Olet täällä

Kohti raittiimpia vapaita

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 31.12.2019 13:38:56

Toivottavasti Vilman terveys on jo kohdillaan ja pääset liikunnalliseen uuteen vuoteen.

Mietin yleensä aina vuoden vaihtuessa asioita, joissa haluaisin tsempata tai joihin haluaisin muutosta. Joskus uudenvuodenlupaukset ovat onnistuneet, mutta usein ne ovat olleet liian kunnianhimoisia. Olen myös kokeillut sellaista, että lisään mieluummin jotain hyvää elämääni kuin että pyrkisin lopettamaan jotain. Esim. lisään hedelmien syöntiä vs lopetan epäterveellisten herkkujen syömisen - ensimmäinen vaihtoehto tuntuu mukavammalta! Tänä vuonna pari melko mahdottomalta tuntunutta asiaa on toteutunut: alkoholittomuus ja 10 kg painonpudotus.

Elämäntavoissa on edelleen parannettavaa, mm sokeri- ja liikuntaosastolla ja niiden osalta tekisi mieli tehdä suurisuuntaisia julistuksia. Yritän niistä pidättäytyä, mutta jos ei päätä mitään konkreettista, niin silloin ei synny tulostakaan. Sokerin osalta tilannetta aion parantaa jättämällä karkit ja suklaat väliin, mutta sallimalla pullan, jälkiruuan ym. Eli ei mitään totaalikieltäytymistä. Ja tosiaan päätin myös, että lisään hedelmien syöntiä 1 hedelmällä/Pv. Liikunta on otettava taas osaksi elämää, alkuun 1-2 krt vko ja helmikuussa mennään jo 2-3 krt/ vko tahtiin. Siinäpä ne mun tavoitteet oman hyvinvointini eteen. Alkoholittomuus jatkuu. Se on ehkäpä omassa hyvinvoinnissani prioriteetti yksi.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 2.1.2020 09:59:55

Kauheasti on tuonut uusi vuosi uutta porukkaa Plinkkkin. Tervetuloa kaikille yhteisesti! Jos satutte tänne minun ketjuun vilkaisemaan.

Vuosi vaihtui kohdallani kuten kuvittelinkin, sohvalla löhöten. Vieläkin vaan taudit vaivaa, enkä jaksa tehdä mitään. Äijä juopotteli (tietysti) taas vaikka vielä maanantaina olin vähän toiveikas, että sillekään ei maistuisi. Keskityin sitten pääasiassa kirjaani, kun en jaksanut kännisen jorinoita. Sippasin siihen sohvalle hetkeksi jo ennen saunaa mikä tekin sitten sen, että valvoinkin yli vuoden vaihtumisen. Katseltiin sitä tv:stä. Kauhea pauke meillekin kuului, mutta metsä peitti raketit näkyvistä. Olin kuvitellut, että porukka nykyään ampuisi vähemmän raketteja, mutta äänen perusteella se ei kyllä kuulostanut siltä.

Alkoholia en siis juonut tämän vuoden vaihtumisen kunniaksi. Ei tuntunut siihen olevan mitään tarvetta. Kuten jo aiemmin sanoin mitään uusia lupauksia en juomisen suhteen tee nyt, vaan tavoittelen samaa systeemiä mikä on toiminut viimeiset 3 kuukautta. Jos fiilikset siitä lähtee muuttumaan niin sitten pitää tehdä jokin toisenlainen liike.

Muutenkaan en harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta kyllä eilen mietin, että minun on nyt pakko luvata itselleni se, että teen jotain parisuhteelleni. Ei tule nuppi pitkään kestämään tällaista. Tilanne siis se, että miehen joka viikonloppuinen / vapaapäiväinen juominen ahdistaa nykyään. Liittyy asiaan toki kaikenlaista muutakin, mutta tällä hetkellä tuohon kulminoituu se mikä minua ahdistaa. Käytännössä on kolme vaihtoehtoa mitä voin tehdä / tapahtua. Lupaan itselleni, että jokin näistä toteutuu vuoden 2020 aikana:

- Saan mieheni ymmärtämään millaisia tunteita hänen juominen herättää minussa ja miksi
=> Mies suostuu ja SITOUTUU yhteiseen vähentämis urakkaan, jolla jokin selkeä tavoite
=> Mies kertoo, että ei kiinnosta, jolloin aloitan valmistelut eroa varten
=> Mies ei halua / pysty vähentämään, mutta itse päätän että en eroa. Silloin myös sitten päätän, että en valita tästä asiasta enää vaan elän sen kanssa parhaani mukaan.

Pääasia on, että teen jotain. Tällainen rajatila on se kaikista rasittavin. Se aiheuttaa sen, että en pysty nauttimaan niistä hyvistä hetkistäkään mitä elämäämme kuitenkin edelleen mahtuu todella paljon.

Nyt ihan ekaksi pitää kuitenkin saada fysiikka taas kuntoon. Taudit on niin vienyt voimat, että sekin masentaa. Tiedän, että kun tästä paranen ja pääsen ulos liikkumaan alkaa elämä hymyilemään ihan itsestään. Sitten on helpompi tarttua toimeen ikävienkin asioiden suhteen.

Toivotan kaikille Plinkkiläisille oikein ihanaa uutta vuosikymmentä. Toivon, että onnistut siinä mitä tavoittelet alkoholin ja muidenkin asioiden suhteen elämässäsi. Muista, että kaikki on loppujen lopuksi sinusta kiinni ja siksi tehtävissä.

Vuoden ensimmäinen arkipäivä näyttää valkenevan aika aurinkoisena täällä pääkaupungissamme. Olkoon se meille hyvä enne 8)
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Maukkis » 2.1.2020 10:51:13

HUomenta,
itse aloitin tipattoman vaikka puoliso ensin sanoi, ettei lahde mukaan. Nyt hankin aloitti.
Olen samaa mielta siita, etta valitilassa oleminen on pahinta. Ja sitten kun tekee jonkun ratkaisun, siita tulee hyva mieli.
Maukkis
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 57
Liittynyt: 11.7.2012 22:11:51

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 7.1.2020 09:50:06

Kävin jo tuolla Vilmaston ketjussa marisemassa, että taudit edelleen vaivaa ja väsyttää. On todella vetämätön olo ja se vetää myös mielen matalammalle kuin tarpeen muuten. Mietin tänä aamuna sitä, että miten siinä kävisi jos sairastun joskus oikeasti vakavasti, kuten Sylvia ja Ulpukka esim. Enhän tällaisella mielenlaadulla pärjäisti ollenkaan. Nyt muutaman viikon taudit vievät mielen näin maahan vaikka tiedän näistä ihan kohta paranevani. Mitä jos olisikin niin, että en tietäisi paranisinko? Masentuisinko ihan oikeasti? Kun tuollaista miettii tulee kauhea olo siitä että kitisen täällä näistä vaivoistani :oops:

Viikonloppu sujui oikein mukavasti lukuunottamatta sitä, että en tosiaan jaksa vielä yhtään mitään. Flunssa edelleen aiheuttaa sellaista tukkoisuutta, että en voi kunnon lenkille lähteä ja kai molemmat tulehdustilat väsyttää. Nukuttua on tullut ihan kauheasti. 10 tunnin yöunet menee heittämällä. Siis minulta joka en todellakaan ole kuuluisa unenlahjoista!

Positiivisinta viikonlopussa oli se, että mieskin oli perjantain jälkeen juomatta. Katselin töistä tullessani, että hänellä oli Kossu pullo pakkasessa, mutta vain yksi. Eli vaan sille illalle. Silloin jo heräsi toivo, että voisi olla loput vapaapäivät juomatta, koska hän ei harrasta mitään joka päivä Alkossa ramppaamista, vaan ostaa kerralla kaikille päiville. Toivoin, että ei kuvittelisi minun olevan lauantaina menossa kauppaan ja pummaa käymään Alkossa. En ollut menossa, joten jos olisi sitä kysynyt olisi joutunut itse lähtemään. Mutta siinä lauantai aamupäivän kuluessa alkoi käymään selväksi, että ei ollut sellaiset kuviot mielessä. Mikä helpotus! Oli ihana viettää koko viikonloppu joutumatta kuuntelemaan mitään ärsyttävää jankkausta tai katselmaan kännisen kuorsausta tuolissaan. Mitään ei toipilaina tehty, mutta kivaa oli istuskella sohvalla tietäen, että mikään keskustelunavaus ei tule aiheuttamaan mitään turhaa vääntöä. Rento oli olo.
Melkein tuli huono omatunto siitä, että sunnuntaina lähdin ystävän kanssa Helsinkiin katsomaan LUX Helsinki valotapahtumaa. Mutta olin tämän sopinut jo siksi, että halusin sen kerrankin nähdä ja olin ajatellut, että se mukava tapa päästä illalla muutamaksi tunniksi pois jos mies on koko ajan kännissä. Nyt hän ei sitä ollut, mutta lähdin silti. Hän ei halunnut tulla mukaan. Hän ei välitä mistään massatapahtumista. Ja hyvä olikin että ei tullut, ryysis siellä oli aivan infernaalinen. En ollut itse kuvitellut mitään sellaista. Luulin, että siellä näkisi jonkin verran ihmisiä vaeltamassa reitillä, mutta että joutui seisomaan paikotellen jonossa odottamassa, että mahtuu kävelemään eteenpäin! Kamalaa! Reitti lähti Senaatintorilta, jossa Tuomiokirkko oli valaistu hienosti. Siinä vaihtui erilaisia ja eri värisiä kuvia. Sitä oli helppo katsella, koska se on niin korkealla, edessä olevat ihmismassat eivät häirinneet. Seuraavat 2 kohdetta jäikin meiltä sitten väliin, koska niihin olisi joutunut jonottamaan ja jonot olivat pari sataa metriä pitkät. Kaisaniemen puistossa oli sitten loput teokset niin, että ne näki ilman jonoa. Tai no, ihmismassa oli niin suuri, että jonossa tai laumassa siinä joutui koko ajan kävelemään. Reitti oli noin 2,5 kilometriä ja siihen nähden teoksia oli aivan liian harvassa. Ei ole mitään järkeä kävellä pimeässä puistossa ihmismassa keskellä puolikilometriä nähdäkseen alle metrin korkuisen Peilipöllö teoksen. Nähtävää pitäisi olla koko ajan. Ja kaikki laittaa niin, että ne olisi helppo nähdä vaikka ihmisiä olisi paljon paikalla. Jotkin teoksista oli ihan hienoja, mutta kyllä pettymys kokonaisuuteen oli sen verran suuri, että taisi jäädä ekaksi ja vikaksi kerraksi kun menen tuota katsomaan elleivät paranna konseptia reilusti.
Käytiin sitten kaverin kanssa vielä juomassa teet ennen kuin ajeltiin kotiin. Siellä odotti lämmin sauna ja (taas) mukava sohva. Ja aika pian sänky, väsy tuli aikaisin kun olin jaksanut muutaman tunnin olla liikkeellä.

Eilen sanoin miehelle, että todella nautin viikonlopun vietosta hänen kanssaan ilman alkoholia. Ja että toivoisin siitä tulevan enemmänkin tapa. Kerroin myös, että pidän hänestä huomattavasti enemmän selvinpäin. En tiedä onko näillä sanoillani mitään merkitystä jatkoon, se selviää tulevaisuudessa. Mutta ainakin olen hänelle kertonut mitä olen mieltä, positiivisella tavalla. Eipähän tule sitten yllärinä jos joudun jossain vaiheessa sanomaan, että riittää se kännäämisen katsominen. Toivon, että tällainen positiivinen viesti tehoisi paremmin. Mutta..... en ihan kauheasti sen varaan vielä laske. Toivottavasti vaan pääsen sitä toistamaan lähiaikoina, silloin sillä voisi olla jotain vaikutustakin.

Nyt on sitten arki edessä ilman ylimääräisiä vapaita ennen pääsiäistä (paitsi talviloma ehkä). Kyllä se on ihan kivaa, kunhan saisin terveyden vielä takaisin ja pääsisin noudattamaan rutiineitani myös liikunnan suhteen. Olisi kiva herätä aamulla ilman tätä kammottavaa väsymystä ja pystyä normi suorituksiin. Mutta eiköhän se aika kohta tule. Taudit ovat nyt kestäneet 3,5 viikkoa ja sanotaan, että molemmat yleensä häviää 4 viikossa, joten valoa tunnelin päässä näkyy jo 8) .
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja vilmasto » 7.1.2020 18:30:19

Mariseminen on ihan tervettä välillä :) kunhan ei jää siihen tilaan ja et sinä Vilma niin tee.
Kyllähän ne tulehdukset syö ihmisen jaksamista ja siihen päälle vielä tämä harmaa vuodenaika. Kyllähän se aurinkokin välillä paistelee vaan enemmän se on pimeää kuin valoisaa nyt.
Mä olen myös joskus juminut miettimään tuota, että jos tietäis ettei paranisikaan. En osaa ajatuksiani tästä asiasta tähän nyt kuitenkaan kirjoittaa aiheesta. Mutta miettinyt olen. Ja tosiaan joskus sitten ne omat valitukset tuntuu ihan vähäpätöisiltä, mutta ne kuiteniin on itselle just silloin isoja asioita.

Ilahduttavaa kuulla, että miehesi olikin vähemmän juovalla tuulella viikonloppuna! nyt vaan toivotaan kovasti, että olisi jatkuvampi trendi eikä ohimenevä mielenhäiriö.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1757
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 10.1.2020 10:32:16

Taas ollaan perjantaissa. Nopeasti meni tällainen lyhyt työviikko. Vihdoinkin alan olla melkein terveiden kirjoissa. Vielä saa välillä niistä verta nenästä, mutta hengitys kulkee jo niin, että uskaltauduin spinning-tunnille aamulla. Vyöruusu (ei muuten ole mikään kukkanen!) muistuttelee itsestään oudoilla hermokivuilla välillä, mutta ei onneksi koko ajan. Kummallinen tunne kun iho on aivan tunnoton, mutta sen alla pistelee välillä kovaakin :shock: Mutta alkaa siis olo normalisoitumaan. Pääsee huomenna pitkälle lenkille.

Sanoin miehelle eilen, että ilahtuisin kovasti jos hän ei kävisi tänään Alkossa. Veikkaan kuitenkin, että ei toivettani noudata. Harvemmin, jos koskaan, on ollut kahta peräkkäistä viikonloppua juomatta. Mutta yritän sitten olla välittämättä hänestä. Huomenna lenkin jälkeen treffaan entisen työkaverin kahvilla. Sitten kotiin laittamaan ruokaa ja loppupäivä sitten sohvan nurkassa kirjan kera. On taas muutama uusi hyvä kirja jonossa.

Tänään(kin) paistaa aurinko. Se piristää ihmeesti. Saa minut jo ajattelemaan kevättä, vaikka siihen oikeasti on vielä pitkä aika. Eiköhän se talvikin tule vielä väliin. Toivottavasti ennuste pitää paikkansa ja huomenna edelleen paistaisi. Valohoitoa tässä kaipaa.

Aurinkoa toivotan kaikki plinkkiläistenkin viikonloppuun. Jos olet tipattomalla niin tsemppiä siihen, viikonloppu voi olla joillain se hankala paikka, mutta muista, että äkkiä se on ohi. Nautitaan viikonlopusta selvinpäin :P
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 13.1.2020 13:07:34

Ihmeiden aika ei ole ohi: mies oli kuivin suin toisen viikonlopun putkeen :shock: :D :shock: . Olen hämmästynyt, mutta todella iloinen. Lisäksi hän halusi lähteä lauantaina leffaan päivänäytökseen ja sen jälkeen syömään. Pizzan kanssa otti kyllä oluen, mutta en nyt hänen kohdallaan sitä laske minkäänlaiseksi juopotteluksi. Ei kotona ottanut koko viikonloppuna mielestäni yhtään olutta, vaikka jääkaapissa oli koko laatikko. Leffan jälkeen syödessä koko ajan odotin, että hän sanoo käyvänsä Alkossa ennen kuin mennään kotiin, mutta ei sitäkään. Ihan täydellistä. Oli todella mukavaa ja leppoisa fiilis koko viikonlopun.

Jouduin kyllä siirtämään ex-työkaverin treffaamisen sitten sunnuntaille, mutta ei tullut mieleenkään kieltäytyä, kun sain selvästä miehestä leffaseuraa. Onneksi kaverille sopi myös sunnuntai kahvittelut. Ainoa ongelma siinä, että meillä päin ei ole yksikään kunnon kahvila auki sunnuntaisin :roll: . Piti sitten ajella ABC:n kahvilaan.

Molempina päivinä kävin myös lenkillä (kävelemässä). Vieläkin on röörit tukossa ja sen huomaa kun ylämäessä ottaa kunnon spurtin. Mutta kiva huomata, että ei ihan kauheasti kuitenkaan kunto ole romahtanut. Lauantain lenkillä aamulla paistoi vielä aurinkokin, se lisäsi iloani. Nyt vaan harmittaa, että en eilen illalla huomannut kiittää miestä kivasta viikonlopusta. Täytyy tehdä se tänään, mutta olisi pitänyt jo eilen sanoa. Uskon positiiviseen vahvistamiseen :P

Helppo olla ryypiskelemättä silloin kun toinenkin on. Vaikka täytyy myöntää, että ajatus Alkossa käynnistä kävi mielessä perjantaina kun juuri hieman ennen töistä lähtöä sain uutisen joka aiheutti aivan massiivisen pettymyksen. Yksi suunniteltu ja todella odotettu juttu peruuntui minusta riippumattomista syistä. Silloin ajattelin, että hukutan harmituksen kossuun. Mutta ei se ajatus pitkälle kantanut. Kun siihen päälle mietin kuinka lauantai aamulla olisi edelleen pettymys nakertamassa hyvää fiilistä niin siihen vielä krapulan päänsärky ym niin totesin, että pienempi se pettymys näin on selvinpäin.

Tänään pitkän tauon jälkeen jumppaamaan. Huomenna varmasti lihakset kipeänä, ja hyvä niin.

Mukavaa viikon aloitusta kaikille!
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 14.1.2020 10:22:11

Töissä taas aika rauhallista, joten päivitin exceliä, johon merkitsen alkoholin kulutuksen, liikunnan ja paino (per viikko). Summailin aikaa taakse päin ja täytyy sanoa, että kahdessa ensimmäisessä kehitys on ollut tosi positiivista.

Viimeisestä 15 viikosta yli kaksi kolmasosaa (11) on ollut sellaisia, että en ole juonut alkoholia ollenkaan. Enpä olisi tätä edes viime syyskuussa uskonut tapahtuvan. Silloinhan vielä kipuilin sen kanssa, että lähes tulkoon joka ikinen viikonloppu tuli juotua. Okei, tässähän on siis taustalla outo aivonyrjähdykseni joka tapahtui lokakuun alussa, mutta iloinen olen silti tästä tuloksesta. Ja parasta on se, että en vieläkään tunne mitään tarvetta palata vanhaan. Voi olla, että ihan näin kaunista tilastoa ei tule seuraavista 15 viikosta, mutta nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että normaali olotilani on se, että en juo joka viikonloppu. Ja ihan vaan siksi, että ei tee mieli.

On toki mahdollista, että jossain kohtaa alkaa taas tekemään mieli joka viikonloppu (kesällä esim?), mutta nautin nyt tästä tilanteesta ja murehdin tuota sitten kun se tapahtuu. Uskon, että mitä enemmän menee aikaa tällä tavalla, että juon vain satunnaisesti niin sitä enemmän se myös muuttuu normaaliksi tottumisen myötä.

Liikuntakin on ilahduttavasti lisääntynyt, jos unohdetaan tuo useamman viikon sairastuminen. Tavoitteeni on vähintään 4 tuntia liikuntaa viikossa, mutta mieluummin 5 tunnin raja saa mennä rikki. Aika monena viikkona näin on käynyt. Ja sekin ilman että on tuntunut liian kovalta ponnistelulta. Uusi kaverin kanssa kerran viikossa tapahtuva 1,5 tunnin liikunta on tässä hyvänä apuna. Se kun menee ihan huomaamatta ja enemmän kivan seurustelun piikkiin.

Paino sitten taas ei ole muuttunut mihinkään suuntaan, mutta eipä ainakaan ollut noussut vaikka jouluna tuli kipeänä vaan maattua sohvalla ja mätettyä suklaata naamaan. Herkkuja tuleekin syötyä nykyään ihan liikaa. Siihen täytyy alkaa hakemaan muutosta, mutta pikku hiljaa. Nyt nautin tästä liikunnallisesta ja semi-alkottomasta elämästä ensin rauhassa.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja vilmasto » 17.1.2020 08:05:58

No sehän olikin tarttuvaa sorttia tuo sun aivonyrjähdys kun mieskin yllätti positiivisesti :lol: Mutta siis ihan parasta siis! olen niin iloinen sun puolesta, että jostain takavasemmalta se tuli ja sitä kuinka kauan se kestää on turha just nyt miettiä. Töitähän tässä on asian eteen tehty ja välillä on hyvä vaan olla asian kanssa. Eihän tämä varmaan koskaan ole valmista , mutta en uskokkaan, että palattaisi kokonaan entiseen malliin. Et sinä etkä minä.

Minäkin olen yrittänyt liikuntaa lisätä. Tuo sun viisi tuntia on kyllä jo kova juttu (pullisteleva hauis tähän). Mun työ on niin ilta ja yöpainotteista, että mun tavoite on 2 krt viikossa mennä "jonnekin" eli uimahallille tai salille. Siis just aamuvuorojen jälkeen se on tavoite. Vapailla nyt kerkeää tottakai enemmän, mutta kun ne vapaat on miten sattuu listalla. Joku viikko kolme ja joku viikko yksi. Mutta siis en tarkoita nyt selitellä määriäini jos siltä kuulosti :lol: Vaan kun välillä vaan en pääse ohjattuihin ryhmäjuttuihin niin yritän kehitellä omia liikuntajuttuja. Olen opetellut kotona kahvakuulaileen ja jumppaamaan. Pyöräilen talvetkin töihin jos vaan mahdollista. Pikku palasista kokoilen liikuntapiirakkaani.
Herkkuja on tullut täälläkin syötyä ja sitä puolta nyt tässä myös rajoittelen.

Mutta kiva kuulla Vilma, että sulla menee hyvin <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1757
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 17.1.2020 11:28:04

Kiitos Vilmasto. Mukavaa on kyllä, että nykyään ei viina pyöri ihan koko ajan mielessä. Vaikka kyllä se edelleen on aika lähellä tuolla aivokerroksissa niin, että aina kun tulevaisuuden tekemisiä miettii niin käy läpi myös ajatuskuvion siitä että sisältääkö se juttu juomista vai ei (bileet, matkat, pääsiäiset ym). Siinä mielessä tämä vähentäminen on lopettamista rasittavampaa. Mutta toisaalta just nyt ei nuokaan ajatukset stressaa. Ja näin arkisin en tosiaan edes mieti koko asiaa, on päivän selvää, että en juo.

Tänään on kuitenkin jälleen perjantai ja alkoholi pyörii mielessä. Nyt kuitenkin sitä kautta, että mietin mitäköhän se mieheni meinaa tehdä. 2 viikonloppua peräkkäin selvin päin on hänelle sen verran kova juttu, että veikkaan tien vievän tänään Alkoon. Mikä sitten tarkoittaa vähemmän mukavaa viikonloppua minulle :cry:

Se on kyllä kumma kuinka tunteet samaa ihmistä kohtaan voi mennä täysin laidasta toiseen hyvin lyhyessä ajassa. Nämä pari viikkoa ovat olleet niin mukavia ja rentoja, että olen täysin työntänyt kaikki avioeroon liittyvät ajatukset jonnekin kauas piiloon. Mutta tiedän, että kun taas pari viikonloppua katselen sitä kännäämistä ja kuuntelen ärsyttävää lässytystä niin olen ihan valmis laittamaan ero paperit vetämään samantien. Päätös olisi ihan kauhean paljon helpompi jos olisi vain jompi kumpi tilanne.

Turha kuitenkin surra vielä, enhän tiedä mitä se mies tekee. Se selviää sitten kun menen kotiin. Ja joka tapauksessa aion itse nauttia viikonlopusta kun vihdoin olen terve. Siivota pitää oikein urakalla kun siitä olen luistanut taudin varjolla. Ja viikon liikuntatavoitteesta puuttuu vielä reilu tunti joten pari lenkkiä on tiedossa. Pöydällä odottaa lukemattomia lehtiä ja kirjoja joiden kanssa hautautua sohvalle sitten kun aktiivinen osuus päivistä on ohi.

Mukavaa ja raitista (?) viikonloppua kaikille vähentelijöille. Toivottavasti aurinkokin meille pilkahtaa jossain välissä 8)
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 20.1.2020 09:59:38

Niinhän se oli, että mies oli käynyt Alkossa ja oli ihan hyvässä nousussa siinä kohtaa kun kotiin pääsin. Yritin pysyä positiivisena ja jutustella iloisesti ja muutaman tunnin se onnistuikin. Sitten kuitenkin humalan syventyessä alkoi taas se ärsyttävä jankkaaminen. Sanoin siihen, että en ollenkaan jaksaisi sellaista kuunnella, enkä ymmärrä miksi sitä viinaa pitää aina kiskoa niin paljon, että jutut menee tuollaisiksi. Mies otti tietysti siitä nokkiinsa ja sanoi, että "ei sitten puhuta mitään, ei tarvitse häneltä mitään sitten kysellä (en ollut mitään kysynytkään :roll: ) ja piti sitten mykkäkoulua pitkälle lauantaihin. Vasta päivällisen jälkeen alkoi vähitellen juttelemaan. Vaikka ehkä oli kyllä siinä vaiheessa itse enemän nolona. Se etu tuosta oli, että lauantaina mies ryyppäsi huomattavasti maltillisemmin kuin yleensä.

Ja toinen etu miehen ryyppäämisestä ja mykkäkoulusta oli se, että sain vihdoin kaikenlaisia hommia aikaiseksi. Kun ei ole mukavan leppoisaa, rentoa tunnelmaa löhötä sohvalla hänen luonaan täytyy ryhtyä toimeen. Sain talon siivottua kunnolla, sitten kävin lenkillä ja vielä sen jälkeen siivosin meidän ns. arkistokaapin. Siis sen missä on kaiken maailman roinan ja muistojen lisäksi verotusta varten säilöttäviä kuitteja ym. Siivosin sieltä ne pois mitä voi jo tuhota ja sain siten lisää tilaa niille mitkä olivat lojuneet kirjoituspöydän laatikossa odottamassa setvimistä. Siinä pöydälläkin oli kamala läjä kaiken maailman papereita mitä piti lajitella talletettavaksi tai roskiin. Oli hienoa saada vihdoin tuo homma tehtyä. On odottanut inspistäni pitkään. Sen jälkeen loppu ilta meni ihan leppoisasti kun mies taas puhui, mutta tälle kertaa ihan järkeviä. Jos aina joisikin tuolla tavalla niin tuskin siitä kauheasti jaksaisin ahdistua.

Sunnuntaina ei enää satanut, joten lähdin pidemmälle lenkille. Ajoin autolla taajamaan ja kiersin siellä 7 km ulkoilupolun. Joskin puhelimeni mukaan sillä olisi mittaa vain 6 km. Hupaisaa, olen meinaan hiihtänyt saman ja silloin mitannut puhelimella sen 7 km. Nyt oli jonnekin kävellessä yksi kilometri kadonnut :shock: . Avaruusoliot varmaan napanneet. Oli kuitenkin ihanaa päästä kävelemään ilman sadetta eikä tällä lenkillä ollut kuraakaan kuten meidän metsissä. Pingoin välillä oikein kunnon vauhtia ja nostin sykettä parissa ylämäessä aivan tappiin. Lenkin jälkeen olisin mennyt autopesulle, mutta jono oli kauhea. Kävin sitten vaan ostamassa kissoille ruokaa, itselleni urheilusukkia ja shampoota. Ja tarttuihan sitä yksi voisilmäpullakin mukaan :? .

Kotiin päästyäni oli todella hyvä fiilis, vaikka äijä siellä taas mökötti laskuhumalassaan. Päätin siinä ruoan valmistusta aloitellessani kruunata hyvän olon ja tuottoisan viikonlopun ottamalla miehen pullosta drinkin. Aika ex-tempore päätös mutta pysähdyin kyllä miettimään haluanko sitä ihan oikeasti ja totesin, että juuri sillä hetkellä se oli se mitä halusin. Ei ollut mitään hinkua ryhtyä ryyppäämään, mutta drinkki tuntui tosi kivalta. Ehkä vielä just siks, että oli sunnuntai ja siten ei ollut edes mitään mahdolisuutta aloittaa kunnon juomista, vaan tiesin sen heti jäävän sivistyneeseen maisteluun. Sellaiseen mitä tv-sarjoissa ja elokuvissa harrastetaan :P . Join sitten 4 drinkkiä kaiken kaikkiaan siinä iltapäivän ja illan aikana.

Järjellä ajatellen turhaahan tuollainen on, kun ei ollut mitään erikoista tapahtumaan. Mutta siihen hetkeen se sopi ja kun en ollut mitään tipatonta itselleni luvannut, en myöskään mitään lupausta rikkonut. Ei siis ole mitenkään huono omatunto. Edelleen pidän kuitenkin kiinni siitä, että ei tuollaisesta tule joka viikonloppuinen tapa. Niin kauan kuin suurin osa vapaista menee raittiina olen tyytyväinen.

Mielenkiintoista oli se, että mies aivan piristyi ja ilahtui silmissä kun tajusi, että otan juotavaa. Varmaan huusi hurraata mielessään :lol:

Työviikko alkaa aurinkoisesti. Sääli että tuo arka ei ymmärrä viikonloppuisin paistaa, mutta hyvä että edes joskus. Työn iloa niille joilla sitä on!
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 24.1.2020 09:21:27

Viime aikoina mottoni on ollut, että juon vain silloin kun ihan oikeasti tekee mieli ja onneksi ei sitten lokakuun alun ole kovin usein tehnyt mieli. Viime sunnuntaina teki mieli ottaa ne 4 drinksua, joten nyt alkavana viikonloppuna en sitten ota mitään vaikka mieli tekisikin. Perun siis mottoni varmistaakseni, että en lipsu takaisin vanhaan ja juo todellakin aina kun muka tekee mieli. Tämä viikonloppu mennään selvinpäin joka tapauksessa, oli sitten mielitekoja tai ei. Onneksi alan olla jo sen verran tottunut alkottomiin viikonloppuihin, että tiedän ettei siitä mitään hammasten kiristelyä tule.

Miehelle aamulla sanoin, että olisi kovin mukavaa jos hänkään ei ryyppäisi, mutta veikkaanpa ettei sillä ole haluttua vaikutusta. No, huomenna pitäisi aurinko paistaa, joten ajelen varmaankin lähistön kansallispuistoon taivaltamaan parin tunnin lenkin. Siitä tulee hyvä mieli, vaikka lähtiessä jokin harmi painaisikin. Hyviä kirjojakin on odottamassa lukemista, niihin voi uppoutua kun mies ärsyttää.

Ensi viikolla on 2 tapahtumaa, joissa olisi tilaisuus juoda alkoholia. En ole vielä päättänyt mitä niiden suhteen teen, menen fiiliksen mukaan. Jos tekee mieli niin sitten juon. Ne kun ovat sosiaalisia tilanteita ja minun mittapuun mukaan parempia juopottelupaikkoja kuin kotisohva.

Onneli kirjoitti jonkun palstalle viisaasti siitä, että pitäisi esim tipattomalla tammikuulla haastaa itsensä toimimaan tilanteissa eri tavalla kuin yleensä, rikkomaan kaavaa. Eli menemään vaikka juhliin raittiina, jos siellä on yleensä tapana juoda. Itse ajattelin rikkoa kaavaa päinvastaisella tavalla ja mennä juhliin juomaan :P . Olen nyt ollut kohta 4 vuotta tässä työpaikassa ja ainoastaan yhden ainoan kerran juonut alkoholia firman tilaisuudessa. Vaikka niitä täällä on todellakin riittänyt. Ekana vuonna oltiin varmaan yli 10 kertaa työporukalla baareissa ja ravintoloissa. Viime pikkujouluissa yksi kolleega jo sanoi, että hänestä olisi tosi hauska nähdä joskus millainen olen humalassa. Ajattelin (ehkä) toteuttaa hänen toiveensa ensi viikolla ja jättää auton kotiin, kun meillä on ison projektin päättäjäiset. Vapaapäiviäkin on kertynyt niin paljon, että tarvittaessa voisin ottaa vaikka perjantain vapaaksi, tai ainakin nukkua aamulla pitkään. Ei tuollaisissa kemuissa tule mitään kännejä vedettyä, mutta luulen, että voisi olla ihan kiva tällä kertaa juoda alkuskumpat, ruokaviinit ja muutkin juomat, kuten työkaveritkin tekee. Mutta katsellaan nyt, siihen on vielä melkein viikko aikaa. Sitten sen näkee mikä on fiilis silloin.

Nyt toivottelen kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua. Jos olet tipattomalla niin jatka samaan malliin, maali näkyy jo! :P
Olisi kauhean mukavaa, jos "vanhoja" vähentelijöitä ilmaantuisi kirjoittelemaan.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 24.1.2020 18:30:26

Hyvää viikonloppua Vilma! Hyvältä kuulostaa sun suunnitelmat ja hienosti sujuu kohtuullisuus alkoholin kanssa. On ihan hyvä välillä rikkoa kaavoja, tehdä eri tavalla.

Mullekin tuki tänään ihan hirveä ikävä vanhoja kirjoittajia, kun luin omaa ketjuani läpi. Ice Tea for change, Wisefool, Myskimalva, Hemmentaali ja vaikka ketä ja tietysti Sylvia. Ja Pecorinoa myös on ikävä, kun ei ole aikoihin kirjoittanut mitään. Oman ketjun lukemisesta tuli aika kummallinen olo. Ihan kuin olisi lukenut jonkun muun tekstiä, vaikka sen omakseen tunnisti. Ihan pitää ihmetellä miten viini minua pyöritti, vaikka siitä ei tämän kauempaa aikaa ole.

Korkkasin tänään sesongin herkut Runebergin tortulla, joka oli tosin makuuni hieman liian kuiva.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 602
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 27.1.2020 09:45:22

Viikonloppu meni ihan odotetusti. Mies oli pullonsa hakenut Alkosta. Oli kyllä ostanut vähän vähemmän kuin yleensä ja kai yrittikin juoda hieman maltillisemmin, mutta kyllä siinä vähän niitä ahdistavia hetkiä tuli lauantai iltana. Muuten oli kyllä ihan kiva viikonloppu. Kävin lauantaina kävelemässä parin tunnin lenkin eräässä lähialueen kansallispuistossa. Reitti oli kaunis ja sopivan haasteellinen. Joskin paikoitellen vähän turhankin, kun oli kuuran takia liukkaat kalliot ja puiden juuret. Paljon oli porukkaa siellä liikkeellä, mutta ei nyt sentään jonoksi asti. Nuotiopaikat oli kyllä hyvin kansoitettuja ja parkkipaikat selvästi alimitoitettuja ihmisten ulkoiluhaluun nähden.

Sunnuntaina pidin enemmänkin lepopäivän. Kävin testaamassa paikalliseen taajamaan rakennetut kuntoportaat, mutta kävelin ne vain pari kertaa eli ei mitään varsinaista urheilusuoritusta. Kiersin alas päin sellaisen 1,5 km lenkin ja sitten suuntasin kaupan kautta kotiin. Kävin ostamassa Omron kivunlievittäjän. Polvet ja toinen lantio /alaselkä kun ottaa vähän itseensä tästä kävely harrastuksesta. Lisäksi niskajumejakin on usein eikä leikattu olkapääkään ihan priima vielä ole. Olen lukenut paljon hyviä arvosteluja tuollaisesta laitteesta joten päätin investoida. Sitä sitten illalla kokeilin lantioon ja toiseen polveen. Vielä en osaa sanoa oliko vaikutusta, mutta kyllä se ainakin tuntui. Tehotasoja on 1-20 enkä vielä päässyt edes kymppiin, kun jo tuntui ihan riittävän voimakkaalta. Käsittely on helppoa ja laite niin pieni, että sen voi ottaa vaikka matkoillekin mukaan. Eiköhän sitä parin viikon sisällä huomaa onko siitä apua.

Aivonyrjähdys toimii edelleen. Ei tehnyt viikonloppuna mieli juoda. No hieman siinä taas sunnuntai iltapäivällä kävi mielessä kun aloin ruokaa kokkailemaan, mutta vaikka olisi jotain juotavaa ollut (mies oli juonut kaiken) niin tuskin olisin ottanut. On jotenkin iskostunut kuitenkin mieleen se kuinka paljon kivempaa on herätä aamuisin silloin kun ei ole juonut yhtään mitään. Tuntuu, että siihen juomiseen pitää olla jokin hyvä syy, jotta sen seuraukset on sitten sen arvoiset. Tällä viikolla on 1-2 tuollaista tapausta edessä, mutta en ole vielä päättänyt ovatko molemmat tai kumpikaan mahdollisen krapulan arvoisia. Päätän sitten kun on ajankohtaista. Olo on kuitenkin mukava, kun ei janota enää (tai tällä hetkellä) jokaisella vapaalla.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Kohti raittiimpia vapaita

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 28.1.2020 15:49:41

Olen tässä viime aikoina (taas) miettinyt vähentäjien ja lopettajien eroja. Sitä kuka tai millainen ihminen onnistuu ja millainen ei. Ihan kummassa vaan puuhassa. Ja sitten olen myös miettinyt sitä milloin joku on lopettaja ja milloin vähentäjä. Ja kuka on alkoholisti / riippuvainen / muuten vaan huolissaan omasta käytöstä jne.
On tämä alkoholi siitä jännä aine, että se näin paljon voi herättää ajatuksia :D . Tupakka on vielä addiktoivampi, mutta en edes polttaessani muista pohtineeni omaa tai muiden suhdetta siihen mitenkään kauhean syvällisesti. Olin nalkissa ja sillä hyvä.

Missä vaiheessa ihmisestä tulee lopettaja? Päivästä 1 kun hän päättää lopettaa? Vaikka sitten aloittaisi alkoholin käytön uudestaan viikon kuluttua? Ja sitten taas lopettaisi, olisi ilman xx määrän päiviä / viikkoja / kuukausia ja aloittaisi sitten taas. Tekisi näitä toistoja vuosi kausia, mutta olisi aina lopettaja. Sitten on ihminen joka ei lopeta, mutta päättää vaikka pitää tipattoman tammikuun, ehkä helmikuunkin. Sitten vaikka jonkun viikon huhtikuussa tai juoda vaan joka toinen viikonloppu. Näillä kahdella tyypillä saattaa olla alkoholin käyttö päivien tai annosten lukumäärä sama pitkällä aika välillä, mutta toinen on lopettaja ja toinen on vähentäjä. Onko jompi kumpi parempi? Onko hienompaa kilvoitella lopettamisesta vaikka siinä feilaisi kuin vähentämisestä, vaikka siinä onnistuisi? Vai onko ihan sama kunhan on itse tyytyväinen ja loppu tulos on halutun kaltainen?

Haluanko itse olla koko elämäni vähentäjä? Jos tavoitan jonain päivänä sen tilanteen mitä lähdin hakemaan olenko edelleen vähentäjä vai uskallanko olla vaan ihan minä itse vaan ilman mitään alkoholiin liittyvää määrettä? Vai käykö silloin niin, että palaan välittömästi pahoille teille jos unohdan olevani vähentelijä? Ja pitäisikö kuitenkin ryhtyä lopettajaksi, kun kaikki ovat sitä mieltä, että se on loppujen lopuksi helpompaa? Olisiko niin, vaikka sitten joskus siitä lipsuisin, heikko kun olen? Paha tietysti sanoa, kun en ole kokeillut. Sietää miettiä...

Toim. huom: tämä oli ihan omaa tajunnan virtaa. Ei ota kantaa kenenkään muun toimiin alkoholin suhteen. Kommentoida saa toki ja se on tervetulluttakin, mutta turha tulla kertomaan jos loukkasin, sen ei pitäisi olla mahdollista, kun en puhunut sinusta :P
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2005
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa