voi kiitos Pelionneton! kirjoittelimme samaan aikaan. tuo liittämäsi teksti luo paljon toivoa ja juuri tuota(kin) palliatiivinen tarkoittaa.
aion lukea sen uudestaan. tai sanotaan näin että luen sen vielä monta kertaa uudestaan! olet mahtava.
kiitos jälleen muillekin lohdullisista sanoistanne ja toivotuksista. helistimen kuvasta erityisesti. erikoinen!
yö sujui siinä mielessä oikein hyvin etten herännyt kertaakaan kipuun. kävin jossain vaiheessa veskissäkin mutta jatkoin unia. levännyt olo vaikka kipu kouriikin.
luin uudemman kerran viestinne ja kuten olen ennenkin todennut, olette kyllä lahjakasta sakkia kannustamisessa, lohduttamisessa ja myötäelämisessä. moni ei ole. voisin jopa sanoa että useimmat eivät ole. mutta te olette. onkohan ryyppääminen tehnyt teistä näin sydämellisiä
en totisesti ole vielä sinut ton dreenin kanssa. on muuten käsittämätön määrä mikä sappinestettä virtaa ihmisessä. terveellä neste menee omia reittejään mutta mun kohdalla se valuu tohon ällöttävään pussiin joka täyttyy ripeään tahtiin eli pussi pitää tyhjentää monta kertaa päivässä. siinä on semmoinen lukitus ja kun lukituskoukun aukaisee valutan nesteen pönttöön. dreeni sijaitsee vasemmassa kyljessäni, pussi roikkuu polveen saakka ylettyvän letkun päässä enkä ole vielä keksinyt miten sidon sen näkymättömiin kun lähden ihmisten ilmoille.
letku pitää huuhdella aamuin illoin eikä se esim eilen sujunut ihan ohjeiden mukaan, hutiloin.
voi
Hemmentaali rakas! purskahdin hyväntahtoiseen nauruun kun mietit miten mulle saisi lähetettyä rahaa! takaan ja vannon että pärjään taloudellisesti ihan ok! pieni eläke ei tarkoita automaattisesti sitä että olisi rutiköyhä, koska sitä en ole. mulla on aina rahaa jemmassakin puskurina ja kaikkea yllin kyllin. en siis missään tapauksessa elä missään ahdingossa vaikka kieltämättä kitisen usein täällä rahapulaani. mun pitää olla vaan vähän tarkka rahojeni kanssa ja seurata tiiviisti kulutustani. tehdä viikkobudjetteja jne. se ei ole mulle kovin vaikeaa.
mutta tuo, että pääset vihdoin uo:sta eroon on tuuletuksen paikka! vihdoinkin! olen ikionnellinen puolestasi. sä teit ja kestit sen. tajuan, että velat pitää maksaa mutten tajua enkä ainakaan hyväksy Suomen uo-lakia mikä on kohtuuton. minusta on rikollista kiskoa velalliselta sellaista korkoa minkä nykylaki sallii. se on kaiken moraalin ulkopuolella, halveksuttavaa, häpeällistä ja oksettavaa.
ilta sujui pää vähäsen sekavana kaikesta kokemastani. olen taas uuden edessä. lääkäri soittaa maanantaina tiedottaakseen siitä kotisairaalahoidon etenemisestä sun muista asioista. ykköskysymykseni on tietysti onko olemassa jotain kipuja vielä tehokkaammin lieventävää troppia (kotihoitoon) kuin noi Oxyt. se juttu, etten sairaalassakaan saanut suunnilleen morfiinia suoneen, koska paikan päällä pitäisi olla päivystävänä onkologian erikoislääkäri, eikä niitä kandeja, oli huonetoverini "tieto". aion käyttää tulevassa puhelussa morfiini-sanaa. mitä jos jokin pieni pieni annos auttaisi? ottaisin vastaan kiljuen. morfiinipumppu? vai mitä niitä on.
Oxyja en halua vetää "liikaa" koska tuoreessa muistissa on se kuukauden takainen Oxy-krapula päänsärkyineen. lääkärihän sanoi että tarvittaessa voin tuplata Oxy-annoksiani. mutten siis millään haluaisi. ja ainoastaan sivuoireiden takia.
yritän nyt kerrankin olla vaativa potilas enkä heti hyväksy mitä tahansa vastausta.
tsekkasin muuten netistä että kuulun osoitteeni mukaan (kuten jälleen potilastoverini osasi arvellakin) Suursuon palliatiiviselle osastolle.
se on hevonkuusessa. lisäksi kuvat rakennuksesta ovat kaikkea muuta kuin kutsuvia, varsinainen parakki.
no, pääasia on tietenkin se mikä siellä on tunnelma taikka meininki ja ottavatko potilaan vastaan huomioiden potilaan yksilölliset tarpeet, kuten väittivät jossain lukemassani artikkelissa. ystäväni S lupasi tulla mukaan ekalle käynnilleni Parakkiin jos se suinkin sopii hänen aikatauluihin. sinne en halua mennä yksin. toiseksi S on semmoinen käytännön ihminen ja hän osaa kuunnella mitä joku selittää, kun minä taas tunnetusti unohdan kaiken tiedon mitä mulle yritetään tarjota.
tulipas piiiiiitkä puhelu tässä välissä. P soitteli. P on muuten tsempannut toukokuun todella hyvin, vain yksi pieni retkahdus jolloin meni 6 pientä olutta, mutta siinä kaikki. äsken hän juttelikin siitä miten laadukkaampaa, mukavampaa ja kaikin puolin parempaa elämä on kun ei päivittäin joudu pähkäilemään ostaako sitä olutta vai ei osta ja jos ostaa niin montako. ja niin edelleen.
lopuksi vähän kiitollisuuslistaa. huonetoverini sairasti samaa syöpää kuin minä. minua parikymmentä vuotta vanhempi mutta valtavan nuorekas rouva. moisesta en ole koskaan kuullutkaan, mutta hänen syöpänsä oli levinnyt alaraajoihin niin, että hän on täysin liikuntakyvytön.
eli hoitajat joutuivat nostelemaan häntä pyörätuoliin ja sänkyyn, samoin tietysti pesemään hänet.
jumalalle kiitos että rouva on niin varakas, että hän oli pystynyt kustantamaan kotiinsa oman yksityisen sairaanhoitajan avuksi. lisäksi hänellä on monijäseninen perhe, mies ja lapsiakin vaikka kuinka paljon. ja mieleltään hän oli niin pirteä ja energinen että melkein nauratti kun hän hoiteli puhelimitse bisneksiään välillä englanniksi välillä espanjan kielellä. kontrasti oli huikea siis. liikuntakyvytön syöpäsairas voi elellä tuollakin tavalla!
mutta silti. minä pääsen sentään omilla jaloillani minne haluan, eli en vaihtaisi paikkaa.
nyt dreenihommiin (eli se huuhtelu

)
sitten haluan lukea teidän muiden kuulumisia.
pidetään lippu korkealla!
