[Vilma1966]

Taas ollaan perjantaissa Mihin nämä päivät katoavat? Töissä on ollut melkoinen kiire pari viikkoa, kun otin yhden uuden homman hoitaakseni. Tosi hauskaa, kun on säpinää, mutta jonnekin vaan päivät siinä katoaa.

Ihania aurinkoisia päiviä on riittänyt, aivan mahtavaa! Minulle on todella iso motivaattori juomattomuuteen tällaiset päivät. Kun laitan vaakakuppiin mukavan rentouttavan illan alkoholin kanssa ja sen, että voin nauttia auringosta ja luonnosta pirteänä niin kyllä jälkimmäinen nykyään alkaa useimmiten voittamaan. Tällä viikolla olen ollut parina aamuna hiihtämässä ennen töihin tuloa ja oikein imenyt itseeni valohoitoa nousevasta auringosta. Ja parina iltapäivänä työpäivän jälkeen olen ollut kävelyllä meren jäällä samassa puuhassa. Piristää paremmin kuin kokkeli (ainakin luulen niin, en ole kokeillut).

Joskus kyllä sitten voittaa se alkoholin käyttö ja huomenna taitaa olla niin. Vihdoin on moneen kertaan siirtynyt päivä ystävien kanssa kaupungilla teatterin ja ruuan merkeissä. Päivänäytös, väli stoppi ja illallinen hyvässä ravintolassa. Voi siis olla, että sunnuntaina en herää ihan yhtä nautinnollisissa fiiliksissä, mutta nyt se on varmasti sitten sen arvoista. Enkä usko, että mitään kauheaa koomaa aikaiseksi saadaan kuitenkaan, ei ole sellaista seuraa.

Sunnuntaina on paljon tekemistäkin, kun ensi viikolla on lomareissuun lähtö. Pitää aina siivota kunnolla talon hoitajaa varten, että hän tulee vielä seuraavankin kerran Ja sitten pitää tietysti vaatteet kunnostaa ja pakata. Maanantai on niin täynnä työohjelmaa, että siihen ei voi jättää mitään huolehdittavaa.

Lomalle en asettele muuta alkoholiin liittyvää tavoitetta kuin sen, että ei övereitä, ei sellaista krapulaa, että haittaisi menoa eikä alkosta riitelyä miehen kanssa. Ja lomalta paluu pitää hoitaa niin, että eka työpäivä ei ole tuskaa. On itselleni tärkeä tuo uusi työproggis ja haluan päästä siihen heti käsiksi hyvissä tunnelmissa, kun palaan.

Hippuli; oltiin viime syksynä Rethymnonissa ja tykättiin tosi paljon. Kreikka on ihana ja tosiaan rakastan sitä ruokaa. Mutta kyllä sielläkin on vaaransa. Kuten syksyllä raportoin, tuli meillä siellä juopoteltua 1,5 päivää liikaa. Kun ei ollut suunniteltua ohjelmaa. Mulle sopii parhaiten se, että on sovittua ohjelmaa, mutta ei ihan koko päivää. Kuitenkin niin, että aamuna pitää mennä muiden ihmisten seuraan. Silloin pysyy juominen hallinnassa, mutta myös nautin ohjelmasta. Valitsen sellaista mikä itseä kiinnostaa. No, kyllä ajattelen toki miestäkin. Häntä en yritä pakottaa patikoimaan

Oikein keväistä viikonloppua koko porukalle täällä. Nauttikaa auringosta ja pysykää omissa tavoitteissanne

[Vilma1966]

Kuittausta loman jälkeisistä tunnelmista tänne omaan ketjuun:
Alkoholin suhteen loman tavoitteet täyttyivät; ei ollut krapuloita eikä hyhmäisiä päiviä, ei övereitä eikä aiheesta riitelyä miehen kanssa. Juotua tuli selvästi yli riskirajojen, mutta ei häirinnyt loman viettoa.
Se mikä häiritsi loman viettoa, oli korona tai flunssa, johon sairastuin meno päivänä. En käynyt testeissä, kun totesin, että ei ole väliä kumpi on. Joka tapauksessa välttelin ihmisiä, käytin maskia (pakollinen siellä joka paikassa), mutta muuten pyrin viettämään mahdollisimman normaalin loman. Onneksi tauti oli lievä eikä ollut kuumetta. Väsytti kuitenkin normaalia enemmän. Joka ilta sippasin ennen kymppiä. Se ei sinänsä ollut huono juttu, koska tarkoitti, että heräsin niin aikaisin, että ehdin uimaan aamuisin ennen retkille lähtöä.

Lomaa hieman häiritsi myös se, että kohteessa oli harvinaisen kylmä ja sateinen maaliskuu meneillään. Suunnilleen puolet päivistä oli sellaisia, että gore texeille oli käyttöä ja aurinkoisinakin päivinä terassilla tarvitsi takkia. Yhdistettynä tautiin voi sanoa, että ei nyt ihan paras lomamatkamme ollut. Mutta oli kuitenkin kivaa viettää aikaa yhdessä miehen kanssa. Kummasti vieraita paikkoja koluaminen yhdistää eri tavalla kuin pelkkä kotona istuminen.

Paluun lentomatkat (2 kpl) aiheutti taudin pitkittymisen. Tukki korva-nenä käytävät niin, että piti käydä lekurissa hakemassa droppeja, eikä ole vieläkään täysin auennut. Ei ole eka kerta kun minulle käy näin. On ilmeisesti aika kapeat röörit ja kun yhdistää nuhan ja lentojen paineen vaihtelun turpoaa ne umpeen.

Sen lisäksi vieläkin väsyttää, vaikka taudin alkamisesta on jo 2 viikkoa. Tänä aamuna olisin oikein mielelläni jäänyt nukkumaan, mutta kun kaikkien töiden siirtäminen eteenpäin on niin työlästä, että se väsyttäisi vaan enemmän niin päätin tehdä normi työpäivän. Kun työ on sitä, että istuu eri ihmisten kanssa palavereissa ja workshopeissa työstämässä asioita niin niiden siirto on tosi hankalaa. Kaikkien kalenterit on niin täynnä, että jokin tälle päivälle suunniteltu työ voisi siirtyä 2 viikkoa ja se taas sotkisi sitten monta muuta asiaa. Siksi tätä työtä mieluummin tekee joskus vähän puolikuntoisenakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on paikallaan istumista eikä siten fyysisesti rasita kroppaa eli ei ole riskiä sellaisista jälkitaudeista. Pitää vaan taistella väsymystä vastaan energiajuomien kera.
Kauheasti eilen harmitti, kun kunto ei riittänyt kunnon ulkoiluun. Kävin pyörähtämässä kissojen (ja myös sairastuneen miehen) kanssa tontin ympäri ja oli aivan mieletön hankikanto. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Normi olossa olisin varmaan lähtenyt parin tunnin kävelylle metsään ja pelloille. Se kun on parasta kevättalvessa. Toivottavasti vielä tulee vastaavaa keliä ennen kuin kaikki lumi sulaa pois. Siis toivon, että sulaisi nopeasti, mutta niin kauan kuin sitä on niin haluan siitä nauttia. Tälle viikolle luvatut räntäsateet ei oikein nautintoa tuota. Mutta onpahan helpompi mennä kotiin työpäivän jälkeen pötköttämään, ei tee mieli ulos. Perjantaiksi jos sitten saisin itseni kävelylenkki kuntoon, silloin on vakiovaraus ystävän kanssa.

Hiljaista tällä palstalla. Toivottavasti se tarkoittaa, että kaikilla vähentely sujuu halutulla tavalla

[Hippuli73]

Onnittelut onnistuneesta alkoholinkäytöstä lomalla Harmi, että sää oli kehno ja flunssa/korona vaivasi. Joko on uusi loma suunnitteilla?

[Vilma1966]

Kyllä Hippuli, uusi matka on jo varattuna. Ja sille on tavoitteena todella vähäinen alkoholin käyttö ja vähintään 2 päivää täysin ilman. Olisi aivan uutta minulle lomamatkalla. En muista milloin viimeksi olisin lomareissussa ollut juomatta jos ei lasketa sitä kun olen sairastunut vatsatautiin. Joskus ihan nuorena varmaan oli jotain välipäiviä bilettämisestä, mutta siitä on kauuuuaaannn

Sinä vedit hienosti työmatkan ilman alkoa, eikös ollutkin mukavaa? Sellaisia on minullakin ollut, kun totesin, että ei arkijuominen duunimatkalla ole yhtään sen viisaampaa kuin kotonakaan. Ja siihen aikaan työmatkoja oli joka toinen viikko. Nyt jos lähtisin työmatkalle tuskin joutuisin asiaa edes kauheasti miettimään. Tai mistä sen tietää. Nykyisessä työssä työmatkat ovat todella harvinaisia, voihan olla, että sitä oikein innostuisi Mutta jatka sinä tuota samaa rataa jos / kun tulee työmatkoja.

Uusia lomia odotellessa

[Vilma1966]

Aika laimeaa keskustelu tällä palstalla. Mihin ovat kadonneet aktivistit: Hippuli, Elohiiri ym uudet? Entä vanhat: Vilmasto, Helena ym? (Venkku jo kirjoittelikin). Toivottavasti menee niin hyvin, että ette tarvitse palstaa.

Mitä teillä on pääsiäisen osalta suunnitelmissa? Onko alkoholi listalla? Jos on pitkä vapaa niin varmaan monia houkuttaa korkata.

Minä olen jo päättänyt, että pääsiäisenä juon. Vaikka tietysti elimistö tykkäisi enemmän jos jättäisi väliin. Etenkin kun kostea lomakin on vielä tuossa ihan kulman takana. Mutta silti, tekee mieli, joten juon. Vihdoin on sitkeä flunssa/korona hellittänyt ja on vähän parempi olo. Yöunet on kyllä taas p...stä ja se saa olon nuutuneeksi. Mieli on kuitenkin taas piristymässä parin viikon synkistelyn jälkeen.

Tarkoitus olisi rajata juopottelu 2 päivään. Lauantaihin ja sunnuntaihin. Helpoiten onnistuu niin, että menen Alkoon vasta lauantaina ja ostan just sen verran ettei riitä maanantaille. Yritän myydä tämän ajatuksen myös miehelleni. Hänellä on rahat loppu, joten saattaapi suostua, kun ehdotan, että minä tarjoan jos suostuu järjestelyyn. Kiusaus muodostuu suureksi, jos hän käy jo huomenna Alkossa ja kotona on juomaa perjantaina.
Kaikista tärkeintä kuitenkin on se, että tiistaina ole pää kirkkaana (tai mitä se nyt näillä unilla on) töissä klo 8:00. Nyt on sellaiset työkuviot taas menossa, että en halua mitään ylimääräisiä esteitä aivoihini. Paskat unet on ihan riittävä rasite niille.

Tänään on PT tapaaminen. Sain sellaisen ilmaiseksi kuntokeskuksesta jonka jäsen olen. Mielenkiinnolla odotan, vaikka migreeniä pukkaa ja lääkkeet jäivät kotiin. Olen harkinnut muutaman PT kerran ostamista, mutta tärkeää olisi löytää tyyppi, jonka kanssa synkkaa. Katsotaan millainen tämä on, seuraako siitä mitään. Nyt täytyy kiriä kiinni flunssakoronan aiheuttamaa taukoa. Toukokuussa on luvassa liikunnallinen loma, jossa toivon olevani sen verran kunnossa, että pystyn siitä täysillä nauttimaan. Eli pitää palautua taukoa edeltävään aikaan ja totutettava jalat kävelyyn.

Oikein rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä porukalle täällä. Jos tuntuu, että meinaa lähteä homma hanskasta niin kirjoitelkaa. Luemme kyllä, vaikka emme aina vastaisikaan.

[Hippuli73]

Täällä ollaan. Pieni masis viime viikonlopun juomisesta ja pelottaa pääsiäinen. Munkin on pakko olla tiistaina skarppina työpaikalla, koska tällä viikolla en maanantaina kyennyt menemään. En tiedä, mitä tehdä. Kiristää sääntöjä, löysätä sääntöjä, luovuttaa...

[Vilma1966]

Kurkkasin ketjustasi, että meni tosiaan sunnuntai sulta persiilleen. Mutta ei kai se niin kummallista ole. Aina kun yrittää jotain uutta niin tulee myös mokailtua. Ei siinä auta muu kuin yrittää uudelleen. Mietit mitä pitäisi tehdä; luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Mieti mitä se ihan oikeasti tarkoittaisi, tuskin sitä haluat. Sääntöjen kiristäminen tuskin auttaa. Jos ei vielä toiminut aiemmat säännöt niin ehkä kannattaisi miettiä miten niiden sisäistämistä voisi parantaa. Eihän sun säännöissä varmaankaan mitään vikaa ole, toteutus vaan ontuu.

Ajattele pääsiäistä hyvänä hetkenä harjoitella. Joko sitä, että vietät pitkän vapaan ihan raittiina tai sitten sitä hallitumpaa ottamista. Varmista työkuntoa siten, että maanantaille ei riitä mitään juomaa. Ja mieti mikä on se mikä aiheuttaa tarpeen jatkaa seuraavana päivänä kuten viime sunnuntaina. Mulle sen tunnistaminen ja välttäminen on ollut todella vaikeaa. Olen oivaltanut, että jos päästän juopottelun sellaiselle tasolle, että tulee ikävät krapulan oireet niin silloin jatkaminen todella houkuttaa. Mutta joskus se myös houkuttaa, jos on ollut vaikka tosi hauska ilta. Haluaa jatkaa sitä samaa hauskaa oloa, vaikka eihän se yleensä jatku. Edelleen työstän sitä miten pysäyttää juominen vaikka tekisi mieli ja juomaa olisi jäljellä. En voi sanoa osaavani sitä vielä ja siksi varmistelen asiaa sillä ettei juomat riitä.

Sain miehen kanssa sovittua, että minä hoidan meille juomahankinnat tänä pääsiäisenä. Menen vasta lauantaina Alkoon ja ostan maltillisesti juomia.

Eilinen PT tapaaminen oli oikein hyvä. Päädyin tekemään 10 kerran sopparin. Eli jatkossa sitten kerran viikossa henkilökohtaista ohjausta tiedossa. Mielenkiinnolla odotan....

[Helena100]

Hyvillä fiiliksillä pääsiäiseen. Huomenna pitkäperjantaina on aamuvuoro töissä, illaksi on suunniteltu juustoa, viiniä ja muita herkkuja parin läheisen kanssa.
Ensi viikolla on enemmän haastetta kun olen useamman päivän vapaalla ja viinakaupatkin on auki.

Kohtuullista pääsiäistä kaikille!

[Hippuli73]

Kiitti Vilma tsempeistä. Pääsiäinen menee niin kuin menee. Täällä vuokramökillä ei oikeasti voi tehdä muuta kuin juoda. Mut ei se mitään, elämä jatkuu. Tää on hidasta hommaa. Mutta mä oon kuitenkin niin eri ihminen kuin vuosi sitten. Ehkä ensi vuonna oon taas parempi kuin nyt.

[Vilma1966]

Pääsiäisen juomiset meni ennakoidusti eli 2 päivänä. Annoksia taas paljon enemmän kuin terveyssuositukset sanoo. Kivaa kuitenkin oli. Lauantaina oltiin ystävien luona kyläilemässä ja istuttiin siellä aamuyöhön asti. Sunnuntaina naapurit tulivat sitten iltapäivällä juomaan kaikki oluemme (heitä varten ostettu). Eilinen päivä meni niin sanotusti pelastusarmeijalle (mistäköhän tuokin sanonta tulee). Ei mitään kauhu krapuloita ollut, mutta eihän sitä tuollaisen 2 päivän juopottelun jäljiltä mitään järkevää jaksa tehdä. Mutta eipä ollut mitään suunniteltunakaan, ihan olin varautunut vapaapäivään.

Ensi viikonloppu voisi sitten taas olla raittiimpi. Jos mies on edelleen köyhä, niin ehkä saan hänestä seuraa raitisteluun. Voisin hänet vaikka piffata leffaan ja pizzalle. Jos vaan elokuvissa menee mitään katsomisen arvoista, aika kehnosti ollut nyt sellaisia leffoja mitkä kiinnostaisi. Tai ainakaan sellaisia, että kiinnostaisi molempia. Ostin vuoden lopussa työnantajan liikunta/kulttuurirahalla leffalippuja, kun johonkin piti ne käyttää. Nyt on sitten ongelma saada ne liput käytettyä. Minä voisin mennä vaikka Dianasta kertovan elokuvan katsomaan, mutta ihme kumma, se ei innosta miestäni ollenkaan .

[Vilma1966]

Eipä löytynyt elokuva valikoimista mitään kiinnostavaa, joten kotona vietettiin viikonloppu. Raittiina molemmat mikä oli tosi ihanaa. On niin paljon rennompaa, kun mieskään ei juo. Tein hänelle torstaina tarjouksen, että tarjoan hänelle vappujuomat, jos on tämän viikonlopun ilman. Hänellä kun rahat työttömyyden takia tosi tiukalla. Sanoi kyllä, että aina sitä nyt yhden kossupullollisen verran rahaa löytyy, mutta totesi itsekin, että on sitä viime aikoina tullut ihan riittämiin juotua.

Oli siis tosi mukavan leppoisa viikonloppu. Lauantaina siivosin aamupäivän, kävin sitten kävelyllä ystävän kanssa. Siihen ruoka päälle ja sohvalle makoilemaan kirjan kanssa. Eilen aamulla harmiksi iski migreeni. Sain sen talttumaan kunnon nappicocktaililla, mutta jää siitä aina sellainen pieni muistutus tuonne toiseen aivopuoliskoon. Ei uskalla ryhtyä mihinkään mikä pulssia nostaisi, jotta kipu ei palaa. Niinpä sitten vaan hissukseen haravoin pihan sulaneita kohtia ja kukkapenkkejä. Muuten sitten vietin taas paljon aikaa sohvalla.

Mietin tuossa viikonlopussa sitä kuinka erilainen olo nyt on silloin kun viettää alkotonta viikonloppua, kuin mitä se oli silloin kun tämän vähentelyn aloitin. Ensinnäkin ajatus viinattomasta viikonlopusta tuntui ihan mahdottomalta. Sitten kun sain itseni vihdoin sellaiseen ryhtymään tuntui se täysin vieraalta. En muista enää miltä tuntui fyysisesti, napsuiko suu niin sanotusti tai oliko jotain kärvistelyä. Mutta se on jäänyt mieleen, että oli koko ajan sellainen olo, että se ei ole minun elämää. Ihan kuin olisin vierailulla jonkun toisen viikonlopussa ja koko ajan odotin, että alkaa se omanlainen elämä taas. Sitä ikään kuin katsoi itseään vierestä: "tässä minä nyt pilkon näitä vihanneksia ja aloittelen ruoanlaittoa ilman lasia tuossa vieressä, ihan niin kuin muutkin normaalit ihmiset tekee". Ne ekat kerrat tuntui vähän kuin teeskentelyltä, vaikka kylläkin ihan hyvältä.
Vaikka edelleen raittiita viikonloppuja on ihan turhan vähän elämässäni ovat ne kuitenkin normalisoituneet. En enää ajattele, että "tähän ruoanlaittoon kuuluisi oikeasti lasillinen". Nyt on jo ihan tavallista tehdä kaikkea alkotta. Pitäisi vaan tehdä useammin.

[venkku]

Mulla kans aika samanlaisia kokemuksia noista tavoista, jotenkin ne uudet selvät tavat tuntui tosi oudolta sillon alussa ja kärvistelyä oli jonkin verran niitä muutellessa. Vaikka oon muuttanut tosi paljon tapoja, niin silti ne ei ole niin kirkkaana mielessä kuin taas ne vanhat tavat. Vaikka selvä vkl menee itelläkin aika näppärästi nykyään, niin yhtä näppärästi menee juovakin vkl. Oon oppinut että se harjoittelu on kaiken a ja o, ja prosessi vie tosiaan vuosia! Sitä en tajunnut sillon alkuun kun halusin kaiken tapahtuvan nopeasti. Nyt on jo tottunut että takapakit kuuluu asiaan eikä niistä tarvi ahdistua. Harjottelua tää on vielä pitkään. Tsempit sullekin Vilma, vaikka tuntuu että sulla menee aika hyvin.

[Hippuli73]

Moi Vilma ja Venkku! NIIN tutulta kuulostaa. Mun eka selvä viikonloppu oli vuosi sitten 16.-18.4.2021. Sen jälkeen tuli vielä 3 selvää viikonloppua ennen elokuuta. Elokuun oli kokonaan juomatta ja sen jälkeen selviä viikonloppuja on ollut paljonkin. Maaliskussa 2021 ajatus selvästä viikonlopusta oli todellakin ihan käsittämätön. Ekat kerrat viime keväänä ja alkukesästä hämmästelin itseäni ja selviä puuhiani. Ajattelin, miten viikonlopun kuvitteellinen facebook-päivitys olisi oksettanut kunnollisuudellaan. Silti oli ihan kivaa. Se motivoi uusiin selviin viikonloppuihin. Ja tietysti halusin todistella itselleni olevani hyvä ihminen ja pystyväni olemaan juomatta. Nyt ei enää tarvi todistella mitään. Selvä viikonloppu sujuu ilman, että ajattelen koko ajan olevani selvä. Mutta edelleen joudun etukäteen tekemään päätöksen selvästä viikonlopusta, jotta se myös toteutuu. Kuten Venkku kirjoitti, tämä on näemmä helvetin pitkä prosessi.

[LKV]

Moi Vilma ja muut, minä olen uusi täällä plinkissä. Liityin tänään aamuyöstä, kun eilinen juominen vei maton jalkojeni alta. Luin tätä ketjua ja niin paljon näkyy samaa jota olen itse kokenut.

Havahduin alkoholiongelmaani 2016 ja päätin kohtuullistaa sen. Pidin vuoden ajan blogia hankkeestani (www.taitolajia.blogspot.com). Olin lopputulokseen tyytyväinen. Noh, pikku hiljaa on tilanne valunut huonommaksi. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

[Vilma1966]

Hienoa LKV, että löysit tälle kanavalle. Täällä saa ainakin vertaistukea, joskin joskus vähän harvakseen. Mutta varmasti auttaa, kun kirjoittaa ihan itseäänkin varten. Minä ainakin laitan itselleni muistiin asioita juuri siksi, että en lähtisi lipsumaan takaisin entiseen.

Todella hienosti klaarasit vähentelyn silloin 2016-2017. Kävin vilkaisemassa blogiasi ja ainakin alussa sinulla meni tosi hienosti (en ehtinyt kovin pitkälle). Kirjoitat myös todella hyvin, soljuvaa tekstiä, jossa mielenkiinto pysyy yllä. Varmasti jatkan lukemista, vaikka nyt tiedänkin, että onnistuminen ei ollut pysyvää. Havaintosi maailmasta ja matkustamiseen liittyvä kipuilu on kuitenkin hyvin läheistä minulle. Yksi pelastukseni on varmasti ollut, että tässä työssä (jonka aloitin 2016) ei ole työmatkoja. Ne olivat vaikeita paikkoja. Euroopan matkoilla oli suht koht helppoa oppia olemaan kentällä ilman viiniä ja koneessa mustikkamehun voimin, mutta mannerten väliset lennot olisivat varmasti vieläkin aikamoista painajaista.

Kuvasit myös tosi hienosti illanviettoa selvin päin:
Alkoholittomat sosiaaliset tilanteet toimivat hyvin, jos niissä on muutakin sisältöä kuin pelkkä alkoholin nauttiminen. Illanistujaiset kaveriporukalla on menneet ihan hyvin, kun on saunottu, pelattu lautapelejä tai olen emäntänä kokannut läpi illan. Sen sijaan illat, joissa istutaan saman pöydän ympärillä ja juodaan viinaa tunnista toiseen, eivät tässä tilanteessa oikein toimi. Eikä ole edes väliä sillä, onko pöytä jonkun kotona vaiko ravintolassa. Minä vaan kerta kaikkiaan väsähdän samaan aikaan kun muut alkoholin vaikutuksesta piristyvät.

Olen tästä niin samaa mieltä. Minun on todella helppoa lähteä autolla tietynlaisiin illanistujaisiin ja tapahtumiin silloin kun siellä tehdään muutakin kuin juodaan. Sen jälkeen, kun päätin täysin luopua arkijuopottelusta olen ollut lukuisilla työillallisilla ja pubi-visan kaltaisissa jutuissa autoillen ja hauskaa on ollut silloin kun on ylipäätänsä hauskaa ja tylsää silloin kun on tylsää porukkaa.

Mutta sitten siihen miksi olet nyt täällä. Miksi lähdit lipsumaan takaisin vanhaan? Tapahtuiko jotain? Muuttuiko elämä entistä stressaavammaksi? Estyikö liikunta? Vai valuitko vaan ikään kuin huomaamatta entiseen?

Sanoit tuolla toisessa ketjussa, että ihminen jätetään tämän ongelman kanssa hyvin yksin. Mitä tarkoitit sillä? Oletko hakenut apua, mutta sen on sinulta evätty? Jos hait apua niin mistä? Eikö kaikissa isoimmissa kunnissa ole jonkinlainen matalan kynnyksen apu metodi alkoholiriippuvaisille?

Perusta vaikka oma ketju ja kerro lisää. Minä ainakin luen mielelläni. En ole nykyään kauhean ahkera kommentoija täällä, kun puhelimella en jaksa kirjoittaa ja konetta en iltaisin availe. Jää työn tauoille tämä kirjoittelu ja siksi vaan satunnaista. Mutta kyllä me varmasti keskustelua täällä porukalla saadaan aikaiseksi.