Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja maaliskuu17 (poistunut käyttäjä) » 8.1.2018 22:41:25

Sylviaplaa olet hieno nainen! Kerrot tarinaasi meille, lohdutat ja tsemppaat meitä. Olen aivan sanaton muiden tavoin. Lähetän sinulle sydämelliset terveiseni ja jaksamista hoitojen kulkuun.
Nöyrästi virtuaali nimimerkki maaliskuu17 jonka takana on ihminen.
maaliskuu17 (poistunut käyttäjä)
 

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ameeba » 9.1.2018 08:11:14

Olen pahoillani! Kiitos minunkin puolestani, että jaat meidä kanssamme tämän. En osaa muuta toivottaa kun voimia.
Ameeba
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 111
Liittynyt: 16.9.2017 09:43:47

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 9.1.2018 10:02:24

Maailma on epäreilu paikka; hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita.

Enpä voi muuta tehdä kuin toivottaa mahdollisimman kivuttomia ja haitattomia hoitoja.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja tosh » 9.1.2018 10:24:51

Jaksamiseen kannustus minultakin
tosh
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 18
Liittynyt: 13.9.2017 15:12:53

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 9.1.2018 13:15:58

ei oo todellista.. taas onnistuin kirjoittelemaan pitkät radirampsut ja kas - teksti katosi! :(

taas hyvä aamu. ei kipuja, ei ahdistusta.
taivaan tuuliin kadonneeseen tekstiini kirjoitin että saamani palautteen(kin) takia valintani kirjoitella tätä sairauspäiväkirjaa tänne Plinkkiin oli juuri se oikea.
harkinnassa oli myös jokin blogi-tyyppinen ratkaisu.
olette aivan ihania. mitä tähän muuta voi sanoa?
lukiessani kannustusviestejä liikutuin ja myös ihailin: miten sydämellistä porukkaa, osaamisessaan tarjota lämpöä ja kannustusta suorastaan lahjakasta sakkia.

mutta kerta vielä: jokainen pliiiiiiiis keskittyköön ensisijaisesti itseensä (ns. "omahoitoonsa") sillä kaikilla meillä on omat murheemme, surumme, haasteemme ja ongelmamme. eihän me täällä muutoin oltaisikaan!
enkä itsekään jaksa läheskään aina kommentoida toisten mietteitä. luen kyllä ahkerasti, yleensä iltamyöhään sängystä käsin ja ns. viihdekäytössä olevalta läppäriltäni jossa ei edes toimi näppikset.

ai niin, liikutuksen lisäksi pärskähdin äänekkääseen nauruun kun Tyräkki kirjoitti varsin tyräkkimäisesti: "voi nyt perkeleen helvetti" tms. :lol: en tiedä, jotenkin se vaan sai purskahtamaan.

nyt alkaa siis elämässäni tämmöinen vaihe.
kuten taisin jo kertoa, sytostaattihoidot aloitetaan rauhallisesti ja kolmen viikon sykleissä.
tavataan sanoa, että kun ihmisen elämässä tapahtuu jokin vaikeasti käsiteltävä asia/tapahtuma/kriisi, hänen mielensä käynnistää niin kutsutun sopeutumistehtävän.
miehen kanssa päätimme tarttua heti eilen illalla vähän niin kuin edistää tätä sopeutumisvaihetta.
ei me haluta jäädä jumiin ja pelkästään surkuttelemaan ja eka päätös olikin se, että elellään mahdollisimman tavallista elämää.
panin miehen lupaamaan, että hän jatkaa esim. harrastuksiaan normaaliin tapaan. asumme siis erikseen, ainakin toistaiseksi, enkä kerta kaikkiaan kestäisi sitä että mies kokisi "pakoksi" tulla tänne jokikinen ilta sikäli mikäli olen kohtuullisessa kondiksessa eikä välitöntä hätää ole.
toinen ehdoton sääntö on se, että mies on ensisijaisesti miesystäväni, eikä mun lääkäri. hoitakoon potilaitaan töissä, mulla on ikioma lääkäri HUS:n piirissä.
minä puolestaan lupasin, että hädän tullen (kova ahdistus tai muu syy) ILMOITAN miehelle että nyt on semmoinen tilanne että tarvitsen häntä.
ja juteltiin me hautajaisistakin.
tässä kohdassa pohdittiin, että tehdään kipeistäkin aiheista arkipäiväisiä. eli saa (ja pitää) puhua, miettiä, spekuloida mitä mieleen juolahtaa. tuon hautajaisjutun kohdalla revettiin nauramaankin. kun sanoin, etten sitten halua mitään helvetin massiivisia kukkalaitteita, vaan että jokainen tuo halutessaan vain yhden kukan, mies kuuli että kakun.
ai haluatko sä että sinne roudataan paljon kakkuja?

nauraminen onkin erinomaista ahdistuksen purkamista. hitto se tuntuu hyvältä!
ja sen taidon tämä mun rakas mies osaa. naurattaa minua.
nyt pitää muuten äkkiseltään lopettaa...

iloa päiväänne! kiitos kun olette olemassa :D
jatkan taas piakkoin.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 10.1.2018 11:59:05

äh, se tapahtui jälleen! teksti katosi. tällä kertaa sen takia, että kone/yhteys tipahti kesken kaiken verkon ulkopuolelle.
eilen syy tekstin katoamiseen oli jokin muu, en tiedä mikä.
tästä lähtien klikkaan tota lähetä-painiketta ripeämmin koska lyhyidenkin päivityksieni aikana keittelen välillä kahvia ja vastailen puhelimeen.

eilisiltana oli matalalentoa.
ideoin naurettavia juttuja. kellari pitää siivota ennen kuin kunto romahtaa ettei se jää läheisten "vaivaksi".
päiväkirjat on tuhottava, sekä sähköiset että vanhat paperiset. ja mikä tärkeintä, heko, tanttamaiset pikkarit viskattava roskikseen ettei mies löydä niitä jälkikäteen :oops: tsiisus mitä mietteitä.
ja testamentti on kirjoitettava! vaikkei sen kummempaa omaisuutta olekaan. testamentistä tulee lähinnä vitsi.
se menee jotenkin näin että "ystäväni P saa halutessani kaikki kirjani ja kaikki Marimekko-laukkuni". seinillä on sentään muutama arvokas grafiikka, ne saa veljenpoikani.
googletin myös "syövästä selvinneet" juttuja. niitähän riitti. päätin että olen yksi heistä, selviytyjä, kunnes ajattelin että enpä taida olla. ahdistus, masennus, itkukohtaus. ei muuta ku Diapamia koneeseen, sitten nukahdin.

tänään vaihteeksi apteekki-päivä ja rahaa kuluu. aivan sikakalliita piikityslitkuja ja nappeja.
en ole vielä saanut uutta Kela-korttia jossa on jokin koodi ja jolla tulen saamaan lähes kaikki lääkkeet ilmaiseksi.
unohdin kysyä saanko lääkekuluja takaisin takautuvasti. eiköhän se järjesty.

eilen muuten Omakantaan oli ilmestynyt uutta HUS-raporttia. siinä luki suunnilleen näin: "Koska potilas on tilanteeseen nähden varsin hyvävointinen aloitetaan sytostaattihoidot".
öööö... eikös tuo tarkoita sitä että jos olisin tällä haavaa huonossa kunnossa, tai edes huonovointinen, niin hoitoja ei nimenomaisesti aloitettaisi. auts.
vähän kirpaisi. eikä niin vähääkään.

no mutta. asia kerrallaan.
hyvää päivää kaikille!
klikkaan ny tuota lähetä-nappia, palaan taas.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 10.1.2018 12:56:27

Hienoa Sylvia, että olet niin hyvä kuntoinen, että hoidot voidaan aloittaa. Ja olen aivan sata varma, että niillä saat vielä vuosia hyvää elämää. Mutta ylipäätänsä varautuen, meidän ihan kaikkien kannattaisi muistaa yksi asia: antakaa jolle kulle tieto, mistä löytyy teidän tunnarit erilaisiin paikkoihin kuten someen! Meistä kukaan ei tiedä milloin kupsahdamme, kun vaara vaanii kaikkialla ja jälkeen jääville on todella vaikeaa saada mitään tilejä suljettua. Eräs ystäväni / kolleegani kuoli muutama vuosi sitten ja tulee välillä todella "spooky" olo, kun hänen Skype tili muuttuu vihreäksi. Ehkä hän sieltä pilven reunalta skypettelee jolle kulle :shock: .

Toinen juttu vinkkinä, paina tuota Tallenna luonnos, jos et heti lähetä. Tai vaikka lähettäisit. Itse olen kadottanut tekstejä esim siten, että olen painanut Lähetä ja sitten klikannut vaikka Lopettajiin ennen kuin olen nähnyt oman tekstini valmiina lähetettynä. Eli ilmeisesti teksti ei tallennu ellei pidä ruutua auki kunnes se näkyy. Voi kai niitä muitakin syitä olla, mutta tuo on käynyt minulle sen verran monta kertaa, että ole alkanut myös ottamaan ihan Ctrl+C kopion ennen kuin painan lähetä. Puhelimella etenkin on käynyt kämmejä.

Toivottavasti jaksat Sylvia tänne jatkossakin kirjoitella. On oikeasti mielenkiintoista seurata elämääsi. Enkä nyt tarkoita sellaisella inhottavalla "onnettomuuksien kyylääjä" asenteella vaan siksi, että kirjoitat siitä niin elämän läheisesti.

Ja edelliseen tekstiisi viitaten, Don't worry, kyllä nämä omat ongelmat edelleen on ihan tuossa lähellä :P .
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 10.1.2018 13:54:40

erinomaisia vinkkejä! kiitos Vilma :D
tietsikoiden tunnarit olenkin jo antanut miehelle ja veljelle, enkä pelkästään sen takia jos kupsahdan kesken kaiken :D
salasanoja riittää vähän sinne sun tänne, niistä teen listat huolimatta siitä että nykyisinhän kone muistaa nämä jos on pannut ruksin "tallenna" jne.
tosiaan, tärkeitä vinkkejä nuo kaikki ja kaikille :D :D :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 10.1.2018 17:14:38

Kyllä kuule ihan varmasti tuun keskittyyn omiin(kin) murheisiini jatkossakin. Pakko kun just kävin taas mielenterveystoimistossa juttelemassa niin ei voi keskittyä liikaa muitten juttuihin :roll: siis kun minähän oon itseni likoon viime vuosina myötäelämisellä pistänyt ja nyt on viimein aika etsiä omaa tilaa.
Mutta ei se sitä tarkoita, että jättäsin sinut :)
Moni on syövästä selvinnyt vaikka ennusteet on olleet mitä on ja eiköhän se kuulu asiaan se mielialan laidasta toiseen meneminen. Onneksi et turruta oloas oluella!! siitä pointsit. Ja onneksi olet niin hyvässä kunnossa, että ne sytot voidaan aloittaa. Sehän ois just kauhiaa se ettei niitä voitas aloittaa.
Ja kun saat sen "ertityiskorvaus"kelakortin vai-mikähän-sen-virallinen-nimi-nyt-onkaan niin ne raha-asiatkin helpottaa.

Kliseisesti sanottuna asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.
Minun sanainen arkkuni on aika tyhjä kun töistä suoraan ampasin sinne mielenterveysjuttuun. Mutta se hyvä siitä on kun siellä on jutellut niin asioita vähän loksahtelee paikoilleen ja osa niistä jää sinne.

Tsempit <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 11.1.2018 10:15:08

kiitos vilmasto
hyvin olet oivaltanut että nyt tarvitset omaa aikaa.
lahjoja myötäelämiseen kun Sulla riittää, sen olen nähnyt ja huomannut aikojen alusta asti, niin välillä on laitettava stoppi sille, kuten olet tehnytkin. erittäin hienoa tuo että käyt mtt:ssä juttelemassa. itsekin olen rampannut vuosia sitten samassa puljussa saamassa apua. kasassa on useampikin jakso.
ja totta, ei ole huuhaa-tietoa se, että syöpäsairaudesta kuolemantuomion saanut on lopulta selviytynyt.
kuten ne Inhimillinen tekijä-ohjelman tyypit. jakson nimikin oli "kuolemantuomio peruttu" tms.

mies ja veljeni ovat sopineet että soittelevat toisilleen tiuhaan jos ja kun epätoivo yllättää, mikä on kertakaikkisen hieno asia. jo joulunpyhinä ne lähti kaksisteen baariin. ilahduin siitä, vaikka tiesin että baari-illan teema olikin mun sairaus. kotiin ne saapuivat aikas tinassa mutta selvästi vappautuneina. puhuminen oli tehnyt hyvää kumpaisellekin.

eilen mies kuitenkin pohdiskeli ääneen, olisiko HUS:lla tarjota jotain keskusteluapua läheisille.
päätettiin ottaa asiasta selvää.
mies sanoi etten taida olla likimainkaan niin rohkea kuin sinä, johon minä sanoin että meillähän on aivan eri tilanne. enkä kuuna päivänä vaihtaisi osia hänen kanssaan.
olen aidosti sitä mieltä. en totisesti tiedä miten pärjäisin jos itseni sijaan mies olisi sairastunut.
alkaisin varmasti ryyppäämään.
vetäisin sitä iänikuista bisseä päivät pitkät. turruttaisin tunnemyräkät, pelot, epätoivon ja neuvottomuuden.
vaikka olemme sopineet että kaikesta puhutaan, niin eihän se aina niin mene.
toisin sanoen, paljonko hän "salaa" tunnelmiaan? sekä tietoisesti että tiedostamattaan.

hei Juhani muuten. kerroit että vaimosi sairastui syöpään vuosia sitten... miten itse toimit, saitko jostain keskusteluapua?
jos sattumalta luet tämän niin mahdollisia vinkkejä otetaan vastaan.

synkistä mietteistäni huolimatta aamu on ollut ok.
kävin labrassa ja veri lähti (käsivarresta) putkeen heti toisella yrityksellä. ei siis tarvinnut tykittää rystysiin.
apteekkiin meni 140 e.
totta, vilmasto, kyllä noi raha-asiat lutviutuvat kunhan saan liput ja laput lähetettyä Kelalle.
apteekissa kuulin että esim. se hyperkallis Klexan kuuluu mulle kokonaan korvattaviin lääkkeisiin.

tänään telkkarisarjoja ja lueskelua ja loikoilua.
yritän myös ulkoilua. kävelyä edes 30 min.
kyllä tää tästä.
hyvää päivää kaikille! :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 11.1.2018 13:37:12

Olen seurannut Sylvia ketjuasi, mutta nyt muutamaan päivään en ole täällä käväissyt. Sydämen kohdalle tuli tyhjä tunne kun luin tuloksistasi. Sanattomaksi veti, kaikki olemassa olevat sanat tuntuvat tyhjiltä fraaseilta. Toivon sinun tuntevan että kuljen mukana hetkissäsi.

Kuolema pelosta, tiedosta kun kuulee lähdön olevan lähellä; olen seurannut muutaman ystävän viimeisiä aikoja. Ihminen on hyvin sopeutuvainen erilaisiin tilanteisiin. Toki tieto tekee surulliseksi, tulee ikävä läheisiä jotka joutuu jättämään tänne. Alkujärkytyksen jälkeen kuitenkin huomaa asianomaisesta suuren rauhallisuuden ja tyyneyden. Sinullekin Sylvia, ja kaikille läheisillesi, on nyt annettu aikaa selvittää asiat ennen lähtöäsi, olet niitä jo suunnitellut. Sinusta aistii jo nyt tyyneyttä kohdata tuleva. Sinulla ei ole pelkoa (ainakin hallitset sen hyvin).

Toivon rakkautta ja voimaa elämääsi, sekä sinulle että läheisillesi. Toivon että jaksat kirjoittaa meille voinnistasi ja ajatuksistasi. Toivon sinun tietävän kuinka paljon merkitset myös meille tuntemattomille jotka saamme kulkea kanssasi näitä hetkiä.

Sydämellä, JuuliaS
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Kyllä se siitä

ViestiKirjoittaja Narkkis » 11.1.2018 15:46:47

Tsemppiä kanssa Sylvialle täältä! Pari kertaa sairaalan letkuista heränneenä, ja vain toisella kerralla alkoholin avustamana sinne joutuneena, ei voi kuin vain ihmetellä tätä omaakin kiinnostusta alkoholiin, joka kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan jouduttaa sinne pilven päälle päätymistä vuosikausia ennakkoon. Jotkut tutkimukset taas puhuvat että naisilla 1 ja miehillä 2 annosta päivittäistä tissuttelua vähentää ainakin äkkilähdön vaaraa sydänkohtauksen ja aivohalvauksen osalta.

Jos tänään itse kuulisin että syöpä vaanii ja ennusteet olisivat kehnoja, niin aika varmasti olisin aamusta iltaan tillintallin, koska sehän on vallan erinomainen tekosyy juoda koska ei kuitenkaan pääsisi eläkettään tuhlaamaan. Sitten tietysti siinä kävisi niin, että myrkyttäisin syöpäsolut päivittäisellä liuotushoidolla niin pahemman kerran, että syöpä tuosta noin vain häipyisi takaoven kautta vähin äänin, mutta päivittäisen ryyppäämisen vuoksi varmaan kaikki elimet olisivat muuten vaan aika lopussa.

Saattaisinpa toisaalta riemastua syövän ihmeparanemisesta siihen malliin että lopettaisin alkoholin käytön melkein kokonaan, parin annoksen terveyttä kohtentavan päivittäissnapsin toki varmaan ottaisin kaikesta huolimatta. Elimistö kuntoutuisi rappioryyppäämisestä vähitellen, ja voisin viettää eläkepäiviä aurinkorannikolla forever and after. Noh, jossitteluahan nämä kaikki on, kuten aikapitkälle kaikkien lääkäreiden arviotkin.

Toivottavasti Sylvia sun syöpä on semmoista laatua, että elämäntapojen parantuminen ja raittiina pysyminen parantaa siinä sivussa kaiken mahdollisen. Tähän kun vielä heittää Päihdelinkin kirjoittajien kollektiivisen sotahuudon sairautta vastaan, niin olisin toiveikas lopputulemasta! Mutta toisaalta olenkin parantumaton optimistijuoppo, eikä tätä asennetta viikatemiehet, lääkärit taikka muut mörököllit vähällä saakkaan lannistettua! :D
Avatar
Narkkis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 620
Liittynyt: 18.5.2016 09:05:00

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 11.1.2018 20:39:50

Toivottavasti Sylvia sun syöpä on semmoista laatua, että elämäntapojen parantuminen ja raittiina pysyminen parantaa siinä sivussa kaiken mahdollisen. Tähän kun vielä heittää Päihdelinkin kirjoittajien kollektiivisen sotahuudon sairautta vastaan, niin olisin toiveikas lopputulemasta! Mutta toisaalta olenkin parantumaton optimistijuoppo, eikä tätä asennetta viikatemiehet, lääkärit taikka muut mörököllit vähällä saakkaan lannistettua! :D

Narkkis kirjotti semmosta mitä minäkin oisin voinut kirjottaa :D
Minä olen kans parantumaton optimisti (sen juopon kyllä jätän tästä nyt pois :lol: ) ja heti oon kaivellut mieleen monta tarinaa selviytymisestä! realisti olla pittää kuitenkin, mutta positiivisuuden kautta.

toisin sanoen, paljonko hän "salaa" tunnelmiaan? sekä tietoisesti että tiedostamattaan.
ja tähän on pakko todeta, että minä ainakin olen salanut paljon muilta tunnelmiani tässä matkan varrella. Just niiltä sairastuneilta ja läheisen menettäneitlä. Siksi minä siellä mttssä nyt kuljenkin. Jos ja kun sitä keskusteluapua on varmasti läheisillekin tarjolla niin se kannattaa hyödyntää.

Minulla oli tuossa alku illasta semmonen punaviinimörkö kyttäämässä nurkilla vaan hyvin sen sitä vedettyä turpaan. Pitkä puhelu ystävän kanssa ja sitten kun tänne vähän naputteli niin sekin autto.

On tämä elämä vaan sitten erikoinen juttu välillä.

Jatkamme sitä sotahuutoa siis jälleen <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1461
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 12.1.2018 09:28:36

hyvää huomenta kaikille,
juuliaS kiitos sydämellisyydestäsi ja Narkkikselle myös.
Narkkiksen mietteitä lainatakseni olenkin ihmetellyt sitä ettei diagnoosini ole laukaissut valtavaa alkon himoa tyyliin mitäs tässä ny enää jännittämään. antaa mennä vaan. JuuliaS taas kirjoitti sopeutumisesta - kyllä vaan, ihminen nimenomaisesti sopeutuu mitä hurjempiin tilanteisiin. tai sitten ei. vaarana on kaiketi totaalinen tosiasioiden kieltäminen. siihen ralliin en halua lähteä.

kokemiani yllättäviä ilmiöitä on esim. jonkinlainen vapauden huuma.
työasiat eivät häiritse mieltäni, olenhan sairauslomalla. lääkäri kirjoitti sitä kokonaiseksi vuodeksi.
enkä enää aio tuhlata aikaani/voimiani sellaisiin ihmisiin jotka koen pelkästään energiasyöpöiksi.
aiemmin olen ollut liiankin kanssa "kohtelias". jäänyt rupattelemaan kadunvarsiin sellaisten puolituttujen ihmisten kanssa jotka vetävät yksipuolista monologia ties mistä jonninjoutavasta harmituksesta eivätkä koskaan tajua itse kysyä "entä sinä, mitä sinulle kuuluu".
kotikulmillani näitä ihmisiä parveilee valtavasti ja koska he ovat usein (ei tosin aina) vanhempia ihmisiä, niin olen ajatellut että ollaas nyt kohteliaita ja pysähdytään hänen kohdalla. kohtelias voi olla muutoinkin. sanoa, että tällä kertaa ei sovi, mutta hyvää päivänjatkoa.
vatsamakkaroista viis veisaan enää. tämä taas ei johdu pelkästään sairauden aiheuttamasta efektistä, vaan siitä myös iso kiitos miehelle. jaahas, makkara esiin, mies sanoo kun piikittää vatsaani sitä inhoamaani Klexaania, koska lääke hujautetaan nimenomaan läskiin eikä missään tapauksessa lihakseen. suurinta on tietenkin täysi hyväksyminen, että saan olla juuri sellainen kuin olen. tuoreessa muistissa on nimittäin sellaisetkin pilipalisuhteet kun piti vetää äijän edessä vatsaa sisään niin että henki pihisi. tööt. :(

jatkan kohta. puhelin soi
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 12.1.2018 10:53:40

ja sitten on tämä klassikko: oon joka ikisestä päivästä kiitollinen.
meikäläiselle erikoinen ilmiö tämäkin.
tämäkin on sitä vapauden huumaa. ei tartte sietää "ottaa vaihteeksi pannuun"-hetkiä. ihan merkillistä ja selittämätöntä.
vaan mitä ensi viikko tuo tullessaan kun maanantaina menen ensimmäisen kerran sytostaatti-tiputukseen.
ai niin, tänään täytyy muistaa ostaa lähimarketista upouusi ämpäri! putipuhdas ja hohtavan valkoinen. yrjökohtauksia varten.
mutta mitkä mahtavat olla tunnelmat sitten kun/jos pahoinvointi vyöryää ja iho kihelmöi ja tukka lähtee jos lähtee, eikä ruokaa saa alas, ei edes niitä herkkuja.
ehkä en silloin ole enää "kiitollinen jokikisestä päivästä".
itkenkö? suutunko? vihaanko elämää? toivonko kuolemaa?

äh, nyt pulinat veks ja sinne ämpäriostoksille.
ja muista tämä aina: et ole ensimmäinen etkä viimeinen syöpäsairas. piste.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2166
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa