huomenta,
kiitos viesteistä Ulpukka, Ginger ja Tragic Idol
täällä osastolla edelleen, ja samat aamupuuhat menossa kuin muinakin päivinä.
kuudelta tulee hoitaja huoneeseen ja panee jo valmiiksi kädessä olevaan kanyyliin antibiootti-tipan. tippa kestää noin puoli tuntia. siinä pitää olla mahdollisimman liikkumatta ettei se helkkarin tippakone ala ulisemaan. pienikin liike ja laite huutaa kuin mikäkin palohälytin.
tipan jälkeen menen yleensä alakerran aulaan hakemaan kolikkokoneesta kahvia 1 e ja salatupakalle. oon löytänyt hyvän piilopaikan harrastaa paheitani: takapihan taksipaikkojen katos jossa penkit. mikä ilma tänään! kuin lokakuussa.
röökin jälkeen takas huoneeseen odottelemaan hoitajaa joka ottaa päivän ekat verikokeet. joskus homma kestää kohdallani vaikka kuinka pitkään kun ne suonet ovat mitä ovat. kyllä se on hoitajastakin kiinni onnistuuko mutta eniten suonieni heppoisuudesta ja taipumuksesta karkailla.
parina päivänä olen tullut päivähuoneeseen kirjoittelemaan jo ennen aamiaista, tai miten milloinkin. sitten jaetaan lääkkeet, seuraavaksi menen aamupesulle ja kohta jo alkaa lääkärikierros. siitä se päivä lähtee käyntiin.
kivut ovat ja pysyvät mutta parempaan suuntaan mennään. mulla on tänään mahdollisuuksia päästä kotiin mutta en aio kinua sitä, lääkäri päättäköön. onko tämä kiputilanne se mitä on haettu? vai voidaanko päästä jollain lääkemuutoksella vielä parempaan lopputulokseen? vaikeita kysymyksiä.
ei se oikeassa elämässä menekään niin miten esim läheisillä on tapana sanoa että
pyydä niin rajut rojut ettei tunnu kivun kipua.
ja juuri noin olen itsekin uhonnut. mutta nyt olen viisaampi. oikeasti se menee niin, että kipuja hoidetaan paljon "monimutkaisemmin" eli mikä lääke sopii, ja entä mikä on yhteisvaikutus sen ja sen tropin kanssa jne. se on vähän kuin palapeliä rakentaisi.
eilenhän oli uutisissa juttua siitä että lääkärit määräävät liikaa opioideja. paitsi syöpäsairaille. en tiedä mitä ajatella tosta, sillä kun ajattelen ystäväni S:n selkäsärkyjä niin kyllä hänkin ansaitsee mahdollisimman hyvän lääkityksen, olivat ne sitten oppareita tai ei.
huonetoveri kertoi myös, että jollain kipusivustolla esiintyy katkeria kannanottoja että miksi vain syöpäpotilaita lääkitään ja muut raskaita kipuja kärsivät eivät saa opiaatteja. miksi tosiaan? kimurantti juttu.
tutustuin eilen uuteen tyyppiin täällä, vai kerroinko siitä jo? ikäiseni mies jolla ei lapsia mutta miespuolinen puoliso jonka kanssa hän on ollut vuosikymmeniä avoliitossa. syöpänsä on raju ja hän oli laihtunut vain muutamassa kuukaudessa 28 kg.
hän yksinkertaisesti istahti mua vastapäätä pöydän ääreen ja sanoi moi. mukava ja mutkaton lähestymistapa.
kovin oli hänkin huolten oma ja hänkin itki kun pääsimme jutuissamme vähän pidemmälle. testamentti pitää tehdä, hän murehti, jota minäkin kannustin sillä muutoin hänen omaisuutensa menee sukulaisille, joiden kanssa hän ei ole juurikaan tekemisissä edes, eikä puolisolleen. sanoin että se pitää tehdä heti. vaikka vain ruutupaperille niin se jo kelpaa.
oma mieli ok ja aika tasainen. sopeutumisvaihe silti käynnissä vielä. arvelen, että kunhan "arki" koittaa ja saan käydä tutustumiskäynnillä siellä Parakissa eli tulevassa hoitopaikassani ja se kotisairaala-juttu saadaan toimimaan, niin vasta sitten voi tulla joitain oloja, tai sitten ei. mene ja tiedä. joka tapauksessa odotan jälleen mielenkiinnolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu.
kipuun myös tottuu. itselläni ainakin tämmöinen kokemus. liian ankaraan kipuun ei totu varmasti kukaan mutta otankin huomioon nyt vain esim tämänhetkisen oloni. kipua on, mutta näin voisin elää ihan ok. tämän aion sanoa lääkärillekin.
lanko lupasi kyytimieheksi JOS pääsen tänään kotiin. hän pääsee töistä tänään poikkeuksellisen aikaisin joten aikataulutkin sopisivat yhteen.
Ulpukalle toivotan edelleen sitkeyttä odotteluun. me kaikki täällä jännitämme puolestasi.
Tragic Idol, kiva kun sanot että seuraat ketjuani
ja
Ginnille takas halihalit!
taidan livahtaa taas salatupakalle. ja vettä sataa kuin marraskuussa!
