Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 12.1.2018 12:03:25

Pidetään Sylvia peukkuja, että kuulut niihin onnekaisiin joihin hoidot eivät vaikuta niin ikävällä tavalla kuin kuvasit. Pari ystävääni selvisi ilman mitään kummempia oireita. Toinen teki jopa töitä koko ajan, oli pois töistä vain itse hoidon ajan. Ei halunnut kertoa syövästään (rinta) kenellekään töissä ennen kuin oli kaikki hoidot selättänyt. Hänellä oli hyvä tuuri, jos olisi tullut pahoinvoinnit ym niin pakkohan se olisi ollut. Tarkennuksena, tietysti esimiehelleen kertoi, kun joutui kuitenkin leikkauksen takia olemaan joitain päiviä pois töistä.

Laita siihen ämpäriin jotain kivoja kukkatarroja, niin on mitä katsella sitten joudut pääsi sinne työntämään :D . (oliko huono vitsi?)
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja tuulikki64 » 13.1.2018 16:33:21

Hei !

Minulta on hoidettu kainaloon levinnyt aggressiivinen rintasyöpä. Aikaa siitä jo yli 10 v ja toistaiseksi terveenä.
En tiedä kuulostaako omituiselta, mutta diagnoosi ei hetkauttanut minua millään lailla. Ajattelin vaan, että näin voi käydä kenelle hyvänsä, miksi siis ei minulle. Enkä ajatellut mitenkään "taistella" sairautta vastaan. Olen sitä mieltä, ettei ole kyse mistään taistelusta, vaan lääketieteestä, fysiikasta ja kemiasta, ei muusta. Eli otetaan ne hoidot vastaan, mitä asiantuntija suosittelee, that´s it.

Sitä kyllä mietin, että onko ryyppäämiseni ollut syövän yksi syy, ehkäpä.

Mutta kunnon juoppo kun olin ja olen, en edes lopettanut ryyppäämistä enkä tupakointia hoitojenkaan aikana, en edes vähentänyt. Ihmettelen, ettei hoitohenkilökunta kertaakaan kieltäytynyt antamasta hoitoja, vaikka olin krapulassa ja jopa kännissäkin. Ryyppääminen tietenkin vääristää labratuloksia.

Minulle on tehty vasemman rinnan osapoisto ja kainalosta poistettu osa imusolmukkeista. En ole käynyt korjausleikkauksessa. Sain sekä solusalpaajahoidot että sädehoitoa. Minut arvottiin lisäksi sellaiseen kokeiluryhmään, joka sai uutta solusalpaajaa, mikä oli siis vielä tutkimusvaiheessa, ei yleisessä käytössä.

Jokainen meistä suhtautuu vakavaan sairauteen omalla tavallansa, selviytymiskeinot ovat moninaisia. Toivoin, että löydät omasi! Minulle auttoi tieto. Luin netistä kaiken mitä rintasyövästä löytyi ja olin sielläkin keskustelupalstalla mukana. Oikein paljon tsemppiä sinulle!

Tänään kolmas selvä päivä pitkästä aikaa ja ensi viikolla en ainakaan arkena juo.
tuulikki64
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 10.1.2018 23:33:16

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 14.1.2018 11:01:26

Sylvia minä oon oikeesti käynyt monta kertaa lukemassa sun viimesiä juttuja :) siis jotenkin niin vaan mahtavaa kun sairauden keskellä oot löytänyt vapuden olla just semmonen kun olet.
Mä oon aina aatellut kun osais elää omaa elämäänsä muita kuitenkaan loukkaamatta.
Minä kans otan joskus liikaakiin muita huomioon. Olen se tyyppi joka pienenäkin pelasti kaikki kulmakunnan kissat kotiin ja koulussa menin niitten yksinään seisovien luo ja raahasin ne mukaan johonkin peliin tms.

Sullon hyvä asenne Sylvia. Ja sitten kun/jos se surkia hetki tulee niin se tulee sitten.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1472
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Boheemi » 14.1.2018 14:48:37

Positiivisesti nähtynä - ei vanheneminenkaan aina kovin hienoa ole. On hampaat loppu, nivelet loppu, näkö huono, rahat loppu. Itse olen 47vee, ja kroppa alkaa olla kuin loppuunajettu auto.
Seuraavan viiden vuoden aikana tarvitsen ainakin tekohampaat, uudet polvinivelet, silmälasit, ehkä diabeteslääkityksen.
En välttämättä pidä loppuelämää kaiken huollon arvoisena. Sitten on vielä perse auki ja Kelakin yrittää koko ajan nakittaa vaikka mihin, onneksi ei ole vielä onnistunut. Jatkuva taistelu systeemiä vastaan. Läppärikin jeesusteipillä kasassa.
Juominen on ollut vähissä kuukauden, kun influenssa B iski 20. päivä joulukuuta. Kolme viikkoa kuumeessa, räkää tulee yhä. Toisena yönä tilasin kiireettömän ambulanssin, kun kuume oli vajaat 41 ja krepitaatiota sen verran että kuului vain hirveä rätinä ja pauke kun veti henkeä. Pieniä tautejahan nämä kuitenkin syöpään verrattuna.

Onnea taisteluusi.
Boheemi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 147
Liittynyt: 23.5.2011 14:39:04

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja juhanikari » 14.1.2018 16:22:04

Hei SylviaPlaa!

Kyselit miten selviydyin vuosia sitten kun vaimoni sairasti syöpää.

Selvisin sillä että pakenin totuutta jopa silloin kun vaimoltani lähti hiukset päästä suihkussa. Ajattelin että tämä on vain pahaa unta ja herään kohta. Toki olin täysillä vaimoni tukena. Onneksi paha uni päättyi ja vaimoni parani. Paljon jaksamista Sinulle!

t. Juhani
Vähentäjä! Less alcohol is more life! :-)
juhanikari
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1074
Liittynyt: 22.10.2015 16:22:46

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.1.2018 09:06:39

huomenta,
Tuulikki tuossa mainitsi ettei paljon hetkauttanut koko diagnoosi. minua taas ei hetkauttanut Tuulikin maininta :D
ymmärrän vaikeuksitta tuon suhtautumistavan. minäkään en ole harrastanut tuota mietettä että "miksi juuri minä". miksi ei? varsinkin, kun syöpäsairaudet yleistyvät ja olisiko se peräti jo joka kolmas joka sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä nimenomaan syöpään.
sitä kylläkin olen pyöritellyt mielessäni että miksi juuri nyt.
suht uusi ja ehdottomasti elämäni paras parisuhde (vuosien yksikseen vietetyn ajanjakson jälkeen), pääkoppa on paremmassa kunnossa kuin ikuna ja elämänhalua riittäisi. muistan nimittäin ajat kun mietin depressiosairauden runtelemana että kunpa voisin vaihtaa tämän paskan fyysiseen sairauteen. heh, kuten sanotaan, kannattaa siis totisesti varoa mitä toivoo. :(

tänään siis ensimmäinen sytostaatti-pläjäys klo 12-14.
jännittäähän tuo. toisilla huonovointisuus alkaa laakista, toisilla ei tunnu "missään".
entä se luuydin-juttu... kysymys on myös siitä jaksaako/sietääkö luuydin sytoja. jos ei, silloin(kin) sytot on lopetettava heti alkuunsa.
ai niin, siitä en juurikaan piittaa lähteekö tukka vai ei. en muista olenko maininnut joskus että about kaksvitosena hiukseni lähti, täysin yhtäkkiä. ja huom. silkasta ahdistuksesta. ei siis fyysisistä syistä.
olihan se ensin pienoinen shokki sekin, muttei se ny maailmoja kaatanut.
ja 80-luvulla se oli lähes punk. käytin huiveja ja hattuja ja joskus peruukkia, lähinnä vitsinä. lähdin peruukki päässä baariin ja jossain vaiheessa iltaa viskasin tukan kassiini. jätkiltä tipahti tuoppi kädestä. oli muka hauskaa shokeerata moisella tempulla. kaljuutta kesti kolmisen vuotta, sitten tukka lähti kasvamaan.

hei Boheemi! toipumisia Sulle myös.
minusta Sinä olet vasta 47! (itse oon 56) joten pidähän huoli itsestäsi.

hyvää päivää kaikille!
ja tipatonta tammikuuta viettäville: ny ootte jo puolivälissä!!!
itse join muuten perjantaina 2 isoa lasillista joululahjaksi saamaani laatupunkkua. voi miten hyvää se oli.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 16.1.2018 12:09:28

eilinen ensimmäinen syto-hoito sujui hyvin.
omahoitaja J sai kanyylin rystysiin ensimmäisellä yrittämällä, mikä oli pienoinen erävoitto.
kun olin jokin aika sitten magneettikuvauksissa, ja varjoaine piti saada suoneen, piti kutsua anestesian erikoislääkäri hoitamaan homman kun kaksi hoitajaa epäonnistuivat. ei se taidoista välttämättä ole kiinni vaan siitä että mun suonet "karkailevat" ja ovat ohutta sorttia.
omahoitaja J on mukava tyyppi. arvioisin 35 v about.
jutusteltiin niitä näitä. mm. depressiosairaudesta lähinnä siten, että hän kertoi ystävänsä sairastavan tätä hitonmoista sairautta. osat vaihtuivat. yhtäkkiä minä olin "neuvonantajan" ominaisuudessa, omasta aloitteestani tietenkin. utelin, pystyykö ystävä mm. vuorovaikutukseen jotta keskustelu mahdollistuisi eikä potilas vie ihan kaikkea tilaa, eikä ystävänapu J:lle kävisi liian raskaaksi.
enivei, kokemus oli hyvä.
vierustoverilla huoneen toisella puolella ei sujunut yhtä hyvin. keski-ikäinen mies, hänkin ensimmäistä kertaa syto-tiputuksessa. kaveri meni aivan veteläksi ja liidunvalkoiseksi.
olen onnekas kun tiputuksen jälkeen en tuntenut kerrassaan mitään huonovointisuutta, päinvastoin lähdin suoraa päätä ekan kerroksen kahvilaan ja ostin viinerin ja teetä, sitten vielä jäätelöä, enkä edes malttanut odottaa miestä (joka oli ilmoittanut olevansa myöhässä työviiveen takia) vaan ilmoitin hänelle että lähden kotiin ratikalla.
kotimatkalla kävin peräti Lindexillä. ostin 70 % alesta trikoohameen ja paidan, yhteensä 9 e. :D

alkuillasta kyllä väsytti. nukuin monen tunnin päikkärit. sitten katsottiin dokumentti Hugo Simbergin taulusta "haavoittunut enkeli", suosittelen muuten, ja taas nukkumaan. yöunia riitti 10 tuntia, mikä ei sinänsä ole harvinaista edes terveenä.
kunpa tämä jatkuisi. pahoinvointilääkkeitä tietty otan määräysten mukaisesti. vettä kuluu, janottaa hela tiden.
tiputuksen aikanakin ramppasin veskissä parin tunnin aikana kolme kertaa, tippapussit telineessä.

ihana auringonpaiste! tuuli kolisuttaa partsin luukkuja.
mieliala erinomainen.
kohta lähden Kelalle, toimisto tossa ihan lähellä... sain viestin sieltä että lekurin B-lausunto on saapunut mutta A-todistus puuttuu. heko, ovat itse kadottaneet sen koska kyseinen lappu kopioitiin siellä viime viikolla ja alkuperäinen jäi kaverille joka avusti asiakkaita siinä salissa. nyt vien sinne siis kopion. tuleeko seuraavaksi viesti että se pitää olla alkuperäinen? tsiisus.

mukavaa päivää kaikille!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 16.1.2018 13:24:18

Ihanaa kuulla, että eka hoito meni hyvin. Olen tosi iloinen puolestasi!
Minulla on samanlaiset suonet ja verikokeet ovat tosi piinallisia. Ei siksi, että piikittäminen mitenkään hirvittäisi tai sattuisi, mutta kun rupeaa ihan hävettämään välillä. Joskus on haettu viidettä hoitsua ottamaan verta ja koko labra siksi mullin mallin. Toisinaan sitten onnistuu ekalla tökkäisyllä. Olen ehdottanut, että laittaisivat hanan siihen kun kerran sopivan suonen löytävät :D . Käyn verenluovutuksissakin ja niissä noin joka toinen kerta menee pieleen, kun suoni päättää sitten mennä tukkoon kesken kaiken eikä uutta reikää tehdä jos jo desi verta tullut. Välillä käynyt mielessä, että luovun koko hommasta, kun vien siellä aina enemmän aikaa kuin kukaan muu, mutta kyllä kai se veri niin tärkeää on, että kannattaa jatkaa.

Multa jäi se Hugo Simbergin juttu katsomatta, kun oli niin pitkä, että en viitsinyt aloittaa. Toivottavasti näkyy Areenassa, sieltä voi katsoa pätkissä. En edes tajunnut sitä boxille tallettaa.

Aurinkoista päivän jatkoa Sylvialle. Minä istun täällä toimistossa mistä ei näe edes ulos. Mutta en valita. Kuten sinä Sylvia tai joku muu täällä sanoi, pitää varoa mitä toivoo. Eräs ystäväni (kuten usein itsekin) eli kiireistä uranaisen elämää ja katseli ulkona keskellä päivää lenkkeilleviä ihmisiä ja toivoi, että hänellä olisi siihen aikaa. Kappas keppanaa, hetken päästä oli sitten aikaa. Puolen vuoden saikku rintasyövän takia. Minä siis korkeintaan toivon, että voisin täällä taas kohta istua jossain sellaisessa paikassa mistä näkisi ulos ja auringon kun se harvoin paistelee. Muuten täällä on oikein mukavaa. Työkin voi olla kivaa kun on hyvät työkaverit.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 16.1.2018 17:03:03

moi Vilma!
kiitos kivasta viestistä.
onhan sulle laitettu ennen verikoetta/luovutusta lämpöpussit lämmittämään kehoa/tai edes käsivartta.
varmaankin on, mutta ajattelin muistuttaa. se auttaa jonkin verran.
se dokkari olikin hieman pitkä kokonaisuuttakin ajatellen mutta silti erinomainen ja löytyy arenasta.

taas räpsähti luukusta HUS:n raporttia.
sinänsä tuttua tietoa mutta särähtäähän tuo korvaan kun lukee sen paperilta.
vihlaisevin lause on: "...Taudin luonne on näin ollen parantumaton, käynnistetään hyvänkuntoisella potilaalla kuitenkin solunsalpaanahoito taudin etenemistä jarruttavalla tavoitteella"
tämä tarkoittaa sitä, että olen loppuelämäni kroonikko.
ei voi mittähän, sen kanssa on vaan opittava elämään.

jonkin verran juomahimoja, kuten viimeksikin (muuten) kun HUS:n edellinen raportti saapui.
partsilla ois miehen lonkeroita. ei lempijuomaani tosin. yritän taistella. en vielä lupaa selätänkö mielitekoni. plaah! :(
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 17.1.2018 08:27:11

Eipä ole mitään lämpöpusseja näkynyt. Täytyykin tuota kysyä kun menen taas luovutukseen. Tarkoitus olisi mennä ensi viikolla, kun rokotuskaranteeni aika on ohi. Hyvä vinkki.

Miten on tuon sairautesi kanssa, haittaako alkoholi sitä? Sanoivatko siitä mitään, saatko juoda ollenkaan heidän mielestään? Himon ymmärrän hyvin.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1513
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 17.1.2018 11:51:45

juu Vilma, pyydä ihmeessä lämpöpussit! erikoista etteivät ole tarjonneet niitä aiemmin.
olen jutellut alkon käytöstä sekä lääkärin että sen omahoitaja J:n kanssa ja alkoa voi ottaa "kohtuullisesti".
tuo kohtuullinen tarkoittaa 2 lasia viiniä taikka 2 saunaolutta. ensin sanoivat että 1 kpl mutta kinusin molemmilta yhden lisää :oops:
sytohoito ei siis häiriinny alkosta mutta muistuttivat maksasta. sitä ei tietenkään saisi kuormittaa.
no mutta, eilen join 5 kpl pientä putelia lonkeroa. sitten alkoi tökkimään.
teki vaan niin mieli enkä kyennyt vastustamaan. pieni nousuhumala pätkäisi HUS:n raportin aiheuttaman mielipahan ja homma kääntyi hyväntuuliseksi illanvietoksi. olin yksin kotona ja kuuntelin musiikkia ja kirjoittelin meilejä ystäville.
sitten söin, kattelin telkkarisarjaa ja menin nukkumaan. ei krapulaa.
tuskin tästä viikottainen tapa tulee.

nyt pyykkitupaan.
hyvää päivää kaikille! :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 19.1.2018 05:35:30

eilen torstai-aamuna se sitten alkoi, aivan järkyttävä huonovointisuus.
oksentelua, palelua, outoa "tärinää" koko kropassa. iltapäivällä pystyin kuitenkin jo syömään. kaksi appelsiiniä, ruisleipää ja kananugetteja. noi nugetit oli mieliteko, joten en piitannut niiden epäterveellisyydestä... tarkoitan että ties mitä moskaa moisiin palleroihin on ajettu.
sitten nukuin kellon ympäri ja heräsin aamuneljältä ja huh helpotus, huonovointisuudesta ei ole enää tietoakaan.
pelästyin tietysti, näinkö tämä jatkuu tästä eteenpän? itketti. mutta tämän varhaisaamun hyvä olo todistaa, kaiketi, että välillä on huonoja päiviä ja välillä parempia, mene ja tiedä.

viikonloppu olisi tarkoitus viettää miehen luona. mies ja veli ryhtyvät lattiaremppaan ja jos jaksan, minä toimin kokkina. saa nähdä päätyykö kuvio pizza-taksin tilailuun. täytyy ostaa itselleni hedelmiä kasakaupalla koska ne menee aina alas, ja sitten on niitä yllärimielitekoja kuten eiliset nugetit.
elämä pyörii sairauden ympärillä. milloin on sen ja sen lääkkeen aika ja esmes tänään on vaihteeksi sekä verikokeet että apteekki-päivä.
ai niin, Kelalta mahtavia uutisia!!!
saan yli 700 e takaisin lääke- ja sairaalakuluja. aivan uskomatonta! kaavailin että nelisen sataa tulisi takaisin joten tuo 700 tuntuu lottopotilta. olen todella kiitollinen. valitan usein lähes kaikesta tälläkin saralla, mutta tosipaikan tullen
sitä oppii arvostamaan suomalaista tukisysteemiä. saat lähes ilmaiseksi maailman parasta hoitoa lääkkeineen päivineen... onhan se aikamoista. ja entä se taksilappu! sairaalasta sain paprun jolla voin reissata hoidoista kotiin 25 eurolla kun matka muutoin maksaisi yli neljäkymppiä. se on erinomainen etu sekin ja hätävara jos kukaan läheisistä ei pääse kuskiksi.

kadutti muuten jälkikäteen se tiistainen tissuttelu. helvetin typerä temppu. mitäpä jos eilinen yrjöily johtui siitä, aivan mahdollista.
oli niin tai näin, niin jatkossa ei tartte kuin muistella eilistä, niin eiköhän järjen ääni saa tilaa.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja tuulikki64 » 20.1.2018 15:29:40

Hei!

Pahoinvoinnista: olet kai saanut siihen ehkäisevän lääkkeen?

Diagnoosisi kyllä kuulostaa kurjalta luettavaa.

Ei sitä lääkäritkään osaa tarkkaa elinajanennustetta antaa. Itse tunnen tosi monta kroonista syöpäsairasta sairastavaa. Ovat selvinneet hoidoilla jopa yli 10 v.
tuulikki64
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 6
Liittynyt: 10.1.2018 23:33:16

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 21.1.2018 10:12:07

joo on, on mulle kirjoitettu pahoinvoinnin estolääkkeitä. kahtakin lajiketta.
se torstainen yrjöpäivä sai selityksensä siten, ehkä, että olin ottanut edellisenä iltana vatsan toimimattomuuteen laksatiiviä, Laksaberon-nimistä tai ainakin sinne päin. toinen oli jotain oraaliliuosta, en muista senkään nimeä.
kipulääkkeet kun aiheuttaa pirunmoista ummetusta.
eräs ystävä suositteli macrogolia/Pecorion joten lähdin hakemaan sitä apteekista jolloin selvisi, että sitä oli kirjoitettu mulle peräti reseptille vaikkakin on käsikauppakamaa. eli lisää vessauutisia: se näyttää toimivan, huh helpotus!

tuulikki, jos jaksat/ehdit ja satut lukemaan tämän, niin mitä kroonista syöpää tietämäsi ihmiset ovat sairastaneet?
joiden sairaus pysyy siis kurissa hoidoilla.
kunpa minäkin olisin yksi heistä.

viikonloppu miehen luona.
veli ja mies tehneet hikihatussa lattiaremppaa, itse oon laiskotellut.
"lattialaatotuksen" alta löytyi upeaa lautaa. nyt se on niin helvetin hieno. tummaa vanhaa puuta.
eilen sain valmistettua sentään spagettiaterian, mutta siinä oikeastaan koko panokseni.
ukkelit ovat juopotelleet iltaisin, ei haittaa.
eilen sain vaihteeksi mieliteon makeaan. ei auttanut, piti lähteä autolla keskustaan kauppaan, mies lähti kuskiksi. kahmin koriin suklaata, keksejä, lakua, vaikka vallan mitä.
sokerihan on periaatteessa täysin kiellettyä. syöpäsolut kuulemman rakastaa sokeria ja valkoista viljaa.
mutta kun minusta ei saa totaalista terveysihmistä, ei sitten millään.
kaduttaakohan se joskus? jos tautia ei saada kuriin? pyöriihän tuo mielessä.

eilen oli särkyä illalla. yritin sinnitellä vain 50mg Tramalilla. sen vatsan takia.
hain apteekista aiemmin myös vahvempaa sorttia kipuun Oxynorm 5 mg. kuvittelin että josko se ei koveta vatsaa Tramalin lailla mutta ajatus oli urpo. tietenkin se kovetti, ehkäpä vielä enemmän kuin Tramal. lisäksi se nousi hivenen verran päähän. toi Oxyhan on morfiinijohdannaista.

vatsapiikit alkaa tökkiä. kun olen aiemmin huitaissut piikin vatsamakkaraani tuosta vain, nyt olen merkillisellä tavalla alkanut jännittämään sitä. ruisku on valmiina kädessä mutta jään ikään kuin jumiin ties kuinka pitkäksi ajaksi. en ikään kuin"uskalla" tuikata sitä sisään. eihän se satu nimeksikään, enkä siis tajua mistä moinen spennaaminen.

no mutta.
tässä tämän aamuiset.

mukavaa päivää kaikille! :D
ihanaa kun on vähän lunta!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 22.1.2018 08:26:01

eilen sorruin penkomaan nettiä vähän perusteellisemminkin otsikolla kolangiokarsinooma.
ei olisi pitänyt.
muistaakseni suomi24-sivustolta löytyi pitkät pätkät omaisten tekstejä, joiden läheiset olivat menehtyneet kyseiseen sairauteen. tauti on niin harvinainen, että todennäköisyys sairastua siihen on luokkaa 0,005 %, minkä toki jo tiesinkin.
mutta kuten todettu, ei totisesti pitäisi jumiutua netin ääreen syynäämään näitä tällaisia. harmitti koko illan.
tein mielikuvaharjoituksia, kehittelin päässäni positiivisia "kuvasarjoja". miten lääkäri tulee sanomaan seuraavalla tapaamisella että arvot ovat paremmat jne. ettei peliä ole menetetty.
mietin, että eikö tämä ole pikemminkin haaveilua. unelmointia.
asia, minkä eteen voin itse tehdä edes jotain, on ruokavalion kuntoon saaminen.
viikonlopun mässäily oli älyvapaata toimintaa.
pienempikin herkuttelu olisi riittänyt.
pienestä herkuttelusta saa hyvää mieltä, ja se on erittäin ok, mutta se suklaa- keksi -lakumässäily oli typerä veto.
näin ollen nämä mun "mielikuvaharjoitukset" keskittykööt tästä lähtien siihen mitä ahtaan suuhuni ja mitä en.
ja siihen, miten huono olo tulee roskaruuasta. ja mikä morkkis. tismalleen samoin kuin juomisesta.

tänään syto-hoito numero 2.
positiivista on se että lähden sairaalakeikalle mielelläni.
kiva tavata taas se omahoitaja J ja mahdollisesti kohtalotovereita.
kunpa tutustuisin johonkin "syöpäsairaaseen", olisi hienoa saada jutella kasvotusten ja jakaa kokemuksia.
viimeksi vierustoverini oli niin huonossa kunnossa ettei juttelusta tullut mitään, enkä toki muutoinkaan halunnut olla tunkeileva.
toivottavasti pääsen tälläkin kerralla omin avuin ratikka-metro-yhdistelmällä kotiin. mies ei pääse töidensä takia hakemaan, mutta varalla on se Kela-taksipaperi.
nyt muuten naapurit jo tietävät sairaudestani. kaikki ovat suhtautuneet aivan upeasti ja apua olisi tarjolla.
kuten rakastettava naapurini K sanoi, että voin pyytää häntä kuskiksi koska tahansa. K on kotona paljon koska on jo eläkkeellä ja huom. sairastanut itsekin syöpää. mutta mikä juttu se on, että siltikin tuntuu niin vaikealta pyytää sitä apua? mihin tämä "pärjään kyllä"-hokema perustuu? käsittääkseni aika yleistä suomalaisille. jossain Espanjassa ihmiset toimivat aivan erillä tavalla, kai.

iloitsen tosta lumesta.
se luo valoa ja romantiikkaa elämään.
tänään ostan muuten taas kukkia :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2168
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa