja.
meinaan kun sain eilen ne raivaritkin.

tämä onkin muuten hyvä testi. kun vielä syksyllä kirjoitin etten hanki mitään vierasvaroja kotiini. tai joo, se oli sitä eroajan alkupuolta kun jännitin että rupeanko lipsumaan. mutta nythän tilanne on kuitenkin jo ihan toinen.

laskin että reissuun meni yhteensä noin 400 e. summaan sisältyy matkat, hotelli, hytti, ruokailut, kahvilat, drinkit ja tuliaiset.
entä muuta? ei tule nyt mieleen. veronpalautukset menivät siis aika tarkkaan, mutta se on ihan ok.

eipä taas muuta kuin tasapainoista perjantaita! ja mukavaa sellaista.

Ps. en tajua miks tänään kirjoitin että tasapainoista? mutta olkoot nyt noin. :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 28.12.2018 10:04:31

Et Syltty syyllistynyt salakuljetukseen. Ensinnäkin mitään selkeää rajaa ei ole. Riippuu siitä mikä voidaan katsoa olevan omaan käyttöön. Nykyinen ohjeistus väkeville (esim Vodka) on 10 litraa per nuppi. Mutta jos on esim bileet tulossa niin menee läpi enemmänkin. Itse olen roudannut kerran kauan sitten miehen synttäreille varmaan 4-5 kossumäyristä (a 5 litraa) ja sitten vielä kaikkea muutakin. Autolla oltiin liikenteessä. Kyllähän siinä säästi pitkän pennin 50 ihmisen juottamisessa kun kaiken sieltä haki. En kyllä tiedä jaksaisinko enää vaivautua.

Minullakin on tänä talvena ollut vielä normaaliakin enemmän iho ongelmia. On ihan normaalia, että kärsin kuivasta ihosta talvella ja päänahka kutisee useasti myös kesäisin. Mutta tänä vuonna on myös ollut leuassa ja poskissa sellaista punaista rohtumaa. Kokeilin ensin Bepanthenin Anti-Exem voidetta, mutta ei tehonnut. Laitoin sitten kortisoonia ja se rauhoitti. Sitä vaan ei kauhean kauan viitsisi käyttää. Täytyy varmaan kokeilla sitä minkä mainitsit täällä, kun seuraavan kerran käyn apteekissa.
Ei ole kivaa kun naama on laikukas ja kihelmöi koko ajan. Mutta minkäs teet, atooppiset iho oireet kuulemma monesti pahenee tässä iässä kun kroppa alkaa kuivumaan :cry: .

Minulla on joskus krapulassa ollut kutinaa etenkin alaraajoissa ja tietysti pelännyt, että on vikaa maksassa. On aina kuitenkin mennyt päivässä ohi. Olen sitä kysynyt joskus lääkäriltä ja silloin ainakin sanoi, että olisi todella epätodennäköistä, että se olisi maksa ellei olisi juuri muita oireita kuten kellastumista. Yleensä keltaisuus tulee ekana. Tiedä sitten halusiko vain lohduttaa minua kun ei silloin selvästikään uskonut että minulla olisi mitään ongelmia alkoholin kanssa, olinhan nuori vielä ja ALAT ym arvot ihan huippuluokkaa. Mutta eiköhän kaikki lukijat täällä ymmärrä, että sinä kirjoitit omakohtaisesta kokemuksesta ja se on arvokasta tietoa. Kyllä nykyään itse juoksisin maksakokeisiin jos yhtään huolettaisi. Niihin kun voi nykyään mennä ilman lähetettäkin.

Vilmastolle tiedoksi, että jos vielä jossain unessa nakkelet kisuleita jonnekin niin älä hämmästy jos siinä samassa unessa tulee kauhea noita-akka heittelemään sinua (se olen sitten minä) :twisted: :twisted:
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 28.12.2018 15:27:21

SylviaPlaa kirjoitti:harmittaa kun menin kirjoittamaan Raitistuvalle aika rankkaa kutinasta, mikä itseni lisäksi häntäkin vaivaa.

Eiköhän Raitistuva ole jo käynyt herra Googlen vastaanotolla. Siellä kun käy, niin sitten sitä vasta sairas onkin. Vähän samaa kuin olen sanonut ja kokenut, että sairaalaan menee hyväkuntoinen potilas, ja kierreovesta astuu ulos sairas ja huonokuntoinen.

Minäkin raavin itseäni harva se yö, mulla varmaan harmitusta jatkuvasta valvomisesta. Mutta totuus on se, että meillä Alkon suurkuluttajilla on alitajunnassa jatkuva pelko terveyden menettämisestä. Oireet tuppaa korostumaan.

Tällä hetkellä on varmaan siskosi miehen kannalta tärkeintä, että olet läsnä. Sureva ei välttämättä näin pian jaksa aktiivista jatkuvaa ja säännöllistä toimintaa. Ehdotus Ikean reissusta on oikein hyvä. Tärkeää saada ajatukset välillä muualle, mutta surulle ja itkullekin täytyy olla aikaa. Ystäväni menetti miehensä vuosi sitten äkillisesti, hän halusi siitä paljon puhua. Mutta olemmehan luonteeltamme erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Surulla on monet kasvot.

Olet voiton puolella, kun voit pitää kaapissa alkoholia. Samoin IceTea. Itse en ole vielä niin pitkällä. Kirjoitinkin tästä töppäyksestä omaan ketjuun.

Nyt vain maata möllöttelen.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 303
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 29.12.2018 07:49:08

täältä saa aina tarpeellista tietoakin!
no juuri noinhan se menee, kuten Vilma kirjoittaa, että Virosta saa tuoda omaan käyttöön enemmänkin väkeviä.
ystäväpariskunta toimi kerran samoin kuin Vilma että hakivat juhlabooleihinsa kirkasta monta litraa, enpäs taas muistanutkaan.

toi ihon kihelmöinti on tosiaan ärsyttävää. mutta kun just kävin kurkkaamassa peilistä omaa punakirjavaa ihottumaleukaani, niin kyllä se on edelleen rauhoittunut. olen käyttänyt nyt sitä Cicaplast-nimistä voidetta ehkä viikon (vain iltaisin normiputsauksen jälkeen). suosittelen. vaikkei se punakkuus kadonnut heti niin iho tuntui paremmalta jo ekan käyttökerran jälkeen.

Ulpukka, just noin se menee. tuo läsnäolon tärkeys. eihän me koko ajan surusta tai siskostakaan puhuta vaan jaetaan aivan arkisiakin kuulumisia. ja totta kai saan itsekin niistä paljon. lisäksi, koska siskon ja siskonmiehen seurustelu alkoi kun itse olin 13-14 vuotias, niin olen saanut kuulla kaikenlaisia muistoja joista joitain muistan "uudelleen", joitain en. tai tarinoita tapahtumista joista en ole ollut koskaan tietoinenkaan, ihan siis todella mukaviakin sellaisia. ja kun siskonmies (olkoot tästä lähtien vaikka A) omaa sitä vastavuoroisuutta niin jutustelu soljuu vaivatta. A on myös todella avulias.
se Klexane-reseptisotku nimittäin jatkui vielä eilenkin, jolloin A ehdotti voisiko hän lähteä puolestani apteekkiin hoitamaan sekaannusta. todella suloista kysyä näin vaikkei hänen tarjouksessaan ollutkaan mitään järkeä.

tuosta resepti-sotkusta. en jaksa selostaa koko rumbaa, mutta eilen kävi ilmi (ja menetin taas hermoni) että olen piikittänyt Klexanea viime lääkärikäynnistäni lähtien 80 mg:n sijaan vain 60 mg/vrk.
eli peräti kolme viikkoa oon mennyt väärillä annoksilla.
vastuu on kyllä kokonaan syöpiksen, ja tämä onkin ensimmäinen kerta kun kohdalleni sattui näin hurja moka.
toisaalta, jos satunnainen huonovointisuuteni johtuukin "vain" väärästä lääkeannoksesta, niin sehän tarkoittaisi sitä että vointini kohenisi tästä päivästä lähtien kun aloitan tuon kasikymppisen. katsotaan mitä tapahtuu.
tänään aion viedä apteekin farmaseutille suklaata, sillä hän näki vaivaa selvittäessään sekaannusta.
purskahdin itkuun siinä tiskillä ja tyyppi oli todella lohduttava sekä ystävällinen.

olen muuten ennenkin vollannut apteekissa. nyt muistan. ihme touhua.

joku taisi kritisoida jossain Ylen joulunajan ohjelmatarjontaa. komppaan. yleensähän tähän aikaan lähettävät kaikkea extraa mutta tänä vuonna ei. aina samaa Fannya & Alexanderia. mikä minusta tosin kuuluu Bergmanin parhaimmistoon. muutoin en niin välitä Bergmanista vaikka taituruus onkin upeaa katseltavaa. silti sen leffat jotenkin vaan tökkii.

kamuni P yrittää saada tänään putken poikki. tällöin putki jäisi viisipäiväiseksi. paan kädet ristiin.
kaksi ystäväänsä, naisia molemmat, ovat kuulemma juoneet itsensä katko-kuntoon.
toinen näistä naisista oli lähes kaksi vuotta raittiina :!: mutta ratkesi ennen joulua.
toisin kuin P, joka juo aina vain olutta tai viiniä, hän juopottelee aamusta iltaan väkeviä.
hänellä on vakkari kuriiri joka juomien loputtua hankkii lisää ja lisää pimeitä pulloja ties mistä.
raha ei ole ongelma, sillä nainen nauttii valtavaa eläkettä. hän oli erittäin korkeassa asemassa ennen kuin alkoholismi vei.
sama kuriiri toimii hänen autokuskina, myös selvinä kausina, ja muutoinkin jonkin sortin palvelijana, erinomaista liksaa vastaan tietysti.
toinen katkolle toivottavasti pian päätyvä P:n ystävä taas toimii tämän edellä mainitun naisen siivoojana sekä ryyppykaverina.
juomakaksikkoon liittyy toisinaan myös tämä kuriiri, alkoholisti hänkin.

siinäpä siis kolmikko, sanoisin.
ei onneksi kvartetti, sillä P ei ole enää vuosiin osallistunut näihin ryyppykokoontumisiin. luojan kiitos.
muistaakseni kaikki kolme naista ovat tutustuneet toisiinsa ollessaan samaan aikaan samassa a-hoitopaikassa, joskus 90-luvulla.
kaikki älykkäitä, fiksuja, mukavia, osaavia, vaikka mitä. ja sitten ihmisille käy näin.
kun asiat ovat edenneet näin pitkälle, minusta voi todellakin puhua alkoholismista sairautena, totta kai.
ainakin tämä hyvätuloinen pärjää pitkiä kausia selvin päin Antabuksen avulla. hän on kokeillut katkojen, jatkohoitojen, terapioiden lisäksi vaikka vallan mitä hoitomuotoja, myös AA-ryhmissä käymistä. mutta toistuvasti hän joutuu silloin tällöin käymään saman helvetin läpi.
se menee siis todella raadolliseksi se touhu. se on nimittäin sitä että loppusuoralla ennen katkolle lähtemistä jo oksennellaan, pissataan ja tehdään muutkin asiat sänkyyn ja mietteet päiviensä päättämisestä oman käden kautta rienaavat.

jotenkin luotan siihen, ettei ystävälleni P:lle tule enää käymään näin.
minusta siinä on ero juoko alkoholisti mietoja vai väkeviä, toisin kuin usein väitetään. tarkoitankin lähinnä sitä, että luotan siihen ettei P tule koskaan siirtymään väkeviin. se ei vaan ole hänen juttunsa. ei se pysty siihen. jo keskivahvat liköörit saavat hänet oksentamaan yhdestä drinkistä. todella, todella harvoin edes kokeilee vahvempia juomia. näen asian niin, että tuo on hänen "pelastuksensa", ainakin jossain määrin. tai ainakin hidastuttava tekijä alkoholisminsa etenemisen suhteen.

olen käynyt joskus lukemassa Kotikanavaa. eilen, kun en vieläkään saanut P:tä kiinni, mikä aina tarkoittaa sitä että hän on sammunut, havaitsin omissa tuntemuksissani ärtymystä, taas. se on melkeinpä vihaa, jollaisesta juuri Kotikanavalla kirjoitellaan.
mietin että heitän sen hänelle laivalta ostamani hajuveden partsilta alas. en mitenkään olisi jaksanut matkustaa toiselle puolelle kaupunkia yleisillä kulkuneuvoilla stalkkaamaan hänen kuntoaan ja mikä siellä oli ns kokonaistilanne.
onneksi en joutunut hermoilemaan enää illalla sillä sain vihdoin odotetun puhelun. olipa vielä suht selväpäinen puhelu.
ja tänään sitten uusi yritys katkaista putki.
puhelussa huomasin maanittelevani häntä kuin lasta.
tein Tallinnan tuliaisistani porkkanan, sillä P tietää etten sovi minkäänlaisia tapaamisia jos putki on päällä.
lisäksi tiedän että hän odottaa tuliaisiani, juuri lapsen tavoin, että jotain yllärikivaa on tiedossa, muttei tiedä taas sitä että tulee saamaan mieluisan hajuveden.
hänhän on aivan hulluna hajuvesiin. kuten itse oon huulipuniin. viinaa en tietenkään ostanut hänelle, selvähän se.

se on sitten lauantai.
hullua että odotan uuden vuoden aattoa vaikken aiokaan tehdä mitään sen kummempaa tai mennä minnekään.
tai totta kai, jos vaan sattuisi huvittamaan ja voimia muka riittää vielä iltamyöhään, niin voisinhan toki mennä tohon lähiaukiolle meren rantaan katselemaan raketteja ja samalla piipahtaa lähiksessä.
paitsi, muuten, juuri P mainitsi kuulleensa radiosta että Helsingin alueelle saattaa tulla niin hurja myrsky aatoksi ettei esim raketteja saisi ampua ollenkaan. nähtäväksi jää.

iloista viikonlopun jatkoa kaikille! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 30.12.2018 11:19:39

jaahas, mikähän päivä tänään on?
sunnuntai näköjään. tarkistin, mulla kun on tossa kalenteri vieressä.

nyt on sitten ilmaantunut suht uusi oire, hikoilu. nukkuessani hikoilen niin paljon, että herätessäni vaihdoin yöpaidan vaikken ole käynyt vielä edes suihkussa. äkkiä vaan kuivaa ja lämmintä päälle, palelin. suihkuun en näin viluisena mene, myöhemmin sitten.
eilisaamuinen huonovointisuus palasi pikkuhiljaa kun Oxy:n vaikutus alkoi laskea. söin appelsiineja ja jäin odottelemaan parempaa hetkeä ennen kuin lähdin apteekkireissulle. selailin Plinkkiä ja lehtien otsikoita. sitten lähdin matkaan. en päässyt apteekkiin asti kun laatta lensi liikennetolpan juureen. hävetti. onneksi lähellä ei ollut ihmisiä. ainoastaan yks kapakka, joiden ikkunoista kansa katseli. ajattelivat varmaan, että ton yhdenkin pitäis tulla tänne ottamaan parit korjaavat.
apteekista sain vihdoin oikeat milligrammat aamupiikeille mutta aika outoa ettei sillä ollut myynnissä yrjöpusseja. tai ehkä ne oli vaan loppu, en tiedä.
päivä oli aika vaikea. mietin taas, ettei tää enää kauaa voi viedä. samoin ajattelin, että jos tämä kunto on mikä se nyt on/oli, niin labrat on todennäköisesti päin seiniä eikä sytoja voidakaan aloittaa. synkkää, synkkää. labrat siis 7.1
kaavailen että nostan OxyNormin annostusta. tai että ottaisin sitä siis aamun lisäksi iltapäivisinkin.
lääkemääräyksessä lukee että tarvittaessa 3 kertaa 10 mg/vrk. nythän olen nappaillut vain 1 kertaa 10mg. joten pelivaraa on vielä.

pari ystävää on aika huolissaan, kuten olen tietty itsekin. olen kuitenkin päässyt helpolla. kipuja ei ole vieläkään, enkä ole joutunut viettämään aikaa sairaalahoidossa. isoja asioita. eli täytyy vaan ajatella että asiat ovat toistaiseksi ihan hyvin.

illemmalla mieltä ei kohentanut se kun katsoin yhtä kotimaista sarjaa. en jaksa selittää miksi, mutta se toi suuuuuunnattoman kaihoisan mielen eritoten siitä kun en itse voi enää työkirjoittaa. häiriöherkkä työ ei vaan siedä tätä paskasairautta, ei edes hyvinä päivinä. on mahdotonta pitää keskittymiskykyä yllä.
sarjan nimeä en nyt äkkiseltään muista, mutta Tiina Lymin käsikirjoittama ja Petri Kotwican ohjaama. erityisesti sarjan 4. ja viimeinen jakso, joka ei ollut fiktiivinen oma tarinansa kuten muut jaksot, ja jossa parodioidaan sarjan tekijöitä "itsejään" sekä tuotannon eri vaiheita, oli niin hauska että ulvoin ääneen :lol:
Kohtuuttomuuksia. tuo se sarjan nimi on, Yle Areenalta. suosittelen.
nauru helpottikin tuota mainitsemaani kaihoisuutta. hetkeksi. koska jälkeenpäin haikeus palasi jälleen.

arvatkaa muuten mitä. tää on/oli pysähdyttävä huomio itsestäni... ja asiasta siis täysin toiseen.
kun olin siellä joulureissullani, niin laivan jonkun kerroksen aulassa istui lattialla ryhmä muslimimiehiä ringissä.
uskonnollinen porukka. he olivat pukeutuneet kaapuihin ja heillä oli ne päähineet jne. yhdellä, ryhmän "johtajan" näköisellä, oli sylissään Koraani, jota hän luki muille ääneen. toiset kuuntelivat häntä silmät suljettuina.
en tiedä, ehkä siksi, että yksi rinkiläinen liikehti; sillä tavalla hurmosmaisesti keinutteli itseään ja näytti siltä, että kohta se puhkeaa laulamaan tai jotain - niin kappas vaan, se oli sekuntipeliä kun yhtäkkiä tunsin välähdyksenomaista pelkoa.
tällä samalla sekunnilla Koraani-miehen katse osui minuun, ja vaistosin sekä näin hänen katseestaan, miten hän taas vaistoi sekä näki pelkoni.
kaikki tapahtui siis parissa sekunnissa. se oli ohikiitävä hetki, mutta hurjan voimakas kokemus.
oletettavasti Koraani-mies ajatteli että jaahas, taas tossa pyörii yks joka heitä katsellessaan sai epäilyksen että kohta toi heidän sakkinsa räjäyttää paatin tuusannuuskaksi.
se oli ihan hirveetä, mutta myönnän, ilman muuta, että pelkoni oli sen ohikiitävyydestään huolimatta aito.
entä mitä ajattelin itse jälkikäteen?
no, häpesin tietysti reaktiotani. toisaalta ajattelin, ihan tosissani, että onko muka aivan pakko viettää näitä Koraani-sessioita yleisillä paikoilla, ja vielä suljetussa tilassa eli laivassa keskellä avomerta - ja vieläpä kristillisen kulttuurin suurimpana juhlapäivänä.
että joulu jos mikä olisi terroristeille napakymppi ryhtyä tositoimiin.
kokemukseni hätkähdyttävyys oli hätkähdyttävä sen takia, että koin tunteen henkilökohtaisella tasolla.
henkilökohtaisella tasolla siis siten, että se kohdistui miehiin/mieheen, jonka kanssa vaihdoin henkilökohtaisen katseen.
tarkoitan, että asia on eri jos/kun yleisesti pelkää tosiasiaa siitä, että terrorismiin voi törmätä missä tahansa ja päivänä minä hyvänsä.

että tämmöistä. erittäin vahva kokemus ja varmaankin ikimuistoinen.

tänään ei mitään erityistä puuhaa. toivon että pääsen sentään kävelylenkille. ja voisinhan varata pyykkituvan, niitä riittää aina, pyykkejä. lakanatkin pitää yöllisen hikoilun takia vaihtaa vaikka viimeksi vaihdoin ne vasta pari päivää sitten.
A oli taaaaas eilen ajellut siskon haudalle. eilisaamulla hän oli tekstannut että nyt tuntuu että vaikein tuska on selätetty, ressukka, mutta jo iltapuhelussa kertoi itkeneensä jälleen.

P sai kuin saikin putkensa poikki eilen! alakuloisena/krapulaisena kertoi aikovansa nukkua koko päivän. tänään alkaa kuulemma siivousurakka joulun jäljiltä ja paluu "normielämään", päivä kerrallaan.
ehdotin, että ryhdytäänkö yhdessä viettämään tipatonta tammikuuta, että lukitaanko asia saman tien, muttei kuulemma halua sitä.
P sanoi että lupaukset tuovat vain stressiä hänelle, ja itsellänihän on sama juttu.
silti tipaton ei ole hänenkään kohdalla kokonaan poissuljettu, sillä ennen jouluakin hänelle kertyi muistaakseni 27 päivää raitistelua, mikä on kylläkin todella harvinaista.
P pitää tarkkaa kirjaa juomispäivistään, on tehnyt sitä jo vuosikausia.
kuukauden jokaiselle päivälle on merkintä joko join tai en juonut, näillä sanoilla.
pahimpina kuukausina näitä join-päiviä kertyy vaikkapa 25. jos raittiita päiviä kertyy 15 kuukaudessa, hän on aika tyytyväinen.
P on jo pitempään väittänyt, että alkoholismidementia alkaa olla jo selviö. itse en ole sitä kylläkään huomannut. minusta hän ei esim toista samoja juttuja sen enempää kuin kukaan muukaan, paitsi tietysti humalassa. mutta itsehän hän tietää parhaiten, joten en sinänsä aliarvioi olleenkaan hänen huoltaan.

mielessäni on käväissyt ottaa yhteyttä Plinkin ylläpitoon. tiedustelisin, olisiko mitenkään mahdollista että saisin kaikki tämän oman ketjuni omat kirjoitukseni yhdessä kokonaispaketissa itselleni. että olisiko se teknisesti helposti toteutettavissa.
toisaalta voinhan tehdä sen itsekin.
montakohan hiton A4-liuskaa olen vuodessa saanut kasaan? vaikea sanoa.
ensin kopioisin koko tämän päiväkirjani erilliselle tiedostolle. printtiversioista tekisin kaksi eri kokonaisuutta. toisen niin, että mukana olisi toistenkin/Teidän kaikkien kirjoitukset, ja toisen niin, että jättäisin siihen vain omat tekstini.
muokkaamisen eka kierroksen tekisin printistä kynällä. kuten olen aina tottunut tekemään. tämän jälkeen ajan editoinnit koneelle.
kun jonkin sortin raakaversio on kasassa, tarkastelen pakettia sillä silmällä että hajoako se heti käsiin vai olisiko siinä edes pienen pientä kehittelykelpoisuutta alkaa työstää sitä Plinkki-käsistä.
ja HUOM, vielä kerran painotan että mahdolliseen käsikseen päätyy siis pelkästään omat jorinani, eli ei huolta.
toisten ajatuksia sisällytän kyllä tekstiin sekaan, mutta siten, että ne ovat sataprosenttisesti tunnistamattomia. tyyliin kuten A kirjoitti eilen, tai kuten B tuossa mainitsi, jne.
osaan kyllä, toivottavasti luotatte minuun eikä tosiaan kukaan säikähdä.

enivei, en koe tämmöistä puuhastelua varsinaisesti työksi, vaan oikeastaan pelkäksi huviksi. kaipaan vaan niin kovasti sisältöä päiviini ja tekemistä.
harmillista (muuten) tää mun outo tapa kirjoittaa kaikki pienellä alkukirjaimella! kivat muokkaamiset siinä(kin) siis :shock:
mistä lie moinen tapani saanut alkunsa, en voi muistaa. meilitkin kirjoitan (ystäville) aina pienillä.

nyt ihan törkee röökin himo.
salatupakoin onneksi vain ja pelkästään aamuisin, edelleen.

jees, nyt pitää lopettaa.
en toivottele vielä hyvää uutta vuotta, vaan huomenna sitten!

rauhaa ja iloa mieliimme :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 30.12.2018 15:09:05

Jostain syystä mulle tuli mieleen yks juttu viime keväältä. Kun mun serkku sanoi ettei enää ole puhuttavaa eikä sanottavaa niin sitä ei vaan enää ollut.
Anteeksi kun noin vain töksäytin tuon ekan lauseen vaan en osaa sitä muutenkaan ilmaista. Koen, että tunnen sua jo sen verran ettei tarvitse kursailla (piti guuglettaa tuo sana ihan, että mitä se tarkoittaa...)
Mä luin sun tekstiä ja olin vaan niin iloinen kun sulla Sylvia on sanottavaa ja kerrottavaa edelleen. Se on se mikä mun tajuntaan vaan iski.
Paljon puhuvaksi ihmiseksi jostain syystä nyt niitä sanoja ei tunnu löytyvän.

Ja ei en todellakaan säikähdä tuota tunnistettavuutta vaan iloitsen siitäkin jos joku munkin ajatus pääsee mukaan :)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1468
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 31.12.2018 08:11:56

no mun piti kanssa katsoa sanakirjasta mitä tuo kursailla tarkoittaa :lol:
tai tiesin kyllä mitä se tarkoittaa, mutta että mitä sanakirja siitä sanoo, kuten sullakin varmaan kävi.
kiitos, Vilmatson. hyvin ajateltu, ja nyt mä haluan ajatella samoin. ja jos totta puhutaan, niin eiköhän tässä ainakin tunnu siltä ettei vielä olla ihan loppusuoralla.
puhuu nimimerkki Tänään Ei Huonovointisuutta.

entä miltä tuntui serkustasi? me tullaan kaikki joskus kokemaan tuo. kun ihan varmana asiana tietää, sitten joskus, että ihan kohta se lähtö tulee.
kun olen tässä nyt vuoden pyöritellyt näitä sairausjuttujani, niin käsittelen mielessäni kuolemaa ihan toisella tavalla kuin ennen, mikä on tietty selviö. sanotaan, että kuolema ei ole kuolema, vaan osa elämää. no, mielestäni kuolema juuri on kuolema, eikä muuksi muutu, mutta voi ehkä sanoa, että se on elämässä viimeinen tapahtuma. ja kyllä, jotenkin odotan sitä mielenkiinnollakin, tosi on. ja olen edelleen kiintynyt siihen Tove Janssonin lauseeseen, että ties vaikka kuolema olisi iloinen yllätys. se on niin lohdullinen lause.

mutta tänään on taas parempi meininki. minne se huonovointisuus katosi? ei kai tämä vaan johdu (tai juuri sitä toivon) siitä, että nyt kun olen kaksi päivää ottanut oikeat milligrammat Klexanea niin olo kohentui. sappitiesyövässä kun on tukoksia siellä sun täällä, niin eikö myös jokin "veritukos" ole mahdollinen, minkä toi K pitää aisoissa? mun on nyt vaan viitsittävä raportoida tämä koko kuvio syöpiksellä, enkä siis saa taas vaan unohtaa koko väärinkäsitysten rykelmää. jos tarkoitus olisi ollut vetää 80 mg, ja minä oon ottanut vain 60 mg, viikkokaupalla, niin onhan ero merkittävä. vyyhti on niin sekava, että mun pitää kirjoittaa se ylös. en nyt tässä mutta mahdollisimman pian että osaan sitten selittää lekurille oman näkemykseni tapahtuneesta.

ja jippii, vuosi vaihtuu tänään! otan kiitollisuudella vastaan uuden vuoden. 2019. vuoden kuluttua muodostuu kaunis luku 2020.
meneeköhän moni naimisiin vaikkapa 02.02.2020. ja joku saa sen syntymäpäiväkseenkin :P

jätin eilen kaikki kotihommat tekemättä mutta nyt tuntuu siltä, että voisin pestä vaikka ikkunat. mitä en tietenkään tee, koska siellä taitaa olla vähän pakkastakin, mutta muutoin paan hihat heilumaan. kivaa, kivaa. mieli on niin pirteä!
kaupassa käyn ehdottomasti ostamassa jotain hyvää, jotain vähän extraa.

moni käy uudenvuoden aattona läpi mennyttä vuotta, ja niin minäkin oon toiminut ennen. eli listakamat esille ja ranskalaisilla viivoilla oon listannut suurimmat taikka merkittävimmät tapahtumat. nyt ei tartte. kaikki löytyy täältä Plinkistä. koko helkkarin vuosi.

eikä kuulkaa mene aikaakaan kun taas jutellaan siitä mitä kukantynkää kukin kaavailee kevätistutuksiin tai kuka valmistaa lammasta pääsisäiseksi ja entäs se vappu, mitäs kaverit meinaatte hommailla? jo helmi-maaliskuun vaihteessa päivitellään miten valoisaa on aamuisin eikä teidän töissä käyvienkään tarvitse ryntäillä pilkkopimeässä työpaikoillenne. jokaisella on alkkishommissa omat tavoitteensa ja se on liki varmaa, tai sanotaan että todennäköistä, että jos letkassa pysyy mukana, kenenkään tilanne ei luultavasti ainakaan pahene. ei voi tietää. jospa Piste-Contzakin saataisiin painostettua lääkäriin, huh. täytyy kannustaa häntä enemmän.
entä kuka matkustaa minnekin? miten esim Pecon muutto ulkomaille tulee sujumaan? entä vaikkapa Vilman laihdutusproggis, missä vaiheessa se muuten juuri nyt on? keitä uusia tyyppejä astuu remmiin? nythän saatiin esim Nätsy mukaan, vaikuttaa mahtavalta tyypiltä vaikka kertoo elävänsä hänkin tällä haavaa varsin rankkaa elämänvaihetta :(
kaikki on tervetulleita, aina. ja nyt öklövaroitus: omana itsenään. sitä täällä kaivataan. ihmisiä ainutlaatuisessa persoonallisuudessaan.
ja mikä tärkeintä: jokaista pyritään kannustamaan eteenpäin. takapakeista selviydytään kyllä. jos ei, myös Lopettajien puoli on avoin ihan jokikiselle, aina. varsinkin uusille tulokkaille siis tiedoksi: jotkut ovat ensin viihtynyt täällä Vähentäjissä, mutta jonkin ajan kuluttua todenneet että Lopettajat on heille sittenkin ainoa oikea vaihtoehto. tätä mahdollisuutta ei saa unohtaa. ja tämä muistutuksi myös meille vanhoille palstalaisille!

asiasta ihan toiseen. ehkä paan sittenkin saman tien muistilistan itselleni siitä Klexane-sekaannuksesta.
se meni jotakuinkin näin:

1. 4.12 lääkärin vastaanotto syöpäklinikallaa.
2. vastaanotolla unohdin kysyä Klexanen jatkosta. eli jatkanko edelleen 60mg/vrk, vai muutetaanko annosta. myös lääkäri unohti ottaa asian esille.
3. 5.12 soitto syöpikselle varmistaakseni asia. puhelu meni vastaajaan. esitin kysymykseni nauhalle, kerroin nimen (tietty) ja sos.tunnarin.
4. koska itsenäisyyspäivä välissä, syöpis otti yhteyttä vasta 7.12. sairaanhoitaja sanoi, että lääkäri oli sanonut että Klexane jatkuu samalla annoksella kuin ennenkin. käsitin siis, että 60mg/vrk.
5. koska 60mg:tä oli vielä kotona, en mennyt apteekkiin.
6. Klexane-ostoksille meninkin vasta 21.12 perjantaina, jossa kävi ilmi, että syöpis ei ollutkaan lähettänyt reseptiä. onneksi kuusikymppistä oli kotona edelleen jäljellä 8 ruiskua, joten ei hätää.
7. joulun pyhät.
8. soitto syöpikselle torstaina 27.12. missä resepti? puhelimessa ollut hoitaja lupasi hoitaa asian.
9. apteekkiin perjantaina 28.12, missä kävi ilmi, että lääkäri oli määrännyt kuusikymppisen sijaan 80mg.
väitin farmaseutille, että väärä millimäärä, sillä alkuperäinen ohjeistus oli ollut että "lääkettä jatketaan samoin kuin ennenkin". koska kello oli taas niin paljon, en enää saanut yhteyttä syöpikselle. jälleen viikonloppu edessä ja koko pulju kiinni. sain hepulin. ystävällinen farmaseutti lupasi soittaa puolestani normipäivystykseen ja pyytää, että joku lääkäri tutkii asiani, kuten tapahtuikin. koska homma veisi aikaa, lähdin kotiin. farmaseutti pyysi numeroni ja lupasi palata asiaan, kuten tapahtuikin.
10. sain piakkoin farmaseutilta tekstarin, että 80mg on oikea. olin kuitenkin jo ottanut 60mg aamulla, joten lähdin apteekkiin vasta seuraavana päivänä.
11. 29.12 lauantaina hain ja aloitin Klexanen oikealla määrällä, eli 80mg/yksi pistos vuorokaudessa.

näin koko sekaannus suurinpiirtein meni. eli 4.12 - 28.12 liian alhainen lääkeannos.
kopioin tuon tapahtumaketjun tiedostolle ja printtaan tekstin mukaani lääkärille, jonne menen tiistaina 8.1.19

ja ny piru vie salatupakalle!

kaikille oikein, oikein hauskaa, ihanaa, mukavaa ja vaikka mitä uudenvuodenaatolle! poks! myös Pommacilla! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 31.12.2018 08:26:43

Hei mahtijuttu, että huonovointisuus on poissa! Ja hyvinkin käy järkeen, että väärä lääkeannos on voinut vaikuttaa olotilaasi. Iloista vuoden viimeistä päivää ja onnekasta uutta vuotta! Tänä iltana herkutellaan meilläkin. Suklainen juustokakku valmistuu illaksi.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 417
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 31.12.2018 09:17:03

Kylläpä tuli hyvä mieli, kun luki sun fiiliksistä, sekä täällä sun omassa ketjussa että positiivisessa ketjussa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.
Aamuisin innolla odotan sun päivityksiä, niistä saan isellekin niin paljon energiaa ja ajateltavaa päivää varten. Olet kyllä ihan huipputyyppi :D

Mulla jää herkuttelutkin väliin tältä illalta, flunssa vie totaalisesti ruokahalun.
Jotain positiivistä tästäkin, on se vienyt kyllä Alkon mieliteotkin, pelkkä ajatuskin viinilasillisesta ällöttää.

Toivon sinulle koko sydämestäni mukavaa aattoiltaa ja
Oikein Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 303
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 1.1.2019 00:14:22

Poks tosiaan Pommacilla!
täällä vähän pakkovalvotaan koska sain päähäni että odotan kun vuosi vaihtuu ja vasta sitten unille.
kuohuviinilasissa on hyyyyyyvin jäähdytettyä Pommacia, tykkään. juhlajuomaa jo lapsuudestani. olisiko jo neljäs tai viides leka kun olen ostanut tämän "joululoman" aikana.
ei muuten puhettakaan siitä, että lähtisin ulos tai peräti lähikseen, nou nou. kotona on hyvä olla.

Onsku ja Ulpukka: kiitos, samoin teille molemmille. parasta mahdollista tulevaa vuotta.
Ulpukka, arvaa lämmittääkö kun kerroit taas että luet ja odotat aamuisia postejani. kysymys kuuluu: miten sä jaksat? :lol: mutta olen siis todella, todella iloinen, pienen hämmennyksen kera.
ja sitten tärkeää: molemmat pärjäätte alkottomana upeasti. Plinkki toimii. ja oma päätös ja halu muuttaa elämäänsä. voiko tämän toistaa liian usein? ei voi. suuria asioita.

päivällä otin pitkät päikkärit, enhän muutoin jaksaisikaan valvoa näin myöhään. tuuli ulisee nurkissa. se on kuin kauhuleffamaista tehosteulvontaa. ei sada. P kertoi että hänellä päin kaupunkia pyryttää. ensin tuli lunta ja sitten vettä.

no eipä se päivä niin hyvinvointisena sitten sujunutkaan, plaah. kun harjasin hampaita, niin oksennusreaktiohan siitä syntyi, taas.
sorit kun kirjoitan näitä yrjöjuttuja :roll: päikkäreiden jälkeen oli pakko ottaa lääkecoctail. ei voi mittähän.
nyt muuten voisikin ottaa tuon Pommacin kylkeen jotain hedelmää. välipalan aika.

kopioin, tallensin koneelleni ja printtasin ensimmäiset 20 "Pinkki-sivua".
näitä kyseisiä Plinkki-sivuja on kertynyt ketjuuni tähän mennessä 92.
arvatkaa paljonko tuo 20 teki tulostettuna? 227!
mutta, se on täysin raakkaamatonta materiaalia, sitenkin, että jokaisen tekstinhän jälkeen on ne samat Plinkki-rotlat kuten kirjoittaja se ja se, on kuvia ja muuta. en osannut siis teknisesti kopioida ja siirtää pelkkiä tekstejä tuon järkevämmin, minkä teen siis vasta sitten kun koko läjä on tallennettu koneelleni.
enivei, aikamoinen paketti. ööö, jos oikein laskin, niin 92 Plinkki-sivusta kertyy jotain 900 liuskaa. tai ainakin sinnepäin.
voiko se tosiaan tehdä noin paljon?
jos aivan huivista heittää, niin ns lopullisen muokkauksen jälkeen sivuja olisi ehkä puolet, eli 450.
riippuen fontista (tämän on siis ajatusleikkiä kaik) niin 1. versio käsikirjoituksesta olisi noin 300 sivuinen.
yleensä kirjoitan Cambria Mathilla, 11-kokoluokkaa ja rivinväli 1,5.
sitten, kustannustoimittaja L vetää niin kutsutusti löysät veke. jäljelle jäisi ehkä 280 liuskaa, jos ollaan sama mieltä L:n kanssa kaikesta.

HEI KAIKKI! VUOSI ON VAIHTUNUT! tietsikan päivämäärä ja aika on nyt: 00.0, 1.1.2019 Hyvää Uutta Vuotta Kaikille! :P

okei,
ihan kohta siis nukkumaan. huh, huh, raskas vuosi 2018 on taakse jäänyttä elämää.
siis suoraan sanottuna niin perseestä koko vuosi ettei mitään rajaa. mutta mennyttä! se on nyt mennyttä!

söin appelsiinin. ehkä joku voileipä vielä.

ei muuta tällä erää. ekat kolmetoista minsaa vuodesta 2019 on jo kulunut.

palataan taas huomenna.
ja tuuli se ulvoo.
tuokoot mukanaan meille kaikille paljon hyvää.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 1.1.2019 00:31:02

Aivan upeata vuotta toivotan sinullekin Syltty! Ymmärrän myös että kulunut vuosi on mielestäsi ihan perseestä, onhan se kulunut hoitojen ja sairastamisen kera. Mutta eikö voisi ajatella myös niin että sait kokea ihanan rakkaustarinan tämän vuoden aikana? Vaikka se päättyikin niin eikö se aikanaan tuottanut iloa ja onnea? Meinaan että pitäisikö meidän oppia iloitsemaan hetkistä ja arvostamaan niitä vielä sitten kun ne ovat päättyneet? Vai onko se liian helposti sanottu kuin tehty?
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 1.1.2019 00:54:43

Hei taas Sylvia,
Sittenkin jaksoin lähteä ystävän luo illaksi, sen verran flunssa jo antaa periksi.
Hän oli laittanut ruokaa ja joimme yhdet holittomat glögit. Ilta kului rattoisasti sukkia neuloen ja scrablea pelaten. Lunta on tainnut sataa reilusti koko
maassa, melkoinen kerros oli illan aikana ehtinyt kertyä auton ylle, sieltä se kuitenkin löytyi kaivamisen jälkeen.

Huomasin heti alkajaisiksi tultuani Plinkkiin ja lukiessa tätä sun ketjua, että olet aloittanut sen viattomien lasten päivänä. Aika monta sivua on vuoden mittaan kertynyt, mutta sinähän oletkin tässä ihan pro. Kaivoin esiin myös sinun edellisen ketjusi, ja luin sen lävitse. Aikamoinen muutos on sinullakin tapahtunut, voisi sanoa, että olet voittanut ykkösluokan pokaalin.

Rakettien räiske alkaa pikkuhiljaa laantumaan, joten toiveita päästä unten maille.
Ensimmäinen uuden vuoden yö miesmuistiin raittiina. Vuosi 2019
alkoi suunnitelmien mukaisesti. Siitä peukut itselleni :D

Hyvän yön toivotukset.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 303
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa