Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 20.6.2019 11:29:32

tänään oli parempi aamu, ei kipua eikä huonovointisuutta. aamuista kun pääsee päivät ovat helppoja ja vasta illemmalla alkaa jälleen olla semmoinen hutera olo.

muistan muuten ajan kun täälläkin suunnittelin jalkalihaskuntoilua siten, että jos pääsin viisi kertaa ponnistamaan jaloillani ylös ja alas, huom ilman tukea, niin tarkoitukseni oli treenata siten että kykenisin samaan liikkeeseen kymmenen kertaa, mutta eihän siitä tullut mitään koska lintsasin. no, nyt en enää kykene tekemään tuota liikettä yhtäkään kertaa. ilman tukea siis. kaduttaako mennyt lintsailu, vastaus on kyllä! nykyisin jos pääsisin edes viiteen olisin valtavan tyytyväinen. näin tämä kunto kaikin puolin rapistuu. ja tässä vain yksi esimerkki. eilisessä kaavakkeessa kysyttiin kuinka pitkän matkan voitte kävellä yhteen menoon niin rehellinen vastaus on 400-500 m. siis minä, joka teki aikoinaan päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä, kymmenen kilometrin kävelylenkkejä koiran kanssa. olin niin tarkka siitä että se sai liikuntaa tarpeeksi ja omasta hyvinvoinnistani toki myös.

olisin voinut tehdä sairausaikanani niin monta asiaa erillä tavalla. totean taas, että vielä alle vuosi sitten tein lämpiminä syyskuun iltoina suht pitkiä lenkkejä (eroahdistuksissani). kävelin ja kävelin ja ahistus helpottui joka askeleella. muistan tunteen, että olisin voinut kävellä vaikka maan ääriin. kunto oli vielä ihmeen hyvä. tammikuussa alkoi alamäki. ja siitähän lähti monen kuukauden vaikea jakso. takapakkeja hoidoissa ilmeni jatkuvalla syötöllä mutta sekaan mahtui myös hyviä päiviä joilloin olisin voinut edes yrittää tehdä kuntoni hyväksi jotakin.
no joo, nämä on näitä olisi pitänyt-juttuja. jokaisellahan niitä on. kuten myös pitäisi-juttuja.

raha-asioita. ilahduin kun tilille oli tullut Kelalta 60 euron takautuva hyvitys touko- ja kesäkuusta korotetun vuokrani takia. eli asumistukeni oli sittenkin noussut vuokran korotuksen myötä 30e/kk. kannatti siis tehdä silloin joskus keväällä asumistuen tarkistuspyyntö. onhan se vuodessa taas 360 euron lisä. hakemus oli sisällä viikkokausia. tuo Kela ei petä koskaan, ihmeen hyvä tuuri mulla on ollut sen suhteen kun vertaa muiden kokemuksiin. toisaalta mun kuviot ovat niin selvät, toiset kun joutuvat pätkätöineen tappelemaan puljun kanssa mistä tahansa heille kuuluvasta etuudesta. koneisto kohtelee ihmisiä jatkuvasti miten sattuu, joskus jopa ristiriitaisesti, kuten lehdistä saa lukea, samoin syöpissivustoilta. esim ne sairaat jotka kykenevät ja haluavatkin oman elämänlaatunsa takia käydä vielä vaikkapa osapäivätöissä, niin jo tämä on kuulemani mukaan liian vaativa pähkinä purtavaksi Kelalle.
etuuksista ei Kela paljoa mainosta, kaikesta pitäisi älytä itse ottaa selvää. se mikä ihmisiltä jää heille lain mukaan kuuluvasta etuudesta huolimatta hakematta on valtava summa. just juttelin syöpissivustolla nuorehkon miehen kanssa joka ei ollut kuulutkaan mistään maksukatosta hoitojen osalta. asiahan olisi mennyt minultakin ohi jos siinä HUS-laskun mukana ei olisi ollut tiedotetta maksukatosta. tämä ei ole oikeastaan Kelan kuvio, vaan Helsingin kaupungin jonkun sote-osaston, käsittääkseni.

Ulpukka on ollut mielessäni paljon. hänen tämänhetkisen tilanteensa myötä myös se asia, että miksi vaikeudet kasaantuvat toisinaan meillä kaikilla. entä se, että miksi joku saa elämässään niin käsittämättömiä vastoinkäymisiä kun joku toinen taas pääsee helpommalla. eli näitä tällaisia elämän perushämmentäviä juttuja oon pyöritellyt päässäni.
kaikki on suhteellista, tavataan sanoa tällaistenkin asioiden äärellä, mutta ei se ole.
sanotaan myös, että esim vammaiset ovat meille terveille näkymättöminä mutten itse koe niin. reagoin herkästi vaikeavammaisiin jotka ohitan kadulla, kerjäläisten kohtalosta puhumattakaan. he jäävät mieleeni pitkäksikin ajaksi.

joskun talvella Areenalla pyöri dokkari Vuosaaren Prinsessa.
viisitoista minuuttinen leffa kertoi parikymppisestä naisesta joka rakasti kauniita vaatteita, meikkejä ja kaikkea koristeellista; hänellä oli myös selvästi botoxia huulissaan ja ehdin jo miettiä että mikä pirun juttu tää on, kunnes kamera alkoi liikkua käsivarakuvaamalla pikkuhiljaa paljastan että tyttö oli ja eli eri laitteiden ympäröimänä. hän oli siis täysin piuhojen varassa. hän pystyi puhumaan, muttei eväänsäkään liikauttamaan ja eli tietysti täysin ulkopuolisen avun varassa. miksi tällainen kohtalo? kerjäläisenkin kohtalo on järkeistettävissä; sodat ja sorto, rotuvihat ja muut paskat, eli kerjäläisen kohtalo on muotoutunut toisten ihmisten ahneudesta ja vihasta, mutta entä tämä tyttö? joku toinen voisi ajatella että tytön tai kenen tahansa vaikeavammaisen "kohtalo" on geeni tai solu yms yms lääketieteellinen seikka mikä selittää sairauden mutten osaa itse ajatella näin järkiperäisesti. olen "kohtalo-ihmisiä". miksi juuri Vuosaaren Prinsessalle kävi miten kävi?
entä oma hyväosaisuus? sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen, mikä tässä kohdassa pitää erittäin paikkansa.
mutta vielä tuosta että miksi vastoinkäymisillä on taipumusta kasaantua?
ei kahta ilman kolmatta onkin aivan tavanomainen toteamus, erityisesti vaikeuksien saralla. tällöin yritän mahduttaa päähäni toteamusta tyyliin että tätä tää on nyt vaan on, ja ahdistuneena hekottelen että mielenkiinnolla tässä odotellaan mikä paskakeissi seuraavaksi tuo lunta tupaan.
mutta sitten: myös sen tuntee nahoissaan taikka vaistoissaan kun vastoinkäymisillä kuormattu kelkka tekee suunanmuutoksen ja lopulta jopa tietää että käsillä on vihdoinkin paremman jakson alku huolimatta siitä, ettei ihan vielä ole tapahtunut konkreettisesti mitään erityistä hyvää.

asiasta viidenteen.
luukusta kolahti postia liittyen siihen taksikortti-asiaan. kun luin sen äsken pikaisesti läpi niin sanoisin ettei mitään mahdollisuuksia. en tosiaan voi itsekään mieltää itseäni vaikeavammaiseksi, kuten kortin hakijalta vaaditaan. tuo Vuosaaren Prinsessa on vaikeavammainen, jolle kuuluu ilmaiset taksimatkat leffaan, en minä. enkä muuten tiedä miksi koko liuskakasa lähetettiin minulle koska olen kertaalleen jo saanut samat hakemuskaavakkeet, tosin ilman tuota erikseen olevaa määrittelyä vaikeavammaisuudesta.
paan nyt kumminkin hakemuksen matkaan, sainhan se eilen vihdoinkin valmiiksi, vain postimerkit pitää vielä hankkia.

iloista ja leppoisaa juhannuksen odottelua! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 21.6.2019 12:15:47

huomasin että aika hemmetin pitkiä nämä mut luritukset ovat. se menee niin, että kun aloitan kirjoittamisen niin näppäimistö vie. aika usein sitenkin, ettei ajatus ole mukana kuin pintapuolisesti. mitä tein ennen aamuisin, ennen Plinkkiin liittymistä? tuntuu muuten kaukaiselta ajalta. silloin työkirjoitin tappelunmaku suussa. teksti ei edennyt mutten osannut pitää taukojakaan, lomista nyt puhumattakaan.
oli niin tai näin, nykyisin osaan ajatella että tämä joka-aamuinen plinkkailu korvaa sen ainakin jossain määrin tyhjiön minkä työkirjoittaminen jätti.
enkä tuolloin olisi voinut kuvitellakaan että ryhdyn kirjoittamaan säännöllisesti "johonkin nettiin".
se on kuitenkin varmaa, että tästä on ollut enemmän hyötyä itselleni kuin osasin etukäteen edes arvailla. sanoisin, että itsetuntemus on parantunut. alkoholikierre on loppunut. olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, lista on pitkä.
tulin tänne tuulihattuna. myönsin kyllä että ongelmaa oli mutten tajunnut kuinka iso tekijä juominen oli elämässäni. pidin oikeasti viikon raittiutta valtavana saavutuksena. mutta sitten nälkä kasvoi syödessä. halusin keräillä nollapäiviä aina vain lisää ja lisää. ihan hyvin voi sanoa näinkin, että jäin koukkuun nollapäivien keräilyyn, se oli jotenkin valtavan tyydyttävää. se onnistumisen kokemus minkä siitä sai.
pidin Jeppe-päivistäkin jonkin aikaa. kuten olen kertonut luin ahmien toisten kirjoituksia täältä ja aloitin uudelleen lueskelemaan alkoholia sen lieveilmiöineen käsittelevää tietokirjallisuutta. tein muistiinpanoja sekä tänne että paperille. muistaakseni ostin oikein erillisen vihon mihin tein innokkaasti merkintöjä vaikkapa tilanteista jotka aiheuttivan mulle juomishimoja. kun retkahdin itselleni sovituista tavoitteista, mulle ei sopinut alkuunkaan jäädä rypemään morkkikseen vaan aloin heti kaivata uuden nollapäivä-jakson alkamista. joskus sovitin raitistelua uuden harrastuksen muotoon. muistan sen hetken vieläkin kun funtsin kävelyllä innostuneena että nythän mulla on tämä uusi harrastuskin, raitistelu. tai loma oluen kittaamisesta; että lomaillaan nyt tovi, sitten voin taas juoda jos/kun huvittaa mutta uusilla tavoitteilla.
taidan siis sittenkin olla positiivisuuden "kautta" elelevä tyyppi kun taas varsinkin nuoruudessani olin pesunkestävä pessimisti tyyliin mikään ei minulta onnistu joten annetaan mennä vaan.
ei se raitistelu/vähentäminen sormia napsauttamalla lähde liikkeelle, kuten me kaikki olemme saaneet kokea. monen monta kärvistelyn hetkeä jouduin kokemaan - ja niitä retkahduksia.
eikä kerrasta poikki sovi mulle ollenkaan. muutos vaati sitä kuuluisaa sopeutumisaikaa, ne pienet askeleet oli ja on mun juttu.
jos olisin päättänyt lopettaa kokonaan kerrasta, olisin saattanut jäädä vangiksi ajatukseen että enkö mä sitten ikinä enää voi juoda. kaipa sekin olisi mennyt ohi ajan kanssa, uskoisin, kuten monilla monilla on käynytkin, mutta itselleni (puhun tosiaankin vain itsestäni) tuo ajatus kokonaan kerralla lopettamisesta olisi ollut lisätaakka. keskityin vähentämiseen, eikä sitä olisi sopinut häiritä.
toiseksi kuormakseni olisi jäänyt miete, mahdollisesti loppuelämäkseni, että olen ja olen ollut syvemmällä a-ongelmani kanssa kuin olenkaan. niin siinä olisi käynyt.

no voi, just kun olin pääsemässä vauhtiin ajatus katkesi kun sain tässä välillä kolmekin pitkähköä puhelua.
lanko ja pari ystävää toivottivat hyvää juhannusta ja jokaisen kanssa aloimme rupattelemaan niitä näitä.
lanko-ressukka oli lähtenyt jo aamutuimaan ajomatkalle siskon haudalle viemään juhannuskukat. olemme taas oikein hyvissä väleissä langon kanssa eli mitään ikävää tai väärinkäsityksiä ei ole sattunut kommunikoinnissamme pitkään aikaan.

nyt aattopäivän muihin puuhiin.
valtavasti iloa juhannuksenviettoon kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Urtsi » 21.6.2019 21:11:33

MOi Syltty,
hyvä monin tavoin, kun kirjoitat tänne!
Kirjoituksesi nytkin avasi mulla ajattelua ja kannusti.
Ja hyvää juhannusta!
t. Urtsi
Urtsi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 99
Liittynyt: 19.7.2018 11:41:51
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 22.6.2019 11:02:25

olipas kiva kuulla, Urtsi.
just tuota mä tuossa tarkoitin että liki aina löytyy joltain sellaista itselleenkin sopivaa mietettä mitä voi sitten ajankin kanssa työstää jos se toisen tapa esim vähentämisessä voisi sopia itselleenkin.
jos sanotaan, että me kaikki täällä olemme juoppoja, niin jokaiselle sopii kuitenkin vähentämisen eri tavat sekä polut parantaa ikiomaa tilannettaan. tämän takia olen aina vähän karsastanut neuvoja että tee niin tai näin, koska neuvojan neuvot sopivat vain hänelle, ei ollenkaan välttämättä toiselle. niin yksilöllisiä me ollaan.
Lopettajilla taas on selvä päämäärä, päästä kokonaan irti alkoholista, mikä onkin todella monelle se ainoa oikea tie.
vallalla on ollut pitkään käsitys, että jos kokee alkoholin missään määrin ongelmaksi, suunta on aina alaspäin, mikä taasen ei pidä paikkaansa kaikilla. Vähentäjät-palstakin perustettiin - kuulemani mukaan - vasta jälkikäteen juuri tuon pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan aiheuttaen käsittääkseni jopa jonkinlaista närää ja jopa pilkkaa.
katsottiin ettei ole muuta mahdollisuutta kuin juoda tai ei juoda pisaraakaan. mikä menetys se olisi ollut jos A-klinikka ei olisi suonut meille vähentäjille tätä kädenojennusta. kuinka moni olisi jäänyt asiansa kanssa yksin, tilastoja tästä ei varmastikaan/tietystikään ole.
ajat ovat muuttuneet ja alkoholia käytetään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. tämä tarkoittaa luonnollisestikin samalla sitä, että alkoholin käyttäjien kirjo on laajempi ja monimuotoisempi. kun 70-luvulla oli häpeällistä (varsinkin naisille) asioida Alkossa niin nykyisin kuplajuomaa tarjoillaan joka nurkalla. hyvä vai ei, siihen en ota kantaa. oli niin tai näin, niin ei ole olemassa enää pelkästään alkoholiongelmaisia ja ei-alkoholiongelmaisia siten kuin "ennen vanhaan" vaan kuten todettu alkon käyttäjien sekaan mahtuu sakkia jos toistakin joilla on eri tarpeet sekä tavoitteet jos/kun huomaa olevan juomisensa kanssa avun/tuen tarpeessa.

tämä a-ongelmainen posotti unilla koko juhannusaaton. piti muka ottaa pienet nokoset siinä viiden kieppeillä iltapäivällä mutta heräsin vasta iltakymmeneltä. hätäännyin, koska olimme alustavasti sopineet seinänaapurin kanssa jonkin sortin illanvietosta ja ihmettelinkin kun häneltä ei ollut tullut viestiä, mutta hän taas oli käsittänyt että vietämme juhannusta vasta tänään lauantaina, joten en sitten tehnytkään ohareita. en tiedä tästäkään illasta mahtaako huvittaa mutta sen näkee sitten.
juhlajuoma Pommacin lisäksi olen varannut itselleni alkoholipitoista peräti kolmen siiderin verran ja jääkaapissa on puoliksi juotu valkoviinipullo.
ei ollut mitään vaikeuksia saada myöhemmin unenpäästä taas kiinni. ylipitkien päikkäreiden lisäksi nukuin kellon ympäri, lähes kympistä kymppiin.
hikoilin pitkästä pitkästä aikaa. muistelen että unissani jouduin oikein pyyhkimään kasvoiltani hikeä; eli tyynyliinat nyt ainakin menee vaihtoon. hikoilu johtuu paitsi sairaudesta niin vahvoista lääkkeistäni. onneksi se ei ole ollut viime aikoina säännöllistä. aamuisin kun nihkeys on sitä luokkaa että haluaisi heti painua suihkun alle mutta sepäs ei olekaan enää niin yksinkertaista dreenin takia.
joka hiton mutkassa pitää huomioida toi dreeni. peseytymisessä, pukeutumisessa ja siitä ettei vempain jää korkeistaan kiinni johonkin puseron helmaan ja kiskaise itseään ulos kropasta. veemäinen kapine.

huomenna onkin taas hoitaja-päivä, samoin alustavan suunnitelman mukaan kamuni P tulee kylään. jälkimmäistä epäilen jos P on eilen juonut joten se jatkuu vielä ainakin tänään. tiistaina menen ystäväkollegan luokse, ja kohtapuolin Turussa asuva ystävänikin tulee taas yökylään. aikas vilkasta taas mun mittapuun mukaan. ystäväkollegalle en osta tuliaisviiniä, mainitsi nimittäin että viiniä sillä riittää, vaan vien hänelle jonkun oikein kauniin ja kesäisen kukkakimpun.

vaikuttaa siltä että on aika tuulinen juhannuspäivä vaikka onkin lämmintä. se tietää sitä ettei terasseilla viihdytä. joskus mietin noita pienyrittäjä-ravintoloitsijoita kun sää vaikuttaa todella paljon asiakaskäynteihin. nuo terassit tossa meitin aukiolla on tehty kyllä varsin houkutteleviksi. valkoiset päivävarjot sopivat maisemakuvaan täydellisesti. liki suoraan terdeltä voisi venelaiturilta pulahtaa mereen, kuten monet tekevätkin. naapurustosta moni käy siellä pukeutuneena pelkkiin uikkareihin ja kylpytakkeihin pyyhe hartioilla.

eipä muuta kuin leppoisaa juhannuksen viettoa kaikille :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 22.6.2019 15:30:37

Voi rakas ihana Sylvia, miten minua onkaan onnella heitetty, kun olen löytänyt Plinkin ja sinun ketjun. Juuri nyt ja tässä tilanteessa olet korvaamaton. Olet ihan ihan huippu. Voi kun voisin rutistaa sinua ihan oikeasti. Mutta kun ei voi, niin virtuaali sellaiset, olet kyllä mun idoli, ja elämäni hetkissä päivittäin mukana :D
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 313
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Helena100 » 23.6.2019 10:57:35

SylviaPlaa kirjoitti: mikä menetys se olisi ollut jos A-klinikka ei olisi suonut meille vähentäjille tätä kädenojennusta. kuinka moni olisi jäänyt asiansa kanssa yksin,


Niin samaa mieltä Sylvian kanssa. En halua edes ajatella missä kunnossa elämäni olisi, jos en olisi tänne palstalle löytänyt ja tutustunut teihin ihaniin ihmisiin. Saanut tukea, kannustusta ja myötätuntoa. Joskus jopa vähän persukselle potkimista. Tärkeintä alussa oli se, kun oma juominen oli valtava häpeä itselle, että huomasi muidenkin kamppailevan saman asian kanssa. En ollutkaan ainoa keski-ikäinen työssäkäyvä juopotteleva perheenäiti.
Helena100
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 1.3.2018 14:06:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.6.2019 13:16:37

voi vitsit Ulpukka, sinä se osaat asettaa sanasi suoraan sydämeen. luin tekstisi pariinkin kertaa ja mietin, että printtaan ja leikkaan nuo sanasi magneetin alle jääkaapin oveen. kun riittämättömyyden tunteen kanssa on välillä tekemisissä niin ei muuta kuin kertaamaan tekstisi; on minustakin siis hyötyä ja iloa joillekin. tätä nykyään kun olen avun tarpeessa ja saajana eikä minusta ole auttamaan toisia ihmisiä varsinkin jos konkreettisista asioista puhutaan. eilenkin joku huhuili pihalla tarvitsevansa apua fillareiden nostelemiseen jotta saisi lapsensa pikkupyörän isompien takaa, mutta eihän minusta siihenkään ollut. tuntui siltä, että naapurit(kin) joutuvat auttamaan aina minua enkä minä voi tehdä edes pienimpiäkään vastapalveluksia heille. välillä se nolottaa, vaikkei todellista syytä siihen olisikaan.
kiitos siis sanoistasi Ulpukka! ja muista että minäkin olen saanut sinusta ja teksteistäsi ja henkilökohtaisista sanoistasi ties montako kertaa lohdun ja just sitä iloa kuten tälläkin kerralla.

nukuin pommiin ja heräsin vasta kahdeltatoista kun hoitaja soitteli ovipuhelinta.
harmillista kun se dreenin aukko on edelleen pikkuisen tulehtunut. voi ei, ei ole totta, nyt huomasin, tätä kirjoittaessani, että hoitajan laittamat sidokset falskaa! aukosta tuleva märkä ällö neste tuli paitanikin läpi. helvetin helvetti! väsäsin siihen itse uuden sidoksen ja teippasin sen jotenkuten.
okei, nyt pirautin Kotihoitoon niin sieltä luvattiin että joku tulee korjaamaan tilanteen. miten joku dreenin hoito voi olla näin vaikeaa! en moiti hoitajia, tai ehkä vähän moitinkin eritoten heidän tottumattomuuteen asian kanssa. tarkoitan että miksei heitä perehdytetä tehtävään tarkemmin? pari heistä on jo myöntänytkin ettei ole aikaisemmin ollut tekemisissä juuri tällaisen dreenin kanssa.
lisäksi mun ne jakelupisteestä saamani sidostarvarat ovat osoittautuneet täysin riittämättömiksi, siellä kun sanottiin että saamillani kamoilla pitäisi pärjätä kolme kuukautta. eihän niitä pussejakaan ollut paketissa kuin kaksi jos oikein muistan. enhän mä tottumattomana osanut sitä itse arvoida paljonko mitäkin rompetta tarvitsen.

no mutta... ny odottelen hoitajaa ja asia korjaantuu kyllä. itse toheloin edelleenkin kolmihaara-lukituken kanssa, se kuvio on vaikea selittää näin kirjoittamalla miksi sekin on aina vain epäselvä.
pitäisikö tässä tilata aika joltain yksityiseltä "dreenilekurilta" :lol: tai lekurit nyt ei ainakaan hallitse asiaa vaan pikemminkin sairaalassa työskentelevä sairaanhoitajat.

nyt se hoitaja tuli, palataan taas.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.6.2019 15:29:20

okei, jatkoa edelliseen. hoitaja kävi (sama joka kävi siis puolelta päivin tekemässä sen sidoksen) mutta totesi että hänen pitää varmuuden vuoksi soittaa Kotisairaalaan josta taas sanottiin että homma kuulostaa nyt niin monimutkaiselta että puhelimessa ollut henkilö päätti itse tulla paikan päälle. toivon, että hän olisi se huippupätevän oloinen tyyppi joka kävi täällä ensikäynnillä silloin kun koko kotihoito käynnistettiin. tutun tuntuinen ääni hänellä ainakin oli kun täällä oleva hoitaja pani puhelimensa kaiuttimen päälle.
se tässä ilahduttaa kun taas kävi ilmi että systeemin pettäessä siihen(kin) tartutaan ripeästi kunhan itse vaan tajuaa pyytää sitä apua.
harkitsin nimittäin jo sellaistakin että enköhän pärjää ton itse tekemäni teippauksen kanssa seuraavaan kertaa kun hoitaja tulee, eli keskiviikkoon saakka. se olisi ollut typerää.

juhannus tuli ja meni. en sitten saanut seuraa eilenkään sillä seinänaapuristakaan ei kuulunut mitään ja tuulisen päivän takia pihalle grillin ääreen ei ilmestynyt ollenkaan porukkaa. täällä päin oli suorastaan kylmä ilta, eli se olisi mennyt takkipukeutumiseen.
olin koko alkuillan koneen ääressä kirjoitellen ystävilleni kuulumisia. mulla kun on parin kamun kanssa perinteistä kirjeenvaihtoa, tosin meilitse tietty.
join aika paljon! melkein puoli pullollista viiniä ja vieläpä kaksi pientä siideriä. lipittelin niin hitaasti juomiani ettei noussut edes päähän eikä aamulla tuntunut pientäkään krapulaa. katselin jakson Hercule Poirotia, luin kirjaa ja nukahdin ennen yhtätoista.
tänään on taas kovin lämmintä eikä tuule.

mulla oli jotain alkoholi-aiheista mielessä mistä piti kirjoitella mutta toi dreeni-häslinki sekoitti pääparkani.
eilinen tissuttelu ei tuntunut oikein miltää suuntaan taikka toiseen. sanoisin että yhdentekevää hommaa. tai joo, tupakkaa teki mieli enemmän ja tiuhempaan tahtiin kuin ilman alkoholia. nämä kaksi pahetta kun kulkevat mulla käsikädessä.
olenkohan muuten koskaan ollut humalassa tupakoimatta, en taida olla! kamalan nuorena aloin polttaa. ensin olin vain bilepolttaja, sitten jo päivittäispolttaja, mutta sitten taas silloin tällöin-tupakoitsija. nykyisin olen aamutupakoitsija. erikoista vaihtelua siis. kuten ollaan juteltu niin monilla tupakoiminen on joko tai.

no taas Kotisairaalasta soitettiin. kysyi että tunnenko pärjääväni huomiseen josko tulisivatkin vasta huomenna jolloin pitempi käyntiaika on soviteltavissa ja jolloin perehdymme (toivottavasti) perusteellisesti dreeni-juttuihin ja samalla ottaisivat verikokeet. sanoin pärjääväni. tuo itse tehty teippaus ei falskaa, ainakaan vielä. kieltämättä sairaanhoitajat hallitsevat asiat paremmin kuin lähihoitajat, sen olen huomannut, mutta onhan heillä paljon pitempi koulutuskin. olen käsittänyt, että Kotihoidossa on töissä sekä lähihoitajia että sairaanhoitajia mutta Kotisairaalassa pelkästään sairaanhoitajia. tai sehän lukee jo heidän paidassaan kiinni olevasta läpyskästä.
joillakin on päällään paita jonka selässä lukee Kotisairaala/Kotihoito.

P soitti äsken ja humalassahan hää oli. eilen hän taaaaaas vaihteeksi päätti itsensä kanssa että eilinen olisi viimeinen juopottelupäivä ja muutaman päivän juhannusputki olisi sitten siinä mutta eihän se näköjään onnistunut. myös rahat oli taas finito. kertoi laskevansa senttejä jotta he saisivat juopottelukamunsa kanssa vielä muutaman oluen kaupasta. en tarjonnut lainaa eikä hän sitä odottanutkaan. toiseksi meillä on eri pankki joten lainaraha ei näkyisikään heti hänen tilillään. tuo ns huikentelevaisuus rahan suhteen ei johdu pelkästään alkoholismista vaan se helkkarin bipolaari-sairaus vaikuttaa raha-asioihinkin, varsinkin raha-asioihin.
hänen rahankäyttönsä on täysin hukassa, on kertomansa mukaan aina ollut. hänen työkyvyttömyyseläkehän kierrätetään sosiaalitoimen kautta, joka säännöstelee eläkesumman pieniin eriin siten, että P saa "viikkorahaa" kaksi kertaa viikossa koska jos hän saisi eläkkeensä suoraan omalle tililleen rahat palaisi loppuun parissa päivässä. ja silti hän on lähes aina PA. palvelu muuten maksaa aika paljon, sillä pankki ottaa oman osuutensa näistä sos.toimen siirroista peräti parisen kymppiä kuussa, mikä on minusta törkeä summa.
typerää edes mainita mutta eihän bipolaarinen mielialahäiriö vaikuta millään lailla ihmisen älykkyyteen. P on valtavan skarppi, monin tavoin tavattoman lahjakas ja tämän lisäksi hänellä on ihana luonne. enkä ole koskaan tavannut yhtä avointa ihmistä, miksei myös rehellistä. jopa niin rehellistä että hänelle syntyy silloin tällöin pakottava tarve soittaa että kuulehan, viime puhelussa lipsautin pienen valheen. minusta tuo on suloista ja hyvin harva meistä toimii samalla tavalla.

tänään tuntuu taas olevan puhelin soi koko ajan-päivä.
seinänaapuri kysäisi olisiko intoa lähteä terassille. en viitsi lähteä koska varon tuota itsekyhättyä dreenisidostani eikä eilisen jälkeen siiderikään maistu.

mulla ilmeisesti loppui patterit hiirestäni, enkä saa sitä edes auki. ärsyttävää. koneeni oma hiirilevy on tavattoman "raskas" eikä se tottele hipaisua vaan laattaa pitää painaa tosissaan ennen kuin mitään tapahtuu.

hyvää sunnuntaipäivää kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 24.6.2019 07:40:04

Niin miltäpä ne meidänkin elämät näyttäs nyt ilman plinkkiä?! kuten totesit niin kirjavaa tämä alko-ongelmaisten porukka. Se syy siihen miksi ollaan täällä on kaikilla kuitenkin just sama. Vaikka kaikilla ei ole mennyt työpaikka, parisuhde ja terveys niin sama viinapiru se kaihertaa.
Mä oon sitä parin vuoden takaista loppiaista usein miettinyt, että jos en olis tietäni tänne löytänyt niin olisiko se tursottelu vaan jatkunut ja siitä tietysti sitten pahentunut ja kohta olisinkin niitä aamuryyppyjä ottanut jne. Töissä olen yhdestä henkilökunnan jäsenestä kuullut, että on se käsidesinkin maistunut töissä. Olisinko minä sitten ollut pian samassa jamassa? vaikka välillä tuntuu, että minäkin olen kevyt sarjalainen täällä juopottelujeni kanssa niin mulle tämä on ollut iso ongelma.
Eli *kopkop* taas sinne ruudun taakse plinkin vartijoille, että kiitos jälleen kerran tästä kanavasta!

itse vaan tajuaa pyytää sitä apua.
harkitsin nimittäin jo sellaistakin että enköhän pärjää ton itse tekemäni teippauksen kanssa seuraavaan kertaa kun hoitaja tulee, eli keskiviikkoon saakka. se olisi ollut typerää.
no niin olis ollut 8) sulla on nyt tuo kotisairaala niin ne tulee apuun kun tarvitset. Toki turhauttavaa varmasti kun homma ei aina ekalla kerralla hoidu, mutta pikkuhiljaa itsekin kasvat spesialistiksi sen dreenin kanssa :D
Toivotaan nyt kovasti, että sieltä tulee tänään hoitaja joka osaa homman!

Mulla ei jostain syystä nyt ajatus kulje ollenkaan. Tökkii jotenkin vaikka olen kyllä nukkunut hyvin. Eli parempi vaan toivottaa täällä sun ketjussa kaikille hyvää uutta viikkoa tsemppeineen <3 itse ampasen tästä pyöräilemään jonnekin puita halailemaan.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1505
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 24.6.2019 07:55:11

Huomenta Sylvia, toivottavasti olet saanut hyvät yöunet eikä dreeni ole oikutellut. Kesäkuun viimeistä viikkoa vietetään, aika kyllä hujahtaa vaikka olisi vastoinkäymisiäkin.

Miten sun kipulääkitys on toiminut, mun pää on vähän laho nyt aamulla, mutta oletko saanut kivut kuriin pienemmällä annostuksella, toivottavasti.

Luen muutes parhaillaan yhtä suomalaista syöpäkirjaa. Se on aika raskasta lukea, en pysty kovin paljoa kerralla sitä lukemaan. Mutta siinä kuvataan todella perusteellisesti noita sytohoitoja, joten voin vain kuvitella mitä olet läpikäynyt. Tietenkin voisin tässä elämäntilanteessa lukea jotain keveämpääkin lukemista, mutta toi jotenkin asettuu tähän hetkeen niin hyvin. Kaikki kerralla. Ja sit taas jotain muuta.

Voimallista viikkoa!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 246
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 24.6.2019 12:56:29

jälleen kerran dreeni-ongelmia. hoitaja kävi, oli täällä peräti kaksi tuntia johtuen ensiksikin siitä että suoneni ei taaskaan suostunut yhteistyöhön ja yrittikö hoitaja kymmenettä kertaa kunnes teimme yhteisen päätöksen että jos verta ei vieläkään saada putkiloihin niin se olisi sitten siinä ja menisin myöhemmin kotilabraan, mutta sitten irtosi. ja kunnolla muuten irtosikin, molempien käsivarret tahriutuivat vereen, olimme kuin teurastajan hommista saapuneet. no, tämä on ikivanha ongelma. mutta entä toi dreeni!
jälleen mahdotonta selittää ymmärrettävästi mikä siinä nyt mättää. hoitaja joutui joka tapauksessa soittamaan syöpikselle saadakseen ohjeita, neuvoja ja taustatietoja. syy miksi se on alkanut falskaamaan nyt dreeniaukostakin johtuu siitä että ompeleet ovat pettäneet. seikka, mitä itse en ole huomioinut ollenkaan eikä aikaisemmat täällä käynneet hoitajatkaan. tämä tarkoittaa sitä että todennäköisesti joudun lähtemään päivystykseen, eli "sairaalaolosuhteisiin" jossa asiaa tutkittaisiin enemmän ja mahdolliset ompeleet uusitaan. hän ilmoittaa mulle myöhemmin mihin päivystykseen ja koska.
Vilmatson, ei minusta saa dreeninhoidon speliastia kirveelläkään! :lol: varsinkaan kun hoitajatkin ovat ongelman suhteen pihalla kuin lumiukot. ketuttaa tosi paljon.

voi taivas, nyt joku soitti Kotisairaalasta että neuvoteltuaan lääkärin kanssa he olivat päätyneet sellaiseen väliaikaspäätökseen että seurataan tilannetta eikä toistaikseksi tehdä mitään. en nyt oikein ymmärrä tätäkään. kaiken kukkuraksi hän mainitsi lääkärin sanoneen että mahdollisesti koko dreeni on tarpeeton :shock: ja se voitaisiin jopa poistaa. siis täh? painotin, että ennen dreenin laittoa oksentelin sappinestettä, että eikö koko dreenin idea ole se että toisin kuin terveillä sappineste ei poistu elimistöstäni luonnollisesti ja siksi dreeni, mihin en saanut vastausta.
ensimmäistä kertaa heräsi vähän epäluottamusta Kotisairaalaa kohtaan. miten lääkäri voi epäillä dreenin tarpeellisuutta ilman perusteellisempaa tutkimusta tai edes tapaamatta potilasta? lisäksi äskeinen puhelintyyppi mainitsi lääkärin sanoneen, että koko dreenihän asennettiin siksi että vielä tällöin oli suunnitelmissa jatkaa sytoja. mitä tekemistä sillä on dreenin kanssa?
äh, mulle tuli olo että ongelmistani halutaan päästä vain eroon tai lakaista ne maton alle huomioimatta lopputulosta.

Ginger, kyllä mun kipulääkitys pelittää toistaiseksi. juuri eilen kylläkin kipuaalto yllätti pitkästä aikaa ja toimin lääkärin ohjeiden mukaan.
jouduin turvautumaan niin kutsuttuun läpilyöntikipulääkitykseen. tarkoittaa sitä, että jos kipu voimistuu yllättäen pitää ottaa nopeavaikutteista OxyNormia 10mg, tämän jälkeen odottaa 15 min, ja jos kipu ei ole kadonnut pitää ottaa toinen 10 mg:n tabletti ja taas odottaa tuo vartti. jos kipu ei ole vieläkään laantunut niin vielä kertaalleen eli kolmas annos 10mg, ja jos kipu ei vaan poistu pitää jo soittaa Kotisairaalaan.
eilen otin kaksi annosta vartin välein ja kipu katosi kuin tuhka tuuleen. entä johtuiko kipu tällä kertaa tuosta dreenistä? ei tietoa siitäkään.
hämmensi joka tapauksessa tuo tilanne sillä kuten sanoin, en ole pitkään aikaan joutunut ottamaan lisäannoksia normaalin aamuannoksen (1x10mg) jälkeen. aamu- ja ilta-annoksiin kuuluu myös pitkävaikutteinen OxyContiini. eli raskashan tuo lääkitys on.
tiedän tosin potilaita jotka joutuvat käyttämään näitä samoja troppeja päivittäin moninkertaisesti.
hämmästyttää muuten sekin kohta lääkeohjeistuksessani kun siinä lukee että Koviin kipuihin otettuna, nämä lääkkeet eivät aiheuta psyykkistä riippuvuutta. no totta kai aiheuttavat! tai mistä minä tiedän enää mistään mitään.

taas muuten huomaan miten hyvää tämä rustailu tekee mielelle. olen rauhallisempi ja sopeutunut nyt jo tuohon että seurataan tilannetta. ei se tunnukaan enää niin välinpitämättömältä. mutta niin paskamainen ja työläs kuin tuo dreeni on kaikille osapuolille, on se silti parempi vaihtoehto kuin sappiyrjöily eli en hevillä siitä luovu. meinaan että jos sen poistamisesta tulee vielä puhetta. siihen vaadin kyllä selkeät lääketieteelliset perustelut ja tarpeeksi ymmärrettävät.

muistatteko muuten sen valelääkärin josta oli kohua vuosi vai pari sitten. se joka oli muka opistellut Venäjällä ja väärentänyt tutkintotodistuksensa. ex-ukko kertoi että lekureiden kesken on huhuttu siitä miten koko paljastusvyyhti sai alkunsa.
erään kerran hoitaja oli pannut merkille, että tyyppi ei ollut laittanut käsineitä käsiinsä vaikka meneillään ollut tehtävä ehdottomasti vaati sitä. exä sanoi, että tuon käsinejutun tekee lääkäri kuin lääkäri täysin automaationa vaikka unissaan. että se on porautunut jokikisen lekurin aivoihin. kun valelääkäri oli unohtanut sen, hoitaja oli mennyt raportoimaan asiasta pomoilleen. siitä lähti häkellyttävä epällys että mikäs kaveri tämä olikaan ja alettiin tutkia tarkemmin kaverin taustaa. niin merkittävänä juttuna tuota "käsinettömyyttä" pidetään vaikka tavallinen tallaaja ei välttämättä ollenkaan huomioisi asiaa.
tuossa mun verikoe-tilanteessa tapahtui nimittäin samoin! yhtäkkiä hoitaja parkaisi että hyvä tavaton sentään, käsineet puuttuu!
hän oikeasti säikähti unohdustaan. kuten kerroin että lopulta kun sitä verta saatiin se pulppusi yltympäriinsä ja meidän molempien käsivarret olivat veressä. toivotaan ettei sulla ole mitään tarttuvaa, hän jopa lipsautti, niin kertakaikkisen shokeeravaksi hän unohduksensa koki.

mutta ny lopetan tämän lörpöttelyni. kellohan on jo lähes kaksi.
toivottavasti kaikilla sujui juhannus mukavasti ja ikiomat tavoitteet pitivät kutinsa.
jatketaan taas harkkoja ystävät rakkaat! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 25.6.2019 12:23:06

harmittaa kun valitan dreeni-ongelmista. jatkuvaa valittamista. sain taas muistinvirkistystä eilen kun luin blogia jota kirjoittaa melanoomaa sairastava reilu kolmekymppinen nainen jolla on ainakin yksi lapsi, ja joka joutui viime viikolla täysin yllättäen saattohoitoon kun kuntonsa romahti äikillisesti ja lopullisesti. kotiin ei ole enää palaamista. en lukenut koko blogia, vain tämän vuoden kesäkuun päivitykset.
täälläkin esiintyy tämän tästä ihmisillä hurjia ongelmia, ja minä se vaan narisen jostain hiton dreenistä. melkein hävettää.
miten sitä pyöriikin oman napansa ympärillä? ainainen minä-minä on keskiössä. kai se on hitusen verran luonnon laki keskittyä ensisijaisesti itseensä jotta ihminen selviytyisi hengissä omissa haasteissaan ja tällainen pintapuolinenkin itsekeskeisyys on perujaan sieltä. mutta jotain rajaa, pyydän. itseltäni siis.
tietysti tällainen päiväkirjamainen rustailu korostaa itsekeskeisyyttä. se on itseensä keskittymistä. ja niinhän se kuuluukin olla jotta paineet saisi purettua ja ilonsa jaettua. mutta silti hätkähdin eilen blogia lukiessani että herranen aika, miten älytöntä on kitistä viikkotolkulla dreenistä.
totta kai samaistuinkin kirjoitukseen; tuo lähtö kodistaan siten että tietää ettei palaa sinne enää koskaan tulee olemaan erittäin tiukka paikka. toiveeni siitä, että saisin kuolla kotona, voimistui. en tiedä miten kestäisin jättää hyvästit kodilleni. se on kohdallani vielä rankempaa kuin jättää hyvästin läheisilleni. näin se vaan on. vaan jos loppusuoralla vaikkapa kipuni vaativat sairaalaolosuhteita niin minkäs teet tai jos tilanne äityy muutoin vain sellaiseksi etten pärjäisi hetkeäkään ilman apua, kuten blogia kirjoittavalle kävi.
olen onnellisessa asemassa kun mulla ei ole lapsia. aikuisiahan nekin olisivat jo mutta miten ihmeessä nuori kuoleva joka joutuu hyvästelemään pienen lapsensa; en käsitä sitä. ajatus jo siitä, että mulla olisi lemmikki karmii. mistä löytäisin sille turvallisen ja luotettavan kodin ja miten ihmeessä kestäisin siitä luopumaan. ei, en voi edes ajatella sellaista tilannetta.

nyt iloisempiin aiheisiin. tänään siis ystäväkollegan luokse juhlimaan. juhlan syytä en voi paljastaa mutta odotan illalta riemullista meininkiä. juhlan syyn mittavuudesta huolimatta meitä on vain kolme, mikä oli juhlakalun pikkuisen huvittavakin toive, ja sehän sopii itsellenikin kun en viihdy isoissa porukoissa. lahjaksi vien Luis Comfortin lasisen Tiffany-magneetin, pienen mutta todella kauniin muistoesineen mikä on kuin koru, mutta kukkien sijaan valitsin sittenkin viinituliaisen. mietin että kukkia hän saa juhlansa takia sellaisiltakin jotka eivät osallistu meitin kolmen hegen partyyn eli kukkalähetyksinä ja näin kesällä hänen terdensä on varmasti kukkaistutuksia täynnä. olen itse saanut tuon Comfortin 6 kpl:n Tiffany-rasian lahjaksi varmasti parikymmentä vuotta sitten ja säilyttänyt niitä kaapissani alkuperäisessä rasiassa kun en ole vaan raaskinut ottaa niitä omaan käyttöön, ja kun keväällä kaappia siivotessani rasia tuli vastaan päätin jo tuolloin että annan niitä läheisille muistoksi.

alkoholia juon sen verran kuin maistuu, eli todennäköisesti pari lasia viiniä. kesäkuuhun osui nyt siis kaksi alko-iltaa mikä on ok.
eniten ilahduttaa tuntemus ettei se viini ole likimainkaan ykkösroolissa vaan ystävien tapaaminen ja keskustelut. ennen se oli aina mielessä, aina, jos jotain juhlan aihetta oli meneillään. turha edes kerrata moista asiaa. tai ei se ole turhaa, se on sitä ilon jakamista kun asiat ovat edenneet haluamaansa suuntaan ja tavoite on saavutettu. en millään jaksa uskoa, että alkoholinkäyttöni riehaantuisi koskaan enää entiselle tasolle, tosin sitä ei sallisi nykyinen lääkityksenikään. mutten ole juomatta lääkitykseni takia, vaan jos olisin vielä alkoholin talutushihnassa niin minkään valtakunnan lääkityskään ei juomistani estäisi. kyllä se himon pitelemättömyys on vielä tuoreessa muistissa, tulee olemaan loppuelämäni jos aihetta nyt edes viitsisin tonkia. toki täällä Plinkissä käsittelen asiaa vieläkin, uudestaan ja uudestaan tasaisin väliajoin, mutta muutoin en juurikaan muistele menneitä. jossain määrin olen saavuttanut sovun menneisyyteni kanssa, vain harvoin tunnen esim surua siitä kun suurin osa elämästäni meni alkoholihuuruissa. ja siihen, kun toipui krapulasta ja heti jo alkoi suunnittelemaan seuraavaa seurustelutuokiota alkoholin kanssa. juonko vai enkö juo, sitähän se oli.
en ajattele kuitenkaan niinkään että alkoholi toi elämääni pelkkää kurjuutta. koskei se olekaan totta.

entäs tämä mun nykyinen addikti, kalkki. retkahdin eilenkin ostamaan apteekista kaksikin purkkia että varmasti riittää :roll:
kerroinko jo, että tutustuin yhtenä päivänä netissä Vilman mainitsemaan Pica-oireyhtymään.
tarkoittaa sitä, että joillakin esiintyy valtavaa himoa jopa syötäväksi kelpaamattomaan materiaaliin kuten saveen, paperiin ja vaikka vallan mihin käsittämättömään.
joku kirjoitti jossain keskustelupalstalla että suurin nautinto hänelle on syödä perunajauhoa sellaisenaan.
taidan kärsiä tuosta Pica-oireyhtymästä. mainitsin täälläkin joskus keväällä jo että kalkin lisäksi voisin syödä paperia. se on onneksi jäänyt mutta kalkin hinku alkaa hankaloittaa elämääni. Pica luokitellaan syömishäiriöihin. raskaana olevat ja heidän erikoiset mielitekonsa ovat asia erikseen. Picaa on tutkittu vielä vähän, mutta jollain enkunkielisellä sivustolla luki että raudan puute saattaisi laukaista tämän oireilun, ja sittemmin löysin tästä raudan puutteesta johtuvaa Picaa suomenkielisiltäkin sivuilta.
ostan rautaa tietysti heti mutta ensin mun on keskusteltava lääkärin kanssa.

hitto, nyt mulle tuli semmoinen olo että olen kirjoittanut tuosta Picasta ennenkin, tai siis tuosta mitä löysin aihetta koskevaa netistä ja jopa eilisestä retkahduksestani ostaa apteekista jälleen kerran kalkkia.
tiedän toistavani asioita paljon, mutta joskus toistan asioita myös täysin tiedostamattomasti.
muistini onkin heikentynyt, ja tästäkin olen varmasti maininnut aikaisemmin. heikentynyt muistini johtuu varmasti lääkityksestäni, en ainakaan yhtään ihmettelisi jos näin olisi. totta kai raju lääkitys vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan.
pelottaa kysyä, mutta kysyn silti. kertokaa rehellisesti jos olette huomanneet mun toistelevan asioita itse sitä tiedostamattomana.
kyllä sen toinenkin huomaa, tai hän jos joku. kerronko esim joitain tapahtumia useampaan kertaan ikään kuin kertoisin sen ensimmäistä kertaa? tästä voisi lääkärinikin olla kiinnostunut.

okei, mutta nyt tämä dementikko menee lukemaan toisten tekstejä. ensin kuitenkin suihkuun.
mukavaa tiistaipäivää kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vasta

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 25.6.2019 12:53:23

Sylvia hyvä!
En ole huomannut dementia-oireita! Voihan toki olla, että itse kärsin niistä enemmän :lol: :lol: :lol:
Ja älä sinä huoli jos toistelet asioita. Asioita ON toisteltava, kun on kyseessä askarruttavat ja mieltä painavat asiat. Minusta sääntöihin pitäisi laittaa: toistele, kirjoita samoista asioista useasti, kunnes ne eivät enää vaivaa. :lol:

Siksihän tämä palsta on! Että saamme purnata ja piehtaroida. Sun dreeni vaivaa ja on ihan ymmärrettävää, että kirjoitat siitä.

Ymmärrän kyllä sun pohdinnan, sillä ei ole kauan sitten kun itse ajattelin aina valittavani ja junnaavani paikallaan.

Täältä Sardiniasta helteiset halit!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 539
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 26.6.2019 10:49:31

kiitos Varjolilja, olipas huojentavaa lukea tuo vaikkei se asiaa kokonaan varmistakaan. puhun edelleen lääkityksestä, ei se pidemmän päälle ainakaan voi ihmisen aivoille hyvää tehdä. sanotaan kuitenkin, että vain sellainen ihminen joka ei ole minkään dementiasairauden esiasteella kyseenalaistaa muistiaan kun taas toisin päin ei. äitini sairastui verisuoniperäiseen dementiaan ja kuten pääsääntöisesti tapahtuu, muut huomasivat hänen muistinsa reistailevan ennen kuin hän itse. ei hän kuitenkaan kieltäytynyt menemästä testeihin joita sitten tehtiinkin tasaisin väliajoin. lopulta kun alkoi sattua kaikenlaista eikä hänen ollut enää turvallista asua yksin kuvioihin astui muistisairaiden hoitokotiin muuttaminen. ennen kuolemaansa dementia oli edennyt jo varsin pitkälle.

eilisillä kekkereillä oli todella hauskaa! viiniäkin kului reippaammin kun osasin odottaa mutten laskenut annoksia. pienessä hiprakassa olin kun tulin kotiin. ajantaju katosi jälleen ja kun pääsin kyläpaikkaan viideksi niin yhtäkkiä kello oli puoli yksitoista eli kotiin lähdön aika. näistä kolmen hengen bileistä päätimme tehdä perinteen, tämä oli nyt toinen tapaaminen samalla porukalla. keskustelut rönsyilivät aiheesta seuraavaan eikä mikään estänyt meitä vähän kyseenalaiseen juoruiluunkin. mietimme olemmeko aivan pahantahtoisia kun listasimme meille kaikille tutut ikävät ihmiset ja haukuimme muutamat maailman navaksi itsensä nostaneet pataluhaksi. huvinsa kullakin :roll:
tarjolla oli varsin herkullista perunasalaattia ja jälkiruuaksi itsetehtyä pätkissuklaakakkua.
muistelimme myös niitä ihmisiä alalta jotka ovat juoneet itsensä kuoliaiksi. se lista olikin hätkähdyttävän pitkä. monia hyviä tyyppejä on lähtenyt alkoholismin tyrmäämänä. surullista. tästä pääsimmekin tietysti siihen aiheeseen että miten me kaikki kolme selviydyimme, että se on pienoinen ihme. 90-luku oli meillä kaikilla todella alkoholinhuuruista elämää, toisaalta haluan puhua vain itsestäni. uskon, että minä olen meistä kolmesta se jolla lähti lapasesta eniten. toinen ystävistä lopetti alkoholinkäytön kokonaan 12 vuotta sitten ja on tietysti suunnattoman onnellinen tästä päätöksestään elämänsä loppuun saakka.
erittäin kiva ilta ja otamme taas uudestaan vaikkapa syksyn alkaessa jos hyvin käy.

nyt mulle tuli tosiaan aika kostea kesäkuu. sitä vastoin kuin eilen väitin niin tämä oli kuukauden sisällä jo kolmas alkoilta jos aivan tarkkoja ollaan. kuitenkin siten, että vain eilen olin myös pienessä hiprakassa. vanha minäni olisi koukannut kotimatkalla baarin kautta, selvähän se, mutta nyt se ei tullut mieleenkään muutoin kuin täysin poissuljettuna valintana.
prkleen taksiala. se on tosiaan mennyt täysin hulabalooksi koko touhu. menomatkalla otin rautatieasemalta taksin mutta ensimmäisestä tarjokkaasta kieltäytydyin kun antaessani selväsanaisesti osoitteen minne ajaisimme, kuski tuntui olevan täysin pihalla ja alkoi etsiä jonkun kahvilan osoitetta. kahvila? kahvila? hän hoki. sanoin että anteeksi, vaihdan autoa, ja lähdin pokkana etsimään autojen seasta taksia jonka kuski oli suomalainen. en halua maksaa siitä että eksyisimme matkalla kun itsellänikään ei ollut mielessä suoraa reittiä koska keskustassa on vaihteeksi lisääntynyt nippu yksisuuntaisia katuja ja tietyömaita oli siellä täällä. purin mieltäni tälle toiselle kuskille pahoitellen samalla nirppanokkaisuuttani johon hän totesi että kuulee samat päivittelyt joka ikinen päivä. ala vilisee ammattitaidottomia kuskeja. en kuitenkaan pöyhkeile sillä että halusin etukäteen varmistaa kuskin olevan suomalainen sillä osa ulkomaantaustaisista kuskeista osaa totta kai hommansa siinä kuin suomalainenkin.

illalla vielä valvoin ja luin lahjakirjaani. oli semmoinen kutkuttava olo, niin piristävää kyläily oli.
mutta nyt pitää alkaa valmistautumaan hoitajan tuloon. tietää dreeni-sählkinkiä. vähän jännittää mitä sidosten alta löytyy tällä kertaa.

mukavaa keskiviikkoa kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Kalmankukka » 26.6.2019 19:52:04

Moi Sylvia,

Kiva kuulla, että pidot olivat noin onnistuneet. Käyn joka päivä kurkkaamassa kuulumisesi. Aurinkoisia kesäpäiviä Sinulle!
Kalmankukka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 47
Liittynyt: 19.11.2018 17:11:14

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa