[SylviaPlaa]

Vilman muistot nuoruuden leirintäalueelta ovat kuin omiani. tai juhannusta en muista viettäneeni koskaan juuri leirintäalueella mutta vaikkapa festarireissut tai möksäkeikat noudatti tuota kaavaa.
eräskin juhannus, vuosia sitten, meni niin mönkään kuin olla ja voi. silloinen hyvä ystäväni oli vuokrannut mökin jostain huitsin nevadasta jonne oli satojen kilsojen matka ja jonne lähdettiin hänen autolla sopimuksella, että ajetaan pitkä matka puoliksi.
vaan mitä vielä, sillä jo ennen matkaan lähtöä aamuvarhain silloinen ystäväni oli niin kaasussa että minähän sen kuskin pestin jouduin hoitamaan. olin kuvitellut että pitkä automatka voisi olla jopa mukavaa kun hänen selvänä ollessaan meillä sujui kaikenlaisista asioista keskustelemista mutta jo ajoreissu oli pelkkää piinaa. voi sitä sönkötyksen määrää! eikä pyyntöäni rajoittaa vähän matkajuomien kanssa läträämistä otettu kuuleviin korviin.
osa porukasta tuli möksälle omilla kyydeillään. huomasin mökin vuokraajankin ilmeestä, joka oli tullut meitä vastaan esitelläkseen paikkoja, että hän mietti mikähän sakki tämä onkaan kun tämä samainen tapaus törppöili heti kättelyssä horjuen ja vaappuen.
kamala juhannus, ja mökki erämaassa jossa yleisistä kulkuneuvoista saattoi vain haaveilla jotta pääsisi sieltä pois.
osaan itsekin sekoilla, mutta Vilman tavoin mullakin on semmoinen huolta pitävä silmä. sitten tämä ystäväni (nainen siis) hakemalla haki draamaa naisystävänsä suhteen ja parisuhdehelvetti oli irti, ja kun tämän känni-idiootin puheet alkoi mennä uhkailuksi järveen päätymisestä ehdin jo päättää että tää ystävyys oli tässä. koska mökin pihalta ja grillikatokselta ei ollut näköyhteyttä järvenrantaan uimapaikalle panin koirani sille vahdiksi, tiesin että se alkaisi haukkua jos akka sinne päätyisi meiltä muilta huomaamatta.
en mä rekkua sitomaan joutunut vaan se nyt vaan luontaisesti seurasi jokaista joka lähti uimareissulleen.
että kännikala voi olla itsekäs kun pilaa toistenkin illanvieton!
eikä tuo sekoilu suinkaan jäänyt pelkäksi aaton riemuksi vaan hän oli sitä tyyppiä joka jatkoi juomista seuraavanakin päivänä heti aamiaisdrinkkinä raaka votka.
se ystävyys tosiaan kuihtuikin sitten myöhemmin, ei siis pelkästään tämän pilalle menneen juhannuksen takia vaan oli siinä alusta asti kaikenlaista epämiellyttävää. lopulta merkittävin syy ystävyytemme kariutumiselle oli hänen homoseksuaalisuus siten, että erään kerran hän draamanhakuisena ihmisenä ikään kuin päätti olla ihastunut minuun odottaen tunteeseensa vastakaikua vaikka hän todellakin tiesi että olen umpihetero. se, että jouduin painottamaan tätä tosiseikkaa seksuaalisuudestani ei yhtäkkiä tuntunut menevän hänelle ollenkaan perille. koin tämän muiden vastenmielisten tuntemusteni lisäksi loukkaavaltakin. onko jollain samanlaisia kokemuksia? kyllä jokanaisesta löytyy vink vink sekin puoli kun pintaa vähäsen raapaisee, on paitsi epätosi niin harvinaisen ärsyttävä väite.

no mutta, eksyin jo aiheesta mutta onhan niitä muitakin ikäviä juhannuksia koettu.
eipä se viime juhannuskaan ollut mikään riemujen kesäjuhla exän mökillä, plaah

mutta tehkäämme kaikki tästä juhannuksesta mukava ja leppoisa! iloista kesäjuhlaa siis meille kaikille!

[Onneli47]

Tulen minäkin tänne Vilman ketjuun toivottamaan kaikille suloista suven juhlaa. Oma juhannukseni sujuu kotona kuten tavanomainen pitkä viikonloppu ilman mitään erityistä. Monen monta juhannusta olen viettänyt omalla tai muiden mökeillä ja eri puolilla Eurooppaa. Mutta todella monta juhannusta olen viettänyt ihan vaan kotona ja kaupungissa kuten nyt. Nautin todella paljon siitä kun kaupunki hiljenee. Oikein jäin miettimään juhannusmuistojani, niin ei niissä ole mitään valittamista. Alkoholi ei ole niissä näytellyt pääosaa, vaikka sitä usein tulikin nautittua. Nyt juhannuksen herkkuina on jätskiä, mansikoita, ruissipsejä ja alkoholitonta olutta.

[Urtsi]

Hyvää juhannusta kaikille!

Olipa Syltty jo vähän tragikoominen, mutta siis varmasti tosi ärsyttävä ja ahdistavakin tuo "sinnikäs" "ystäväsi".

Mukavaa mittumaaria, teen lisää vissyä tästä (kuplavettä kuluu, nää Soda streamerit ym. tällaiset ovat mahtava keksintö)!

t. Urz

[Vilma1966]

Taas on yksi juhannus takana. Miten meni niin kuin omasta mielestä? No, jälleen joudun myöntämään, että olisi se voinut mennä vähän kuivemminkin. Siis tuo sunnuntai. Mutta ihan kauhean kivaa oli, koko juhannus. Perjantaina ameriikan ystävät tulivat kyläilemään ja siinä tuli otettua melko maltillisesti viiniä rouvan kanssa, mies autoili. Hän oli tosi suloinen, kun kertoi siinä keittiössä kaataessaan itselleen alkoholitona mojitoa, että hän vähensi lähelle nollaa 1,5 vuotta sitten kun huomasi, että alkoi olla lähes joka päiväistä ainakin parin oluen tai vastaavan juominen. Vaimokin on kuulemma tosi tyytyväinen, hän kun juo vaan tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Eikä silloinkaan kauhean paljoa. Mikä on jännää, kun muistaa meidän molempien erittäin kosteaa nuoruutta .

Lauantaina naapurit sitten soittivat hätiin. Oli jäänyt kauheasti juomatonta shamppanjaa ja syömätöntä kakkua, isän 90 v päiviltä. Pakkohan se oli apuun mennä . Siitä sitten menikin loppu ilta omia juomia tyhjentäessä pakkasesta / jääkaapista. Ihme kyllä ei ollut sunnuntaikaan mitään varsinaista krapulaa. Mutta koska oli kivaa, upea ilma ja hyvä fiilis jatkoin juopotelua. Mikä tarkoittaa, että eilen sitten oli krapula. En tiedä oliko se sen arvoista, mutta kyllä oli kiva viikonloppu, vaikka olishan sitä vähän enemmän voinut himmata loppua kohden.
No, tehty mikä tehty. Ei (ihme kyllä) jäänyt mitään kauheaa morkkista eikä pelkotiloja. Väsyttää edelleen, mutta se johtuu huonoista yöunista. Niitä ei parantanut sekään, että oli pakko nielaista illan suussa pari Tramadolia, kun olkapäätä särki aivan hirveästi. Sain siihen taas pari kortisoonipiikkiä ja ne aiheuttaa parin päivän kivun. Sitten hellittää. Toivottavasti olisivat nyt vikat piikit. Lekuri katsoi ultralla, että nesteen määrä oli vähentynyt niin, että saataisi nyt näillä piikeillä alkaa poistua. Pidänpä peukkuja. Lääkkeetkin kun on ikäviä, aiheuttavat unettomuutta. Ja just aamuyöllä kun olisi alkanut uni maistua tuli toinen kissa kolinalla sisään ja toinen alkoi pummamaan ulos. Se aloittaa heti neljältä kun aurinko nousee. Ja toinen tulee silloin yöreissuiltaan, en ikinä nuku kunnolla ennen kuin kuulen sen tulevan. Nyt siis väsyneenä töissä, mutta eiköhän tästä kofeiniijuomien ja rutiinin avulla selvitä. Nyt täytyy lukea miten muiden viikko on lähtenyt käyntiin. Jonkin verran uusia nimiä näkynyt Plinkissä viime päivinä, täytyypä käydä kurkkimassa.

[SylviaPlaa]

hei Vilmari, olipas taas mukava lukea kuulumisiasi, eilenkin oikein odotin että kirjottaisitko.
toi on niin pääasia tuo että on hauskaa! sillä tavalla oon kauhean alkoholimyönteinen, välillä huomaan että joudunkin vähän himmaamaan tuota alkomyönteisyyttäni ettei ihmiset käsittäisivät ihan väärin enkä muka olisi tietoinen sen haittapuolista ja arvaamattomuudesta ja sen tuomasta kärsimyksestä, elämän kapeutumisesta ja niin edelleen. osaan minä nimittäin aivan vihatakin alkoholia, sekä omista kokemuksistani johtuen että ystäväni P:n tämänkinhetkisestä taistelusta kun alkoholismi riepottelee ja rienaa häntä.
ei alkoholia pahan mielen päälle, on yksi mottoni, ihan niitä merkittävimpiä jos ei peräti merkittävin. muttei sekään sopinut kohdallani että jokikistä iloista asiaa taikka tapahtumaa piti juhlistaa pakastekylmällä oluella. kun sain jonkun iloisen uutisen, vaikkapa työhön liittyvän, niin se oli sekutipeliä kun tölkin kuva ilmestyi verkkokalvolleni. tuskin maltoin vaikkapa ilopuhelun saavuttua puhua puhelua loppuun kun jo revin takkia päälleni rientääkseni kaljakauppaan tai Alkoon. se oli niin automaatio!

paskamaista tuo sun olkapään kipuilu. ihmettelen kyllä sitä että Tramala vaikuttaa sulla nukkumiseen kun useimmiten tuon tyyppiset lääkkeet päinvastoin väsyttävät. mutta yksilöllistä kaikki.
hyvää tiistaita sinne sorvin ääreen!
ps. kiitos muuten siitä Pica-vinkistäsi, oon nyt perehtynyt siihen tarkemmin.

[Pecorino]

Moikka. Minäkin ajattelen niin, että sun juominen ei kuulostaa niin pahalta kun sen tekee hyvään mieleen ja sen jälkeenkään ei ole mitään sätkyä asiasta. Pikkuhiljaa eteenpäin. Mä itse aina koen, että jos ei ole krapulaa ja tuskaa niin on juonut ihan järkevästi.

[Vilma1966]

En aio tästä juhannuksesta mitenkään itseäni ruoskia, vaikka sunnuntain osalta menikin överiksi.

Kyllä silti kuitenkin oikeasti haluaisin päästä tässä vähentämisessä silleen ihan oikeasti uudelle tasolle. Liian kauan nyt mennyt tällä samalla eli vähennystä alkuperäiseen on, mutta ei niin paljon kuin haluaisin.
Kun luen Varjiksen ja Onnelin päivityksiä ajattelen, että ehkä sitä pitäisi siihen pyrkiä, siis lopettamiseen. Mutta en ole vielä(kään) henkisesti valmis. Ja silloin tiedän, että ei onnistuisi. Mutta Pecon ja Vilmaston taso pitäisi olla saavutettavissa kun vain tekisin asialle jotain oikeasti. Jokin mättää, kun en ole valmis itseäni ollenkaan viemään läpi vähän epämukavien hetkien. Sitähän se vaan vaatisi. Kuten täällä ollaan monta kertaa todettu, tottuminen vaatii toistoja. Ja toistot eivät välttämättä alussa ole helppoja eikä mukavia, kun kaavaa pitäisi katkaista. Tässä asiassa sorrun siihen samaan laiskuuteen ja mukavuuden haluun, kuin muissakin itseni muuttamiseen liittyvässä. Ihan saman asian kanssa painin ruokavalion, liikkumisen ym terveyteen liittyvän kanssa. Puuttuu selkäranka ja roti. Ja nyt sitten EI yhtään lohduta se, että sanotte edistystä tapahtuneen. Paremmin auttaisi varmaan jos joku oikeasti sanoisikin suorat sanat ja käskisi ryhdistäytyä ainaisen marisemisen sijaan . Minun kaltainen ihminen pääsee liian helpolla tässä kannustavassa ilmapiirissä, luulenpa.

Nyt pohdin teenkö asialle oikeasti jotain nyt kesällä vai annanko mennä tällä samalla painolla lomien jälkeiseen aikaan. Eli taas siis olen antamassa itselleni periksi. Mutta en nyt tänään sano mitään päätöstä tähän. Mietin ja pohdin mitä haluan. Siitä olen aika varma, että kesälomaa en ole valmis menemään kuivin suin, mutta en myöskään halua siitä niin kosteaa kuin vielä pari vuotta sitten.

Olisipa tämä oma nuppi vähän helpommin käsiteltävissä!

[Pecorino]

Onko sulla ei ole mitään ihmeellistä edessä nyt, siis juhlia tms? Jos ei niin mielestäni silloin on helpompi ottaa se nollakausi. Mikä taas edistää asiaa askeleen eteenpäin. Keksit jotain muuta tekemistä ens alkuun muutamalle jolloin ei tule sitä hetkeä kun pyörittelee peukaloitaan kotona ja rupeaa leikkimään ajatuksella että jospa mä sittenkin.... Sä vaikutat aika napakalta tyypiltä noin niin kuin ylipäänsä. Voisin kuvitella, että et ota muilta ihmisiltä vastaan mitään skeidaa vaan pidät puolesi. Miksi se sama ei yllä omiin päätöksiisi? Miksi et muka pystyisi pitämään puoliasi itseäsi kohtaan?

[vilmasto]

No auttaisko se jos me muut komennettas sua Vilma ryhdistäytymään?! että nyt lopetat kokonaan tai ainakin sen sunnuntai juopottelun jos se sua stressaa eniten. Nyt kuria ja rotia Vilma!!! Niin auttasko se? jos siitä on sulle apua niin kyllä mä voin vaikka joka päivä käydä papattamassa täällä.
Sehän se on lopettajien ja vähentäjien ero, että me olemme kannustavampia, mutta kun lopettajilla on selkeämpi tavoite. Ei juoda pisaraakaan enää. Meillä on erilaiset tavoitteet. Tai no vähemmän joo on se tavoite, mutta venyvempiä ne meidän rajat tässä hommassa on.
Eihän sitä selkärankaa pysty kasvattamaan kukaan muu kuin itse. Vaikka muutoksen haluaa niin tosiaan onko valmis tekemään tarpeeksi töitä sen eteen.
Mutta mä ymmärrän sen ettei kannustavakaan ilmapiiri ole aina hyväksi. Joskus sama fiilis se on mullakin. Esimerkiksi vaikka olen lomaani alkon suhteen tyytyväinen niin kuitenkin joku kaihertaa edelleen tässä edistymisessä, että onko se riittävästi minulle. Pari vuotta sitten tämä olisi ollut oikea lottovoitto vaan ei nyt.

Jep. Löyhässä hirressä roikkumistahan tämä välillä on. Mutta jos nyt joku uusi lukee tämän niin on tämä sen arvoista kylläkin!

[SylviaPlaa]

hyvä näkökulma Pecolta: Sä vaikutat aika napakalta tyypiltä noin niin kuin ylipäänsä. Voisin kuvitella, että et ota muilta ihmisiltä vastaan mitään skeidaa vaan pidät puolesi. Miksi se sama ei yllä omiin päätöksiisi? Miksi et muka pystyisi pitämään puoliasi itseäsi kohtaan?
itse koen sinut aika sallivaksi ja samalla todella nautinnonhaluiseksi tyypiksi, mutta tuo Peconkin näkemys on tarkkasilmäinen.
olisiko sulla suurimmat takapakit ne krapulassa otetut tasurit? tai muuten vain se nautiskelun jatkaminen. eli ennalta itsensä kanssa sovittuun stoppiin pitäisi pureutua huolellisemmin. yhtä huolellisesti kuin muinoin teit päätöksen ettei viikolla pisaraakaan kotioloissa.
ei se alkoholi maailmasta katoa tai lopu. itse sanoisin itselleni että tänään (krapulapäivänä) et juo, toisella kerralla sitten katsotaan tilanne uudelleen. mutta mitä tilalle kun juomahimo krapulassa iskee? sitä en osaa sanoa.

[Pecorino]

Tämä krapulajuominen on kanssa kiinnostava asia. Mä olen joskus ottanut mutta ne on niitä päiviä kun olen kaameassa krapulassa ja morkkiksessa ja en vaan kestä sitä ahdistusta. Eli mun ei ns. tee mieli juoda mutta "henkiset ongelmat" ovat niin suuria ettei niitä meinaa kestää selvinpäin. Olen ymmärtänyt, että sä et ole mikään ahdistunut persoona vaan pikemminkin päinvastoin. Mikä sut ajaa haluamaan sitä krapulajuomaa? Tai sanotaanko, että ei välttämättä ole edes krapulaa mutta tekee mieli juoda. Mikä se juttu on? Se yleinen hyvä fiilis siitä nousuhumalasta tai pikkuhiprakasta?

Aamudrinkkien himo loppui mulla kun sain oikeat lääkkeet ahdistukseen. Tai voi olla, että samainen syy eli lääkkeet ovat myös vähentäneet yleistä ahdistusta mikä taas ajaa juomaan. Minulla siis.

[Vilma1966]

Tuo on Peco hyvä kysymys ja olen sitä pohtinut. Suurimmassa osassa tapauksista on kyse siitä, että haluan saavuttaa sen saman hauskan fiiliksen mikä oli edellisenä päivänä. On toki joitain kertoja, että olen ottanut ihan siihen, että saan fyysisen olon tasattua. On niin sanotusti sen verran paha darra että juomalla tulee normaalimpi olotila. Mutta sen on harvinaisempaa. Tai sanotaan, että se herkemmin seuraa sitten tuosta "hauskan jatkamisesta". Kuten vaikka tuo juhannus. Sunnuntaina ei ollut mitään kamalaa darraa. Ei ollut pahaa oloa, ei juuri edes päänsärkyä. Oli vaan niin ihana rento fiilis lauantaina, että halusin sitä jatkaa. Mutta sehän tietysti sitten teki maanantaille sen fiiliksen, että jos ei olisi ollut työpäivä niin olisin hyvinkin voinut haluta "korjata / tasoittaa". Kierre siis valmis, jos ei ole duunia. Ensin hauskaan ja sitten korjaukseen.

Ja kyllä minulle ahdistuksia tulee jos tuo korjaus menee liian pitkälle. Ihan fyysisessä muodossa. Mutta se ei ole syy vaan seuraus. En tunnista juovani ahdistukseen, mutta levottomuuteen kyllä. Siis sellaiseen rauhattomuuteen, vaikkakin ihan positiiviseen. Olen joskus ajatellut, että minun olisi helpompi olla juomatta jos ottaisin jotain lääkettä tuohon levottomaan fiilikseen. Mutta en sitten taas siihen kierteeseen halua. Siinä menisi vaan ojasta allikkoon, kun en usko, että minulle mitään diagnoosia oikeasti saisi mitä pitäisi lääkitä.

Se onkin jännä juttu, että miksi en pysty itseäni kohtaan olemaan päättäväinen. Vaikka olen aika höveli ja leppoisa olen esim työelämässä tunnettu siitä että jos jotain päätän niin se ihan varmasti tapahtuu. Mutta kuinka monta sataa kertaa olen päättänyt laihduttaa, vähentää juomista tai lisätä liikuntaa tekemättä sitä niin en pysty edes laskemaan. Niihin aikoihin kun tänne kirjauduin tapailin myös terapeuttia ja hänkin ihmetteli tätä ristiriitaa. Kun käytiin läpi asioita joita olen toteuttanut tai toimintamallejani muissa asioissa niin hänen mukaan kaikki edellytykset itsekurille olisi. Mutta kun ei vaan toimi. Ja näin on ollut aina. Olen itseni suhteen mukavuudenhaluinen ja laiska. Mutta ei tässä muu auta kuin nyt vaan muuttaa tätä. Muutenhan minusta tulee se alkkis, lihava ja huonokuntoinen eläkeläinen, mitä en halua olla.

Täytyy tehdä vaan nyt kesäksi selkeitä tavoitteita ja sitten pitää ne vaikka tuntuisi kuinka siltä, että jää jotain hauskaa paitsi. Pitää mielessä se mitä Syltty sanoi, ei se viina mihinkään lopu vaikka päivän parin tauon siitä otankin. En lupaa, ettenkö missään kohtaa lomaa joisi useampana päivänä peräkkäin kun jo nyt tiedän, että esim Ahvenanmaan reissussa tulen näin tekemään. Mutta kahta känni päivää ei saa tulla peräkkäin. Pari tissutus päivää on ok, mutta jos joku ilta juon kännit niin sitten seuraavana päivänä on ihan hyvä kärsiä seuraukset. Niinhän sitä nuorempana tehtiin.

Näitä asioita täytyy nyt työstää tässä mielessäni ennen kuin loma alkaa. Onneksi se ei aiheuta minullakaan nyt mitään ahdistusta tai pelkoa, että oikeasti sortuisin ryyppäämään niin, että loma menee pilalle. Kuten Helena taisi täällä todeta, sellaisiakin oloja oli pari vuotta sitten. Nyt kuitenkin tiedän, että pahin mitä voi tapahtua on se, että joku päivä menee tasoittelun puolelle ja siitä seuraa ikävä olo pariksi päiväksi. Ei olisi ollenkaan hyvä juttu, mutta ei siihen maailma kaadu. Nautitaan nyt kesästä kun se vihdoin taas täällä on, se menee liian nopeasti jos vaan murehtii.

[Vilma1966]

Kovin on hiljaista täällä tänään. Noinkohan kaikki plinkkiläiset ovat viettämässä ulkona kaunista kesäpäivää. Toivottavasti näin.

Viikonloppu taas edessä. Se on ihan sata varmaa, että en juo useampaa päivää enkä tule maanantaina krapulassa töihin. Jälleen olisi hyvä tilaisuus opetella uusia muistijälkiä ja olla juomatta kokonaan. Mutta mutta.... kun ei tekisi mieli itseäni rasittaa moisella näin kauniina viikonloppuna. Huomenna ajattelin laittaa grillille hodaribaarin pystyyn ja kyllä siinä joku lasi viiniä menisi mukavasti....

En ole mitään päättänyt suuntaan enkä toiseen. En kuitenkaan mene tänään Alkoon. Mies varmasti hakee oman lastinsa, mutta en aio kajota siihen. Itse lähden huomenna aamupäivällä pyöräretkelle, kun pikasiivous on tehty. Toivon, että voisin sen aikana treffata kaverin kahvilan terassilla mutta riippuu hänen menoistaan. Sitten katson kuinka pahasti viinihammasta kolottaa ja kurvaan Alkoon jos osottaudun taas selkärangattomaksi luuseriksi. Tarkoittaisi siis maltillista tissuttelua, mutta turhaa sellaista.

Jostain syystä syksyllä / talvella on huomattavasti helpompi pitää selviä lauantaita, kuin kesällä. Ihan silkka tekosyyhän kaunis ilma on.

Tekisi mieli sanoa, että "katsotaan kuinka minun käy" mutta en viitsi. Siinähän sitä ikään kuin ulkoistaisin vastuun, kuin joku muu päättäisi. Ihan itse sen päätän jos pullon haen. Ei minua ohjaa siinä mikään muu kuin oma mieleni jolle annan laiskuuttani liikaa valtaa. Mutta niin tai näin, aion todella nauttia pyöräilystä ja auringosta. Toivottavasti muutkin pääsette nauttimaan tuosta jälkimmäisestä ainakin!

[Metsien mies]

Raikkaan raittiit kesäterveiset vilmalle täältä "maailman toiselta puolen"! Hyvin menee ja samaa toivotan sinullekin!...niin ja hyviä reissuja! t;Metsien Mies.

[Vilma1966]

Voi että kuinka ilahduin nähdessäni MM:n viestin lauantai aamulla Missäköhän ne taas matkaakaan? Mulle voisi alkaa laittamaan kuva-arvoituksia, aina paljastaa vähän lisää kunnes keksin paikan .

Viesti piristi ertyisesti siksi, että jostain syystä heräsin vähän huonoissa tunnelmissa. Ekaa kertaa koko viikkoon sain nukuttua normaalit yöunet, mutta silti heräsin kurkkukipeänä, nenä tukossa ja niska jäykkänä. Olo oli kuin krapulan ja flunssan sekoitus. En siis ollut juonut mitään joten harmitti kauheasti. Olihan suunnitelma lähteä vihdoin tekemään eräs perinteinen pyörälenkki. Vielä kun aurinkokin oli pilvessä niin mieli oli matalalla. Mutta sitten näin, että MM oli käynyt tervehtimässä ja luin muiden vaikeuksista mm sukulaisten kanssa totesin, että minulla on kaikki oikeasti tosi hyvin. Nappasin pari buranaa naamaan ja ryhdistäydyin. Kun siitä sitten sain aamutoimet tehtyä ja vähän kotia siistittyä niin eiköhän se aurinkokin jo alkanut vähän näyttäytyä (siis ihan oikeasti myös). Ei muuta kuin pyörän selkään ja liikkeelle. Alussa tuntui vähän olevan veto pois, mutta kun lihakset lämpenivät niin hyvin alkoi matka luistamaan. Laitoin lähtiessäni viestin ystävälle, että nähtäis kahvilla retkeni toisessa päässä ja hän oli kuin olikin maisemissa. Eli pääsin vielä rupattelemaan mukavia ja nauttimaan tuoreen pullan kesäiselle kahvilan terassille. Siinä sitten olikin jo aamun alakulo haihtunut ihan täysin.

Kahvittelun jälkeen kävin Alkossa. Olisin hyvin voinut olla tämän viikonlopun ilman juomia, ei ollut mitään erikoista syytä. Mutta päätin sitten kuitenkin näin toimia. Siitä sitten poljin kotiin juomien ja porkkananipun kera. Kotona tehtiin hodaribaari iltapäivän ratoksi ja sen päälle piti ottaa pikku päikkärit. Illalla lämpeni ulkosauna ja altaaseen pulahtelin monta kertaa. Tuli siinä määrällisesti tissuteltua aika paljon, mutta ei noussut päähän niin, että olisin humaltunut. Oli vaan sellainen mukava rento olo. Ja mieskin kerrankin otti aika iisisti. Oli siis aivan upea ilta. Siinä saunan jälkeen köllöteltiin sohvilla ja vaan katseltiin telkkaria. Aika myöhään tuli valvottua, kun oli tullut ne päikkärit nukuttua. Mutta mikäs siinä oli kesä yötä katsellessa kun tiesi, että aamulla ei ole kiire minnekään.

Sunnuntaina nukuin peräti ysiin ja heräsin täysin ilman mitään tuntemusta edellisillan juopottelusta. Se on jo sinänsä pieni ihme siihen juotuun määrään nähden, mutta korreloi täysin sen kanssa, että ei ollut ollut humalaakaan. Käväisin päästämässä kissan ulos joskus aamuyön tunteina ja jos silloin olisin joutunut nousemaan ylös olisi kyllä ollut vähän krapulainen fiilis. Onneksi kuitenkin onnistuin nukkumaan muutaman tunnin lisää ja heräsin paljon paremmassa olossa kuin lauantaina. Ja aurinkokin paistoi, oli siis aika ihana aamu.

Kun olo oli niin mahtava niin lähdin puolen päivän tienoilla tekemään vielä toisen pyörälenkin. Vähän pelkäsin, että voisi olla kuitenkin vetämätön olo, mutta ei, polkeminen oli tosi helppoa. Oli tosi kiva huomata viikonloppuna, että kuntoni ei ehkä ole ihan niin huono kuin olen pelännyt. On tullut aika vähän liikuttua viime aikoina ja siksi ajattelin, että ylämäet voisi tuntua tosi pahoilta. Mutta yllättävän hyvin sujuivat. Jopa se kilometrin mittainen nousukin mihin osui vielä kunnon vastatuuli. Tämä lupaa hyvää kesäloman Ahvenanmaan retkeä ajatellen. Siellä ei pitäisi olla ollenkaan sellaisia mäkiä kuin meillä, mutta vastatuuli voi aiheuttaa saman fiiliksen. Tuntui kuitenkin, että ei ole hätää, jaksan varmasti suunnittelemani päivämatkat.

Kun palasin kotiin mies yllätti iloisesti. Hän kysyi haluaisinko lähteä ravintolaan syömään. Hän tarjoaisi, mutta minä saisin valita paikan. Ehtona oli vaan, että minä ajan. Hän oli jo bisseä ottanut. Minullehan tämä sopi erinomaisesti. En ikinä kieltäydy kun joku ehdottaa ravintolaan lähtöä. Mentiin paikkakunnan uusimaan ravinteliin ja olikin hyvä valinta. Vihdoinkin taajamaamme on avattu paikka mistä saa jotain muutakin kuin pizzaa, kebabia tai nepalilaista. Syötiin todella hyvin. Miehen alkuruoaksi ottama tomaattikeitto oli niin hyvää, että mietin jo milloin sinne ehtisin sen syömään.
Olin siis autolla liikkeellä eikä tänä sunnuntaina muutenkaan ollut mitään mielihalua juoda alkoholia. En usko, että olisin juonut vaikka kotona olisi ollut jäljellä lempijuomiani (ei ollut). Mutta ravintolassa kävin niin, että kun mieheni tilasi oluen niin toivat sen mukana minulle valkoviinin. Ennen kuin ehdin selittää, että en ole sellaista tilannut niin sanoivat sen olevan "keittiön complimentary". Varmaan uutena paikkana kosiskelevat uusia asiakkaita. Olisin toki voinut jättää sen juomatta tai voinut myös kaataa vaivihkaa terassin kaiteen yli mutta ajattelin sitten että ei se mitään haittaa. Eikä siitä mitään mielitekoja syttynytkään. Hyvää oli, mutta ei harmittanut, että en voinut ottaa toista. Miehelle pelleilin, että voisinhan jättää auton siihen ja voitais jatkaa vielä toisellekin terassille. Hän kun oli hyvässä lomatunnelmassa niin totesi vaan että "eihän sekään olisi hullumpi ajatus". Mutta en edes 5 sekuntia harkinnut, kunhan ihan läppää heitin.

Nyt on ihan kiva olla töissä kohtalaisen virkeänä. Hiljaista täällä on joten voi kirjoitella tällaisia pitkiä juttuja tänne. Tämä ja ensi viikko on varmaan kuin huopatossutehtaalla. Aion tehdä vähän lyhyempää päivää ja päätin pitää ensi viikon maanantain vapaana. Sovittiin miehen kanssa, että lähdetään tekemään pieni kesäretki ensi viikonloppuna. Lähdetään maanantai aamulla saaristoon, otetaan siellä yhteysalus erääseen saareen ja yövytään siellä. Paluumatkalla sunnuntaina jäädään vielä toiseksi yöksi saaristoon ja ajellaan maanantaina sitten rauhassa kotiin. Olin tosi iloinen kun saatiin tällainen järjestymään. Alkaa mies selvästi olla rentoutunut nyt 1,5 viikkoa lomailtuaan. Yleensä kun tahtoo jäädä puheeksi vaan kaikki eikä halua viikonloppuihin mitään ohjelmaa mikä estää kotona rötväilyn. Mutta nyt sanoi, että varaa vaan miten parhaaksi näet, joten ryhdyin heti hommiin. On ihanaa kun on tällainen työ, että se sallii nopeatkin liikkeet (silloin kun se ei häiritse työtä) ja mahdollistaa hetkeen tarttumisen. On siis kivaa tekemistä luvassa loppuviikosta. Sitä ennen nyt sitten täällä töissä yritän paketoida puolen vuoden hommat ja laittaa kaiken sellaiseen malliin, että jatkuu hyvin elokuun alussa vaikka minä lomailen. Ja nautin kesästä. Huomenna treffit kaverin kanssa, jos sää salliin mennään vähän iltatoria katselemaan ja sitten kahville. Tänään aion mennä kävelemään ruusuista tunnettuun puistoon normi lenkkipolkujeni sijaan. Sellaista kesäistä meininkiä täällä. Toivottavasti teillä muillakin on mahdollisuus nauttia tästä lyhyestä upeasta vuoden ajasta!