tänään sattuikin harmaa aamu. täällä päin on vissiin satanutkin.
olen lähdössä tänään aamukympiksi seurakuntaani juttelemaan diakonin kanssa. seurakunnan yks sivupulju sijaitsee tuossa ihan lähellä.
otin sinne yhteyttä kun haluan keskustella ammattilaisen kanssa käytännön asioista. mitä konkreettisesti tapahtuu sen jälkeen kun kuolee, minne haudataan ja mitä maksaa. tämähän mun on pitänyt tehdä jo aikoja sitten mutta vasta äskettäin sain tehtyä sinne yhteydenottopyynnön netin kautta, mihin vastattiin puhelulla. itse puhelu oli kyllä masentava. ilmeisesti hyvin nuori diakoni purskahti lähes itkuun tilanteestani mutta se jonka tapaan on kuulemma toinen henkilö. toivon, ettei homma mene pelkäksi surkutteluksi ja sasin vastauksia kysymyksiini.
heräsin siihen kun dreeniaukko sidosten alla tuntui kostealta. purkasin sidokset itse, putsasin ihon ja panin väliaikaista sidosta takaisin siten miten osasin. sitä on pirun vaikea hoitaa itse sijantinsa takia.
eilenkin sattui kaupassa pieni dreeni-episodi kun kassalla seisoen havaitsin että jotain kosteaa juoksee pohkeeni kohdalla. no dreenin lukitushan se oli jälleen pettänyt. pyysin kassatyöntekijältä paperiliinoja ja siivosin sotkuni. keltaista mönjää valui lattialle. sun täytyy mennä terveyskeskukseen, takanani ollut nainen pelästyi jota rauhoittelin että mulla on kotihoito ja kaikki on ok.
eilen luin Omakannasta että kyllä se Kotisairaalan lääkärin sijainen kaavailee oikeasti että koko dreenistä luovuttaisiin. tekstissä oli kyllä selkeä virhe. siihen oli kirjoitettu että potilas kertoo nestettä kerääntyvän vähän ja poistaa sen vain pari kertaa viikossa. höpö höpö, vaan pari kertaa PÄIVÄSSÄ sen kuuluisi olla. tiedä sitten onko tuo pelkkä kirjoitusvirhe. asia pitää korjata joka tapauksessa.
aamupahoinvointi on tänään sitkeässä. semmoinen etova olo

miten mulla on olo että tämä viikko on ollut kamalan kiireinen? ei tarvita kun kaksi etukäteen sovittua menoa niin jo alan väsyä.
ei minusta olisi enää kuuna päivänä ainakaan kodin ulkopuolella töissä käyväksi toimijaksi. mutta eipä siihen ole tarvettakaan.
tällä tavalla se elämä hiipuu ja kaventuu jakso jaksolta. eli nyt pitäisi olla kiitollinen kun vielä jaksaa edes jotain, kuten kyläillä, ja niinhän minä toki olenkin. onneksi en ole luonteeltanikaan kovin menevää sorttia, silloin tämä pitkäaikaissairastelu olisi monin verroin vaikeampaa.
ahaa, se on muuten tuo synkkä ilma tänään kun huomaan mielessäni vähän apeutta. heti vaikuttaa kun aurinko ei näyttäydy. tulee syksyinen olo vaikka alkusyksystä kovasti pidänkin. jos meinaan elää ensi syksyyn pitää vihdoinkin ostaa uusi kirkasvalolamppu! se on itselleni aivan ehdoton, luulisin ainakin. tosin vain hatarat muistikuvat niiltä ajoilta kun mulla semmoinen oli.
kummityttäreni äiti soitti eilen.
nyt hän on saanut päähänsä että haluaisi viedä minut vaihtoehtoparantajalle, joka on saanut tuloksia aikaiseksi syövänhoidossa. mietimme miten suhtautua koko asiaan. se on kuitenkin selvää faktaa että niitä tuloksia on syntynyt kyseisellä kaverilla, mutta sitten tulee se mutta. jos ei itse usko menetelmiin ihan satasella, niin eikö se siinä tapauksessa ole turhaa? kaikkea kannattaa kokeilla, sanotaan, kuten sanoi ystävänikin. kokemuksena se olisi varmasti mielenkiintoista. tuhottoman kallista vaan, kai. tämä parantaja ei koskaan mainosta itseään vaan asiakkaita hän saa viidakkorummun kautta eli mikään mainosmies hän ei ole joka repii rahat sairailta tai sairaan läheisiltä jotka tarttuvat hädissään viimeiseen oljenkorteen.
päätimme pohtia asiaa vielä. joka tapauksessa ystäväni haluaisi kustantaa lystin JOS päädymme parantajan vastaanotolle.
meissä kahdessa on vaan se vika että saatamme saada vastaanotolla aivan järkyttävät nauruhepulit. vähänkin jännittävä tilanne laukaisee meissä, kun olemme siis yhdessä, hysteriaa.
jepulis, lääke toimi taas lievään pahoinvointiini. olo on jo paljon parempi. samoin lievä lievä kipu, se katosi jälleen kerran jäljettömiin.
nautitaan mahdollisesta sadepäivästä, luontokin tarvitsee sitä.
eikös sateisina kesäpäivinä tartuta (lomalaiset) dekkariin ja keskitytään vain lueskelemiseen ja oleiluun.
kerron sitten miten diakonin tapaaminen sujui.
mukavaa torstaita kaikille - ja kohta on taas viikonloppukin!


