Olet täällä

Pirteämpiä Päiviä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 27.12.2018 11:47:01

Voi Kiitos ihanat!
Mä tunnustan, etten itse edes nyt muistanut!
Eilen päätin, että yritän piristyä. Sanoin miehelle, että yritän jaksaa tämän yli, mutta samaan henkäyksen kerroin, että minulle huutaminen jouluaattona ei ollut mikään pieni juttu. Ja että seuraavaa kertaa en enää sitten jaksa. Näitä on siis koettu jo aiemminkin.
Hänen pitäisi mennä apua hakemaan, ei minun. On totta, että kun olen ollut juomatta, itsetuntoni on noussut. En ota enää iskuja vastaan kuten aiemmin. (Henkisiä iskuja) ja saan paremmin sanottua asioita, jotka painavat mieltäni.
Yksi positiivinen huomio tapahtuneesta: aiemmin stressitilanteissa pakenin viiniin. Nyt en ole tehnyt niin ja se on voimauttava tunne. Alkoholi on helppo tapa unohtaa hetkeksi kaikki. Ongelmat eivät valitettavasti pienene noin, päinvastoin. Oma itseinho vaan kasvaa ja ei enää hahmota itseään.


Pyhien jälkeen soitan päidepuolen tukihenkilölleni. En katkaise hyvää keskusteluyhteyttä ja hänen apuaan. Onneksi on apua saatavilla. Tarvitsen tukea.

Kiitos, että olen saanut purkaa pahaa oloani tänne. On niin tärkeää, että joku kommentoi. Tieto, että joku jossain lukee huoleni ja näin saan pahan olon jaettua, on tosi tärkeää. Kun ajatuksensa kirjoittaa ulos, olokin kevenee.

Kohti Uutta Vuotta! Nelisen kuukautta sitten sain skumppapullon lahjaksi. Annoin sen vastapalveluksena lahjaksi pois ystävälleni viikko sitten. Hyvä niin! Ei turhaan pyöri pölyyntymässä.
Uusia muistijälkiä kohti!

En ole jaksanut lukea kirjoituksianne, mutta palaan niihin tietysti. Olen katsonut leffoja ja paennut niiden maailmaan. Joskus pakeneminenkin on hyväksi. 8)
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Icetea_for_change » 27.12.2018 18:00:55

Tsempitykset minultakin Varjolilja! Kuulostaa siltä että sinä olet käsitellyt asiaa mielessäsi ja hoitanut tilanteita vastuullisen aikuisen tapaan ja kantanut tilannetta ”kahden lapsen” kanssa. Anna itsellesi kiitosta siitä!

Ei se ole helppo osa, ei ollenkaan mutta vahva on se ihminen joka siihen pystyy! Ja se olet sinä!
"Controlled use is not fatal and abstinence is not immortality." (Uusi Sherlock)
Avatar
Icetea_for_change
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 259
Liittynyt: 14.10.2018 13:05:44

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 28.12.2018 05:42:35

komppaan Iceteata.
ja Varjikset omia sanoja:
Hänen pitäisi mennä apua hakemaan, ei minun.
juuri näin ulkopuolinenkin tilanteen näkee.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Wisefool » 1.1.2019 19:12:25

Tuntui kauhean hyvältä lukea ketjuuni kirjoittamasi viesti, Varjis! Annat itsestäsi paljon ja arvostan sellaista aitoutta ihan valtavasti enemmän, kuin passiivimuodossa syvällä rintaäänellä heiteltyjä "Suuria Viisauksia Alkoholismista" tai julistavaa toitotusta siitä, kuinka orgastisen hienoa raittius on. Sain tekstistäsi ajateltavaa ja kannustusta juuri minulle sopivina suupaloina, juuri minulle sopivaan sävyyn. Kaiken kruunaa se, että olin aamupäivän angsteissani jo yrittänyt muotoilla kysymyksiä juuri Sinulle, liittyen motivaatioosi ja sen ylläpitämiseen! En vain siltä istumalta onnistunut hahmottamaan ihan kunnolla, mitä itse asiassa olin kysymässä, joten viesti jäi luonnoksiin. Vaan nyt: kiitos ja kumarrus, Milady! Ihanaa, että olet kanssamme täällä Plinkissä! :)
"Kuinka voisi löytää uusia polkuja, jos ei milloinkaan ole eksynyt?"
Avatar
Wisefool
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 167
Liittynyt: 30.10.2018 15:37:17

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 2.1.2019 09:16:38

kiitinkin jo Wisefullin ketjussa sua Varjolilja siitä W:n ketjuun kirjoittamastasi tekstistä, mikä teki minuunkin suuren vaikutukset.
W vei suustani sanat (tässäkin yhteydessä): kiitos ja kumarrus, Milady! Ihanaa, että olet kanssamme täällä Plinkissä!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 2.1.2019 15:01:22

Kiitos Kamut.
Eilen siis tilasin itselleni 2 konserttilippua sekä puhuttiin messukeskuksen hevosexposta tytön kanssa. Oli siis 1.1. Ja minä tein moisia! Vähänkö itsekin ihmettelin. :D Normaalisti makaisin krapulaisena. :roll:
Mulla on aina loman loppuessa ahdistusta ( nyt oli kyllä lomallakin, kiitos miehen tyhmän käytöksen. Paha mieli ei poistunut, vaikka kuinka yritin ).

Kun kalenterissa on muutama mukavakin asia, tuntuu paremmalta.
Iso ja tärkeä työjuttu tulossa helmikuun puolivälissä. Asiaan on liittynyt aina voimakkaasti alkoholi, mutta elelläänpä päivä kerrallaan...
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 10.1.2019 21:49:45

Hei linkki. Olen sua lueskellut joka päivä, mutten ole jaksanut kirjoittaa.

Joulusta jäi tosi ikävä maku. Masennuin. Ja olen ollut vähän hukassa asioideni kanssa.
Työasiat ovat stressanneet. Niissä ollut isoja mutkia ja deadline on ihan käsillä. Teen siis luovaa työtä, joten jokainen voi päätellä mistä kyse. Vielä pitäisi noin viikko puskea ja sitten ”hedelmät” ovat esillä helmikuussa. Hyvä siitä lopulta tulee. Aina loppusuoralla on voimat vähissä. Koettu on useamman kerran.

Olen ollut levoton ja nukkunut huonosti. Sekä työasiat että henkilökohtainen elämä pohdituttavat. Ulkonakin on niin pimeää.

Mutta uskon, että kun työasiat helpottaa niin helpottaa muutenkin.
Tammikuun tipaton on sujunut ihan hyvin. Wisefool tuskaili oloaan omalla palstallaan. Toki samanmoisia fiilareita mullakin, mutta alkoholi ei pyöri enää niin usein mielessä.

Minähän olen aika lailla erakoitunut ja tykkäänkin osittain olla itsekseni. Olen aiemmin kirjoittanut, että minussa on kaksi puolta. Toinen hyvin sosiaalinen ja toinen vetäytyvä. Aina kun olen ihmisten ilmoilla yleensä piristyn ja saan voimaa toisista ihmisistä. Olen pohtinut, että kotona on usein ahdistava ilmapiiri ja harvoin saan tukea tai kannustusta. Pikemminkin toisinpäin. Olen aina vähän varpaillaan että milloin miehen ärripurri iskee... masennun nykyään jos toinen nostaa ääntään tai on pahalla tuulella.
Meillä on hyvin erilaiset lapsuuden kokemukset. Kiukun ja vihan tunteita käsitellään eri tavoin. Siitä syntyy kitkaa ja se syö voimia.

Aion suunnata katsetta kodista ulospäin keväällä. Siksi nämä tapahtumat ja muut ovat tärkeitä juttuja minulle.

Olen siis välttynyt tapaamisista missä juodaan alkoholia. Se on toki helpottanut omaa elämääni, kun ei ole täytynyt selitellä miksi en ota viiniä.

Nyt siis tulossa isompi työtapahtuma, jossa olen kaiken keskipisteenä ja
kohotetaan maljaa jne. Olen pohdiskellut, että toki voisin ottaa sen yhden lasillisen ja kilistää, mutta hyvin suureksi hämmenyksekseni huomaan ajattelevani myös, että miksi en myös voisi kieltäytyä ja olla ottamatta sitä yhtäkään. Voin aivan hyvin ottaa alkoholitonta ja sanoa että olen breikillä yms.
Kukaan ei siihen varmaan pyörry :D Tai kyllä saattaakin, sillä yleensä on viini maistunut. :lol: :lol:

On se jännää miten alkoholi mielletään tiettyihin tilaisuuksiin itsestäänselvyytenä. Luovalla alalla alkoholi kuuluu usein kuvioihin ja yhtälö ei ole vaaraton. Työnkuva on yksinäinen ja aikataulutus onnitsestä kiinni... moni on repsahtanut.

Tänään ajellessani kotiin, pohdin, että oikeastaan iso taakka on poistunut harteilta. En vaan vielä osaa sitä hahmottaa. En uskalla huokaista helpotuksesta.

On monta asiaa mitä on nyt helpompi tehdä, kun ei tarvitse miettiä alkoholia. Ystävien tapaaminen. Työt. Luovuuskin varmasti voi paremmin, kun alkoholi-alakulo ei paina päälle. Se häpeä oli niin suuri ja rajoittava. Ja kuinka paljon toivoin, että saisin itseni ravistettua sen kuristusotteesta irti.

Minä olen siihen pystynyt jo tovin. Juoksu jatkuu edelleen, mutta joku uusi asia käväisi ajatuksissa ajaessa. Helpotus. Siis en saanut helpotuksen tunteesta vielä kiinni, mutta se kävi ajatuksessa kääntymässä.

Siksi on ehkä hyvä alkaa ajatella tulevaa tilaisuutta ja tehdä päätös. Sen yhden lasin jälkeen olisi osattava kieltäytyä seuraavista. Ja jos en kieltäydy, seuraavana päivänä on krapula. Ei se mikään maailmanloppu tietenkään ole, mutta ei kamalasti houkuttele. Luulen, että päätökseni olen jo tehnyt...

Tällaisia mietteitä tänään. Tuo muutaman sekunnin tunnetila: helpotus on aivan uusi asia tällä taipaleella. Alkoholin poisjättäminen on tuntunut kieltäytymiseltä, luopumiselta. Olo aluksi tuskainen ja ärtynyt. Sitten turtunut ja alakuloinen. Hämmentynyt ja odottava. Voisiko tuo helpottunut olo alkaa konkretisoitua jossain vaiheessa? Sillä onhan tässä paljon huojentavaa ja tasapainottavaa, jos ei riippuvuus olisikaan enää niin pahasti niskanpäällä?

Olen usein kirjoittanut ja käyttänyt sanaa Pelko. Alkoholi on salakavala kaveri. Se kertoilee mitä haluaa. Sillä on erilaisia juttuja supatettavana eri vaiheissa ja tilanteissa. Etenkin sen vakuuttelut, ettei sun ongelmasi niiiin iso ole (mukamas!) vertailepa vähän muihin ja mikset voisi jo juoda muutaman lasillisen, kun olet sen ”ansainnut”... ja ties vaikka mitä...

On pitänyt olla aika tiukkana. Ei ole ollut varaa antaa yhtään periksi. Olen kokenut oikeasti Pelkoa, että intoni lopahtaa. Että näiden vastoinkäymisten ja stressin keskellä annan periksi. Että tällekin asialle käy kun niin usealle aloitetulle harrastukselle. Uutuuden viehätys katoaa ja koko juttu unohtuu.

Jos ottaisinkin nyt vähän maisteltavaksi tuon sanan helpotus tai huojennus. Se saattaisi viedä eteenpäin...

Ja huomenna soitan sinne päihdepuolelle. Laitan kännyyn muistutuksen heti.

Kiitos kun olette olemassa ja saan tänne kirjoittaa näitä hataria mietelmiäni.
Kaikille uusille tammikuun ketjuun ilmoittautuneille tervetuliaistoivotus!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 11.1.2019 04:57:10

Niin tuttuja sanoja Varjolilja. Pelko, huojennus,helpotus. Ja tutut adjektiivit ja tunteet, olen kokenut ne kaikki. Kovin paljon yhtäläisyyksiä voin peilata omaan elämääni.

Olen ihan alkutaipaleella, ja saan sinun sanomasta vahvistusta omaan yritykseeni. Osaat niin hyvin eritellä tunnetasojasi, minunkin pitäisi opetella avaamaan tunnelukkoni. Ne pakkaavat käpertymään yhdeksi möykyksi, ja möykky vain jyrää paikallaan, suurena, mustana, ahdistavana.

Helpotus kuitenkin tulee joka aamu. Helpotus siitä, että eilenkään en juonut. Silloin ilon tunne valtaa mielen. Onnen tunne siitä, että klaarasin taas yhden päivän. Ilo siitä, ettei tarvitse hävetä vanhan viinin hajua, ei kärsiä vetämättömyydestä ja nuutuneisuudesta kostean illan jälkeen. Ja sisuskalutkin kiittää.

Kodin ilmapiirillä on iso merkitys jaksamiseen. Ennen eroani olin samoista syistä aivan rikki. Enpä sitten lopulta enään jaksanutkaan. Jaksaminen loppui, kun kodin turvasatama ei ollutkaan se paikka, jossa akut latautuu. Vieläkin muistan erään perjantain kahdenkymmenen vuoden takaa. Työkaverit hehkutti perjantain ja viikonlopun vapautta. Itseä itketti, kun piti pitkä viikonloppu kestää kodin ahdistavaa ilmapiiriä

Oletkohan huolehtija luonteeltasi, kuten itse olen. Etukäteen huolehdin kaikki tulevat tapahtumat. Päässä käy melkoinen surina. Tulevaa koitosta varten on kyllä hyvä, että teet toimintasuunnitelman valmiiksi. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

Voimia ja tsemppiä. Asioilla on kuitenkin tapansa järjestyä.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 319
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Wisefool » 11.1.2019 13:56:49

Moi Varjis. Raskaat tunnelmasi välittyvät tänne asti ja saat minunkin kaikki sympatiani ja iiiiison halin. Kirjoitat fiiliksistäsi elävästi ja tavalla, johon on helppo samaistua. Sellainen on lukijalle, nyt siis minulle, hyvin lohdullista ja keventää omaa jaksamista. Olet muutenkin minulle idoli ja huokailen ihastuksesta katsellessani laskurilukemaasi! Olet minulle myös henk.koht. ennustajaeukko: saan teksteistäsi ennakkovaroituksia siitä, mikä minuakin odottaa, jos onnistun tarpeeksi pidentämään raitisteluani. Eli kiitosta vaan! :D

Nyt seuraa kyssäri: mikä on tällä hetkellä suhtautumisesi ENNÄTYKSIIN? (Hehe, kysyinhän tämän nyt varmasti tarpeeksi oudolla tavalla? :D ) Viittaan siihen, että tämä raitisteluputkihan on itselleni - ja ymmärtääkseni myös sinulle - ensimmäinen todellinen ja käytännössä toteutumaan lähtenyt yritys luoda raitista perustaa holtittoman alkoholinkäytön suitsimiseksi. Siis VÄHINTÄÄN suitsimiseksi. Niinpä jokainen edetty taival on ensimmäinen; jokainen saavutettu etappi on uusi ennätys. Saan itse jo nyt motivaatiota suuntaamalla katseeni aina seuraavaan välitavoitteeseeni, jotka kaikessa vaatimattomuudessaan tuovat minulle tyydytystä. Sinulle on kertynyt noita palkintopallipaikkoja ja itsensä ylittämisiä jo aika liuta! Saatko niistä (enää) motivaatiota? Itse toivon salaa, että jos tosiaan joskus alkaisin saavuttaa joitakin suuria voittoja, kuten sinun taannoinen satapäiväisesi, niin niiden antama mielihyvä kannustaisi valloittamaan lisääkin huippuhetkiä. Samoin toivon, että jos laskurini jonain päivänä nakuttaisi yhtä merkittäviä lukemia, kuin omasi nyt, harmitus sen nollaamisesta nostaisi jo itsessään kynnystä juoda houkutusten hetkillä. Toimivatko sinun voittosi näinä aikoina motivaattoreina - tai voisiko niistä muodostaa sellaisia?

Tuollaisia miettiessäni alan myös pohtia retkahtamista. Sillä vaikka oma tavoitteeni ei (vielä) ole yksioikoisesti lopettaminen, juomaan ryhtyminen olisi tällä hetkellä silti nimenomaan repsahtamista: en olisi juonut omasta halustani, vaan riippuvuus olisi vienyt miestä. Tuskinpa myöskään kykenisin ohittamaan retkahdusta välinpitämättömällä olankohautuksella tyyliin: "Mitäpä nyt yhdestä kännistä, kuukauden annoskeskiarvo on silti alhainen!" Minua näet kyrsisi tolkuttomasti se, että vaikka hyppäisin takaisin kärryille välittömästi, menisi pieni ikuisuus, ennen kuin saisin seuraavan kerran rikottua jonkin oman ennätykseni raitistelussa. Kuinka voisi iloita selvästä viikonlopusta, jos niitä aiemmin oli plakkarisa jo toista tusinaa putkeen? Kuinka voisi riemuita raittiista kuukaudesta, jos niitä aiemmin oli kertynyt jo monta yhteen syssyyn?

Palataanpa kömpelön vuodatukseni jälkeen toistamaan yhtä kömpelö alkukysymys: Millaisia tunteita ENNÄTYKSET sinussa tällä hetkellä herättävät?
"Kuinka voisi löytää uusia polkuja, jos ei milloinkaan ole eksynyt?"
Avatar
Wisefool
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 167
Liittynyt: 30.10.2018 15:37:17

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 16.1.2019 15:04:02

Wisefool! Aivan ihana kysymys! Olen nimittäin tätäkin pohdiskellut. Siis tuota naksuttavaa mittaria viestin vieressä.
Oma suhtautumiseni ennätyksiin? Ennätys on mielestäni sellainen asia, jota varten kilvoittellaan ja saadaan tuloksia. Ennätys on niistä se parhain sillä hetkellä.

En ole oikeastaan lainkaan kilpailuhenkinen. Koska olen stressaaja Isolla Alkukirjaimella, en halua kilpailla, en peleissä suuresti nauti kun voitan tai en suutu kun häviän. Siis nyt on kysymys esim viattomista lautapeleistä ja vastaavista. Uhkapelejä en harrasta. Jos voitan rahaa, toki iloitsen :lol:

Mutta tämän plinkin ”ollut juomatta” - mittariennätykset. Kyllähän tuo mittari kannustaa jatkamaan juomattomuutta. Se on ihan selvä. Alussa sitä tuli katsottua useammin, mutta kyllä nytkin sitä vilkuilen. Katson, että missäs sitä nyt mennään. Se on ehdottomasti helpottanut minua kieltäytymään. Tuntuu sille, että sitä yhtäkään lasia en halua ottaa, kun sitten laskuri nollautuisi. Tai tarkemmin sanottuna, se yksi lasi ei ole sen arvoinen.

Yhdestä asiasta pidän kovasti kiinni: lukema on vain itseäni varten. Välillä olen kertonut siskolleni, esim. että voitko uskoa 4 kuukautta tuli tänään täyteen ja sitten ihmetellään sitä yhdessä. Että voiko moinen totta ollakaan!!! Ja kyllä se edelleenkin tuntuu aivan uskomattomalta saavutukselta. Tähän minun ei alunperin pitänyt lähteä. Minun piti olla vain pari viikkoa ilman viiniä. Tai ensiksi yksi viikonloppu. Tai oikeastaan yksi päivä. Muistan kun kokemusasiantuntija ehdotti 2 viikkoa ilman viiniä. Se oli kuin kuolemantuomio...

Päihdepuolella käynti vaikutti paljon ajatuksiini. Suosittelen tätä matalaa kynnystä ja ilmaista keskustelua. (Varasin muuten ajan taas itselleni. Siellä käynti on nimittäin toiminut tuon mittarin tavoin. On kivaa kertoa, ettei ole juonut ja toisaalta tiedän, ettei minua syyllistetä siellä, vaikka joisinkin. Kaikki on vapaaehtoista.)

Näin mittari toimii minulla. On toiminut alusta ja toimii edelleen. Motivaattorina. Se saa kyseenalaistamaan mielitekojaan.

Tiedän, että joistakin ihmisistä tuo kuulostaa varmaan jopa hieman oudolta. Tyyppi tuijottelee omaa laskuriaan... :lol: Onhan siinä jotain huvittavaa, mutta toisaalta olen naiivin iloinen, että se saa minussa aikaan tuollaisia ajatuksia ja ohjaa käytöstäni. En kisaile muita vastaan tai vertaile. Menen omassa tahdissani.

Lukema ja uusi ennätys saa toki kilvoittelemaan uusia lukuja. Kun pohdin tuota helmikuun tapahtumaa en väitä vastaan, että mietin haluanko katkaista mittarin lukeman ja lähteä taas ns. nollasta. Nollahan se on, mutta sen alla on paljon parempi maaperä lähteä taas eteenpäin. Saadut edut eivät tässä tapauksessa katoa. Afrikan tähdessä tulee rosvo ja vie rahat. Tässäkin tapauksessa rosvo tulee ja jään puille paljaille lukujen suhteen, mutta henkinen pääoma on rutkasti kasvanut.

Ulpukka kirjoitit siitä, että helpotus on sinulla jokapäiväistä. Jäinpä tätä mietiskelemään.

Miksi minulla epäonnistumisen pelko on niin paljon mielessä ja miksi en oikein osaa iloita saavutuksistani? Helpotuksen ja ilon tunteet ovat aika vaisut... Tätä pähkäilen.

Toki tiedän vastauksen: olen varmasti vaativa ja ankara suhteessa itseeni. En ole tottunut oikein koskaan pitämään itseäni ”hyvänä”. Häpeästä on kirjoitettu paljon. Minä valitettavan usein häpeän itseäni aivan turhaan. Olen aikuinen ihminen, mutta usein hyvin hyvin epävarma. Minut on kasvatettu ystävälliseksi, empaattiseksi ja toiset huomioonottavaksi. Ongelma on vähän se, että kaikki muut menevät itseni edelle.
En ole oppinut hemmottelemaan itseäni. Rahani käytän helposti lapsen hyvinvointiin ja omastani ei ole ollut koskaan niin väliä. Kun jotain pitäisi ostaa itselle niin silloin kaikki tuntuu liian kalliilta. Tämän kaiken tunnistan ja tiedän. Muutos on vaikeaa, vaikka se olisi terveellistä.

Osaan toki olla itsekäskin ja ammatissani on pakko olla. Usein löydän itseni kuitenkin ajattelemasta, että olen kohta 50 vuotta ja sisällä asuu sellaista epävarmuutta. Toki arvostan ihmisessä juuri herkkyyttä ja lapsenomaisuuttakin. Asiat eivät saa olla liian ”vakavia”. Pitää pystyä hulluttelemaan ja poikkeamaan normista sopivalla määrällä.

Lääkäri sanoikin minulle, että varmasti hyötyisi terapiasta paljon. Mieheni sanoi, että sitten tulee ero. Ei siis ole terapiaa vastaan. On itsekin joskus käynyt, mutta kyllä katsoin monttu auki tuota kommenttia. Ei ehkä ajatellut tarkkaan mitä tuli sanottua. Tarkoittikohan, ettei kestä sitä kun alan käsitellä omia kipupisteitäni ja tuliko vahingossa sanottua, että minä saatatkin voimistua ja alkaa vaatimaan enemmän. En tyydy olemaan enää ns. välivouhka. Rankkaa teksiä. Mutta totta.

Nyt pitää kiiruhtaa lasta harrastukseen. Olen saanut ison urakkani hyvään vaiheeseen ja heti iski flunssa.
Palaan. Olen lukenut tekstejänne koko ajan. Sylvia, olit mielessäni kun kävin Tallinnassa työasioissa ja näin laivalla jonkun syövän katkisleipää. Vai kuka se oikein niistä sanoi tykkäävänsä? Sori, nyt en muista, mutt amatkasitte minun mukaani kaikki pari päivää Tallinnassa. Siksi teitä heitätti toissailtana. Laivalla tuuli ja laiva keinui. No worries!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 16.1.2019 18:33:16

Varjolilja, minustako kirjoitit?
Eihän itsestä voi pitää tai ajatella jotain hyvää. Lapsuudessa sain kuulla, että olen aina niin itsekäs. No en tosiaan ole ollut viiden ikävuoden jälkeen. Tuon tapahtuman muistan kuin eilisen päivän.
Nytkin, kun asunnossani teen remppaa, koen huonoa omaatuntoa. Eihän itselle voi tehdä mitään hyvää, lapsille olisi nekin rahat pitänyt antaa. Yhdelle lapsista tästä mainitsin, hän sanoi, että hienoa äiti, sehän lisää asumismukavuutta, on huomattu, ettet laita itsellesi mitään. Itse ajattelen, ettei mistään maallisesta voi tuntea hyvää mieltä. Tai voi, mutta se on väärin.

Mun mittari nollautui, kun yhtenä päivänä repsahdin. Aloitin tipattoman jo joulukuun puolella, ja sitten yksi päivä pilasi kaiken. Siitä yritän vieläkin toipua. Tuli niin masis, että piti ottaa laskuri pois päältä. Vaikka itseäni varten minäkin sitä pidin. Yhdenlainen motivaattori. Ja nyt sitten tympäisee. Mullekin sisko sanoi, että ei muuta kuin terapiaan. Hän itse käy, varmaan kummallakin lapsuuden traumoja. Meillä ei vaan niin helposti onnistu, ja yksityiselle ei ole varaa, kuten siskolla on. Siinäkin olen huonompi :(
Voi tätä huonommuuden ja kelpaattomuuden tunneta. Vaikka kuinka itselleen sanoo,että sinä kelpaat, sinä riitä. Näillä mennään.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 319
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 17.1.2019 06:42:13

eikö ole merkillistä, että itsestään kuvittelee vaikka mitä. kun minä taas tiedän, että tossa on kaksi naista joilla a) leikkaa b) ovat sydämellisiä ihmisiä.
hiton lapsuus. sieltähän nämä huonommuuden tunteet kumpuavat. toisaalta painotan, että minähän olen varsinainen Alice Miller-tyyppi; syytän aina lapsuutta, mikä ei tietenkään ole ollenkaan rakentavaa jos se menee liiallisuuksiin saakka.
tuo muistaakseni sveitsiläinen terapeutti-kirjailija A Millerhän oli 70-luvulta lähtien tinkimättömän ankara ns "huonoille vanhemmille" joiden hankaluutena on tuntea sekä osoittaa sitä aitoa rakkautta lapsilleen. mutta huomioikaa myös tämä, että itse olen lapseton, joten mietteeni ovat varsin näköalattomia tässä suhteessa.

kuulostaa niin höperöltä, mutta olen käyttänyt sitä simppeliä apua että sanon, tai kirjoitan, itselleni joka päivä itsestäni jotain positiivista.
väitän että se ajan kanssa jeesaa. se polkaisee vähintään alitajunnassa liikehdintää, ehkä tosiaan olen ihan hyvä tyyppi?
se on oikeastaan uskomattoman tehokasta. se on kuin mielen joogaa. näkemys itsestään muuttuu taipuisammaksi, mutta sekin vaatii käymään siinä mielen joogamatolla säännöllisesti.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 17.1.2019 06:45:54

vielä tämä Ulpukalle, että tuo mitä lapsesi sanoi sulle remontistasi, kertoo pelkästään siitä että lapsella on ollut rakastava äiti. onnittelut siitä!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Pecorino » 17.1.2019 07:21:16

Niin sanotusta itseinhostakin voi päästä tosiaan eroon kuten Sylvia sanoi myös. Ihan opettelemalla. Ajattelemalla, että kyllä mä tämän ansaitsen jne. Mutta ei se helppoa ole. Itse tuppaan aina ajattelemaan esim omista saavutuksistani, että eihän tämä nyt mitään ole ja se ja tuo on onnistunut paremmin ja että "turha ylpeys käy lankeemuksen edellä" vai miten se sanonta menee. Etenkin lasten saamisen jälkeen on ollut vaikea mitenkään ns. sijoittaa itseensä kun tuntuu, että kaikki pitäisi laittaa lapsiin / perheen menoihin.

Lapsuus.... kun sain oman lapseni niin äitini "opetti" minua, että kun lapsi kiukuttelee niin sen saa loppumaan sanomalla "lopeta tuo, sinä näytät niin typerältä kun itket ja olet vihainen". Olin tämän "neuvon" jälkeen hetken aivan sanaton. Näin minua on sitten varmaan kasvatettu. En muista varhaislapsuudestani tämmöistä mutta teini-iässä muistan kuulleeni tämmöistä. Kun mielestäni äiti oli epäoikeudenmukainen ja olin siitä vihainen ja pettynyt, niin sen lisäksi että äiti sai tahtonsa läpi, hän haukkui vielä miten typerältä näytin kun olin vihainen.

Tämä voi olla yksi tekijä siinä, että häpeän itseäni niin paljon ja etenkin omia negatiivisia tunteita on vaikea kestää. Vaikka kuka tekisi mitä niin jossain määrin joko syytän itseäni tai häpeän omaa negatiivista reaktiotani. Tosin kyllä minun nuoruudessani vallitsi esim koulussa sellainen "vittuilun maailma" että aina jos jollain oli jokin hyvin niin joku tuli siitä aukomaan päätään. Ja myös jos jokin meni huonosti. Että parempi oli piilottaa kaikki ns. ääritunteet ja mennä tasapaksua keskitietä.

Ei auta kuin meidän kaikkien vaan yrittää. Muita ei voi muuttaa kuin itseään. Lähtökohta on kai se, että tunnistaa muutoksentarpeen ja pyrkii tilanne kerrallaan muutokseen.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1080
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 17.1.2019 09:02:16

Muistan kun kokemusasiantuntija ehdotti 2 viikkoa ilman viiniä. Se oli kuin kuolemantuomio... minä muistan myös tuon kun kirjoitit tuosta silloin aluksi! ja muistan kuinka mahdottomalta tehtävältä se itsestäkin tuntui alkutaipaleella. Kuinka mahdottomalta tuntui ettei vapaapäivää saisikaan juhlistaa viinillä :shock:
Sinä olet kyllä todella hienosti kulkenut polkuasi Varjolilja! laskuri raksuttaa siinä samalla :) mulla tuo laskuri on välillä ollut päällä ja välillä ei. Mä oon vähän semmonen hassu kun välillä koen siitä hyötyä ja välillä en. Mä en tällä hetkellä edes yritä tätä johonkin yhteen kaavaan tunkea. Tavoitteita tarvin kyllä ja paluuta ei entiseen ole, ei saa olla.

Lähtökohta on kai se, että tunnistaa muutoksentarpeen ja pyrkii tilanne kerrallaan muutokseen. aika hyvin kiteytetty Pecorino!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa