Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 2.7.2019 11:13:35

Hei Sylvia, olipa sinulla taas paljon hyviä vinkkejä ja kokemukseen pohjautuvia juttuja. Jotka ystävällisesti jaoit. Täytyy myös metsästää tuotan kirjaa.

Olen varmasti hankala tapaus, koska kuvittelen asioista selvää ottamalla ( siis lukemalla ym) ratkaisevani ongelmani. Mut eilen kun soitin kunnan mt-palvelupuhelimeen, niin tuli jotenkin vielä apeampi olo, kun hlö jolle asiani esitin, oli selvästi hätääntyneempi kuin minä. Ja suositteli soittamaan suoraan psykologille, ei sairaanhoitajalle. No yritän to uudelleen. Ei tässä hätää.

Hyvä että reagoit tuohon ihmissuhdeasiaan noin. Jotenkin haluaisin nähdä, että sinulla olisi mahdollisuus viettää aikaa kypsän ja kuuntelevan ihmisen kanssa. Edes tovi. Suhteita on niin monenlaisia ja monella tasolla. Jään silti toivomaan että ihmeitä voisi tapahtua.

Kivusta olen sun kanssa samaa mieltä. Vaikkakin sitä itse vähemmän kokeneena. Mutta kun kirjoitit synnytyksestä, niin juuri noinhan se menee. Tosin kun mua toisen kerran kärrättiin osastolle kursittuna, niin päätin että se oli tässä nyt. Ihailen naisia jotka kaikesta kivusta, huolenpidosta ym. ikävistä asioista huolimatta haluavat useampia lapsia. Mutta kohdallani päätin jo ammoin että mun tarkoituksena ei ole lisääntyä (kuin rajallisesti) ja täyttää maa.

Minusta kuulostaa ihanalta että sairaudestasi huolimatta jaksat vastaanottaa vieraita. Ja vielä yövieraita! Nautikkaatte yhteisestä ajasta ja jälleennäkemisestä. Ja kesästä. Halihalit.

Ps. Mä olen aika otettu, jos siteerat mun kirjoittamaa tekstiä, sähän se ammattilainen olet. Mutta nolottaa kielioppi- ja pilkkuvirheet, mutta haluan uskoa niiden olevan sivuseikka sisältöön nähden.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 250
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Tarkkis » 2.7.2019 15:25:48

Olen sanaton. Urhea nainen olet. Voimia.
Tarkkis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 56
Liittynyt: 10.6.2019 12:42:05
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 2.7.2019 18:31:12

Moi Sylvia

Välillä olen surullinen kun luen sairauteesi liittyviä asioita, kipuja ja huolia. Ja välillä mietin, että annat niin paljon omalla esimerkilläsi: ei, et ole muuttunut 'syöpäsairaaksi', vaan olet Sylvia jolla on syöpä ja joka elää silti monipuolista elämää (vaikka se ei sinusta aina siltä tuntuisikaan).

Mäkin olen välillä surullinen alkoholista. Siitä, että olen tuhlannut nuoruuttani viettämällä ja olemalla monella tavalla vastuuton. Minun idiootti-mieleni ajatteli että se oli hauskaa ja cool. Tokihan mullakin on nämä mielialaongelmat. Olen nyt taas syönyt 1,5 vuotta lääkkeitä. Silmille hyppii kauheat määrät taas kirjoituksia siitä miten syödään liikaa mielialalääkkeitä ja miten se ei ole harmitonta ym. No, mä en ainakaan pysty nyt kokeilemaan pärjäisinkö ilman.

Sylvia, pidä hauskaa kamun kanssa.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1082
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 3.7.2019 08:34:48

kiitos kamut viesteistä :D ilahduin kun Tarkkiskin oli käynyt täällä. mullehan kävi yks päivä niin, että menin Loppareiden puolelle moikkaamaan oikeastaan Juuliaa ja Tarkkiksen teksti osui erityisesti silmiin. luin koko ketjun. siis vau mitä yritystä muutokseen! Tarkkis on tarttunut ripeästi ja tehokkaasti asioihin vaikka lähtökohdat ovat kertomansa mukaan aikas haasteelliset. upeaa!

taas vähän huonovointinen aamu, se alkaa olla vakio. ja nämä on vaihteeksi niitä asioita joista ei lääkärikään saisi selvää mistä se johtuu, minkä takia se on joka aamuista. tämän kanssa tulee vielä toimeen koskaa öklö olo on vain aamuisin ja sen saa kuriin lääkkeillä, mutta jos tämä muuttuu kokopäiväiseksi vaivaksi mihin ei lääkkeetkään enää tehoa, niin sitten olen suuressa pulassa.

Ginger, siis kielioppisäännöistä ei kannata viis veisata, eikä niitä edes ole sun teksteissä. teen niitä virheitä itsekin. täällä kaikki kirjoittavat ihmeen hyvin verrattuna joihinkin toisiin palstoihin tai someen. välillähän teksteistä ei saa edes selvää, niin huonosti ne on kirjoitettu. osasyy on puhelimien muka oikeinkirjoitus-syöttö, nehän ovat aivan kamalia. minunkin puhelimeni tarjoaa kirjoittamalleni sanalle vaihtoehtoja tai muuttaa sanalle Ison kirjaimen kesken Lauseen, ilman minkäänlaista johdonmukaisuutta.
enivei, sun kannattaa ehdottomasti soittaa sille psykologille ensi torstaina! kunpa sattuisi sellainen tyyppi jonka kanssa kemiat kohtaa.

kiitos Peco kun ajattelet sinäkin noin. että on minussa vielä muutakin kuin tämä paskasairaus.
siellä kollegaystävän luona oli hauskaa juuri sen takia että mun syöpää kyllä käsiteltiin tovi muttei se todellakaan ollut keskiössä.
sekin olisi nimittäin hullua jos sairaudestani ei mainittaisi mitään, että se olisi muka joku tabu. siitä tulee kaikille kiusallinen olo. kun kaikki tietää mikä on totuus muttei kukaan ikään kuin "kehtaa" kysyä edes vointiani. joskus olen joutunut tekemään niin, että itse sanon jotakin sellaista että vointinikin on nykyisin hyvä tms. mikä sitten laukaisee tilanteen.
mulla on vain yksi "ystävä" joka selvästi karttelee mua sairauden takia mutten välitä siitä, ihmettelen vaan välillä. tiedän, että hän on sairaus- ja "kuolemakammoinen" ja oletettavasti tämä on se syy kartteluun. siksi en ota sitä edes henkilökohtaisena loukkauksena.
jos joskus harvoin kyselen hänen kuulumisiaan fb:ssä, ja samalla kerron itse voivani ok, hän vastaa minulle korkeintaan jollain lapsekkaalla tarralla tai valokuvalla, siinä kaikki. sitten hän jatkaa taas totaalihiljaisuutta minun suhteen. enpä siksi viitsikään häiritä häntä enää.

arkisia iloja: eilen käväisin Alkon ja ruokakaupan jälkeen Lindexillä ja löysin sieltä ihme kyllä kuviottoman yöpaidan. tai joo, onhan siinä harmaalla pohjalla pienen pieniä sydämiä, kuin pilkkuja, mutta ei siis mitään Bambi-kuviota tai tekstitystä. harvinainen löytö. olisi heti kannattanut ostaa parikin samanlaista mutta pihiys iski. kuten oon kertonut, mulla on mennyt aika monta yöpaitaa roskikseen kun hiton dreeni on falskannut ja sotkenut ne pilalle. mulla on pakkomielle, että kaapissa on oltava ainakin yksi siisti yöpaita, eli mahdanko edes raaskia käyttää tätä uutta ollenkaan. hinta 14 e, eli ei paha. vaikka jostain Tokmannilta olen löytänyt joskus (kerran) kuviottomia paitoja seitsemälläkin eurolla, eikä laatu ole ollut sen huonompi kuin Lindexilläkään. eli ovat kestäneet monta pesukertaa.
ruokakaupasta ostin pasta carbonara-ainekset ja salaattitarpeet. kinkku ei sinänsä oikein iske, mutta teen poikkeuksen.
ostin myös luomu-oliiviöljyä koska muu ei kelpaa ystävälleni joka toimii kokkina. itsehän käytän pääsääntöisesti rypsiöljyä koska sitä suositellaan on kala-allergikoille.
Alkosta ostin kaksi pulloa valkoviiniä. viimeksihän kävi niin, että itse en saanut alas kuin puolikkaan lasillisen mutta ystävälleni maistui ja kippasi loput. ei ollut örvellyskunnossa mutta kännissä nyt kumminkin kun piiiitkän mukavan illan päätteeksi mentiin nukkumaan. tänään käy ehkä samalla tavalla ja se on ok.
kyllä se yhdessä olo on tärkeintä, oli viiniä tai ei.
menneet ovat ajat kun odotin vastaavanlaista iltaa kieli pitkällä ja ykkösenä mielessä se alkoholi. yhdessäolon riemu tuli vasta kakkosena, nyt se on toisinpäin.
eilen jäin oikein miettimään Pinkladyn päivityksen myötä tuoko se viini sitä lisäarvoa tapaamiselle. päädyin lopputulokseen että tuo ja ei tuo. eiköhän se riipu siitä kenet tapaa ja millaisessa tilanteessa. on nimittäin ihmisiä, joiden kanssa viinin lipittely ei tulisi kuuloonkaan vaikka tämä toinen(kin) olisi vaikka kuinka perso alkoholille. en tarjoaisi jos jostain syystä saisin sellaisen yövieraan.
kamuni P:n kanssa en koskaan juo alkoholia, johtuen siitä että hänelle juominen on valtava ongelma, mutta kaikista eniten siitä että meillä on paljon paremmat keskustelut ilman alkoholia. veljenikään kanssa en koskaan juo, se ei vaan ole meidän juttu yhdessä. ja on niitä muitakin läheisiä joiden kanssa alkoholi ei tuo sitä lisäarvoa tapaamiselle millään lailla.

voi ei, ny dreeniauko otti jostain nokkiinsa ja alkoi vuotaa oikein vaan kunnolla. havahduin siihen kun paitakin tuntui kostealta.
panin äsken väliaikaisen sidoksen, hoitajahan tulee tänään niin tehdään yhdessä sitten kunnon paketti.
muutoinkin täytyy taas lopetella, suihkuunkin pitäisi mennä, mikä tarkoittaa mun kohdalla sekin vähän hitaampaa operaatiota tuon dreenin takia.
jostain mun piti vielä kirjoittaa mutta jääköön seuraavaan kertaan.
halaus kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 4.7.2019 10:35:23

ihan todella mukava päivä ja ilta!
saatiin sitten tuhottua kolme pulloa viiniä. korkattiin heti päivällä kun hoitaja oli saateltu ovesta ulos ja istuimme pöydän äärellä viinilasit edessä liki kellon ympäri :shock: minä huilin välillä eli menin pitkäkseni mutta aina mä sinne pöydän ääreen takaisin päädyin.
ystävä toimi kokkina ja teki spagetti carbonaraa. ihan varmasti elämäni paras carbonara. reseptinsä on italialaiselta kaveriltaan.
en ole muuten ikinä tajunnut että pekoni kuuluu paistaa lähes mustaksi enkä ole älynyt sitä tuosta nimestäkään, carbo, hiili. ei yllättäen yhtään kermaa mutta parmesania ja Pecorinoa paljon. huikean herkullista.
ystävä nukkuu vielä. tapansa mukaan nukkuu varmasti puoleen päivään saakka.

mulla oli herätessäni vanhan ajan krapula muttei tietystikään minkäänlaista morkkista kun oli niin kivaa, sitä tosin mietin että mitähän Kotisairaalan lääkäri tuumaisi illanvietostani. tai eipä se kai tuumailisi yhtikäs mitään.

hauskan päivän kruunasi posti kun sain myöntävän päätöksen siihen taksikorttiin. !!!
kun avasin kuoren ja näin päätöksen ensimmäiset sanat Teille on myönnetty vammaispalvelulain mukaisesti... hypimme ilosta.
tuo lause jatkuu niin että saan kuukaudessa 18 yhdensuuntaista taksimatkaa vapaa-ajan matkoihin ja asiointiin ajalle 1.6.2019-31.05.2021. uskomatonta! omavastuuosuus on 2,80 e.
perusteluiksi on kirjattu: Lääkärinlausunnon mukaan syöpäsairaus on heikentänyt fyysisiä voimavarojanne. sitten tulee ikävä lause: Lääkärinlausunnon mukaan sairauden ennuste on huono.
no, tuttua totuutta joten nyt haluan vaan iloita tuosta mahtavasta edusta. en tosiaan millään meinaa uskoa että lain mukaan minäkin olen oikeutettu tuohon sillä kyllähän mun jalat toimii. enkä missään tapauksessa olisi hokannut hakea korttia jos lääkäri itse ei olisi ottanut sitä puheeksi.
nyt voin lähteä kyläilemään, leffaan, keskustaan, ihan minne vain haluan. ekan matkani käytän menemällä erääseen taidenäyttelyyn jos vain ennättäisin saamaan kortin ennen näyttelyn päättymistä (kortti tulee siis myöhemmin postissa). vaikka galleria on keskustassa niin kävelymatka metrolta sinne on silti aika pitkä. on tämä totisesti luksusta!

joku muuten voisi miettiä että kylläpä on röyhkeää. että tuommoiselle krapula-akalle annetaan lähes ilmaisia taksimatkoja :roll: että jo on yhteiskunnalla varaa viskata rahoja turhuuteen (kuten osa minustakin ajattelee noin), mutta laki mikä laki, ja piste.

varmasti eilinen biletys valvomisineen vaikuttaa tuleviin päiviin joten tiedän jo että väsymys iskee heti kun ystäväni lähtee tänään kotiinsa. tein muuten kättäpäälle-sopimuksen hänen kanssa siitä, että varaan puhelinajan lekurilta koskien kalkin himoani.
kaverini katsoi eilen kalkkipurkin kanssa pyörimistäni ällistyneenä. välillä hän yritti jopa piilottaa putelin :lol: ei onnistunut, kyllä kalkkiriippuvainen haistaa missä puteli luuraa. hän sanoi että toi on hitto vie psyykkistä kun lyhyen ajan sisällä rouskutin kalkkia kolmatta kertaa mutta itse en usko sitä. teen nyt joka tapauksessa niin kuin sovimme ja otan yhteyttä Kotisairaalaan.

nyt kuuluu lupavaa ääntä tuolta vieraspuolelta...
hyvää päivää kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 4.7.2019 13:24:57

Kuulostaa, että teillä on ollut aivan mahtava päivä. Ihan varmasti pienen väsyn arvoinen. Veikkaanpa että lekuri olisi sanonut tuosta viinin nauttimisesta "go girl, go" kun se tuottaa tuolla tavalla nautintoa.

Ja onneksi olkoon taksikortista. Mitäköhän siinä on ne myöntämisperusteet? Täytyy vähän ottaa selvää. Kuulin meinaan vähän aikaa sitten, että rakkaan tätini nivelrikko polvessa on pahentunut niin, että käveleminen on erittäin kivuliasta. Pelkään kovasti, että hän pikku hiljaa jähmettyy kotiinsa, kun bussilla liikkumenkin tuottaa liikaa tuskaa. Ja se on kyllä helposti sitten vanhan ihmisen alamäki, jos ei pääse minnekään. Tutkinpa asiaa ennen kuin hänen luokseen kesälomalla ajelen.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1538
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 4.7.2019 15:22:43

Vilma, ehkä sait tämän jo itsekin selville, mutta jos et niin paa googleen kuljetuspalvelut Helsingin kaupunki jos tätisi asuu Helsingissä. toinen vaihtoehto googleen on esim vammaispalvelulaki liikkuminen.
uskon että tätisi saa taksikortin, todella ikävä tilanne. sen tarkoitus on nimen omaan se että vanhuuden tai sairauden heikentämä ihminen ei jumiutuisi kotiin. pelkkä "vanhuudesta johtuva huonokuntoisuus" ei kuitenkaan ole perustelu kortin saamiseksi, mutta tädilläsihän onkin nivelrikkosairaus. kortin haulle on myös tulorajat, mutten tiedä paljonko. hakemuksen liitteeksi on laitettava mm verotodistus ja eläkepäätökset ja jopa hakukuukautta edeltävän kuukauden pankkitiliotteet tapahtumineen. kannattaa siis selvittää tuo tulorajan määrä mutta jos se ei ole este niin taksikortti kuuluu tädillesi ilman muuta.

ystävä lähti mutten malta väsymyksestäni huolimatta mennä nukkumaan, mieli on niin keveä.
sama tapahtui kun olin siellä ystäväkollegan luona vaikka silloinkin väsytti. semmoinen olo ettei malttaisi tuhlata aikaa/päivää nukkumiseen.
taas istuskeltiin pöydän äärellä hartaasti, nyt kahvilinjalla sentään. eilistä herkkuruokaa jäi vielä jäljelle joten siinä päivälliseni. salaattiakin riittää vielä yhdelle ruokailjalle. jälkiruuaksi on tuliaisiksi saamani mantelit valkosuklaakuorrutuksella :D
kaverini vähän säikähti laihtumistani sillä emme ole tavanneet kolmeen kuukauteen. rasvaista herkkupastaa pitäisi syödä päivittäin että saisin nostettua painoani. edellispäivänä sain päähänpiston ostaa Pullava-pullapitkon mutta höh, sekin meni pakkaseen kun ei sitten maistunutkaan, ei myöskään vieraalleni. tarkoitus olisi siis syödä terveellisesti sekä sen päälle vielä epäterveellisesti. kuten olen tehnytkin mutta annokset vaan ovat niin tavattoman pieniä. painan vain 55 kg ja se on kyllä pituuteeni nähden vähän. ystävä sanoi että ensimmäiseksi huomaa kasvot, posket on kuulemma kuopalla, eikä siitäkään ole kuin pari päivää kun naapurini pyykkituvassa päivitteli samaa asiaa. vielä vuosi sitten sain kuulla ettei sairauttani huomaa millään tavalla ulkonäöstäni mutta mahtaako tilanne ole vielä sama.

ahaa, nyt pitääkin soittaa pari puhelua. sitten luen toisten päivityksiä :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 4.7.2019 15:32:21

Oi, kivoja asioita on tapahtunut sulle, olet kyllä ne niin tasan ansainnutkin!
Pasta carbonara on tosi namia, tuhtia mutta niin lohturuokaa. Ja tarttee viiniä kaverikseen.

Ja hieno asia tuo taksikorttikin. Sen avulla voi laajentaa maailmaansa pienellä omapanoksell jos vain oma kunto kestää. On kyllä hieno etuisuus.

Keveää kesäpäivää ja halihalit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 250
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja helistin » 4.7.2019 19:01:36

Kylläpä tuli hyvä mieli minullekkin kun sait sen taksikortin! - Kyllä se on aivan upea juttu sairaalle immeiselle, että pääsee vähentyneillä voimilla hoitelemaan asioitaan tai vaikka ihan huvittelemaan!
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 557
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 5.7.2019 11:41:41

kiitos Ginger ja helistin! :D
hyvällä mielellä menin vielä nukkumaankin, eikä tämä aamukaan ollut pahoinvoiva. nyt se yöllinen hikoilukin on taas ollut katkolla.
viikonloppu menee levätessä. P kyseli voisiko tulla tänään vierailulle mutta tällä kertaa se oli minä joka perui alustavan tapaamisen, ei jaksa nyt seurustella yövieraani kanssa vietetyn maratonistunnon jälkeen. laskin uudelleen, että kyllä me tosiaan istuimme tässä ruokapöydän äärellä kellon ympäri. se on aikamoinen sessio mitä vauhditti paitsi jutut niin viini. ajantaju katosi.
seuraavan kerran tapaamme vasta syksyllä kun hänen Helsingin kurssinsa saa kuulemma jatkoa, nythän hän tuli pelkästään lomareissulle.

mietin uudemman kerran sitä että saiko tuo vierailu viinistä sitä lisäarvoa. kyllä se niin menee että sai. se teki tapaamisesta juhlan mikä oli virkistävää. toistan vaihteeksi itseäni mutta mukavaa olisi ollut jos olisimme olleet vissylinjalla, mutta on se eri asia. viinin takia tuli semmoinen olo että meillä on bileet, jippii. ja kun se taksikortti-ilmoituskin tuli vielä siihen päälle.
on ollut aikoja kun mielessäni on käynyt että biletys on mun kohdalla ohi mikä on tuonut surumielistäkin alakuloa.
mitään sellaista vanhanajan baaribiletystä en kaipaa, sitä en tekisi enkä edes jaksaisi tehdä enää vaikka olisin täysin terve. kuten moni muu ikäluokkaani kuuluva täällä(kin) on todennut samaa, ei enää tässä iässä.
onhan meillä ollut tuon yövieraani kanssa vuoden sisällä yökylä-istuntoja kun en ole saanut lasillistakaan alas. näin on tapahtunut ainakin kaksi kertaa. en ole ollut näilläkään kerroilla erityisen huonossa kunnossa mutta kun ei ole vaan maistunut. ja sitten olen ollut jopa pettynyt siitä.
eihän sellainen ihminen, joka ei ole ollut koskaan riippuvainen, tuollaisia tuntemuksia saa. mutta mun tausta onkin erilainen.
siksi aina sanon että olen tietyllä tasolla taikka tavalla riippuvainen elämäni loppuun saakka vaikken enää ikinä joisi pisaraakaan.
en vain enää joudu taistelemaan juomattomuuteni eteen. alkoholi ei ole enää vankilani, päivittäinen tai edes viikottainen riesani.
pettymykseeni tai muutoin vain negatiivisiin tuntemukseeni en ole juonut aikoihin. viimeisin kerta oli se kamala, kamala päivä kevättalvella kun sain tiedon ettei Sisplatiini-sytostaattia voi enää antaa, ettei elimistöni enää kestä sitä (mikä ei muuten sittemmin pitänytkään paikkaansa), mutta silloin askeleet veivät olutkauppaan. sitten päätinkin lähteä lähikuppilaan ja tilasin yhden siiderin ja pistaasipähkinöitä pöytään. tuijotin merelle, jäät eivät olleet vielä lähteneet, ja olin murheen murtamana koska kuvittelin että tämä oli sitten tässä eikä mitään hyvää tapahdu enää koskaan elämässäni.
toivottavasti tuo oli todellakin viimeinen kerta. siitä on nyt neljä tai viisi kuukautta. voisin tarkistaa ajankohdan joko täältä tai kalenteristani mutten nyt viitsi ryhtyä penkomaan.
onhan tuo neljä/viisi kuukautta loppujen lopuksi lyhyt aika, joten nyt voisinkin sanoa sen tutun jutun että eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus vielä palaisin samoihin vanhoihin tapoihini. sitä en totisesti halua. joten se on tavoitteeni, ne rajani. vasta eilen nimittäin kirjoitin Pecon ketjuun että olen nykyisin aika lepsu asioissani ja sallin itselleni aika paljon, mutta tuossa kulkee se ehdoton raja. ei enää never ever juomista negatiivisiin tunteisiin, piste. vaikkei se ole muuten ollutkaan koskaan vaikein rastini. sen takia lisään, ettei koskaan alkoholia myöskään pitkästymisen tunteeseen, tai pelkästään ajanvietteeksi, mitä taasen olen harrastanut paljon.

onko tässä toistamisessa tosiaan se Plinkin taika? kun veivaa samoja asoita (itselleen siis, kirjoittamalla) yhä uudelleen ja uudelleen. kertaa ja kertaa, että ne asiat menisivät perille kaltaiselleni puupäälle mitä ilman kirjoittamista ei tapahtuisi.
viljelen ristiriitaisuuksia aika paljon. välillä ajattelen asioista siten ja toisinaan taas toisella tavalla. se on kaiketi tyypillistä monelle, tosin onhan olemassa myös täysin mustavalkoisia tyyppejä. asiat, mitkä he ovat kerran todenneet oikeiksi sekä todeksi he eivät hevillä muuta kantojaan. joskus tämä piirre voi sekin olla vankila. näin ollen totean, että olen mielummin vähäsen heiluri kuin tasainen "mustavalkoihminen". langossani on tuota piirrettä. siihen liittyy myös sellainen ikävä juttu ettei hän halua edes kuunnella toisen ihmisen katsontakantoja. mitä hän pelkää? esim nyt hän ei halua enää edes keskustella siitä suursiivouksestaan että saisi siskoni henkilökohtaiset tavarat kerättyä yhteen/kahteen kaappiin. aiheesta tuli yhtäkkiä tabu. hys hys, siitä ei saa puhua enää. ja olen lähes varma, että tämä puhumattomuus vain lisää hänen ahdistustaan mistä olen todella pahoillani. enkä halua painostaa häntä, eikä hän tietysti ottaisikaan sitä edes vastaan. en pidä mahdottomana että siinä tapauksessa voisin saada vaikka luuria korvaani - ja jälleen hänen ahdistuksensa syvenisi. vai pitäisikö mun toimia siten? panna kunnon väittely pystyyn, jos ei peräti riita, jos se havahduttaisi hänet jotenkin.
en tiedä, olen neuvoton.

tänään ei ole muuta kuin vähän siivousta ja sitten sitä lepäämistä.
täällä päin välillä aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, välillä suuret tummat sadepilvet lähestyvät.
parvekkeellani oleva basilika-puska ansaitsee laakean ruukun, sen puuhan aion tehdä. kaupasta pitää hakea ehkä multaa.
ja pyykinpesuainetta ja suolaa ja biopusseja. samat artikkelit unohtuu aina, nyt teen mukaani listan.

mulla on ihan maanantai-olo johtuen keskelle viikkoon osuneesta biletysillasta.

rattoisaa mutta samalla tavoitteellista viikonlopun alkua kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 6.7.2019 02:45:43

Lueskelin tässä taas ketjuasi ja mietin miten mukavasti kerrot kaikki asiat. Tulee hyvä mieli kun lukee teidän illanistujaisista. Kyllä vaan se alkoholi tuottaa joskus lisäarvoa ja juhlan tuntua. Tietkö mitä ajattelin juuri? Iloitaan siitä, että olemme päässeet alkoholin käytössä siihen pisteeseen että se tuo juhlan tuntua taas. Kun jossain vaiheessa itselläni ei oikein enää edes tullut sitä. Se oli ns. peruskauraa. Nyt se taas tuntuu juhlavalta joten voin samaistua tekstiisi. Samoin kuin siihen että pahaan mieleen ei pidä juoda. Itsensä terapiointi ei onnistu viinan avulla vaikka joskus siltä tuntuu. Musta tuntuu yleensä paljon pahemmalta.

Mukavaa viikonloppua ja hyvää vointia!
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1082
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 6.7.2019 07:28:28

Tervehdys Sylvia! Oikein hyvää päivää tulin sinulle toivottamaan. Dreeni totelkoon tänään käyttäjäänsä ja toimikoon ilman roiskumisia ja kivut ja huonot olot olkoot tipotiessään. Joku päivä sitten pohdit jotenkin siihen tyyliin, että ovatko kirjoituksesta liian sairauspainotteisia tai pelkkää sairauskertomusta. No, ei todellakaan! Nehän ovat täynnä pohdintaa Elämästä. Niin paljon ajateltavaa ja viisautta olen teksteistäsi saanut omaan elämääni, että ihan uskomatonta se on. Kiitos!
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 435
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 6.7.2019 11:40:48

voi kiitos Peco ja Onneli
viisaudesta en niin tiedä enkä edes älykkyydestä :roll: mutta pääasia on se että itse tykkään rustailla ja jos tekin saatte jotain irti teksteistäni niin se on kyllä todella paljon. tuolla älykkyydellä tarkoitan tässä kohtassa... no, en tiedä mitä tarkoitan, mutta välillä tuntuu siltä ettei oikein leikkaa.
ihmisillä on muuten tapana ajatella että hän on älykäs. sama juttu kuin ihmisillä on tapana ajatella itsestään että hänellä on hyvä maku ja hän on tyylitietoinen, puhumattakaan siitä että meillä kaikillahan on omasta mielestämme erinomainen huumorintaju.
mun mielestä liikuttavaa.

toi on osuva juttu, Peco. enpä ole hoksannut ajatella tätä(kään) että juominen ei ole enää sitä peruskauraa mitä se on ollut.
ihan sama kokemus. ei ole enää sitä talutusremmiä johon sidottuna taivalsi ja spontaanisuuskin juomisen suhteen on aika olematonta.
tuo lause sisältää tavallaan kaksi samaa asiaa, toisaalta ei. impulsiivisuus lähteä kaljakauppaan vaikka keskellä viikkoa oli tavanomaista, mutta koin tai varsinkin näin jälkikäteen koen olleeni talutusremmissä vielä silloinkin kun olin jo onnistunut vähentämään siten että ainoa juomispäivä oli perjantai, mikä sinänsä oli huikea saavutus tässä helkkarin taistelussa.
onneksi ymmärsin iloita perjantai-saavutuksestani koska se tietystikin kannusti eteenpäin. mun kohdalla ei kerta kaikkiaan vaan toimi se, että heti kertarysäyksellä vaatisin itseltäni liian paljon.
totta kai ihailen ihmisiä jotka kykenevät siihen. eli kokonaan lopettajia. miellän muuten sut Onneli tällaiseksi ihmiseksi, samoin esim Varjoliljan. tosin tekin lähditte liikkeelle ensin pienin askelin, ja se että ette juoneet enää ei niinkään ollut yhdeltä istumalta tehty Suuri Päätös vaan vähentämisen kautta kulkenut reitti ja sittemmin valinta jatkaa ja jatkaa raittutta.
mutta palatakseni näihin tyyppeihin, joihin törmää Lopettajissa ja jotka tekevät näitä kerrasta poikki-päätöksiä (ja monet monet jopa onnistuvat siinä) niin jos olisin itse tehnyt kokonaan lopettamis-päätöksen ja sitten retkahtanut, pettymys siitä olisi ollut liian kova pala purtavaksi ja luoja paratkoon, pahimmassa tapauksessa jättänyt kaikki pyrkimykseni siihen.
ei minusta siis ollut siihen, kuulen nämä sanat päässäni. ja heti perään, antaa sitten olla :shock:

tai mistä minä tiedän olisiko tuo pahin mahdollinen tapahtunut?
ehkä tämä, että toistan ja toistan tuota ajatuskaavaa/näkökulmaa on pelkästään ovela valinta lupaan saada juoda aina silloin tällöin. eli haluan vain uskoa tuon että en kykenisi lopettamaan kokonaan.
no mutta, miksi spekuloida koko juttua. olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. mistä tämä usein toistuva spekuloiminen edes lähti liikkeelle tällä kertaa? ai niin, se peruskaura. sitäpä hyvinkin juomiseni on ollut.

Gingerin anoppi sitten lähti täältä 92-vuotiaana. se on pitkä elämä. liian pitkä ottaen huomioon loppuajan kärsimyksensä.
muiden kuulumisia en ole vielä lukenutkaan.
on tämä kyllä kokemus kun saa seurata ihmisten elämää ja lukea heidän ajatuksiaan jonkun helkkarin vempaimen kautta.
ajatelkaa, jos meille olisi sanottu (me vanhempi porukka) joskus lapsuudessamme tai nuoruudessamme että tämä on tulevaisuuttanne, niin olisi siinä joku joutunut rautalankaa vääntämään että olisimme edes harkinneet uskovamme häntä.
ainakaan mun jakeluun tämä ei olisi mennyt millään. enhän tajua edes miten puhelin toimii :roll: miten se on mahdollista että voit kuulla toisen ihmisen äänen jostain maapallon toiselta puolelta?

tästä tulikin taas mieleen se syyskuussa tapahtuva muutos pankkiasioiden hoitamisessa. sehän tosiaan se turvakortti-tsydeemi lakkautetaan ja ensimmäiseksi vaihtoehdoksi tilalle tarjotaan puhelimeen sovellusta mikä korvaa turvakortin.
olen tilannut pankistani jo lisälaitteen koska mun mielestä kännykän kanssa/kautta asioiminen on järjetöntä. mikä stressi siitä josko puhelin varastetaan, hajoaa tai katoaa.
virkailijan mukaan kysymyksessä on peukalon kokoinen laite, oletettavasti kuin mokkula joka pannaan tietsikkaan porteista sisään.
veljeni kertoi että Nordea perii tästä lisälaitteesta peräti 200 e, kun taas oma pankkini Danske antaa sen veloituksetta.
osaan nippa nappa bussilipun ostaa puhelimellani joten ei, ei, en edes halua opetella tätä pankin vaatimaa puhelinsovellusta mikä on myös periaatekysymys. ihan helvetin ärsyttävä muutos eritoten vanhemmalle väestölle tai kenelle tahansa tekniikan maailmassa itsensä tuntevalle poropeukalolle. mutta ei mene aikaakaan kun tähänkin ihminen sitten tottuu jos meinaa vähänkin pysyä kyydissä mukana.
vai sanoisinko että tottuu pakottamalla kun vaihtoehtoja ei enää ole.

nyt taas aamupäivän muihin puuhiin. eli dreenin huuhtelu, pari puhelua, ja toisten kuulumisten lukeminen.
kivaa lauantaipäivää kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 6.7.2019 23:43:35

Moi Sylvia!
Tulin vaan sanomaan ”yöMoikat” sulle! :D :D
Pitää laittaa pää tyynyyn.
Jätän pienen merkin, että kävin kuulumisesi lukemassa :D
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 562
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 7.7.2019 11:19:05

Sunnuntaita Sylvia ja kiitos osanotosta. Vaikka kuolema oli toivottu, odotettu ja tiedossa, niin kummasti se kirpaisee. Se lopullisuus ja tyhjyyden tunne.

Mutta en täällä ketjussasi halua enempää siitä haikalla. Elämä jatkuu ja toivottavasti jatkuu hyvänä. Kuten toivon myös sinun olosi olevan, sellainen tsemppaaja ja myötäeläjä kyllä olet.

Ja vaikka kerrot elämästäsi kuplassa, niin ne pienet arkiset asiat joita meille jaat, ovat ihan ne meitä kasassa pitäviä. Niinkuin vaikka pyykkäykset ja ruokien suunnittelu. Ruoka, lohtu, josta on sen verran vielä pakko sanoa, että eilen kun lapsemme oli meillä kumppaninsa kanssa syömässä, niin tarjosin jälkkäriksi kesän ekaa mustikkapiirakkaa. Omin pikku kätösin poimittuja ( lue hampaat irvessä etsiskelty niitä pieniä kuivahkoja ruppanoita!) mutta TUOREITA kumminkin. Lisänä napakoita mansikoita ja kaurakermaa.

Ja kiitos siitä kirjavinkistä, lainasin sen ja luen sitä nyt sähköisesti. Minä jos kuka tarvitsisin sen joustavan mielen.

Leppoisaa lepopäivää, voi hyvin virtuaalikamu, halihalit!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 250
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa