[LKV]

Kiitos Vilma kommenteistasi! Vastaanpa kysymyksiisi. Kun eilen tulin tänne ja lueskelin näitä, oli hyvin hyvin huono päivä. Olin selvästi ylittänyt jonkun rajan. Tarvitsin apua. Mutta kuten sinäkin sanot, tämä koneella tai varsinkin puhelimella kirjoittaminen on aika raskasta. Puhuminen kasvokkain, vertaistuki ryhmissä olisi minulle toivotumpi tapa.

No mitä tapahtui eilen: Kirjoitin tuskan keskellä yhdelle ystävättärelleni, jonka miehen tiesin selättäneen alkoholiongelman ja kysyin, mistä hän sai apua. Sain linkin Helsingin päihdepolille. Kävin siellä ”startti” ryhmässä. Nyt minulla on asiakkuus, oma neuvoja ja ovi auki muutamaan hyvältä tuntuvaan ryhmään. Illalla elämä tuntui taas valoisammalta.

Kysyt, miten tuon hyvän 2016-2017 vuoden jälkeen päädyin tänne. Erinomainen kysymys. Ja hämmästyttävää kyllä siihen on hyvin helppo vastata.

Ensin työ alkoi paineistaa entisestään. Sitten korona pahensi tilannetta. Poltin itseni loppuun pahemmin kuin koskaan. Diagnosoitiin vaikea masennus. No tiesin että nyt minun on tehtävä se, mitä vuosia olen miettinyt. Mistä olen haaveillut. Jäädä vapaaksi kirjailijaksi. Rahallisestihan se on haastavaa, mutta koska kahdeksas kirjani tulee ulos tänä vuonna, en ole ihan alkumetreillä ja saan kyllä rahoitusta kokoon kohtuullisesti. Jäin töistä pois viime elokuussa. Se oli samalla hienoa ja hiton pelottavaa. Alkoholia en kuitenkaan osannut pelätä. Sen verran hyvin olen pärjännyt. Tai sitten pelkäsin alitajuntaisesti. En osaa sanoa. Alla kun oli massiiviset elämänmuutokset samaan aikaan. Lapset olivat molemmat muuttaneet pois kotoa, nuorimmainen juuri tuossa koronan keskellä. Lasten aikuistumiseen liittyen olimme miehen kanssa jo aiemmin miettineet, miten loppuelämämme järjestäisimme. Niinpä olimme rakentaneet talon Lappiin, jossa mies haluaa asua ja pystyykin sieltä tekemään työtään. Paikka on ihana, mutta minä en halunnut muuttua kokonaan lappilaiseksi. Yhteisesti päätimme elää kahta paikkaa. Minulle hankittiin Helsingistä pieni kirjailijan kolo. Parisuhde on siis muuttunut suurimmaksi osaksi kaukosuhteeksi ja elämässä on paljon reissaamista kahden kodin välillä.

Nyt tiedän, ihan kantapään kautta, että tämä tilanne on altistanut minut takaisin alkholiongelmaiseksi. Ei ole rutiininomaista päivätyötä, ei aviomiestä eikä lapsia, jotka arkineen pitäisivät minua pystyssä.

Vain pari kolme viikkoa tuon alkoholinkohtuullistamishankkeeni jälkeen vuonna 2017 eräs vanha ystävättäreni kuoli alkoholin suurkulutuksen syötyä hänen sisäkalunsa toimimattomiksi. Hän oli vain kaksi vuotta minua vanhempi. Hänen työnsä oli ollut vastuullista markkinointia, johon sisältyi paljon alkoholia. Käräytettyään itsensä työelämässä, hän jäi vapaaksi itsensä työllistäjäksi. Samaan aikaan lapset aikuistuivat ja muuttivat omilleen. Parisuhde alkoi rakoilla. Ja niin vei alkoholi hänet kokonaan.

Ystävättäreni tilanne muistuttaa omaani vaarallisen paljon. Pelkään ihan hitosti, että minulle käy samoin. Soitin pari viikkoa sitten hänen miehelleen. Kysyin, onko minulla sama edessä. Hän vastasi, että ei. Selitti, että tilanne on erilainen, koska hänen vaimonsa ei koskaan ymmärtänyt ongelmaansa, tai hyväksynyt sitä. Minä ymmärrän. Siksi selviän. Toivottavasti hän on oikeassa.

[Vilma1966]

LKV, kirjoittelen tälle palstalle kyllä mielelläni. Pidän siitä, että voin merkitä itselleni asioita muistiin ja samalla käydä niistä keskustelua muiden kanssa. Se on vain tuo puhelimella kirjoittaminen mitä en ole oikein omaksunut.

Vaikka paljon yhteistä löytyy juomishistoriastamme ja vähennyshalukkuudesta, niin kyllä erojakin on. Minulle läsnä oleva vertaistuki olisi aivan painajainen. Siis ryhmä sellainen. Voisin kyllä jonkun yhden yksittäisen henkilön kanssa jakaa asioita naamatustenkin ja mielelläni kuulisin kokemuksia. Mutta ryhmiä en siedä. Aika monta kertaa työuralla on ollut kaiken maailman koulutuksia ja hengennostatuksia porukalla ja ne vaan ärsyttävät. Ei minua oikeasti kiinnosta kuunnella muiden jorinoita. Suurin osa ihmisistä ei ole mielestäni riittävän mielenkiintoisia tai eivät osaa esittää asiaansa minun mielestäni oikealla tavalla. Tiedostan kyllä, että vika on minussa, eikä niissä muissa, mutta näin se vaan on. Siksi tämä anonyymi kirjoittelu sopii paremmin.

Toinen ero on se, että sinä (ainakin blogisi perusteella) tavoittelet oikeaa kohtuukäyttöä. Minä heti alkuun jo hylkäsin sen tavoitteen minulle mahdottomana. Koska juon alkoholia humaltuakseni en saisi mitään iloa siitä, että minun pitäisi lopettaa juominen siihen, kun se vihdoin alkaa tuntumaan jossain. Toki silloin tällöin voin ottaa vaikka vaan yhden annoksen ja olla ihan tyytyväinen siihen, se on tilanteesta kiinni. Mutta pääasiassa juomistapahtumat ovat minulle irtiottoa normaalielämästä ja silloin suoraan sanottuna tavoittelen sopivaa humalatilaa ja sen säilyttämistä tilanteeseen sopivan ajan. Minä siis vähentelen harventamalla juomiskertoja. Silloin kun juon, en sitten enää ajattele annosmääriä. (Joskin merkkaan kyllä ne itselleni ylös jälkeenpäin.) Tiedostan, että tämä minun tapani ei ole terveellinen. Elimistö kärsii varmasti siitä, kun juon kerralla 12 annosta. Mutta tämä on minun valintani tässä vähentämisen tiellä. Jokaisen pitää löytää itselleen sopiva tyyli.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua ja osaat sen avulla asettaa itsellesi sopivan tavoitteen. Vielä kun löydät tiesi sitä kohti niin kaikki alkaa olla mallillaan. Sitten se on vaan harjoittelua ja taas harjoittelua.
Olen ihan varma, että ihminen, joka pohtii niin syvällisesti juomisen aiheuttamia ongelmia kuin sinä ei ole kovinkaan suuressa vaarassa ajautua täydelliseen alkoholin aiheuttamaan rappioon .

PS: Jälkikäteen voi viisastella; olisiko tilanne nyt toinen, jos olisit jatkanut blogin kirjoittamista pidempään? Olisiko se voinut auttaa fokuksen pysymisen ongelmassa, kunnes ratkaisu olisi paremmin sisäistetty?

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
LKV:n blogia lukiessa aloin taas pohtia sitä, onko täysin raitis ihminen väkisin tylsä. Minun on kamalan vaikea uskoa, että näin olisi. Vaikka alkoholi muuttaa ihmisen käytöstä niin muuttaako se todellista persoonaa? Omassa ystäväpiirissäni on aina ollut ihmisiä, jotka eivät juo koskaan ja sitten niitä jotka juovat hyvin harvoin eli ovat suurimman osan yhteisistä bileistämme selvin päin. Nämä 2 ystäväryhmää ovat kuitenkin monesti ne, jotka jaksavat loppuun asti, kun jotkut humalaisimmat joutuvat luovuttamaan aikaisin. Ja hauskaa heillä näyttää olevan. He ovat kai niin tottuneita koko elämänsä katsomaan kännisiä selvin päin.
Itse koen olevani yhtä tylsä tai hauska selvin päin kuin kännissäkin. Lähipiiri voi kyllä olla eri mieltä. Veikkaan, että se hauskuus kännissä voi olla jossain kohtaa aika rasittavaakin. Kuulemma ainakin äänen voimakkuus nousee jossain kohtaa huomattavasti. Todennäköisesti huumorini on hauskempaa selvänä.
Tylsistyn kyllä helpommin selvänä juovassa porukassa. Joidenkin ihmisten humaltumisen seuraaminen on rasittavaa. Sellaiset jotka jankkaavat samaa asiaa tai esittävät agressiivisia mielipiteitä kykenemättä niitä enää perustelemaan ovat suorastaan ällöttäviä (kuvailin muuten juuri oman kännisen mieheni ). Siksi aika usein kotibileistä hilpaisen aika aikaisin kotiin, jos en itse juo. Mutta mitä se haittaa, ei sota yhtä naista kaipaa. Antaa niiden muiden riekkua pidempään, jos se tuntuu hyvältä, ei se ole minulta mitään pois. Onneksi on riittävästi niitä tilanteita, missä on hauskaakin olla selvinpäin, mutta myös niitä missä on tosi hauskaa juopotella.

Vielä jälkilisäys: raitistunut ihminen voi olla hyvinkin tylsä ja ärsyttävä, jos lähtee sille linjalle, että kyylää muiden juomista ja vielä saarnaa siitä, sekä omasta paremmuudestaan. Onneksi omaan lähipiiriin ei kuulu yhtäkään tuollaista.

[LKV]

Hei taas, kävin eilen Villa Sturen naisten keskusteluryhmässä. Jännitti mennä. Ja arvelutti. Ehkä eniten se, että olisiko siellä ”oikeaa” vertaisuutta. Takana kun on erittäin huonoja AA-kokeiluja. Olisiko tässä keskellä päivää järjestetyssä ryhmässä vain rappiorajan ylittäneitä alkoholisteja. Asuisiko siellä mainitsemasi ”tyhmyys” vai löytäisinkö älyllistä pohdintaa.

Yllätyin. Hyvin positiivisesti. Kahdeksan naista. Toki kaikki luottamuksellista, joten en mene nyt sisältöihin, mutta geneerisesti voinen kuvata. Yleisin muoto osallistujissa oli itsekseen viiniä sipittävät keski-ikäiset naiset, joille yksinolo ja erityisesti illat ovat vaikeita. Kaikkea yhdisti halu vähentää ja monilla takana useita romahduksia. Henki oli salliva, toisia kuunteleva, ymmärtävä ja tukeva. Meinaan kyllä jatkaa siellä.

[Vilma1966]

Kuulostaa LKV tosi hienolta! Olen todella iloinen puolestasi, että löysit ryhmän, joka tuntuu sopivalta. Ja aivan mahtavaa, että tuollaisia järjestetään.

Toivottavasti kukaan ei saanut sitä käsitystä, että pitäisin ihmisiä, jotka osallistuvat vertaisryhmiin jotenkin tyhminä. Sitä en ollenkaan tarkoittanut. Minulla vaan on jokin vipu väärässä asennossa, kun en oikein jaksa tuollaisia ryhmiä. En osaa olla "toisia kuunteleva, ymmärtävä ja tukeva", kuten LKV ryhmää kuvasi. Haluaisin olla, mutta se ei tule luonnostaan tuollaisissa tilanteissa. Kun kuuntelen jonkun toisen, vieraan, ongelmaa niin iskee heti päälle ratkaisukeskeinen minäni. Ihan valtava tarve päästä ratkomaan hänen ongelmaansa omalta kantiltani. Ja sitähän ei kukaan halua. Joten loppu tulos on se, että minä joko turhautuneena puren hammasta ja kärvistelen tai sitten möläytän ratkaisuehdotukseni ulos ja muut loukkaantuvat. Siksi on parempi, että pysyn tuollaisista tilanteista poissa.

Mutta se siitä. Olen iloinen, jos löytyy kaikille sopivia muotoja ongelmien perkaamiseen.

Nyt valmistaudumme taas vappuun. Mediassa kirjoittelu on sen suuntaista, että kaupungit "räjähtää", kun ihmiset vihdoin kaikkien rajoitusten jälkeen pääsevät vapaasti vappua viettämään. Saa nähdä kuinka todellisuudessa käy. Pitääkö sään jumalat huolen, että Kaivopuisto pysyy tyhjänä vai uhmaavatko ihmiset luontoa ja vetävät pilkkihaalarit niskaan?

Itse aion viettää hyvin kotikeskeisen ja varmaan muiden mielestä tylsän vapun. Aattona ei ole vuosiin ollut tapana kauheasti juhlia vaan ollaan keskitytty vappupäivään ja meillä järjestettyyn perinteeksi muodostuneeseen brunssiin. Tänä vuonna toimin toisin, peruin brunssin ensimmäistä kertaa 23 vuoteen. En vaan jaksa. Selvinpäin en sitä jaksa viettää ja tänä vuonna en ottanut maanantaita vapaaksi, joten tekemätön paikka. Tänä vuonna aion keskittyä drinksuihini aattona eli lauantaina ja pitää huolen, että mitään ei jää sunnuntaille, jolloin maanantai on taas ihan normaali mukava työpäivä.
Harmi kyllä, että seuraa siihen emme taida kauheasti saada. Kaikilla oli jo muita suunnitelmia siinä kohtaa kun ilmoitin, että vapun päivän brunssi peruttu, mutta aattona olisi vastaanotto. Ainoastaan pari kaveri aikoo poiketa meillä pikaisesti ennen kuin lähtevät muihin rientoihin. Todellisuudessa tämä ei edes minua haittaa. Olen jotenkin tällä hetkellä sellaisissa fiiliksissä, että pieni erakoituminen miehen ja kissojen kanssa ei ole ollenkaan huono vaihtoehto.

En tiedä mistä johtuu, mutta karmaiseva väsymys on vaivannut. Välillä on ihan normaali pirteä "oma itseni" olo ja sitten taas seuraavassa hetkessä ei silmät tahdo pysyä auki. Olen nukkunut jopa poikkeuksellisen hyvin, mutta siitä huolimatta meinannut nukahtaa tietokoneen ääreen ja auton rattiin. En tiedä onko kyse flunssa/korona taudista minkä sairastin kuukausi sitten vai mistä, mutta väsymys on hyvin todellista. Fiilis on todella hyvä kuitenkin. Eilen kotiin ajellessa mietin mistäköhän sekin johtuu, että tällä hetkellä jotenkin tuntuu, että elämä on todella hyvällä mallilla. Mikään ei ole kauhean eri tavalla kuin vaikkapa puoli vuotta sitten paitsi, että on kevät. Olen lihonut pari kiloa, mies on työttömänä edelleen, ilmalämpöpumppu hajosi ja joudun maksamaan uuden yksin, selkää ja jalkoja kolottaa ja sitten vielä tämä väsymys. Mutta kaikesta huolimatta olen koko ajan jotenkin kauhean tyytyväinen elämääni, sellaisella rauhallisella tavalla. Arki on mukavaa

Meillä siis huomenna juopottelua ja makkaran paistoa. Millaisia suunnitelmia muilla on vappuun? Meneekö alkotta? Jos ei mene niin ota maltilla! Nauti kuitenkin vapusta, on se sentään kevään juhla, vaikka sää ei ihan just siltä nyt näytäkään

[Ameeba (poistunut käyttäjä)]

Kiitos kaikista kirjoituksistasi ja siitä, että olet kirjoittanut myös kokemuksista vertaistuesta. Halusin vain kysyä, mainitsit nimittäin toisessa ketjussa, että olisit kokeilemassa Pohjoisklinikan palveluja. Ainakin sitä ilmaista ensikäyntiä. Saanko kysyä kokemuksia siitä, olen nimittäin itse miettinyt heidän palvelujaan.

[Ameeba (poistunut käyttäjä)]

Anteeksi nyt kirjoitin väärään paikkaan, viesti oli LKV:lle.

[Vilma1966]

On kivaa, kun täällä on aktiivisia kirjoittajia. Pitäisi heidän ketjuissaan käydä kommentoimassa, mutta kun ei kerkeä. Kaikille täältä omasta ketjusta kuitenkin huutelen tsemppejä ja näyttää, että tällä hetkellä hienosti menee.

Mennyt viikonloppu meni mukavasti selvin päin. Perjantaina ei kuulukaan juoda eikä se olisi sopinut ohjelmaan, kun oli lauantaina heti aamupäivästä lähtö vapaaehtoishommiin. Sinne mennessä mietin kävisinkö paluumatkalla Alkossa. Mutta koska en tiennyt onko mieheni hankkinut mitään juomaa en viitsinyt mennä. Ajattelin, että jos hänkin pitäisi poikkeuksellisen raittiin viikonlopun ei olisi kiva jos minä olisin hakenut juomaa. Hän oli perjantain selvinpäin ja se antoi hieman toivoa, että näin voisi jatkua koko viikonlopun. No ei jatkunut. Kun palasin myöhään iltapäivällä huomasin heti, että hän oli kipaissut Alkoon. Ja aika aikaisin koska oli jo jonkin verran humaltunut. Onneksi ei ollut kaikkein rasittavimmillaan, mutta kyllä pari kertaa illan aikana lähti taas verenpaine hienoiseen nousuun. Onneksi hän sitten sippasi melko aikaisin. Ja minäkin menin nukkumaan jo klo 23 mennessä.

Sunnuntaina oli ihana herätä pää kirkkaana ja hyvään oloon. Väsymys jatkuu edelleen, pitäisi varmaan rautatabuja ostaa. Mutta olo oli hyvä, kun väsymys ei johtunut alkosta. Heräilin siinä rauhassa ja aamiaisen jälkeen tein vähän kotitöitä ja sitten pari tuntia pihatöitä. Ruoan valmistuksen ja syömisen jälkeen löhöilin sohvalla telkkua katsellen. Iltapäivällä tein vielä pienen pihalenkin ja siinä ne päivän aktiviteetit sitten olivatkin. Oikein mukava ja rentouttava viikonloppu.

Oli hyvä herätä työviikkoon, kun on oikeasti palautunut. Nyt onkin taas varmaan paljon töitä edessä, kun tämän viikon päätteeksi alkaa viikon loma. Yleensä aina joutuu osan hommista tekemään etukäteen.
Ensi viikolla, tai oikeastaan jo sunnuntaista alkaen, olen sitten uuden edessä. Tai melkein. Lomamatka starttaa sunnuntaina iltapäivällä. Jokainen varmaan arvaa millaista on normaalisti lentokentällä oleilu loman alkaessa, skumppaa kuluisi. Nyt kuitenkin tarkoitus olisi matkustaa ihan ilman alkoa perille asti. Ja mennä siellä nukkumaan selvinpäin. Muutenkin loman olisi tarkoitus olla kuivin naismuistiin. En lupaa edes itselleni, että en ollenkaan joisi, mutta omaan normaaliini verrattuna pitäisi saada määrät alle viidesosaan. Raportoin sitten loman jälkeen kuinka kävi. Haastavaa se tulee olemaan, koska kohde on sellainen missä joka aterialle kuuluu viini ja veikkaan, että muu seurue sitä nauttii, heillä kun ei ole mitään ongelmaa asian kanssa. Etukäteen en haluaisi stressata, mutta kieltämättä hieman jänskättää.

Mukavaa kevään ja vähentelyn jatkoa teille kaikille. Ja Ameeballe terkkuja; hyvä että löysit tiesi takaisin tänne.

[Hippuli73]

Kadehdittavan lungisti suhtaudut puolison juomiseen. Onnittelut siitä, ettet anna sen vaikuttaa omaan juomiseen! Mä en samaan pysty. Jos hän aloittaa sunnuntaina aamulla korjailemaan, niin aika nopeasti mulla pää räjähtää ja vedän kaksin käsin kiukkuun, vaikka olisi maanantaina töitä. Olen yrittänyt oppia pois tästä tavasta, mutta on vaikeaa. Onneksi puoliso haluaa nykyään itsekin juoda vähemmän, ja olemme nytkin olleet yhdessä juomatta viimeiset 3 viikonloppua. Hyvää lomaa sinulle Vilma minne ikinä menetkin Mä seuraan perässä viikkoa myöhemmin.

[Vilma1966]

Loma alkaa olla kaunis muisto, vaikka siitä on vain viikko. Oli todella hyvä reissu. En kylläkään ollut lomalla kuin yhden ainoan päivän täysin juomatta, mutta kokonais käyttö oli murto-osa siitä mitä se usein lomareissuilla on. Tämän loman ohjelmassa oli patikointia kaikkina päivinä paitsi yhtenä. Siksi ei voinut juoda paljoa. Eikä ollut sen kautta tarvettakaan. Patikoinnin jälkeen tuli joka päivä otettua uima-altaalla parit juomat ja sitten illallisella parit myös ja joinain iltoina vielä yömyssyt. Koko ajan siten, että ei vaikuttanut seuraavan päivän kuntoon. Vapaapäivää edeltävänä iltana oli vähän houkutus juopotella enemmän, mutta onneksi tuo patikointi väsyttää sen verran, että nukkuminen kiinnosti sitten kuitenkin enemmän. Vikana päivänäkään ei voinut ryhtyä mihinkään kauheaan juopotteluun, kun auto odotti lentokentällä. Joskin kyllä myöhään illalla, mutta en riskeerannut sitä, että olisi tehnyt mieli tasoittavia ja sitten olisi joutunut kuitenkin kärvistelemään ilman.

Patikointi oli huomattavasti raskaampaa kuin olin kuvitellut. Kuvauksessa sanottiin, että reitit sopivat leppoisasta patikoinnista pitäville. Kuitenkin ehti ensimmäisenä päivänä kiivettiin 2,8 kilometriä ylämäkeen yhtä soittoa. En tiedä missä Suomessa edes voisi harjoitella tuollaista. Pisimmät mäet mitä olen löytänyt ovat olleet noin 500 metriä. Ehkä kilometrin nousuja voisi jostain autoteiltä löytää. Minulla kun ei ole mikään paras kunto, kiitos näiden kymmenien ylimääräisten kilojen mitä roudaan mukanani, oli kyllä tekemistä tuolla. Mutta onhan se palkitsevaa kun huomaa kuitenkin selviytyvänsä, vaikkakin joukon viimeisenä koko ajan.

Sää oli ihana, ehkä hetkittäin vähän turhankin kuuma. Iltapäivisin oli sellainen +27-28 varjossa. Muuten ihana lämpötila, mutta ylämäessä suorassa auringossa välillä tuntui, että pää kiehuu. Parempi kuitenkin näin kuin sade ja kylmyys. Uima-allas virkisti ihanasti patikoinnin päätteeksi.
Laitanpa tähän pari kuvaa, vaikka ne eivät täällä ikusesti pysykään.




Putkis on varmaan juuri lähdössä / lähtenyt omalle vaellukselleen. Toivottavasti siellä kaikki sujuu hienosti ja saadaan välillä raporttia.

ps. Hippuli, en todellakaan suhtaudu lungisti mieheni ryyppäämiseen, mutta jos aiotaan yhdessä pysyä niin sitten on vaan yritettävä ignoorata se mahdollisimman hyvin. Kyllä se joskus vaikuttaa minun juomiseen siten, että lauantaina menen alkoon, kun en jaksa selvin päin katsella. Mutta opettelen siitäkin koko ajan pois. Haluan juoda vain silloin kun MINÄ oikeasti haluan juoda.

[Hippuli73]

Sulla oli mahtavan hieno loma! Lomailetko sä noilla patikkamatkoilla ilman puolisoasi? Kuulostaa tosi kivoilta matkoilta - paitsi jos reitit ovat liian pelottavia. Ehkä mäkin joskus onnistun lomailemaan ja juomaan lomalla noin. Onko sulla uusi matka jo kalenterissa? Meillä ei vielä, mutta aloin tänään jo katsella vähän syksyn vaihtoehtoja.

[Vilma1966]

Aktiivilomat (patikointi ja pyöräily) ovat mun oma juttu, mies ei ole kiinnostunut. Ainakaan vielä

Tällaiset ulkomaan reissut mihin olen osallistunut ovat järjestettyjä ryhmämatkoja. Se auttaa minua pitämään rotia myös juomisen suhteen. Jos innostuisin illalla kiskomaan viinaa en pystyisi seuraavana päivänä lähtemään mukaan ja se hävettäisi tosi pahasti. Joskin tällä viimeisellä reissulla eräs nainen kertoi jostain heidän aikasemmasta reissusta missä joku pariskunta oli innostunut viettämään hyvin iloista elämää patikoinnin sijaan.
Omatoimisilla, yksin tehdyillä, pyörämatkoilla mulla on kerran tai 2 käynyt niin, että olen ottanut liikaa illalla alkoa, seuraavana aamuna sitä olen sitten kironnut. Mutta koska pakko on päästä perille, kun vaihtoehtoja ei ole niin ei ole mennyt ihan överiksi, eikä tasoittaminen tule kysymykseen.

Parasta kuitenkin tämän kaltaisissa patikkamatkoissa on se, että en siellä edes mieti ryyppäämistä. On niin paljon muutakin nautittavaa. Eli suosittelen lämpimästi!

Meillä on varattuna elokuun loppuun Kreikan matka, jonka ostin Black friday tarjouksesta. Se tehdään miehen kanssa yhdessä eikä ole mitään ohjelmaa. Eli tosi paha riskin paikka siihen, että homma menee överiksi. Mutta mitäpä sitä nyt vielä murehtimaan, kesä on vasta edessä ja siitä nautimme, eikös vaan

[Vilma1966]

Sitkeä migreenikohtaus haittaa töihin keskittymistä, joten kulutan aikaa tänne kirjoittamalla, kun odotan että lääkekasa alkaa vaikuttamaan.

Olen lueskellut edelleen muiden tekstejä säännöllisesti ja mielenkiinnolla, mutta kirjautuminen on jotenkin nihkeää, siksi vähän kommentointia.

Vähän mietin mitä viitsisin kirjoittaa, jotta se sopii palstan aiheeseen ja on jotenkin itselle ajankohtaista. Kesä on selkeästi taas lisännyt juopottelun määrää. Toukokuussa oli vain yksi kokonaan raitis viikonloppu ja kesäkuussa ei ehkä ehdi tulla sitäkään. Tämä johtuu aktivoituneista ystävistä, sosiaalisia tapahtumia riittää joka viikolle. Mutta en ota asiasta stressiä, koska tällä hetkellä juopottelu on sujunut mukavasti. Ei ole tullut övereitä, ei krapuloita eikä mitään ahdistusta. En ole myöskään tasoitellut, eli maanantait ovat olleet normaaleja työpäiviä. Kroppa ja mieli ovat tällä hetkellä asian kanssa tasapainossa (koputan puuta).

Täällä joku (lillemor?) kirjoitti, että ei halua lukea onnistuneista juomisista. Ymmärrän sen todella hyvin silloin kun itse haluaa olla kokonaan erossa alkoholista, pysyvästi tai määräajan. Itse kuitenkin vähentelijänä toivoisin voivani lukea enemmänkin tarinoita siitä, että joku on onnistunut vähentämään, pysyvästi. Se valaa minuun uskoa, että tämä tie ei ole ihan tuhoon tuomittu. Vaikka oma juominen tällä hetkellä on taas samalla tasolla kuin se oli ehkä joskus 20 vuotta sitten niin en tunne olevani vielä mitenkään varmoilla vesillä. Kirjoittelen tänne, jotta kontrolli säilyy ja luen muiden tarinoita, jotta oppisin jotain. Mutta rajaan nämä omista juomisista kertovat tarinat tähän omaan ketjuun, niin voi jättää helposti lukematta, jos siltä tuntuu.

Oli jokin toinenkin asia mitä olen mielessäni pyöritellyt, kun olen lukenut muiden juttuja, josta olin ajatellut tänne kirjoittaa, mutta niin vaan se on kyllä nyt vaipunut jonnekin migreenin alle niin pahasti piiloon, että ei tähän hätään esille sieltä noussut. Eli tuskin oli kovinkaan tärkeää.

Kesä tosiaan tekee elämästä kosteampaa, mutta tarkoitus on pitää jokin roti siinäkin. Heti kun/jos alkaa mennä överien ja tasoitteluiden suuntaan pitää ottaa kurin palautus. Ei saa antaa lähteä homman täysin lapasesta, koska sitten on vaikeampaa palata ruotuun. Enkä halua pilata kesästä yhtään päivää mihinkään alkon aiheuttamiin ahdistuksiin.

Lomalle en aseta mitään sen tarkempia tavoitteita kuin EI JOKA PÄIVÄ alkoholia, ei övereitä eikä ikäviä oloja. Loman alkuun on kuitenkin vielä aikaa. Ennen sitä ehtii munaamaan esim juhannuksen, mutta sen aion välttää ostamalla vain sopivan määrän juomaa. Onneksi mies on edelleen niin köyhä, että hänkään ei voi hankkia mitään hirveää satsia. Se sitten onkin ainoa hyvä puoli hänen työttömyydessään ja rahattomuudessa. Mutta se siitä. Nyt alkaa vähän jo vihdoin vaikuttamaan lääkkeet ja ehkä pystyn taas ajattelemaan työasioita.

Oikein ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille, jotka tämän sattuvat lukemaan.

[Vilma1966]

Kesäkuu lopussa ja onneksi kunnon kesäkin vihdoin alkoi. Joidenkin mielestä varmaan liiankin kuumana ja täytyy myöntää että olen oikein onnelllinen siitä, että kotonamme on viilennin laite. Kiva käydä ulkona välillä hikoilemassa, mutta en haluaisi jatkaa sitä sisällä.

Juhannus meni ihan mokailematta. Tissuteltua tuli, mutta ihan sopivasti (siitä voisi toki moni olla eri mieltä, jos määrät tietäisi). Ei tullut krapuloita ja töihin paluu maanantaina sujui kuin mikä vaan normaali päivä.

Edelleen vaivaa kamala väsymys, jota siis jatkunut jo kohta 3 kuukautta. En tahdo pysyä hereillä päivällä ja iltaisin ei tule telkun katselusta mitään. Itse asiassa ainoastaan silloin kun juon viinaa piristyn niin, että pystyn valvomaan normaalin ajan outoa. En ole mennyt verikokeisiin, koska olen aika varma, että sieltä ei mitään näy. Veikkaan, että kyse on Long covidista, vaikka ei olekaan varmistusta olenko taudin sairastanut. Menee vaan ajallisesti yhteen sairastetun taudin kanssa.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen 4 viikon lomaa. Aloitus tulee olemaan kostea ja koko eka viikko on sellainen, että siinä olisi hyvä mahdollisuus kunnon putkeen ja övereihin. On reilun viikon sisään 2 kesäteatteri retkeä, grilli-ilta, terassikierros ja kaverit ulkomailta kyläilemään. Kaikki sellaisia aktiviteetteja, että tuskin ihan mehulinjalla niitä hoidan. Onneksi tuonne väliin olen kuitenkin suunnitellut parin päivän pyöräretken. Sitä ennen on oltava 2 päivää juomatta ja sielläkään ei tule juotua. Täytyy pitää vaan huoli, että tuosta ensi viikon lopusta ei lähde mikään "jippii, tämä on kivaa" putki päälle. Kaikkihan me tiedämme, että se ei lopulta ole enää kivaa. On huolehdittava, että se loppuu siihen kun on vielä kivaa.

Onneksi on velvoitteita lomallakin, ei voi ryypätä. Isäni menee syöpäleikkaukseen ja varmaankin tarvitsee apua sen jälkeen ainakin jonkin verran. Ja mieskin sai työurakan, joka kestää koko lomani (toivottavasti pidempäänkin) joten ei ole kotona ketään joka ostaisi sinne juomia houkutukseksi.

Loman suunnitelma edelleen siis sama kuin aiemmin: ei joka päivä alkoholia, ei sellaisia putkia, että tulisi jotain ahdistuksia tai fyysisesti ikäviä oloja. Ilon kautta

Hyvää lomaa kaikille joilla sellaista on ja työn iloa niille, joilla ei vielä lomaa ole. Pysykää omissa tavoitteissanne!

[Vilma1966]

Päivitänpä tänne loman saldoa muistiin, tulevaisuuden ja myös menneen vertailuun.

Lomailin 4 viikkoa. Juotua tuli melko reippaasti, mutta omasta mielestä ihan mukavasti. Ekalla viikolla juomapäiviä tuli jopa 5, johtuen sosiaalisten tapahtuminen kerääntymisestä tuolle viikolle. Onnistuin kuitenkin välttelemään krapulat, eikä missään vaiheessa ahdistanut tai muutenkaan tuntunut ikävältä. No, ahdisti kyllä jo vähän jatkuva meno ja tekeminen.

Tokalla viikolla oli myös paljon tapahtumia, mutta onneksi sentään myös sellaista mihin ei alkoholia liittynyt millään tavalla. Juomapäiviä kertyi 3. Kauheasti oli tekemistä ja kahden ekan loma viikon jälkeen olin jo hieman stressaantunutkin. Lomalla kun mielestäni pitää olla lorvipäiviä, jolloin ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Aamulla voi hitaasti heräillä ja miettiä mitä haluaa tehdä, vai haluaako tehdä yhtään mitään. Mutta jotenkin sattui niin, että kaikki tapahtumat osuivat kahteen ekaan loma viikkoon. Myös isäni noutaminen sairaalasta syöpäleikkauksen jälkeen. Välillä tuntui, että ehdin vain kääntymään kotona vaihtamassa puhtaita vaatteita kassiin. Tässä olisi ollut hyvä mahdollisuus alkaa tasaamaan stressiä juopottelemalla, mutta en siihen ryhtynyt, onneksi.

Kolmas lomaviikko vihdoin mahdollisti kaipaamani lorvimisenkin ja pääsin todelliseen lomamoodiin. Vierailin kyllä ystävän luona alkuviikosta toisella paikkakunnalla, mutta muuten vietin viikon kotona. Juopottelupäiviä kertyi tällekin viikolle 3. Samoin kuin myös viimeiselle lomaviikolle, jonka vietin kotona muuten, mutta tein yhden yön yli kestäneen pyöräretken. Erittäin kostean retken, mutta tällä kertaa tarkoittaen ihan taivaalta tullut kosteutta, ei pullosta. Vettä tuli kuin aisaa noin 10 km matkan. Lopputulos oli, että goretex kenkäni olivat aivan litimärät. Vesi valui niihin housun lahkeista ja kun ovat vedenpitävät niin eihän se vesi päässyt sieltä ulos . Samoin myös kastui sadetakin alla ollut t-paita, kun vesi valui naamasta kaulaa pitkin sisään. Mutta olipahan ikimuistoinen retki.

Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen loman juopottelusaldoon. Onhan määrät toki epäterveelliset, mutta koska ei tapahtunut minkäänlaista ylilyöntiä enkä juonut joka päivä (kuten joskus ennen) niin mukavasti loma meni. Alun kiireistä johtuen kylläkin tuntui, että loma loppui kesken, aika meni tosi nopeasti.

Nyt sitten paluu taas arkeen. Vielä on kyllä tämä elokuu täynnä mukavia sosiaalisia tapahtumia, joihin alko jossain määrin varmasti liittyy. Vielä ei siis ole aika kurinpalautukselle. Kuun lopussa on vielä viikon lomajaksokin tulossa. Mutta arkipäivät vietän kiltisti kuivin suin liikuntaa ja ulkoilua harrastaen sen minkä töiltä ehdin.

Vielä on kesää jäljellä….

ps. kaikille uusille Tervetuloa mukaan!

[Helena100]

Mää kans totesin tuossa äsken, että vaikka tissutellessa illat on kivoja, niin kyllä näillä raitistelujaksoilla aamut on ihanan nautinnollisia. Puoli yhdeksältä palasin jo takas koiralenkiltä ja hain kasvihuoneesta salaattia, tomaatti ja kurkkua aamupalaleipien päälle.

Mulla on just nyt se lomamoodi päällä, että voin aamulla mietiskellä, että mitähän viittis tänään tehdä