Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Korkinkadottaja » 20.9.2019 18:46:06

Sylttyhän sai tuon syöpädiagnoosin jo melkein 2 vuotta sitten ja elinaikaa korkeintaan vuoden verran, mutta täällä se akka edelleen möllöttää. :o

Ja vaikka lekuri jo rupesi laskemaan päiviä ja täälläkin hyvästejä jätetään, niin ei toki mennä asioiden edelle. :)
Elämä on ihmisen parasta aikaa.

- Matti Nykänen -
Avatar
Korkinkadottaja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1049
Liittynyt: 22.6.2013 12:56:51

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 20.9.2019 20:46:47

Ei mennä asioitten edelle ei. Mutta ainakin minua helpottaa kun olen saanut kiitokseni ja ajatukseni Sylviasta kertoa suoraan tässä enkä sitten kun S ei ole enää näitä lukemassa.

Ei ne lääkärit osaa näitä tarkalleen ennustaa. Onneks ei osaa. Joskus saa sitä lisäaikaa ja joskus ei.

Mä tässä alottelen työvuoroani. Oli pimeää ja kaunista kun ajelin töihin. Radiosta tuli niin menevää musiikkia ku Boney Mn Sunny ja piti vielä parkkipaikallakin hoilata ja hytkyä sen tahtiin :lol: askel nousi aika kepeästi kun lähin sairaalan käytäville tallustelemaan.

Auringonpaistetta jokaiselle <3 varsinkin sitä sisäistä!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Sporttari » 21.9.2019 07:57:20

Armaat toverit, lähimmäiset, Sylvia erityisesti tänään,
Mail-osoitteeni vaihtui ja käyttäjätunnus meni jotenkin lukkoon pitkäksi aikaa. Nyt sain sen vihdoin taas auki. Olen lukenut tätä viestiketjua ja myötäelänyt päivissäsi etäältäkäsin, Sylvia. Minä kun olen "uskovainen" sikäli, että ihan tieteellisestikin kun on todistettu sielun olemassaolo ja tunnen Jumalan tai korkeamman voiman läsnäolon jatkuvasti, miksi sitä kukin kutsuukaan, niin juuri tänään mietin, että me elämme jatkuvasti täällä ja ikuisuudessa. Tätä voi tietenkin ajatella ateistinakin niin, että kaikki energia kiertää. Vaikkapa se kauneus, voima ja tasapaino, jonka näen tuossa tammessa ikkunani edessä, sen sukuista energiaa virtaa meidän jokaisen ympärillä ja lävitse tänään, enemmän tai vähemmän, riippuen päivästä. Ja monenlaisia muitakin virtoja, vaikkemme niitä näe. Rakkaus on läsnä koko ajan sille, joka on joskus rakastanut. Emme ole koskaan yksin. Joskus aurinko näyttää olevan piilossa, mutta se johtuu siitä, että seisomme juuri metsikössä ja se on puun takana. Siellä se kuitenkin on ja valaisee. Olemme ihmisinä kaikki tyynni hyvällä tavalla vain osa ikuisuutta, osa horisonttia, joka on aina samaan aikaan tässä, ihan lähellä, ja siintää tuolla kaukana. Aallot tulevat sieltä ja vievät sinne. Aika, jota mittaroimme kiihkeästi kalenterilla ja kellolla, on vain ihmisen keksimää harhaa hallinnasta, ja se etäännyttää meitä siitä todellisuudesta, jossa kaikki on läsnä, tässä ja nyt. Lämpimiä ajatuksia ja hellä voimahalaus virtuaalisesti Sinulle tänään, Sylvia.
Sporttari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 58
Liittynyt: 16.3.2018 18:33:32

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja helistin » 21.9.2019 09:16:04

Kyllä tuli hyvä mieli kun Sylvia voi paremmin ja pääsee jopa ulkoilemaan!

Mun tuttavapariskunta sairastaa molemmat syöpää, vaimo toista kertaa ja mies on sairastanut sitä jo 25 vuotta. Tää vaimo kun kertoi syöpänsä uusineen, niin hän sit toivoi, ettei siitä puhuta sen kummemmin, ollaan niinku ennenkin. - Välillä tekis mieli kysyä asiasta jotain, mutta on se niin vaikeeta kysyä moista. Voisinhan mä kysyä hänen lapsiltaan asiasta, mutta minusta se on sellasta seläntakana hääräämistä, josta en erityisesti pidä.

On nää niin vaikeita asioita immeisille.

Mä kun olen pyörimässä tuolla Lopettajat-puolella, niin enpä juuri ole tällä puolella käynyt stooreja lukemassa. Sylvian kirjoitukset auttavat minuakin ymmärtämään näitä vaikeita asioita paremmin. Onpa hyvä asia, että tänne ketjuun tulin lukemaan.

Hyvää viikonloppua sulle.
Avatar
helistin
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 441
Liittynyt: 23.3.2019 17:31:38
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 21.9.2019 10:57:22

hyvää lauantaina,
taas jokainen oli kirjoittanut niin paljon juttelemisen arvoista asiaa että toivon sitä faccebook-systeemiä jossa on mahdollista vastata, kommentoida tai kiittää suoraan kirjoittajan tekstin alle.

kuten eilen olen edelleen ihmeen hyvässä kunnossa.
hoitaja kävi täällä, tooooodella ammattitaitoinen nepalilainen mies, ja jälleen saatiin 2 kg nestettä pois. sitä voi olla vaikea kuvitella miten kevyt olo siitä tulee kun neste lorisee pienellä paineella sille tarkoitettuun pussiin. tuo 2 kg on vuorokaudessa maksimimäärä. sain vihdoin tietää että valutus tehdään tiistaihin saakka 1 krt/vuorokausi, sitten pidetään ainakin taukoa.

Korkkis on monen muun tavoin oikeassa, ei mennä asioiden edelle. olen just nyt erittäin toiveikas vaikka tiedän toki miten tilanteet vaihtelevat useimmin kuin paita menee vaihtoon.

eilen oli aivan mahtava ilta jälleen yökylävieraani kanssa. toisin kuin kamuni olin tietysti nollalinjalla, ja hänkin joi vain muutaman oluen.
hän tuli joskus kolmen maissa iltapäivällä ja menimme nukkumaan jo kymmeneltä.
se kyllä harmitti että kun kerrankin ruoka maistui (kanttarellikastiketta) söin oman mittapuuni mukaan niin paljon että ruokailulevon päätteeksi runsaan tunnin kuluttua jouduin oksentanmaan :cry:
sinne meni sekin ateria. mutta hyvä merkki kun edes maistui! ystäväni auttoi myös hiustenpesussa koska on tuo dreeni ja siivoili ja tiskasi. eli hän toimi varsinaisena palvelijana. toisitko lasillisen vettä. hakisitko hyllystäni sen ja sen kirjan. voisitko hakea pikkupöydältä lääkkeeni.

helistin, olisiko se jotenkin tasapainoisempaa kysyä ystävältäsi kuulumisia monikkomuodossa. miten voitte, mitä kenellekin kuuluu?
ite en ole koskaan tuntenut samoin kuin ystäväsi ettei siis jostain asiasta voisi/saisi puhua. en kerta kaikkiaan tajua semmoista kieltä. salailun kieltä. ja kuten sanot se tuntuu toisesta varsin kiusallliselta.

ai niin, ja Sporttarille kiitos tekstistäsi. kuten siis muidenkin teksteistä.

ny lepotauko kutsuu. jatketaan taas. te kaikki pyöritte päässäni aina vain enemmän ja enemmän :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Tiikeri » 21.9.2019 14:00:00

Moi. Ihana lukea Sylvia että vointisi on nyt parempi. Olen käynyt jopa töissä kahvitauoilla katsomassa pikaisesti oletko kirjoitellut kuulumisiasi.
Me virtuaali ystäväni lähetämme sinulle enkeleitä kasapäin :D
Ystäväsi M jorinat kyllä...tuli mieleen et kärpäsenkakankokoset murheet hänellä tilanteen huomioon ottaen. Että kehtaakin.
Itse täällä teen puolukkahilloa. Sain vapaapäivänäni torstaina poimittua huikeet 2 litraa puolukoita. Täälläpäin Thaimaalaiset poimijat pitävät huolen että hyvät marjapaikat on koluttu. Ajelin varmaan 20 km autolla tuttuja marjapaikkoja etsien...siellä oli sit ruokailupaikkoja heillä. Kaalinlehtiä ja porkkanankuoria. No, ei se haittaa. Tiukassa heillä tienestit. Kyllä marjoja riittää kun osaa paikat etsiä. Jopa juttuni lensi ihan muihin juttuihin. Kirjoittelen tässä kuulumisiani omaan ketjuuni joskus.
Sylvian kanttarellit kuulosti niin herkulta että ostin kaupasta sienisalaattia! Voimahaleja.
Toivossa on hyvä elää.
Tiikeri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 94
Liittynyt: 16.3.2019 18:16:30

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 22.9.2019 11:10:08

huomenta Tiikeri ja muut,
uskalsinko toivoa edes viikko sitten että kirjoitan hyvä aamu. tai pikemminkin olisinko uskonut kirjoittavani näin. nyt se on kuitenkin totta. aamu on hyvä.
tuossa muuten Helistimen kohdalla kirjoitinkin väärin. tarkoitin, etten ymmärrä miten jotkut haluavat salata sairautensa tuttavapiiriltään. toisaalta ehkä hän tietää mikä on paras ratkaisu joten turha sitä on ulkopuolisten kyseenalaistaa. itse vaan en voisi kuvitellakaan toimivani niin.
aurinkoinen syysaamu, syyskuun raikkaus, melko kivutonta ja Tiikeri se vielä kirjoittelee että käy silloin tällöin tarkistamassa olenko päivittänyt jotakin. en tiedä, tuo jälkimmäinenkin vaan tuntuu niin mielekkäältä saada tietää. aamu/päiväkirjani tekeminen saa lisämotivaatiota kun vaikka Luetut-listasta näkee että täällä mun ketjussa on käyty niin silti sitä on vaikea uskoa jonkun olevan kiinnostunut elämästäni.

pankkiasioita. 14.9 tuli voimaan se että kirjautuessasi verkkopankkiin et voi käyttää enää sitä turvakorttia. tilalle lähettivät mulle pyynnöstäni sen turvalaitteen kosken halua kirjautua tai hoitaa mitään pankkiasioita puhelimen kautta. selkeitä ja yllättävänkin yksinkertaisten ohjeiden mukaisesti pääsin kuin pääsinkin tililleni.
mulla ja veljelläni on yksi luottokortti, mikä on yhteinen Bank Norwegianista. no, halusin tallentaa viime keskiviikkona satasen Norskiin koska veli hoitaa nykyisin niin paljon ostoksistani ja kortti on hänen hallussaan. arvatkaa miten kävi? se satanen on nyt sitten teillä tietämättömillä :shock: muistaakseni siirsin rahan omalta Danske Bankin käyttötililtäni ke aamupäivällä, joten ilman muuta odotin että se olisi kirjautunut tilille perhantai-iltapäivään mennessä. minne se helkkarin raha on mennyt? tarkistin eilen että Danskesta se on lähtenyt asianmukaisesti mutta Norskiin se ei ole siis saapunut.
mitä tehdä, miten toimia? toiseksi, jos olisin naputellut viitenumeron väärin niin Danske yleensä ilmoittaa siitä heti "tarkista viitenumero", sama tilinumeron kanssa. syötän ne aina manuaalisesti.
nykyisin ei voi soittaakaan mihinkään saadakseen selvennystä asiaan.
just tänä viikonloppuna S kertoi törmänneensä torikahvilassa kahteenkin vanhempaan ihmiseen jotka ovat niin vihaisia koko muutoksesta että olivat luovuttaneet pankkiasioittensa hoidon lapsilleen. kohta teen saman, veli saa ihan pian vaivoikseen kaikki pankkijuttuni vaikken millään sitä haluaisi. tai en minä tiedä. ehkä tässä pitää vaan niellä kiukkunsa ja yrittää pärjätä. mutta kieltämättä vituttaa niin että voisin itkeä! :cry:

pari sanaa alkoholista. oon yrittänyt penkoa mielenkiemuroistani miltä se tuntui kun perjantaina en voinut, halunnut eikä maistunut olut vaikka ystävänikin kippaili niitä muutamia. oli perjantai, vointini oli hyvä tai ainakin ok, ystävä tuli kaukaa, ilta oli kaunis ja lämmin.
tarkoitan että olosuhteet ja puitteet pieneen juhlaan sekä huomalaan oli suorastaan täydelliset. jokainen täällä ymmärtää mistä puhun.
muttei se tuntunut siis miltään. illasta ei puuttunut mitään. olut ei olisi tuonut iltaan sitä kuuluisaa lisäarvoa millään tavalla.
mutta voi mikä hekuma ennen vanhaan! näen itseni koheltamassa jossain marketin oluthyllyköiden luona, olisin kipaissut varmasti Alkossakin, mikä on kätevästi aivan marketin kyljessä, jotta se humala olisi ollut varma. olutta, viiniä ja miksei jopa jotain kossua tai vodkaa snapsiksi ruokailun kanssa.
miten ihminen voi lakata kaipaamasta jotain sellaista mikä on kuulunut hänen elämäänsä yhtä pakottavana tarpeena kuin hampaiden pesu tai jopa hengittäminen. en ymmärrä.

hoitaja kävi äsken ja dreenaus kesti puolisen tuntia: 2 litraa ulos kropasta. laskimme, että yhteensä minusta on poistettu nestettä nyt 8 litraa. neste ei poistunut tällä kertaa aivan paineella mutta kiitettävän ripeästi se silti sujui. tarvinneeko tarkentaa, että olo se kevenee kohisten. se kamala, kamala paine ja kiristävä tunne.

nyt hedelmäaamiaiselle, sitten aion lueskella toisten kuulumisia.

kertokaahan viikonlopustanne! toivoo Syltty :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 22.9.2019 11:31:44

Huomenet ja hienoja uutisia Sylvia - ihanaa että olet noin elossa! Kirjoittamani saattaa kuulostaa kornilta, mutta tarkoitan sillä, että vaikutat niin elinvoimaiselta, toiveikkaalta ja positiiviselta. Kaikesta sairaudestasi huolimatta - toivottavasti ymmärsit? :D

Ja mitä kirjoitit alkoholin mieliteosta kun toinen juo, niin samantapaisia tuntemuksia läpikävin nyt itse vkl:n aikana, kun mies joi " hyvää punaviiniä" ja minä söin tulehduskipulääkkeitä inkivääriteen kera. Ei minkäänlaista mielitekoa. Eipä herahtanut vesi kielelle. Mutta mutta - tylsältähän tämä tietysti tuntui. Ja ehkä täällä ei saisi näin kirjoittaa, mutta minä tarvitsen pienen viinitilkan aina toisinaan.

Hienoa aurinkoista syyskuista sunnuntaita. Nauttikaamme auringosta niin pitkään kun sitä meillä on tarjolla.
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Kalmankukka » 23.9.2019 00:53:41

Mahtavaa, Sylvia voi paremmin! <3 Hieno juttu, että nestettä on saatu poistettua noin hyvin. Se auttaa paljon olotilaan.
Kalmankukka
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 19.11.2018 17:11:14

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 23.9.2019 09:05:19

miten ihminen voi lakata kaipaamasta jotain sellaista mikä on kuulunut hänen elämäänsä yhtä pakottavana tarpeena kuin hampaiden pesu tai jopa hengittäminen. en ymmärrä. Elämän kummallisia kiemuroita. Varsinkin kun muistelee meidänkin alkutaivalta täällä :shock: No sulla nyt on vielä ihan eri kuviot kuin mulla, mutta kuitenkin :shock:
Tästä sitten tuohon kysymykseesi kun kysyit viikonlopusta niin pakko kertoa yks työjuttu. Vaikken nyt tarkemmin koskaan kerro mitä siellä tapahtuu, mutta nyt tää oikeestaan liittyykin mun ajatusmaailmaan. Siinä yks yö nukkui humalaansa pois yks asiakas (joo-o asiakas..ei potilas 8) ) oli aika promilleissaan tullessaan ja oli vähän päätään tullut paikkauttaan. Tai tuotu. Nukkui tosissaan siinä paareilla naamallaan kuivunutta verta jonkin verran ja vaatteista näki ettei ihan ollut se vaatehuoltokaan kondiksessa. Kasvot muutenkin kertoi omaa tarinaansa. Mä siinä jotakin hain siitä huoneesta ja tosiaan hetkisen katselin tätä miestä ja mielessä kävi plinkki :shock: loppuyön mietin kuinka onnellinen olenkaan kun löysin plinkin. Mistä sen tietää jos minä itse olisin voinut olla tuossa :shock: vaikka mitä mulla pyöri mielessä ja näköjään en pääse siitä mielikuvasta vieläkään eroon niin yritän tehdä sen nyt kirjoittamalla tänne. Tarkoitus oli kyllä tuonne omaan ketjuun kirjoittaa, mutta jääköönpä tähän sun stooriin nyt. Vaikken nyt ole koskaan viikkoja vetänyt putkessa sitä viinaa jne, mutta mistä minä koskaan tiedän jos niin voisikin käydä? ja vaikken ole niitä aamuisia krapularyyppyjä koskaan ottanut jne jne.
Kiitos sille miehelle siis kun vähän ravisteli mun ajatuksia.
Näitä tapauksia tulee jatkuvasti vastaan töissä varsinkin viikonloppuisin, mutta harvoin ne näin kolahduttaa.

Olen tässä aamun seurannut Thomas Cookin konkurssia. Harvemmin mitään matkatoimistoja edes käytän kun mä bongailen niitä lentoja ja majoituksia netistä suoraan. Mutta paskamainen tilanne Tjäreborgillakin just nyt. Koskee monia matkustajia ja ennen kaikkea henkilökuntaa :(

Mutta aurinko paistaa ja on ihanan kirpeä syysaamu. Ja krapulaton vapaapäivä aluillaan.
Hyviä energioita sullekin Sylvia <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 24.9.2019 12:35:19

osittain tuttuja ajatuksia, Vilmatson.
kun törmään näihin ostarin lähellä oleviin rapajuoppoihin, joiden remmissä on aina se eräs nainen, niin mietin että ihan hyvin minä voisin olla tuo. se nainen siis. he juovat olutta täysin avoimesti; jokaisella on purkki kädessä. miten ihmeessä ei näin käynyt?
ns, "pohjat" rapajuopoksi olin rakentanut jo aikoja sitten. mietin, että jokin geenikö sen teki että olemme naisen kansssa erilaisia. riippuuko se luonteesta, vai onko kysymys vain siitä että hän sairastui alkoholismiin mutta minä säästyin siltä helvetiltä päätyen "vain suurkuluttajaksi".
toiseksi, mistä minä tiedän kuinka kamala elämä hänellä on ollut jonka tuomia kärsimyksiä hän yrittää paikkailla vielä keski-ikäisenä juomalla itselleen lisää kärsimystä. ikuisuuskysymyksiä siis. kuka pelastuu ja millaisella avulla, tai omin päin, tai Plinkin avulla tai muulla ulkopuolisella tuella, ja kuka vajoaa, joko nopeasti tai hitaaaaaaasti väsyttämällä.

vointi suht ok. tänään otettiin verikokeet. tärkein koe oli tulehdusarvoja koskeva; oliko ab-kuurit tarpeeksi tarpeellisia. tarpeellisia ne nyt ainakin ovat.
ensimmäinen hoitaja epäonnistui, yritti 6 kertaa. ei pisaraakaan verta. sitten hän soitti kollegalleen että tämä tulisi avuksi, kuten tapahtuikin, ja joka sai muutaman yrityksen jälkeen putkilot puoliväliin kun sitä ennen oli sanonut: "Nyt tämän on onnistuttava tai siirretään huomiseksi!" - ja tadam, onnistui siinä sitten.
heti hoitaja kakkosen jälkeen ovisummeri soi taas: Kotihoidosta täällä! hoitaja ja opiskelija tulivat mittaamaan verenpaineet ja purkittamaan lääkkeet, siinä kaikki. askites-auko ei ole vuotanut. helpotus.

eilen veli kävi puolestani kaupassa, vei roskat ja tiskasi. myös L kävi vain rupattelemassa. poltimme salatupakat.

P:n siskokin soitteli. P on edistynyt niin, että pystyy siis yksin käymään vessassa, samoin hän kykenee syömään itsenäisesti, mutta se puhe ja puheen ymmärrys on aina vain hakusessa. ikävöin häntä monta kertaa päivässä. harvat ystävykset ovat samaan aikaan yhtä surkeassa jamassa. en enää onneksi koe niitä kiukunpuuskia häntä kohtaan mitä joskus koin. nyt olen pelkästään surullinen ja ikävöivä.

M, joka purkasi mieltään miksei häntä kutsuttu edelliskesänä exän mökille... öööö, siitä en tiedä vieläkään mitä ajatella.
valitettavasti alan kääntyä sellaiseen mielipiteeseen, tai tuntemukseen, että käsittämätöntä itsekeskeisyyttä. absurdia, kuten L sanoi.
jos M katuisi hänellä pitäisi olla rohkeutta ottaa sanoistaan vastuuta mutta mitään ei ole kuulunut. antaisin lennossa anteeksi jos sitä pyydettäisiin. miten joku voi olla pystyväinen siihen, että kun ystävänsä kertoo lääkärin sanoneen että tuskin enää kotiin pääset täältä, niin hän kiitettyään ystävyydestämme minun jälkeeni siirrättää keskustelun siihen että miksei hän saanut kutsua mökille, että sen hän ikään kuin haluaisi sanoa (avautua siitä) vielä "ennen kuin kuolet". tyyliin sitten on tilit selvät.
ei hemmetti.
tuliko hän tosiaan hulluksi? sekosiko hän uutisistani?
tuo kaikki tuntuu vain niin järjettömältä. jopa niin järjettömältä ettei se rassaa päätäni. hämmentää kyllä senkin edestä.

nyt on ihan pakko pakko pakko syödä jotain.

hyvää päivää kaikille! :P :P :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 24.9.2019 14:39:16

Olipa Sylvia mukavia uutisia sinulta. Siis, että vointisi on suht hyvä, ja että ystäväsi P on kuntoutusprosesissa edistynyt. Prosessi on toki hidas, mutta nykyinen kehitys antaa toivoa.

Tämän toisen ystäväsi kommentit kesämökkireissusta ovat kyllä jotain käsittämätöntä. Kypsä aikuinen olisi kyllä ilmaissut tunteensa heti sanomalla vaikka, että minua harmitti, olisi ollut kiva olla mukana. Siis ei yli vuoden jälkeen , ja vielä syyttävään sävyyn. Onneksi osaat suhtautua siihen niin, ettei se enään rassaa sinua. Hämmennys on kyllä varmaan läsnä koko ajan. Yritä jättää hänen kommenttinsa omaan arvoonsa, hänellä taitaa olla jonkinlainen ongelma. Tosin mainitsitkin läheisriippuvuudesta.

Samat ongelmat tuntuu sinulla olevan verisuonten kanssa kuin minullakin. Meille immeisille olisi kehitysvaiheessa pitänyt kehittyä korkki jonkin suonen kohdalle, siitä sitten vain tarvittaessa verinäytteitä. Siis ilmiselvä suunnitteluvirhe :lol:

Toivottavasti ruoka maistui. Tai tiedänhän minä, ettei se oikein maistu, pitää vain yrittää puputtaa jotain.

Kylläpä tämän päivän kirpakka auringonpaisteinen ilma toi mieleen lapsuuden retket puolukkametsään, on kyllä ollut täydellinen puolukkametsäilma. Eikä missään kahvi/tee/kaakao ja voileivät ole maistuneet yhtä herkullisilta kuin metsässä kannon nokassa istuen :D

Nautitaan upeista syyspäivistä.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 301
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 25.9.2019 11:23:19

Ulpukka, mikä on vähin määrä ruokaa, ja millaista, sun huonoina päivinä mitä saata syötyä? tuleeko sulle ihan paastopäiviä välillä?
ja totta, eikö ole rasittavaa tämä meidä ominaisuuteme kun meistä ei saa verta. muistaakseni Vilmalla on samanlaiset suonet.

ei kipuja mutta selvä tuntemus siitä että turvotus alkaa taas. mietin, pitäisikö jo ennakkoon varoittaa Kotisairaalaa että haluaisin jälleen kerran uuden punkteeramisen. siinä on pitää aina ottaa ensin verikokeet, jossa kuluu pari päivää kun tuloksia odotetaan, ja sitten on vielä lääkärin tiukat aikataulut. kunpa voisin kustantaa itselleni yksityiseltä puolelta saman toimenpiteen muttei se ole mahdollista. ei hinnan takia eikä "protokollan". se, että kuulun Kotisairaalan potilaisiin estää "viereisiin pöytiin menemistä".

nukkumatti on kumppanini. nukun aina vain valtavia tuntimääriä.
mielialalääkkeeni oli tauolla reilun viikon pilleriantibiootin takia. puntaroin, että jättäisinkö sen kokonaan pois mutten vaan sittenkään uskalla koska pelkään psyykkista romahdusta.
sitä paitsi, mielialalääke nostaa kipukynnystä, mikä totisesti on tarpeen. muutoin en ole enää huomaavinani sen vaikutusta. en ole masentunut muttei tämä raskas sairaus sekä sairastaminen mieltäni nyt sentään kattoon nosta.

voi ei, posti toi 80 euron laskun siitä sairaalakeikasta. lisäksi se satanen, minkä lähetin väärällä viitenumerolla luottokortilleni, on edelleen kateissa.
haluan mennä ny heti puuhastelemaan näitä pankkiasioita.
toivokaa mulla tehokkuutta ja tuuriakin asioiden hoitoon.
hyvää päivää kaikille :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 25.9.2019 12:31:28

Toivon sinulle sitä tehokkuutta ja tuuria :D Kyllä se kadonnut satanenkin täytyy jostain löytyä. Ei se voi kadota kuin tuhka tuuleen. Työlästä se vain on, kun pankkien kanssa pitää asioida. Puhelimella kun ei nykyään tahdo saada asioita hoidetuksi. Pitää olla niin vaativa ja tiukka, ja se syö energiaa valtavasti.

Ei tosiaan kannata riskeerata niiden mielialalääkkeiden kanssa. Kun ei koskaan voi tietää, mitä siitä seuraa.
Melkein minä sinuna ainakin kysyisin sieltä Kotisairaalasta mielipidettä tästä punkteeramisesta. Eihän se kannata päästää kovin pahaksi. Tottahan sekin on, ettei näitä toimenpiteitä voi kovin moneen paikkaan jakaa, lopputulos olisi se, että missään ei kukaan tiedä mistään mitään.

Kyllä niitä päiviä välillä on, että nestelinjalla mennään. Apteekin Nutridrinkkejä olen yrittänyt juoda, ei vain ole nälkä. Hedelmiä myös pystyy syömään, niin muistelen sinunkin tehneen. Onneksi on välillä niitäkin päiviä, että pystyn syömään puuroa ja pinaattikeittoa kananmunan kera.

Onneksi pystyt nukkumaan, mulla kun se on vähän sitä sun tätä. Tosin nyt kuumeisena on unikin kelvannut päivällä ja yöllä.

Pidetään lippu korkealla, ja mieliala myös :D Eihän näiden meidän sairauksien kanssa ripaskaa tanssita.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 301
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 26.9.2019 11:00:55

siis onko sulla Ulpukka kuumetta? :shock: tarkoitan siis "tavallista" kuumetta? mitkä ohjeet olet saanut? varmaankin sen tutun mitä kaikki, eli jos on yli 38, pitää mennä heti päivystykseen? vai miten?
samat menut sulla ja mulla. Nutridrinkkejä minäkin ajattelin ostaa seuraavalla apteekkikeikallani. metsämarja on suosikkini vaikkei mikään lempiruokani olekaan, mutta oikein kylmänä sen saa sentään alas, 300 kcl.

se kadonnut satanen palautui tililleni! nyt lähetin sen uudelleen sille luottokortille ja toivoa täytyy etten nyt töpeksinyt mitään. miks hitossa viitenumeroiden täytyy olla niin helkkarin pitkiä :evil: onko niissä peräti 12 numeroa, typerää.
päätin että sen 80 euron laskun maksan vasta ensi eläkkeestä, eräpäivään on nimittäin aikaa siihen aivan tarpeeksi. silti yritän säästää tuon summan tämän kuun rahoistani.
taloudellisesti siis ihan tasapainossa kaikki jos ei tule taas jotain unohtuneita ylläreitä.

tänään on jälleen parempi päiviä. uskallan toivoa, että lähiaikoina pääsisin vaikka vain apteekkiin ja ostoksille - ja ennen kaikkea tapaamaan ystävääni sairaalaan. hänen aggressiivisuutensa jatkuu, kertoi siskonsa. hän ei suostu mihinkään toimintaan vaikka fyysisesti kykenisi siihen jo. lisäksi hän on raadollisen suisidaalinen. hän hokee tapan itseni, tapan itseni, mutta kun joku yrittää luoda keskustelua hänen kanssaan, hän sulkeutuu täysin tai alkaa puhua sitä "omaa kieltään" josta on mahdotonta saada selvää.
nyt suunnitteilla on, että P siirrettäisiin psykiatrisen hoidon piiriin. en tiedä mitä ajatella siitä. joku tolvana oli hoitokokouksessa esittänyt idean ettö P kotiutettaisiin kokonaan, mitä pidän täysin järjettömänä vaihtoehtona.
toisaalta ymmärrän hoitotiimiäkin. mitä tehdä potilalle joka ei suostu mihinkään? P kuulemma piiloutuu päivittäin peiton alle puhumattomana. jos hän puhuu, se on vain omaisille, mutta sekin on suurin osa sitä jargonia ja kiroilut päälle.
en tiedä. tilanne on kamala.

nyt menen lukemaan toisten juttuja samalla on odottelen hoitajan tuloa.
näyttää olevan uskomattoman kaunis syyspäivä. iloitkaamme siitä :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa