[Onneli47]

Vappu vietetty hyvällä mielellä. Olen urheillut paljon ja kunto on varsin hyvässä nousussa. Hiihtokauden jälkeen siirryin hölkkä-kävelyyn ja pyöräilyyn. Ehkä vielä jonain päivänä pystyn taas juoksemaan kympin, kun vaan säilytän maltin treenailussa. Vappuherkkuihin kuului kuusenkerkkäkuohujuoma, katkarapuleipä ja mangojuustokakku. Join myös yhden Crispin alkoholittoman Radlerin. Viihteestä vastasi aattona virtuaalivappukonsertti ja viikonlopun aikana YLE areenan Murha maalaistalossa-sarja.

Toivotan kaikille onnellista kevään jatkoa. Ja alkotta tottakai.

[Mummeli]

Hienoa kun oot saanut viettää hienon vapun. Samat ohjelmat itsekkin katselin. Mulla kyllä vappu lähti vähän "lapasesta". Liikaa tuli juotua,taas. Olisi saatava jälleen kerran korkki kiinni. Oli vähän morkkista, vaikka ajattelin, että nyt osaan käyttää kohtuudella. Äkkiä ne vanhat tavat vaan nousee sieltä. Mutta, ei voi mitään. Ehkä vielä onnistun uudelleen...

[Onneli47]

Kiva kun piipahdit kertomassa kuulumisia Mummeli. Halaukset sulle ja kaikkea hyvää. Usko pois, sinussa on valtavasti voimaa, jos ja kun haluat työstää muutosta alkoholin käytössäsi. Siitä pitkä raittius on hyvänä osoituksena ja lisäksi sait 7 kk raittiudesta ja savuttomuudesta merkittävästi terveyshyötyjä. Näistä on syytä olla iloinen. Nämä kokemukset ovat myös voimavara, kun pohdit suhdettasi alkoholiin.

Mulla on ollut aika raskas kevät. Ei kylläkään miehen alkoholin käytön vuoksi, vaan monien eri asioiden summana akselilla läheisiin ihmisiin liittyvät huolet. Mies on ollut aika iisisti alkoholin kanssa enkä ole sen käytöstä sen suuremmin ärsyyntynyt paitsi tänään. Olen jo kevään aikana kertaalleen päättänyt, että hyväksyn mieheni vikoineen päivineen ja en ole eroamassa. Tehnyt oman arvion, että suhteessa on sen verran monia asioita, joissa jään ns. plussan puolelle (enkä puhu euroista) ja laittanut (tai ainakin yrittänyt laittaa) pisteen asian pyörittelylle pääni sisällä. Hyväksyä tilanteen ja tekemäni valinnan.

No, nyt taas tuo siipan juopottelu/tissuttelu on arkipäiväistynyt ja saanut ärsytykseni kulminoitumaan. Määrät ovat huikeita ja terveysriskit käsinkosketeltavia, mutta miehen käytös on pääasiassa iloisen asiallista ja ihmeellisen aikaansaava esimerkiksi kotitöihin liittyen. Miehelläni on sellainen ajatus, että hän kun hoitaa kotityöt ja palkkatyöt, niin ei haittaa vaikka tissuttelisi miten paljon. Ja varsinkin noista kotitöistä sitten välillä kettuilee minulle, jos otan juopottelun puheeksi. Ja vaikka miten yrittäisin olla rauhallinen, lempeä ja asialinjalla, niin ei onnistu. Aina se kääntyy mua itseäni vastaan. Mun tekemiset tai lähinnä tekemättä jättämiset nousee jotenkin ihmeellisesti keskusteluun - saan nenilleni. Mies kieltäytyy ymmärtämästä miten hänen juopottelunsa voi häiritä minua. Lienee tyypillistä sairauden kuvalle.

Mies on 5-kymppinen. Tällä tahdilla hän tulee olemaan 10 vuoden päästä surkeassa kunnossa ellei sitten joku aivoinfarkti tai maksasairaus vie ennen sitä. Yhteinen tulevaisuuskuva ei näytä kauhean hyvältä. Lisäksi minua ärsyttää sellainenkin asia, että juominen näkyy ulkonäössä. Varsinkin tämän asian esiin nostamisesta saan ivaa päälleni. Puhun tästäkin omasta mielestäni mahdollisimman korrektisti, esim. että olisi kiva, jos hän hankkisi uusia vaatteita tai yleisemmällä tasolla, että pukeutumisella voi myös ottaa toisia ihmisiä huomioon. Mieheni on lihonut melkoisesti ja ymmärrettävästi vaatteiden shoppailu ei ole kivaa, kun se ei muutenkaan ole hänen lempipuuhaansa. Itse tykkään pukeutua hyvin, olla huoliteltu ja miehen mielestä se on ulkonäkökeskeisyyttä. Ylipaino ei sinänsä ole ongelma ulkonäöllisesti, vaan se, että olemus on jotenkin niin huolimaton ja no juopon näköinen. Työhön saa vielä itsensä jotenkin asiallisen näköiseksi kun vetää puvun päälle, mutta vapaa-ajalla en vaan tykkää siitä että hän ei välitä yhtään miltä näyttää.

[Onneli47]

Olen elämäni ensimmäisen kerran tutkinut netistä al-anon -ryhmiä. Aihe on arka ja tuntuisi hurjalta kokeilla, mutta tuntuu, että olen seisovassa vedessä mieheni tilanteen kanssa. Aina uskon ja toivon, että kohtuukäyttö sujuu ja alkoholi ei pilaisi yhteiselämäämme ja välillä se sujuukin. Niin kuin monilla muillakin näillä palstoilla Mietin liioittelenko kärsimystäni, tunnereaktioitani. Toisaalta mottoni on, että jos aina toimii samalla tavalla, niin saa sitä samaa eli muutos ei tapahdu uskomalla ja toivomalla.

En ole salaillut mieheni juoppoutta muilta kuin iäkkäiltä sukulaisilta, vaikka tietävät hekin.. ehkä eivät vaan ongelman laajuutta. Parin ystävän kanssa olen puhunut asiasta oikeasti. Yleensä heidän ainoa ratkaisu (ja ehkä se todellakin on näin) on, että eroa. Sulla on yksi elämä, älä tuhlaa sitä. Loputtomasti en jaksa aihetta veivata heidänkään kanssaan, kun en halua kyllästyttää heitä saman tilanteen jauhamisella. En vaan näköjään saa sitä eroa tehtyä. Joku prosessi on vielä kesken. Joku pistää hanttiin. Tekosyynä toimii myös lapsiin ja heidän tilanteisiin liittyvät asiat, läheisten vanhusten asiat…

[Vilma1966]

Tiedän, että kukaan ei halua omassa v..tuksessaan kuulla, että "tiedän miltä sinusta tuntuu", kun eihän sitä oikeasti kuitenkaan tiedä. Mutta osaan niin hyvin eläytyä kyllä näihin sinun kirjoituksiin miehestäsi. Oman kanssa kun on samat fiilikset.

Tuo, että hän ei halua kuulla mitään ongelmaa olevan tai että miksi hänen juominen sinua häiritsisi on niin tuttua. Myös se kuinka asia käännetään aina "minun syyksi". Miehelläni kun on vielä se lyömäase, että "juothan sinäkin". Sitä olen kyllä yrittänyt käyttää myös niin päin, että olen kysynyt mieheltäni ärsyyntyisikö hän, jos minä olisin joka viikonloppu aivan perseet ja puolet ajasta makaisin torkkuen sohvalla. Mutta ei sekään ole hänen mielestään verrattavissa hänen juomiseen. Hänhän nukkuu vai rankan viikon aiheuttamaa väsymystä pois, vaikka ei olisi ollut edes töissä

Samalla tavalla olen pyöritellyt avioeroa ajatusta edes taas. Aina välillä päätän, että tässä pysyn, mutta sitten taas alkaa ottamaan niin pattiin, että asian pyörittely alkaa jälleen.

Menneen viikonlopun mies oli selvin päin koko viikonlopun. Ja meillä oli mielestäni todella mukavaa. Huomasin jälleen kerran myös sen, että minun on myös tosi helppoa olla silloin juomatta. Ja arkihan meillä on mukavaa, kun hän ei silloin juo. Se on se syy miksi ollaan vielä yhdessä. Enkä kiellä, että joskus yhdessä juominen on hauskaa, mutta kun nykyään hänen juominen on kyllä enemmän yksin juomista, vaikka kotona olisinkin.

Sorry, että tulin tänne omia ongelmiani itkemään. Eihän se sinun oloa paranna. Tuli vaan pakottava tarve käydä avautumassa, kun aihe on niin läheinen.

Kokeile ihmeessä Al-Anonia, mitä siinä häviät, jos käyt katsomassa / kuulemassa millaista siellä on. Itse koen, että minulla ei ole sellaiseen oikeutta, kun itse olen alkosta riippuvainen myös. Sinä olet kuitenkin siitä irti päässyt, mikä on jo todella hieno muutos elämässäsi. Ja todistaa, että sinulla on tahtoa ja voimia tehdä muutoksia, kun sen lopulta päätät.

Mukavaa työviikkoa

[Onneli47]

Vilma: kyllä se vaan jollain tavalla auttaa, kun tietää, että ei ole ainoa joka näitä keloja päässään ja elämässään pyörittää. Tänään mies lohkaisi, että kumpikohan on epäterveellisempää minun lääkkeiden käyttö vai hänen alkoholinkäyttö. Niin, joudun siis käyttämään lääkärin määräämiä lääkkeitä mielenterveysongelmiin ja onpa siunaantunut pari muutakin vaivaa johon syön lääkkeitä. Mielestäni näitä asioita on vähän hankala laittaa rinnakkain…Minunkin miehelläni oli ennen lyömäaseena tuo, että juot itsekin, mutta näköjään aina löytyy uusia aseita.

Voi vitsit kun mun elämä kuulostaa näin kirjoitettuna ankealta. Ja onhan se toki sitä välillä.

[Onneli47]

Hoh, hoijaa uuteen päivään taas. Armo uus ja niin edelleen. Läheiset aiheuttavat paljon huolta ja vaivaa. Työ myös vaatii veronsa. Kuka pitäisi minusta huolta? Minä itse tietenkin. Hyvää ruokaa, liikuntaa, saunan lämpöä, itseni silittelyä. Nyt ei jaksaisi, mutta onneksi on tulossa arkipyhä.

[Onneli47]

Totaalisen uupunut päivä. Kirjaimellisesti pyjamapäivä. Läheiset (ei puoliso tällä kertaa) vievät minusta voimat. Erityisesti yksi heistä, joka ei voi tilalleen ja käytökselleen mitään, koska on sairas. Täytyy yrittää vuoroin olla likakaivona ja vuoroin tukea ja tsempata. Huoli on kova, konkreettisesti voin jossain määrin auttaa, mutta riittämättömyys ja syyllisyys painavat. Usein kaikki tämä oman jaksamisen kustannuksella. Lomastani taas iso osa menee tämän läheisen kanssa ja loppuaika syyllisyydestä kärsien ja hänen asioitaan esimerkiksi puhelimessa selvitelleen. Tiedostan että tarvitsisin omaa lomaa vaativasta työstä ja ihan omankin elämän ja arjen asioista, mutta tämän läheisen kyky nähdä tämä puoli on rajallinen edellä mainituista syistä. Tällainen vaihe nyt elämässä. Jaksaa, jaksaa.

[Onneli47]

Olin tässä lomalla ja se teki kuulkaas hyvää. Toukokuu meni väsähtäneissä merkeissä. Nyt taas jaksaa vähän paremmin arkea ja pitää huolta itsestään. Minkäänlaista juomisen kaipuuta ei enää nykyään ole. Näköjään ei edes juhlissa tai kesäisissä illan vietossa. Tuntuu, että olen nähnyt sen kuohujuomalla tai muilla hyvillä juomilla tapahtuvan ilonpidon kaaren niin moneen kertaan, että en siitä enää ota itselleni suuremmin tunteita. Alun iloinen, kupliva tunnelma ja puheensorina vääjäämättä väsähtää aina jossain vaiheessa - siinä vaiheessa yleensä poistun ihan tyytyväisenä. Kuitenkin pystyn ihan hyvin selvänäkin nauttimaan tuosta alkuvaiheesta. Olen niin onnellinen, että olen päässyt alkoholista eroon. Sitkeässä se riippuvuus istui minussakin ja Nykäsen sanoin piti vaan jaksaa uskoa, että jokainen tsäänsi on mahdollisuus.

Hyvää kesää sinulle. Uskomattomia asioita voi tapahtua - juuri sinulle.

[0132]

He, hyvin vähennetty.
Pyysin päivän, sain koko elämän.

Putkis

[Onneli47]

Hello oma ketju pitkästä aikaa! Mietin taas tässä yksi päivä, että kyllä yksi keskeinen syy raitistumiseeni oli se, kun aloin tajuta miten helppo olisi miehen rinnalla itsekin alkoholisoitua. Sillä tiellähän tavallaan jo olin… Eräissä juhlissa kauan, kauan sitten jäi mieleeni, kun siellä oli aika änkyrässä oleva ”vanha” pariskunta (olivat ehkä viis viitosia, heh! Itsehän olin silloin 3- kymppinen) ja sääliä tuntien katselin heidän sönkötystään ihanasta lapsenlapsesta ja ”iloista” sekoilua tanssilattialla. Silloin kävi jotenkin mielessä, että herra varjele minut tuolta kohtalolta.

Niin, tuo miehen juominen taas mietityttää. Tai nyt kesällä se on häirinnyt minua todella vähän, koska olemme viettäneet paljon aikaa eri osoitteissa johtuen työkuvioista. Lomaa on vietetty yhdessä ja niinä hetkinä mies on ollut selvinpäin tai käyttänyt vain vähän alkoholia. Ja silloin hänen kanssaan on hauskaa. Taustalla se juopottelu kuitenkin vituttaa… Mietin terveyshaittoja, tulevaisuutta…. Ei esimerkiksi kiinnostaisi kauheasti sellainen vaihtoehto, että mies tuhoaa terveytensä ja minä jään vierelle sitä ihmettelemään. Toki terveys voi mennä ihan ilman, että siihen itse vaikuttaa, mutta kun jo nyt noita terveyshaittoja on näkyvissä ja kiistatta alkoholi on niitä myötävaikuttanut. Ja sitä mietin kans, että miksi on niin vaikea lähteä tästä parisuhteesta? Taloudellisesti pärjäisin itsekseni ja osaan olla yksin ja tehdä asioita yksin. Mistä se loputon optimismi kumpuaa, että ehkä tämä tästä kuitenkin?

[Onneli47]

Olin joku aika sitten viettämässä ”tyttöjen viikonloppua” . Neljän hengen porukasta olin ainoa absolutisti, yksi juo äärimmäisen harvoin, koska ei enää pidä humalan tunteesta, toinen ei ole koskaan kauheasti juonut, mutta saattaapa silloin tällöin nauttia useammankin lasillisen ja kolmas juo oikeastaan aina kun siihen on tilaisuus. Viikonloppuna tuhosimme pullollisen alkoholitonta kuohujuomaa ja terassilla nautimme yhdet juomat kukin mieltymystensä mukaan ja ruuan yhteydessä illalla kukin joi tyylillään. Kokonaissaldo taisi kuitenkin päivälliseltäkin jäädä yhteen viinipulloon. Ihanaa oli huomata, että ei ole noon outo lintu juomatapoineen. Sitähän juovana aikana vähän myös vääristyi ajattelu eli ajatteli, että kaikkiin tilaisuuksiin ehdottomasti liittyy drinkki, viinilasi tai skumppa. Ja ilo ilman lasien kilistelyä on… noh vähän teennäistä.

Olen muuten nykyisin kysyttäessä kertonut hyville ystävilleni avoimesti mikä sysäsi minut lopettamaan alkoholinkäytön.

[Onneli47]

Huomenta päivää pitkästä aikaa! Aika satunnaiseksi on mennyt pyörähtely näillä sivuilla, mutta tutut nimimerkit ovat vielä seurannassa - moikka siis kaikille tasapuolisesti. Raittiina olo sujuu helposti ja on niin normaalia, että eipä siihen juuri tule kiinnitettyä huomiota. Olen tehnyt elämässäni yhden ison muutoksen, joka tuntuu ihan älyttömän ihanalta. Kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Ja sanottakoon, että muutos ei liity parisuhteeseen. Yllättäen sekin on kehittynyt useiden alakuloisten vuosien jälkeen parempaan suuntaan - aika näyttää jatkuuko suunta samana. Nyt aamulenkille ja sitten töiden ääreen.

[Onneli47]

Silloin tällöin käyn lueskelemassa. Nyt innosti kirjoittamaan, kun huomasin, että täällä palstalla oli myös Wilman kirjoitus ja toisella palstalla oli käynyt niin ikään vanha tuttu Tyräkki. Mun elämä on hyvällä mallilla ja olen oikeasti tänä vuonna ollut tyytyväisempi elämääni kuin pitkiin aikoihin. Voisin toki listata tähän useammankin stressin aiheen ja murheen, mutta hyväksyn, että niitä on aina elämässä. Perusvire on kuitenkin sellainen, että elämästä ei enää tarvitse selviytyä tai suoriutua, vaan se menee enimmäkseen ihan hyvällä flowlla eteenpäin.

Miehen kanssa näyttää, että olemme ihmeellistä kyllä löytäneet yhteisen sävelen useiden hankalien vuosien jälkeen. Hän ei ole muuttunut täysin raittiiksi, mutta käyttää vain vähän ja harvemmin alkoholia seurassani ja olemme nykyisin myös enemmän yhdessä, koska olemme vapaa-aikaan liittyen tehneet yhteisiä hankintoja ja valintoja. Ja juuri tuohon edelliseen lauseeseen kiteytyy paljon siitä, mihin onnellisuuteni nykyisin perustuu. Viihdyn paljon ulkona, luonnossa, itsekseni…. Näin ei ole aina ollut. Kaikenlainen sosiaalinen pörrääminen, hienoissa ravintoloissa syöminen, ylenpalttinen matkustelu yms. asiat, jotka joskus olivat minulle mukamas tärkeitä ovat menettäneet merkitystään. Korona-ajallakin on tietysti ollut vaikutusta. Tuntuu, että arvoni ovat menneet hyvään suuntaan, vaikka en nyt siis mikään malliesimerkki missään asiassa olekaan.

Kolme vuotta raittiina tuli täyteen ja en kyllä vaihtaisi entiseen säätämiseen. Sosiaaliset tilanteet klaaraan helposti ilman alkoholia. Ystävät ja tutut tietävät varsin hyvin etten juo eikä enää tarvitse asiasta pitää mitään esitelmiä. Meillä käy melko usein vieraita ja nykyisin aina tarjotaan tervetuloa maljaksi alkoholitonta kuohujuomaa kaikille. Ruuan kanssa halukkaat saavat viiniä ja kyllä sitä illan mittaan saa kukin juoda janonsa mukaan. En ole näitä tilanteita kokenut hankaliksi itselleni.

Palstalle kirjautuessani 3 1/2 vuotta sitten kirjoitin, etten tiedä haluanko lopettaa alkoholin käyttöä. Onneksi halu sitten löytyi, koska elämä on niin paljon iisimpää.

[venkku]

Moi taas Onneli! Kumpa itekkin löytäis tuon "perusvireen" eikä aina ressais asioista niin kauheesti, mitenhän tuon flown saisi päälle? Se taitaa olla yks pääsyistä minkä takia tuota olutta tulee vielä kitattua. Kun ei jotenki saa normi elämästä kiinni ihan omana ittenänsä.