Olet täällä

Pirteämpiä Päiviä

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 4.8.2019 08:46:05

Olen niin pahoillani ja toivon sinulle kovasti voimia sekä jaksamista olla tukena <3
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Onneli47 » 4.8.2019 09:15:20

Olipa ikävä uutinen. Toivon äidillesi parasta mahdollista toipumista ja sinulle paljon voimia.
Onneli47
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 430
Liittynyt: 6.6.2018 17:14:46
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Helena100 » 4.8.2019 10:48:22

Voimia ja jaksamista sinulle Varjolilja.
Helena100
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 272
Liittynyt: 1.3.2018 14:06:26

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja venkku » 4.8.2019 10:55:19

Paljon voimia täältäkin! <3
venkku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 244
Liittynyt: 8.1.2019 12:20:29

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 4.8.2019 11:46:50

Tosi harmi, että niin ihanasti sujunut kesä sai sitten tuollaisen lopun. Elämä ei ole reilua ja välillä se on hyvinkin julmaa. Toivotan sinulle jaksamista ja äidillesi pikaista toipumista.
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1534
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Pecorino » 5.8.2019 18:06:12

Voi ei, täälläkin on tapahtunut tämmöistä! Olen kovin pahoillani Varjolilja! Hyvä asia on se, että hän ei kuollut. Hän voi yhä toipua, kuinka paljon niin se jää arvoitukseksi. Hän on kuitenkin se rakas äitisi. Elämössä tapahtuu yllättäviä asioita, mutta rakkaus ei silti katoa, se vaan muuttaa ne ilävätkin asiat siedettäviksi. Voimia ja toivottavasti saatte vielä hyviä uutisia.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1080
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 6.8.2019 18:16:54

Kiitos ystävät sanoistanne.
On olllut rankat päivät. Tottakai. Epätietoisuus on pahinta.
Pelkäsin kohdata äitini, siis koska pelkäsin hänen muuttuneen, mutta heti kun näin hänet istumassa osastolla ja hänen katseensa, olo helpottui.
Muutama päivä on kulunut ja puhe on alkanut toimia jo hieman paremmin. Hänen liikuntakykynsä pitäisi olla normaali. Ja ennuste on hyvä. Äitini on 77 vuotias, oikea supermummo ollut, mutta tehnyt käsitöitä tilauksesta viimeiset 15 vuotta ja se on riistäytynyt käsistä. Myy niitä torilla rankoissa keleissä auringonpaisteessa ja helteessä ja ompelee yömyöhään. Tämä on hänen intohimonsa, mutta myös vaarallinen sellainen. Verenpainetta on kylläkin, mutta varmasti tuo rasitus on vaikuttanut. Itse en ikinä pystyisi edes neljäsosaan hänen touhuistaan. ..

Nyt tuli sitten stoppi. Onneksi tilanne on näinkin hyvä. Afaasia on ikävä asia, mutta niin paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Ja puhe voi edelleen parantua. Hänelle on annettu 10 kerran maksumääräys puheterapiaan, jonne on tietysti jonot.... masentaa. Koska se täytyisi alkaa heti, eikä kuukauden päästä...

on paljon hoidettavia asioita. Hänet oltaisiin kotiuttamassa jo pian! Yritän taistella, että hän saa kotiin apua ja että olo on turvallinen kaikilla. Me lapset emme voi olla täällä koko aikaa.... pitää vaatia ja olla kovana.

Kova tunnemylläkkä ja minä olen todella herkkä ihminen. Reagoin liian voimakkaasti tällaisissa kriisitilanteissa. Uni on ollut repaleista ja stressi ja paniikkikohtaukset puskevat. Jos tilanne ei rauhoitu niin soitan omalääkärille. Yritän olla vahva, mutta toisaalta itkut on itkettävä ja tunteet näytettävä juuri niissä hetkissä kun ne tulevat. Muuten ne etsivät myöhemmin tiensä ja useimmiten negatiivisia asioina.

Pelkäsin niin paljon pahinta, etten ole edes vielä osannut kokonaan huojentua tilanteesta. Ja pohdin omien vanhempien menettämistä ja kuinka sen kestän ellen itse kuole ennemmin? Olen vähän liian herkästä aineksesta rakennettu kun vastoinkäymiset tulevat vastaan... pitäisiköhän minun keskustella asiasta jonkun kanssa? Uusimisen riski on nimittäin olemassa ja eihän kukaan elä loputtomiin... luulen, että minulle ”jäi päälle” pahimman pelko ja vie aikaa kun se poistuu. En tiedä ymmärrättekö.

Mutta erään asian tämä osoitti. Viini kävi aivan hetkisen mielessä. Kuinka vapauttavaa olisi olla humaltunut kun stressi on niin kova! Mutta samassa sekunninosassa totesin, ettei se olisi vapauttavaa vaan oikeastaan tosi ahdistavaa, sillä se väsymys olisi tässä tilanteessa aivan liikaa. Minun pitää hoitaa nyt itseäni aivan muilla tavoin, että jaksan ja päästään elämässä eteenpäin.

Kiitos kun olette täällä ja kommentoitte ja luette viestini.
Vaikka tämä onkin ”alkoholipalsta” tänne koen voivani kirjoittaa kaikkea elämästäni. Vaikeissa hetkissähän tietysti punnitaan sitä alkoholiasiaakin. Vaikka olenkin superherkkä ja liiaksi negatiiviseen kääntyvä olen raittiudestani saanut nyt voimavaraa. Minun ei tarvitse nyt, tässä hetkessä ajatella joisinko vai en. Se on päivänselvä, etten juo.

Luulen, että tämä tapahtuma saattaa sysätä minut elämässäni kohti terveempää elämää. Nyt jos koskaan ymmärrän, mitä epäterveellinen ruoka ja esim ylipainoni merkitsevät. Jokohan vihdoin alkaisin tehdä niiden eteen jotain?

Sylvia. Sinulle todella paljon voimia nyt.Ymmärrän niin hyvin ajatuksesi liittyen ystävääsi, joka sai myös aivoverenvuodon. Toivon niin paljon, että hänkin alkaa parantua ja jaksat oman sairautesi huomioonottaen olla hänen tukenaan. Se on korvaamatonta nyt!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 7.8.2019 10:34:54

voi ei, Varjolilja. vasta tänään luin mitä sulle/äidillesi on tapahtunut. olen ollut tämän ikioman aivoverenvuoto-uutiseni kanssa niin omissa maailmoissani että siksi tekstisi on jäänyt väliin. olen suunnattoman pahoillani puolestasi.
minäkin olin vielä sunnuntaina sokissa, minkä ymmärsin vasta jälkikäteen. en osannut ottaa vastaan uutisen rajuutta, torjuin sen.
äidilläsi on paljon "merkkejä" siitä että hän saattaa toipua lähes entiselleen, toisin kuin tämän päivän tietojen mukaan ystäväni.
minusta on ihanaa kun tunnet noin syvää rakkautta äitiäsi kohtaan. se on suuri lahja. ja kun se rakkaus on molemminpuolista.
varo sitä, että pelko mahdollisesta uusiutumisesta alkaa hallita elämääsi. helppo sanoa, mutta se on iso asia mikä sun on opeteltava, vaikka sitten ammattiavun parissa. äitisikään ei halua sitä, ei tietenkään. mutta asia kerrallaan. nyt keskityt helpotukseesi, äitisi elää ja toivoa on, paljon, siitähän on jo konkreettista näyttöäkin.
lämmin halaus Sulle kultainen Varjolilja.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 11.8.2019 23:19:11

Hei pitkästä aikaa.
On ollut myllerrystä! Äitini pääsi jo sairaalasta ja suunnattomaksi onneksi hänen veritulppansa oli suhteellisen lievä. Puhe ei ole normaalia vaan sanat ovat hukassa ja kieli kangertelee. Toivon, että hän pääsee puheterapiaan pian. Liikuntakyky pitäisi palata ennalleen. Nyt voimat hieman vähissä.

Olen järjestänyt asioita ja huolehtinut ruuasta. Onneksi siskoni on ollut tukemassa myös, sillä yksin taakka ja huoli olisi ollut aikamoinen.

Olen siis siivonnut, pessyt pyykkiä, ollut puheterapeuttina, soitellut kodinhoitopalveluun, mitannut verenpaineita, tsekannut lääkkeet ja pitänyt mielialaa yllä ja vain ollut läsnä. Äiti toivoi, että olisin nyt hänen luonaan, kunnes tilanne tasoittuu. Onneksi töiden suhteen on väljempää ja voin auttaa.

Olin aluksi aivan shokissa. En oikein muista mitään ajomatkasta mökiltä kotiini enkä junamatkasta sairaalaan. Pelotti aivan kamalasti, mutta kun näin äitini katseen tuli hetkiseksi huojentunut olo. Vaikka sanat olivat sillon enemmän hukassa äidilläni, hän kuitenkin ymmärsi mistä oli kyse ja mitä oli tapahtunut.

Oma Keho ja mieli jatkoi kuitenkin monta päivää sellaisella shokkimoodilla. Koska pelkäsin pahinta, niin keho eikä mielikään ymmärtänyt hellittää. Nyt saan jo nukutuksi ja uskallan vähän jo hengähtää.

Tämä jättää kyllä pysyvän jäljen itseeni ja omaan suhteeseeni äitiini ja kuoleman kohtaamiseen. Luulen, että vasta kun pääsen takaisin omaan kotiin, alan reagoida. Nyt hoidan asiat ja järjestän, huolehdin ja hoivaan. Myöhemmin tulee ne hetket, kun oikeasti ymmärrän mitä on tapahtunut. Ja luulen, että voisi olla hyvä jutella asiasta ammattilaisille tai ainakin sellaiselle joka on kokenut saman. Uusiutumisen riski pelottaa ja se, että itselleni voi hyvinkin käydä samoin. Mummollani oli samanlainen kohtaus ja se uusi, johon hän sitten kuoli.

Olen jonkin verran ajatuksissani työstänyt vanhempien menetystä aiemmin. Tunnen itseni jotenkin liian lapselliseksi ja liian kiintyneeksi vanhempiini. Taidan turvata heihin liikaa... siksi tuntuu, että menetys on oleva järkyttävä kun se päivä koettaa, ellen itse kuole aiemmin. Mutta eikö vanhempien menetys ole hankalaa? Ehkä toiset ihmiset vasta silloin ”irtautuvat lopullisesti” vanhemmistaan? Onhan minulla oma lapsi ja oma elämäni, mutta jaan sitä äitini kanssa. Olen aina jakanut. Tällaisia pohdiskelen. Oman elämäni rajallisuutta myös. Isoja asioita pienessä päässä.

Mutta nyt siis näyttää jo valoisammalta. Alkoholi on käynyt mielessä ainoastaan kun kuulin, että sisarukseni olivat ottaneet viiniä pahimpaan shokkiin. Nyt kun tilanne alkaa rauhoittua viini piipahti mielessä, mutta vain tovin. Ajatus siitä miten rentouttavaa viinilasi nyt olisi nyt... kyllä tämä mennyt viikko olisi varmasti ollut erittäin otollinen juomiseen erilaisissa tunnetiloissa.

Kiitos kaikille tsempeistä. Luin jokaisen huolella ja sain sanoistanne voimaa. En ole vaan jaksanut tänne kirjoittaa tässä tunnemyrskyssä. Voimia kaikille, erityisesti Sylvia ja Ulpukka!
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 12.8.2019 14:56:27

hienoa kuulla että äitisi on päässyt jo kotiin ja kokonaistilanteeseen nähden kaikki on hyvin.
todennäköisesti hänellä on viimeistään nyt verenohennuslääkettä ettei tulppa uusiudu? en siis tiedä sairaudesta mitään mutta näin arvelen, vai oliko hänellä kyseinen lääke jo ennen sairauskohtausta?

Varjolilja, tuo rakkaus äitiäsi kohtaan on suuri lahja. tarkoittaa sitä, että olet itse saanut äidiltäsi rakkautta. olemme ääripäät, minä olin pelkästään helpottunut äitini poismenosta. en tiedä, mitä tai millaisesta se tuntuu kun saa äidiltään rakkautta.
se, saako sitä vai ei, vaikuttaa tietysti koko elämään. pienestä taaperosta aina omaan kuolemaansa asti.
haluan korostaa, että tietenkin myös oma tahto ja omat valinnat ovat nekin valtavan tärkeitä rakennuspalikoita siihen millaiseksi sen oman elämänsä saa nikkaroitua, mutta rakkauden puute, ja sen tuoma kärsimys, ovat aina vaikuttajia. joskus niin tuhoisia että ihminen kääntyy väkivallan puolelle ikään kuin huutaakseen että kuunnelkaa, minäkin olen olemassa.

toisin sanoen, älä sitä murehdi oletko "lapsellinen tai liian kiintynyt vanhempiisi". kun psykologit puhuvat usein siitä, että se napanuora on katkaistava jossain aikuisuuden vaiheessa, mielellään jo aikuisuuden alkutaipaleellla, niin minä miellän Sun tilanteen ihan erilaiseksi.
sulla on hätä ja suru äitisi puolesta, mutta en tosiaankaan ole koskaan tekstejäsi lukiessani ollut huomaavinani että olisit jotenkin huonolla tavalla äitiriippuvainen. monet toki ovat. peräkammarin pojista tehdään usein vitsejä, mikä muuten täytyy tuntua loukkaavalta.
sulla on ihan oma aikuisen ihmisen elämä. ja kuten jo totesinkin, se on paljastunut jo alusta saakka tekstiesi kautta.
ei siis pidä sotkea kaksi täysin erilaista asiaa yhdeksi ja samaksi. riippuvuutta ja rakkautta.

sydämestäni toivon että äitisi toipuu ennalleen, kuten suurella todennäköisyydellä tapahtuukin.
lämmin halaus sulle Varjis.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 13.8.2019 19:39:36

Varjolilja kirjoitti:Tunnen itseni jotenkin liian lapselliseksi ja liian kiintyneeksi vanhempiini. Taidan turvata heihin liikaa... siksi tuntuu, että menetys on oleva järkyttävä kun se päivä koettaa, ellen itse kuole aiemmin. Mutta eikö vanhempien menetys ole hankalaa? Ehkä toiset ihmiset vasta silloin ”irtautuvat lopullisesti” vanhemmistaan?
Valitettavasti Varjolilja, omien vanhempien menetys on hankalaa. Vaikka se olisi jopa toivottavaa kärsimysten vuoksi. Ja ikää olisi 95 vuotta. Silti se on hankalaa. Se on tuskallista. Se on surullista. Se on raastavaa kipua ja tuskaa. Jos välit ovat rakastavat ja lämpivät, kuten sinulla, niin tuska ja ikävä on valtaisa. Minulla on ihan sama tilanne. Ja tunnen olevani luuseri, kun ei voi nyt käydä vanhuksen luona sairaalassa, koska hän on eristyksissä. Ja oma immuniteettivaje asettaa esteet. Etkä todellakaan ole lapsellinen, vaan vanhempiasi rakastava ihana tytär, jolla sydän on paikallaan.

Lähetän sinulle jaksamista ja voimahalit.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 319
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 22.8.2019 21:37:27

Hei oma palstani,

Äidin tilanne hallinnassa ja aikaa miettiä omaansa.
Olin tänään eräässä ryhmässä, jonne ilmoittauduin keväällä. Siellä keskitytään omaan hyvinvointiin ja ensi kerraksi on tehtävänä asettaa tavoitteet tulevalle vuodelle. Terveyskeskuksen järjestämä ilmainen systeemi.

En ole saanut painoa alas, mutta luulen ettei se ihan kamalasti ole noussukaan. Tosin en ole käynyt vaa’alla. :roll: Olen pohtinut tuota suklaan syömistäni ja kuten aiemmin kirjoitin ( ajatus taas muhinut lisää) nyt voisi olla sopiva aika alkaa vierottautua siitä.... tuolla ryhmässä saan varmasti vinkkejä ja apua.

Ruokarytmini on myös huono. Koska en ole ns. 9-16 töissä, en syö ”normilounasta” ja mieheni joka tekee ruuan tekee sen yleensä vasta kello 19 tienoilla. Aamupalan jälkeen saattaa jäädä aivan liian pitkä väli syömisessä tai toinen vaihtoehto on se, että puputan mitä kaapista löytyy... tästä ei verensokeri tykkää.

Yritän jättää nyt suklaat ja karkit ostamatta tänä viikonloppuna. Tiedossa on kahdet juhlat, joten herkkua on kyllä tarjolla... ja toisissa juhlissa alkoholia on juotu olan takaa ja valvottu lähes aamuun. Ostin jo omat drinksut eli ginger alea. Juhlissa kaikki kaverit on tuttuja ja aion vaan ilmoittaa, että nämä on mun juomat! Niihin ei saa koskea ja minä en koske teidän juomiin... :lol: tai jotain vastaavaa. Muistelen, että jossain vaiheessa viime syksynä pohdin, miten selviäisin just näistä juhlista ja miten hankala tilanne se olisi... ja nyt huomaan, ettei tilanne stressaa. Toki vähän mietityttää, että miten asiani ilmaisen. Tiedän, että kaikki kyllä ymmärtävät.

Inhoan sanaa elintapojen muutos... ja ruokaremontti yms. Minä vaan haluaisin saada syömisen sellaiseksi, että se olis terveellisempää. Liikunnasta haluaisin sellaista, että se tuntuisi mukavalle eikä teennäiseltä puskemiselta. Täytyy pohtia niitä liikuntalajeja. Uimisen eli vesijuoksun yritän pitää perjantaisena tapana tyttäreni kanssa. Viikolla olen käynyt punttisalilla yhdessä ryhmässä ja olen pitänyt siitä. Nyt se on valitettavasti tyttären harrastuksen päässä päällekkäin...

Näin syksyllä näitä ”projekteja” aloitetaan... 8) Makeanhimoa vastaan olen ajatellut taistella jäisillä marjoilla ja jäisillä hedelmillä. Ja jäätelöä voin hieman syödä, jos alkaa kamalasti tehdä herkkuja mieli. Se voisi olla nyt se mikä tulee karkin ja suklaan tilalle. Eli jääkaappi on kovilla. Marjat on kalliita, mutta ajattelen nyt niin, että jos satsaan niihin nyt, voin välttyä tulevaisuudessa lääkekuluilta.

Katsotaan kuinka käy. Kerroin ryhmässä alkoholinkäytön ongelmastani ja että olen kohta ollut jo vuoden ilman alkoholia. Minua ennen eräs mies puhui, että hänellä saattaa olla alkoholin kanssa ongelmaa... ja toinenkin mies kertoi laittaneen korkin kiinni 2 vuotta sitten. En ole puhunut asiasta oikeastaan ääneen aiemmin kuin siskolleni. En kokenut, että ryhmälle kertominen olisi ollut millään lailla hävettävää. Olen aiemminkin ollut aika avoin mm paniikkihäiriöstäni ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Usein käy niin, että ”kohtalotovereita” löytyy hyvinkin läheltä.
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja Varjolilja » 22.8.2019 21:42:43

Nauratti itseäni tuo ”jäinen hedelmä”. Jyystän täällä kokonaista jäätynyttä ananasta... aion kyllä pilkkoa niitä pakkaseen. Olen pilkkonut mm ananasta ja mangoa. Joku kirjoitti, että mangoa saisi jäisinä paloina kaupasta? Mitäs muuta sitä vois pakastaa. Tämän pakastaminen idea on kait se, että jäisenä niitä on kiva ”rouskuttaa” ja ei saa kerralla sitä kokonaista ananasta tuhottua... :lol:

Voi hyvät hyssykät tätä touhua taasensa! :) :x :D
Pienin askelin pitkätkin taipaleet taitetaan! Ole armollinen itsellesi.
Avatar
Varjolilja
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 560
Liittynyt: 14.9.2018 11:08:59
Ollut juomatta

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja vilmasto » 23.8.2019 06:11:56

Siis ajatella tuota sun laskuria :shock: siinä lukee ihan kohta, että juomatta vuoden!! mä niin muistan ne ekat sun viestit täällä ja ajatella nyt ollaan tässä pisteessä. Ihan semmosta super-hyper-mahtavaa ja nyt sitten monta peukkua ja pullistelevaa hauiksen kuvaa tähän! on tämä vaan ollut sulla aikamoinen matka ja kiitos siitä kun oon saanut mukava seurata sitä :)

Minullakin on suuri ongelma ruokarytmin kanssa. Kolmivuoroa tekevänä syömiset on välillä ihan mitä sattuu. Aamuvuoro kun töissä saattaa mennä tosi hepposilla eväille niin sitten illan tyhjennän jääkaappia. Olen viime vuosina kuitenkin opetellut syömään kunnon aamiaisen vaikka tiukkaa se joskus tekee. Vapaapäivinä pidän myös kunnon aamiaisesta kiinni vaikka mulla helposti lipsuu pelkän kahvin puolelle. Ja se mikä on nykyään työn alla on ennakointi! yritän jo edellisenä päivänä seuraavien päivien ruoat miettiä ja tehdä etukäteen. Olen alkanut tekemään pakastimeen myös ruokia joita on helppo ottaa mukaan töihin ja välillä käyn ruokalassa syömässä etten syyllisty pelkkään leipään ja jukurttiin. Ja hätävarana mulla on nykyään niin töissä kuin kotonakin raejuustoa. Just verensokerin takia pyrin pitämään ruokailuvälit tasaisena. Ja ettei jollakin sokerisella hiilarihötöllä tulis paikkailtua sitä energiavajetta.
Sitten noista herkuista! pakastettu karviainen on myös mainio naposteltava. Ja netissä tuli vastaan joku jäätelö joka tehtiin jostakin säilykkeen liemestä...mikähän se oli?!pikasesti guuggeli kehiin ja aguafaba on se liemen nimi. Onko tuttu juttu? löytykin niin paljon ohjeita niin pakko kyllä kokeilla :lol: Eli aquafaba on kikheneitten säilöntäliemi ja sitä ja jotain hedelmää/marjaa jne. Ei tarvi sokeria lisäillä.

Mutta kiirehän se jo painaa päälle vaikka olis mukavempi jutella tässä kuin lähteä töihin.

Aurinkoa jokaisen päivään :)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: Pirteämpiä Päiviä

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 23.8.2019 09:47:53

kiinnitin huomiota tuohon että marjat ovat kalliita. mutta onhan se suklaakin kallista. jotenkin vaan itsellänikin on mielikuva että kaupan pakastealtaan 200g mustikkapussi maksaa (kaupasta ja vuodenajasta riipuen) ihan hirveesti mutta todellisuudessa pussin hinta 2-3 e.
200g suklaalevy on ihan saman hintainen, ainakin vähäsen laadukkaammat levyt kuten Fazer ja Marabou.
pyrin syömään lähes joka päivä 100g mustikoita, tosin kun mun ei tartte sairauden takia laihduttaa, paan marjoihin vaniljakastiketta. se on iltaherkkuni.
minäkin muuten muistan että joku täällä on puhunut pakastepussi-mangosta mutta mun lähikaupoista ei ole sitä löytynyt.
vadelmat (toinen suosikkimarjani) on usein ulkomaalaisia joten ne pitää kiehauttaa.
kulutan marjoihin noin 30e/kk. summa tuntuu isolta mutta 1) todellisuudessa se ei ole minun pienessäkään budjetissani 2) se on sen arvoista.
mustikkakulhollisen jälkeen tuntee aivan fyysisesti kun vitamiinit "pureutuvat" kehoon, mikä on varmaan mielikuvituksen tuotetta mutta silti.
sitä paitsi, laskin joskus pahimpina karkkiaikoinani että kulutan makeaan höttöön lähes satasen kuussa, se olikin sitten kyllä kamalaa aikaa kun riippuvuus jylläsi oikein vain tosissaan.
ostan vieläkin irtokarkkeja joskus jos satun kauppaan missä tarjonta on hyvä, mutta nyt puhutaan aikas pienistä määristä. tykkään myös Taloussuklaasta mitä ei tule ahmittua kerralla kokonaista levyä. aika usein saan pidettynä sen hätä- tai vieras-varana.
erityisesti tummapaahtoisen kahvin kanssa se on kelpoa tarjottavaa jos vaikka naapuri tulee pistäytymään.

hienoa kun viihdyt Varjis siellä ryhmässäsi. varmasti tekee hyvää kun voit puhua siellä tarpeidesi mukaan, kuten menneestä alko-ongelmastasi. käytin nyt tuota mennyt-sanaa koska kyseinen ongelma ei ole ainakaan akuutti sulla.
olen itsekin huomannut saman, monen monta kertaa, että kun itse on avoin, siihen avoimmuuteen liittyvät muutkin.
ole siellä jatkossakin esimerkki vaikkakaan paineita siitä ei ole syytä ottaa!
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa