[hemmentaali]

Iso halaus, Sylvia. Minä olen valvonut kolme yötä kamalan yskän takia ja olen ihan romuna, joten kyllä sinä olet paljon sitkeämpää tekoa. Toivottavasti antibiootit purevat pian ja ennen kaikkea kivut helpottavat, johtuivat ne sitten tulehduksesta tai jostain muusta.

[juhanikari]

t. Juhani

[Pecorino]

Halusin vaan tulla sanomaan MOI ei mulla ihmeemmin ole lisättävää. Tosiaan, sanasi saavat ihmisen miettimään asioita. Valottaa yhdenlaisen tarinan syövän kanssa elämisestä. Avartavaa itsekullekin. Toivotaan, että ab tehoaa pian ja kivut ja kuume loppuu.

[Onneli47]

Huomenta Sylvia! Toivottavasti aamusi valkenee syöpiksellä paremmassa olossa eli että lääkkeet alkaisivat tehdä tehtävänsä niin kipujen kuin tulehduksen suhteen. Kirjoitat niin tarkkasilmäistä tekstiä osastoelämästä, että voin melkein nähdä silmieni edessä osaston, sinut aamupalalla päivähuoneessa, huonekaverin, lationohoitajan, joka iloisella auttamismielellä siivosi dreenisotkut jne. Olet Kirjoittaja!

Toivotan sinulle kaikkea sitä mitä nyt tähän hetkeen eniten tarvitset. Lämmöllä Onneli.

[SylviaPlaa]

hei Onneli, kirjoittelimme samaan aikaan. luen sun tekstin myöhemmin

no voi ei tota Hemmentaalin yskää. se vie ihmisen piippuun ja koettelee hermoja. olen sanonut täällä ennenkin että flunssassa minusta tulee itkupilli-vauva, menen ihan tolaltani. kun flunssa, tai yskä, rienaa, olen varma ettei se tästä ikinä enää korjaannu vaan tätä helvettiä joutuu kestämään lopun iän. syöpähommeleita voi vertailla, toisaalta ei voi. mutta oli niin tai näin, yskä on peestä. voimia toipumiseen, Hemis.

moi takas Pecorino ja Juhanille kans hymiö
mulla ei siis ole ollut onneksi kuumetta. myös tulehdusarvot ovat laskeneet eli se vatsakalvotulehduskin on ehkä parantumaan päin. kivuista en osaa sanoa enää mitään. sain nimittäin vertailukohteen kun eilen illalla huoneeseemme majoittui uusi potilas ja hänellä todellakin ON raastavaa kipua. syöpä on edennyt joka puolelle, myös jalkoihin ja polvessa on pesäke joka painaa hermoa.
ikäiseni nainen. hän itki ääneen eikä mikään troppi tunnu auttavan. hoitajat heitti kipulääkettä yöllä sekä suoneen että lihakseen mutta ei niin ei, kivut jatkuvat ja hän itki vielä aamullakin.
en siis halua valittaa omista, aivan varmasti vähäisimmistä kivuistani. tosin sama nainen mainitsi herätessämme että minäkin olin "uikuttanut" unissani kipujani. itse en muista sellaista ollenkaan.
tämä sama kipu-nainen joutui eilen myös kertomaan miehelleen että on parantumattomasti sairas. hän oli siis salannut jopa muutaman kuukauden tuon ettei sairauttaan voi parantaa. mies oli täällä. se oli niin surullista.
yksityisyyttä täällä ei ole.
tästä paikasta et löydä rauhaisaa nurkkausta privattikeskusteluille, mikä on selvä epäkohta. tietenkin tällaisella osastolla, jossa kuolema on niin lähellä, pitäisi löytyä oma soppi vaikka vain itsekseen rauhoittumiselle mutta myös läheisten tapaamisille. täällä käy myös pappi ja sosiaalityöntekijä joten missä ne puhuvat potilaan kanssa? tai ehkä heillä on jossain oma työhuone, en tiedä.

jaksan hehkuttaa hoitajia. he ottavat jatkuvasti kontaktia meihin potilaisiin kysyäkseen vain mitä kuuluu, onko kaikki reilassa? se tuntuu niin tavattoman hyvältä. myös seinällä on läpyskä jossa lukee vitsikkäästi mutta toisaalta tosissaan tarjottu viesti taikka kehotus että ilmoita heti jos homma ei toimi. aika kiva tuokin.

en ole ehtinyt pohtimaan lähitulevaisuuttani enkä vielä oikein sitäkään miltä se palliatiiviseen hoitolinjaan siirtyminen ihan oikeasti tuntuu. siinä on vielä tehtävää ja luultavasti pureudun siihen luontevasti sitten kotona, omassa rauhassani. tällä hetkellä olen huojentunut enkä kadu päätöstäni.

se dreeni on - saanko sanoa ihan suoraan - vittumainen kapine siis niin ärsyttävä ja hankala ettei mitään rajaa.
taisin jo kertoakin että toissa päivänä unohdin lukita sen ja sotkin päiväsalin lattian ällöttävällä sappinesteellä. illalla toheloin jälleen dreenin huuhtelun kanssa eli kaikki meni päin helvettiä ja jouduin taaaaaaas pyytämään hoitajilta apua.
sain hoitajilta uuden, reiteen pujotettavan joustokankaan jonka alle voin piilottaa sekä pussin että letkun. näin se ei roiku ja laahaa lähes maata. mutta, nyt en voi pukeutua kuin löysiin housuihin tai mekkoihin koska dreenin pussi ja lukitus ja letku törröttävät esim legginsien läpi huomiota herättävästi. en osaa selittää tarkemmin. jos siis pääsen vielä ihmisten ilmoille (kuten aion päästä) mun pitää tarkistaa kuteet ja miettiä pitääkö ostaa jotain uutta. kotona tietysti ihan sama mitkä vetimet mulla on päällä kuten ennenkin.

kiitos Vilma sanoistasi että röökaa rauhassa! kuten siis teenkin tosin mun tupakanhimo ajoittuu pelkästään aamu- ja aamupäiväaikaan joten en mä jatkuvasti ramppaa salatupakalla.

just. laitoshuoltaja toi mulle tänne päiväsaliin taas puuroa.
sanoin etten halua mutta hän intti että syöt mitä syöt. minä jankutin että se menee vaan haaskuun taas, että se on kovin ikävää muttei hän ymmärtänyt "haaskuun"-sanaa. en tajua miksi käytin moista sanaa.
tämä nainen oli virolainen. täällä on myös yksi latino ja yksi nepalilainen laitoshoitaja. erikoista että tuo virolainen tuntuu ymmärtävän kaikista huonoiten suomea.

mun pitää lopettaa koska kohta on verikokeet sun muut tohinat.
lämpöiset moikat ja paljon terveisiä kaikille!

[Ulpukka]

Ihanaa Sylvia, että jaksat sieltäkin käsin tehdä päivityksiä, niin kovasti odotamme kuulumisia sinusta.

Eihän tuossa mitään hävettävää, jos dreenin korkki oli jäänyt auki. Isältäni jättivät hoitajat virtsapussin korkin taannoin auki, vieläpä kaksi kertaa saman päivän aikana. Siellä hän sitten kusiluisteli, kunnes rupesi ihmettelemään, että sukat ja housunlahkeet ovat märät. Pääsi silloin vielä rollan kanssa liikkumaan. Muuhun sitten tarvitsikin apua, onneksi älysi soittaa turvaranneketta, eikä yrittänyt itse siivota ja vaihtaa vaatteita, katastroofihan siitä olisi seurannut. Nythän hänellä ei jalat enään kanna, eikä pysty liikkumaan rollaattorinkaan turvin.

Ruoan haaskioon meno on kyllä ongelma laitoksissa ja sairaaloissa. Olen aina ihmetellyt niitä annosten kokoja, eihän sairaalle ruoka maistu, ja laitosruoat kun eivät muutenkaan ole Gourmet tasoa. Tätä ei kannata kyllä siellä pohtia, se on sinun pienimpiä murheita. Eikä oikeastaan sinun murhe ollenkaan. Hyvällä omallatunnolla voit jättää ruoan koskematta

Omia vastauksia yhä odottelen. Soitin niistä eilen, käskettiin palata ensi viikolla asiaan. Nyt olen ehtinyt mielikuvituksessani sairastaa kaikki mahdolliset syövät, joten olo on jo rauhallinen. Elän päivän kerrallaan, huominen pitää sitten huolen huomisen murheista.

Toivon sydämeni pohjasta, että tulehdus antautuu, ja sen myötä vointisikin kohenisi. Pääsisit pian istuskelemaan omalle parhaillesi. Vien sinne kesäkukkia valmiiksi pikku pöydällesi. Rutistus ja voimahaleja sinulle.

[Ginger2]

Halihalit Sylvia, mahdollisimman kivutonta päivää!

[Tragic Idol]

Hei Sylvia! Luen edelleen joka päivä ketjuasi ja tulin toivottamaan voimia sinne osastolle. <3

[SylviaPlaa]

huomenta,
kiitos viesteistä Ulpukka, Ginger ja Tragic Idol
täällä osastolla edelleen, ja samat aamupuuhat menossa kuin muinakin päivinä.
kuudelta tulee hoitaja huoneeseen ja panee jo valmiiksi kädessä olevaan kanyyliin antibiootti-tipan. tippa kestää noin puoli tuntia. siinä pitää olla mahdollisimman liikkumatta ettei se helkkarin tippakone ala ulisemaan. pienikin liike ja laite huutaa kuin mikäkin palohälytin.
tipan jälkeen menen yleensä alakerran aulaan hakemaan kolikkokoneesta kahvia 1 e ja salatupakalle. oon löytänyt hyvän piilopaikan harrastaa paheitani: takapihan taksipaikkojen katos jossa penkit. mikä ilma tänään! kuin lokakuussa.
röökin jälkeen takas huoneeseen odottelemaan hoitajaa joka ottaa päivän ekat verikokeet. joskus homma kestää kohdallani vaikka kuinka pitkään kun ne suonet ovat mitä ovat. kyllä se on hoitajastakin kiinni onnistuuko mutta eniten suonieni heppoisuudesta ja taipumuksesta karkailla.
parina päivänä olen tullut päivähuoneeseen kirjoittelemaan jo ennen aamiaista, tai miten milloinkin. sitten jaetaan lääkkeet, seuraavaksi menen aamupesulle ja kohta jo alkaa lääkärikierros. siitä se päivä lähtee käyntiin.

kivut ovat ja pysyvät mutta parempaan suuntaan mennään. mulla on tänään mahdollisuuksia päästä kotiin mutta en aio kinua sitä, lääkäri päättäköön. onko tämä kiputilanne se mitä on haettu? vai voidaanko päästä jollain lääkemuutoksella vielä parempaan lopputulokseen? vaikeita kysymyksiä.
ei se oikeassa elämässä menekään niin miten esim läheisillä on tapana sanoa että pyydä niin rajut rojut ettei tunnu kivun kipua.
ja juuri noin olen itsekin uhonnut. mutta nyt olen viisaampi. oikeasti se menee niin, että kipuja hoidetaan paljon "monimutkaisemmin" eli mikä lääke sopii, ja entä mikä on yhteisvaikutus sen ja sen tropin kanssa jne. se on vähän kuin palapeliä rakentaisi.
eilenhän oli uutisissa juttua siitä että lääkärit määräävät liikaa opioideja. paitsi syöpäsairaille. en tiedä mitä ajatella tosta, sillä kun ajattelen ystäväni S:n selkäsärkyjä niin kyllä hänkin ansaitsee mahdollisimman hyvän lääkityksen, olivat ne sitten oppareita tai ei.
huonetoveri kertoi myös, että jollain kipusivustolla esiintyy katkeria kannanottoja että miksi vain syöpäpotilaita lääkitään ja muut raskaita kipuja kärsivät eivät saa opiaatteja. miksi tosiaan? kimurantti juttu.

tutustuin eilen uuteen tyyppiin täällä, vai kerroinko siitä jo? ikäiseni mies jolla ei lapsia mutta miespuolinen puoliso jonka kanssa hän on ollut vuosikymmeniä avoliitossa. syöpänsä on raju ja hän oli laihtunut vain muutamassa kuukaudessa 28 kg.
hän yksinkertaisesti istahti mua vastapäätä pöydän ääreen ja sanoi moi. mukava ja mutkaton lähestymistapa.
kovin oli hänkin huolten oma ja hänkin itki kun pääsimme jutuissamme vähän pidemmälle. testamentti pitää tehdä, hän murehti, jota minäkin kannustin sillä muutoin hänen omaisuutensa menee sukulaisille, joiden kanssa hän ei ole juurikaan tekemisissä edes, eikä puolisolleen. sanoin että se pitää tehdä heti. vaikka vain ruutupaperille niin se jo kelpaa.

oma mieli ok ja aika tasainen. sopeutumisvaihe silti käynnissä vielä. arvelen, että kunhan "arki" koittaa ja saan käydä tutustumiskäynnillä siellä Parakissa eli tulevassa hoitopaikassani ja se kotisairaala-juttu saadaan toimimaan, niin vasta sitten voi tulla joitain oloja, tai sitten ei. mene ja tiedä. joka tapauksessa odotan jälleen mielenkiinnolla mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu.

kipuun myös tottuu. itselläni ainakin tämmöinen kokemus. liian ankaraan kipuun ei totu varmasti kukaan mutta otankin huomioon nyt vain esim tämänhetkisen oloni. kipua on, mutta näin voisin elää ihan ok. tämän aion sanoa lääkärillekin.

lanko lupasi kyytimieheksi JOS pääsen tänään kotiin. hän pääsee töistä tänään poikkeuksellisen aikaisin joten aikataulutkin sopisivat yhteen.

Ulpukalle toivotan edelleen sitkeyttä odotteluun. me kaikki täällä jännitämme puolestasi.
Tragic Idol, kiva kun sanot että seuraat ketjuani
ja Ginnille takas halihalit!

taidan livahtaa taas salatupakalle. ja vettä sataa kuin marraskuussa!

[Vilma1966]

Huomenta Sylvia! Aikaisin ne sinut siellä herättää. Mutta tietysti lääkkeiden annolla on se tietty rytmi. Muuten joskus ihmetellyt, että miksi sairaalassa pitää olla niin aikaisin aamiainen, kun ihmiset siellä ei kuitenkaan ole mihinkään menossa sieltä.

Hienoa, jos alkaa pikku hiljaa löytyä sellainen satsi kipulääkkeitä, että pärjäät. Totta on mitä sanot, ei se mene niin, että niitä voitais vaan määrätä loputtomasti lisää ajatuksella, että sitten ei tunnu mitään kipua. Monissa tilanteissa se tarkoittaisi sitten jo tajuttomuutta. Mutta kuten sanoit, kipuun tottuu. Sitten kun se on tasaista ja sellaisissa rajoissa, että se ei estä ajattelua niin siihen alkaa pikku hiljaa turtua. Kaikesta tulee jossain kohtaa normaalia, kun se jatkuu tarpeeksi pitkään.

Muistuta sitä uutta tuttavaasi, että testamentissa pitää olla aina 2 todistajaa. Muuten ei ole pätevä. Ja netistä löytyy malleja ihan ilmaiseksi.

Nyt menen kirjoittelmaan omaan ketjuuni ja heti kun kello tulee ysi niin tavoittelen Kelaa. Ihmettelen kun ei ole kuulunut mitään siitä saanko heiltä yhtään mitään takaisin olkapääleikkauksesta.
Mahdollisimman mukavaa päivää sinulle. Aurinkokin iltapäivällä paistaa, ehkä voit siitä nauttia omassa kodissa tänään vielä.

[Maukkis]

Moikka !
Kiva kuulla taas Sylviasta. Ihailen asennettasi suunnattomasti ! Minulla on paljon opittavaa sinulta.
Luin muuten vastikään kirjan jenkkien opioidikriisistä. Homma juontaa juurensa yhteen lääketehtaaseen ja sen vastuuttomaan politiikkaan ja lääkäreihin jotka suunnilleen määräsivät opipideja mihin tahansa kipuun. En ole koskaan kokenut kroonista kipua itse. Isävainaa oli jatkuvasti kipeä mikä selittää aika paljon hänen käytöstään. Voin vain kuvitella miltä jatkuva kipu tuntuu ja toivoa että joku cocktail keksitään sinulle millä se saadaan pysymään siedettävissä rajoissa. Haleja täältä toisesta maasta, kauniina kesäpäivänä.

[SylviaPlaa]

heippa ystävät armaat,
täällä päässä iloinen Syltty sillä pääsin kuin pääsinkin kotiin!
Maukkis, missä päin maailmaa olet? entä (asiasta aivan toiseen) miten sulla sujuu vähentäminen? mitä hommailet siellä ulkomailla? kiinnostaa kovasti eli kerrohan vähän itsestäsi? vain siis jos haluat.
Vilma, juuri noin se menee että jos vain lisätään ja lisätään jotain troppia niin haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. tarkoitus ei ole saada potilasta sentään ihan tajuttomuustilaan (tai riippuu, josta alhaalla enemmän juttua), paitsi ehkä saattohoidossa, mutta siihen on omat lääkkeet. en ole asiantuntija todellakaan mutta näin minäkin asiasta ajattelen.
ja toivon totisesti että saat Kelalta jotain takaisin! se olisi oikeus ja kohtuus.

tilanne siis seuraava: kipuja on muttei voi verratakaan viime viikkoon. voin hengittää vapaasti, jopa haukotella ja esim nyt kun istun tässä pöytäni ääressä en tunne kipua laisinkaan.
lääkitys: aamulla 30mg Oxycontiini, Lyrica 75mg, Oxynorm 10 mg JA piti olla myös Litalgin 500mg mutta - ja tämä on uskomaton juttu - Litalgin on loppu kaikista apteekeista kesäkuun loppupuolelle saakka. siis niin outo kuvio kuin olla ja voi eikä syöpiksellä tiedetty moisesta kummallisuudesta vaikka kyseinen troppi on apteekin mukaan ollut loppu jo viikkokausia.
soitin syöpikselle että mitäs nyt tehdään. monien mutkien kautta hoitaja sanoi että jätetään se veks listalta. eli asia selvä ja se ratkesi näin. jos tosta Litalginin lopettamisesta tulee jotain oireita, mitä en usko, niin sitten pitää katsoa asia erikseen.

vielä tuosta miten esim syöpis toimi kun se yksi huonetoverini on niin hurjan kivulias, ja siitä kun potilas laitetaan tajuttomuustilaan.
en tiedä mitä troppia hän saa mutta kertoi, että lääkäritapaamisessa oli sanottu että yksi vaihtoehto olisi sellainen että he laittavat hänet kipujen takia kokonaan tajuttomaan tilaan. kuinka pitkäksi ajaksi? ei tietoa. mutta siis näin raju on hänen tilanteensa. hän aloitti sädetyksen tänään jonka tarkoituksena on nimenomaan saada kivut kuriin. sitten tämä, myös hänet siirretään palliatiiviseen (kunhan ensin toivottavasti toipuu osastolla edes jotenkuten) mitä hän ehti arvellakin kohtalokseen mutta asia varmistui vasta aamupäivällä. eli rankkaa rankkaa, vai mitä.

kirjoittamiseni keskeytyi taas kun naapurin L piipahti luonani. oli ihanaa nähdä hänet.

puhelimeni laturi jäi osastolle, äh! veli pääsee hakemaan sen vasta huomenna illalla, eli nyt mun pitää säästellä akkua siihen asti.

lanko tosiaan haki sairaalasta ja hoidimme yhdessä apteekin ja kaupan. jaksoin hyvin. samoin haimme isännöitsijältä jonkinmoisen kaukosäätimen asuintaloni autotalliin sillä vuokrasimme täältä autopaikan siskoni autolle. lanko on ollut pulassa autopaikkojen kanssa ja meitin talon paikkavuokra on 30e/kk mitä hän pitää varsin edullisena. siskon auton kohtalosta ei vielä varmaa tietoa; ehkä hän myy sen tai jotain eli tämä on vain väliaikaisratkaisu.

ennen kuin pääsin osastolta sain puhelut sekä kotisairaanhoito-yksiköstä että kotihoito-palvelusta. kotisairaanhoito tulee käymään keskiviikkona ja laittavat dreeniin uudet teipitykset ja mitä siinä nyt sitten tapahtuukaan; juttelemme varmasti siitä palliatiivisesta. kotihoito hoitaa kuulemma jatkossa tuon ärsyttävän dreenin huollon mutta koska kotihuollon tulon ajankohta on vielä epäselvää niin sovimme näin.

no joo, on mulla taas kiinnostavat jaarittelut tuntuu että pelkkää sairauskertomusta.
mieli on kuitenkin hyvä ja on iki-IHANAA olla kotona.

ny pitää lopettaa... oikein hyvää viikonloppua kaikille! muistetaan tavoitteet ja pysytään niissä

[Ginger2]

Hei kiva juttu Sylvia että kotiuduit. Sitä toivoinkin kun aamulla luin viestisi, mutta en uskaltanut kirjoittaa siitä. Olen huomannut että mun ei kannata etukäteen mitään kertoilla, vasta sitten kun joku asia on toteutunut. Ja hyvä tämä; saat nukkua, levätä, herätä omaan tahtiisi. Ja saat hitusen yksityisyyttäkin. Näet meren? ja kaikkea sitä kivaa mikä on lähelläsi. Ja toivottavasti helpotusta kipuihisi myös.

Hyvää toukokuun viimeistä päivää. Huomenna alkaa kesä. Koululaiset riemuitsevat ja on lakkaisia. Toivon aurinkoa ja lämpöä - ja halihalit Sylvia!

[Ulpukka]

no joo, on mulla taas kiinnostavat jaarittelut tuntuu että pelkkää sairauskertomusta.
mieli on kuitenkin hyvä ja on iki-IHANAA olla kotona.

Voi vitsi, kun on ihania uutisia. Aivan huippua, että olet kotona. Nauti sata. Eikä tosiaan ole jaarittelua, elämme täysillä mukana. Ihana sinä. Sydänhymiö

[Korkinkadottaja]

Tämäkin juoppo oli näköjään vielä onlinessa, joten viskaan vaan ohimennen Syltylle taas yhden moikan.