[Varjolilja]

Sylvia, noinhan se menee kulujen kanssa. Herkkuihin on varaa, mutta marjat tuntuvat kalliilta.

Tytär syö aika paljon marjoja ja siksi myös niitä hamstraan syksyisin.
Mansikat kävin itse poimimassa muistaakseni 4 euroa kilo. Pakkasessa on nyt n. 8 kiloa. Mustikat sain ostettua eli yhden ämpärin puhtaaksi poimittua paikalliselta kerääjältä. Ihanat mustikat maksoi muistaakseni 10 litraa 50 euroa. Ja puutarhavadelmia tilasin marjataksista. Ne olen yleensä saanut edullisemmin, mutta äitini sairaskohtaus sekoitti normikuviot, niin jouduin tilaamaan. Vadelmia 5 kiloa maksoi lähes 90 euroa. Ne on vaan niin hyviä minusta. Pakastin alkaa olla aika täysi.

Olen aina säästänyt noita marjoja lapselle, mutta nyt aion syödä itsekin ja kun loppuu niin sitten uutta kaupasta.

Ajattelin tänä vuonna kerätä pihlajan marjoja ja kuivattaa ja jauhaa. Voisin käyttää niitä esim puurossa. Netti kertoo näin: Marjat ovat runsaskuituisia ja ne sisältävät paljon C-vitamiinia. Pihlajanmarjoissa on kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa ja saman verran kuin lakoissa. Pihlajanmarjoissa on myös E-vitamiinia, beetakaroteenia, kaliumia sekä flavonoideja.”

Minulla on iso koottava kuivuri, sopu nimeltään. Olen kuivannut siinä suuret määrät sieniä. Minussa herää syksyisin keräilijä... Tämä vuonna testaan talvella mesiangervoa leivonnassa ja kanervankukkia teenä. Kuivasin pienen määrän myös valkoapilaa ja ruusua kylpyveteen. Nokkosensiemeniä myös kuivasin ja testaan tulevana talvena.

Niitä mangokuutioita alan metsästää. Ja Sylvia mustikat on niin herkkua! Uskon niiden terveysvaikutukseen! Mustaviinipensaita pitäisi laittaa enemmän mökille, niin saisi satoa. Kaikki karviaiset syötiin aamu ja iltapalana pensaista. Ne oli ihania. Olivat auringosta lämpöisiä ja niin makeita. Nam.

Puolukkaa pitäisi opetella myös käyttämään. Puolukan kerääminen käy nopsasti. Lapsena kyllä puolukkamaito maistui...

[Vilma1966]

Oletpas tosi ahkera säilöjä! Selvästi siltä keräily ja metsästys kaudelta vielä vaistosi peräisin
Minä varmaan olen niitä mangokuutioita mainostanut kun ovat talvisin herkkuani. Ja joskus kesäisinkin jos teen smoothieta. Ne mitä ostan ovat Pirkka merkkisiä (sallitaankohan mainos?) eli löytyvät sieltä sen merkin kaupasta. Kannattaa pyytää kauppiasta tilaamaan jos ei ole vielä valikoimassa.

Varjolilja, onnittelen sinua jo nyt vuoden täyttymisestä siltä varalta, että se menee ohi oikeana päivänä. Se kun taitaa osua maanantaille. Suoraan sanottuna en olisi välttämättä uskonut silloin kun luin ihan ekat kirjoituksesi. Muistaakseni kammosit silloin ajatusta edes parin viikon kuivattelusta. Ihanaa, että ihmiset osoittavat epäilykseni vääriksi. WELL DONE!

[Varjolilja]

Kolmet isot juhlat kahden päivän sisällä.
Ensimmäiset menin Pommacin voimalla, toisissa otin 2-3 lasia alkoholitonta kuoharia ja viimeiset juhlat inkiväärioluella.

Enää juhlissa ei ole sellainen jäytävä luopumisen tunne tai että menettäisin kovasti jotakin kun en juo. Ajatus ahdistavasta morkkisaamusta on lähes vuoden kantanut minua ja estänyt ottamasta sitä yhtä lasillistakaan. Koska se yksi lasillinen on tuntunut minulle lähinnä itsensä kiusaamiselta. Yksi lasillinen voisi niin helposti johtaa toiseen lasilliseen ja alkoholi salakavalasti ryömiä takaisin kotiovesta sisään. Se ajatus tuntuu hirvittävältä.

Näissä viimeisissä juhlissa kuitenkin tunsin lievää, hetkellistä haikeutta siitä irtiotosta mitä alkoholi tuo mukanaan, mutta yhtäaikaa selvinpäin tein huomion, että minä olen kyllä ollut juhlissa aika humalassa aikaisemmin...
Minulla ON ollut ongelma ja olen käynyt siinä rajalla, että jos olisin jatkanut, olisin menettänyt elämän hallintani. Juominen olisi vain lisääntynyt, masennus ja itseinho syventynyt.

Siksi tunnen suurta vapautta. Kyyneleet nousevat silmiin kun pysähdyn ajattelemaan asiaa. Tuntuu kuin olisin ollut uppoamassa suohon ja juuri kun suon silmä alkoi imeä minua sisäänsä, sain voimaa riuhtoa itseni irti; ravisteltua inhottavat märät sammaleet ja roskat pois iholtani. Edelleen tuolla suolla taivallan, mutta näen siellä jo kauneutta ja osaan varoa upottavimpia ja salakavalia kohtia.

Luin ensimmäisiä kirjoituksiani:
”Ehkä se johonkin asti olikin kivaa, mutta... pikkuhiljaa monesta pitämästään asiasta katosi ilo. Jätin itselleni merkitykselliset asiattekemättä. En enää jaksanut välittää. En itsestäni. Terveydestäni. En kokenut, että olen merkityksellinen. Osittain luovutin. Olkoot ilman minua. Ihan sama, vaikka nämä viinit vedänkin ja tuhoan itseni. Lastani toki mietin ja sitä, että kyllä hän minua tarvitsee. Syvissä vesissä siis välillä.”

Tämä vuosi on ollut matka itseeni. Ja siinä on vielä hommaa edessä. Itsetuntoni kanssa on töitä, mutta minussa on syttynyt uudelleen valo, jossa välähtelee: olet arvokas ja tärkeä.

Päivä ja hetki kerrallaan edelleen. Se on paras keino.

[vilmasto]

Jeeeee nyt sulla lukee, että ollut juomatta VUODEN! you did it <3

[SylviaPlaa]

onnellista 1-vuotispäivää Varjoliljalle!
toivottaa Syltty

[Varjolilja]

Kiitos onnitteluista!
Kun seuraavan kerran tekee mieli ostaa fazerin suklaalevy: muista, että siinä on 32 sokeripalaa...
Oma motivaatiovinkkini itselleni

[Varjolilja]

Tänään olin terveysryhmässä. Minulla siis nyt tavoitteena, että saisin verensokeria alas ja verenpaineet pysymään suht koht kunnossa. Lähden tavoittelemaan noita opettelemalla ensiksi oikean syömärytmin, joka toivottavasti auttaa herkkujen suhteen. Tuohon listaan kuuluu myös kolesteroliarvojen alentaminen. Olen riskiryhmässä, koska sukurasitetta löytyy.

Seuraava tapaaminen on kahden viikon kuluttua. Jokaisen piti keksiä mielessään oma tavoite kahden viikon päähän. Minulla se on, etten osta suklaata tai karkkeja. Nyt olenkin jättänyt suklaat ostamatta ja korvannut ne marjoilla ja muilla terveellisillä vaihtoehdoilla. Tuo 32 sokeripalaa pysäytti minut.

Toinen tavoite voisi olla kävely. Koska liikuntaa pitää lisätä. Aloitan pienellä lupauksella, koska se on helpompi pitää. Liikkua pitäisi päivittäin, mutta lupaan nyt kävellä reippaasti ainakin 3 kertaa viikossa n 45 minuuttia kerrallaan. Tämän lisäksi alan aikatauluttaa muuta liikuntaa itselleni.

Nuo eivät ole mahdottomat toteuttaa. En halua aloittaa liioilla lupauksilla, koska ne tahtoo lipsua. Pikkuhiljaa lisään asioita ja opettelen.

Alkoholia ei ole tehnyt mieli ja ellei mies kävisi perjantaisin viikonloppun alko-ostoksilla niin se voisi unohtuakin. Huomaan, että olen ärtynyt siitä kun mies juo ja puheesta alkaa kuulua humalatila. Vetäydyn omiin oloihini tai touhuilen lapsen kanssa. Hänellähän ei ole ongelmaa omien sanojensa mukaan. Viikonloppuna hän juo litran pullon viskiä. Joskus punkkupullo lisäksi. En muista milloin ei olisi ollut köymättä perjantaina alkossa. Mille tuo teistä kuulostaa ? No se on hänen asiansa. En sano tai aio sanoa siitä mitään. Ollaan aika erkaannuttu toisistamme. Tässä minun terveellisemmässä elämäntavassa ei ole mukana. Teen itselleni salaatit. Ostan oman vähärasvaisemman juuston. Urheilen itse. Näin se menee. Onhan se surullista. En voi toisinkaan väittää. Olisi kiva, jos yhdessä voisi tsempata. Hänellä on verenpainelääkitys ja ylipainoa, mutta...

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
Tsemppiä kaikille omissa tavoitteissaan. Minä aion kerätä omppuja ja touhuta viikonloppuna marja-ja sienijuttujen parissa.

[Varjolilja]

Ai niin, yksi asia unohtui. Päiväkahvit kanssa olen tottunut ottamaan yhden suklaapalan, mutta se jää siihen. Yksi pala ei minusta ole paha. Siksi sen sallin itselleni.

[Varjolilja]

[Onneli47]

Hyviltä kuulostavat nuo sinun terveystavoitteet! Tsemppiä! Mun pitäisi myös tehdä ryhtiliike ja siihen riittäisi, että jättäisin jokapäiväisen herkuttelun. Se kun on mulla ihan jotain muuta kuin pala suklaata. Ja mitä kirjoitit miehestäsi, niin täällä on kohtalotoveri.

[0132]

Hei Varjoilija.
Ensinnäkin onnea vuodesta raittiina.
Liikunta tavoitteesi kuulostaa hyvältä ja järkevältä. Siihen kun saat vielä nuo terveellisemmät ateriat niin kyllä alkaa olo kohentumaan.

".. tunnen suurta vapautta. Kyyneleet nousevat silmiin kun pysähdyn ajattelemaan asiaa."
Tiedän tuon tunteen. Se on tunne suuresta voitosta. Ymmärryksestä, ja ehkä myös nöyryydestä.

Minä lähden nyt kirkkoon. Se on minun kiitokseni osoitus nykyiselle elämälleni.

[Sipe]

Olen varma että onnistut myös terveys projektissakin, kun olet juomisenkin suhteen onnistunut, onnittelut Varjolilja! Milloinhan itse voisi sanoa olleen edes kaksi viikkoa juomatta.. Tuohon herkutteluun, en tiedä onko hyvä asia, mutta kunnolen päiviä ilman alkoholia, palkitsen itseäni karkeilla, hups.Ettei siitä tulisi toinen ongelma Mutta einole ylipainoa, minkä nyt alkoholi keskivartaloon tullut.

[venkku]

Onnittelut vuoden juomattomuudesta Varjis! Ja oon samaa mieltä, varmasti onnistut terveysprojektissakin, kun onnistuit juomisprojektissakin. Tsempit siihen!

[Onneli47]

Miten onkaan jäänyt onnittelematta, että sulla on vuosi täynnä. Jee! Tosi mahtava asia! Suurenmoiset onnentoivotukset!

[Varjolilja]

Hei oma palstani.
Viimeksi kirjoittelin noista terveystavoitteista. En ole saanut urheilultua tarpeeksi...

Päätin ottaa asian kerrallaan. Sopii mulle paremmin. Keskityin tuohon suklaan ja herkun häätöön ja nyt muutaman viikonlopun olen viettänyt ilman sitä faxerin suklaalevyä. Muutaman jäätelön olen syönyt viikolla herkkunälkään ja viikonlopuksi ostanut niitä taateleita, jotka on lakritsilla päällystettyjä. Jaan pussin mielessäni puoliksi tai kolmeen osaan ja herkuttelen niillä viikonlopun. Muuten mutustan marjoja ja jotain terveellisempää vaihtoehtoa. Ja olen selvinnyt. Yritän tsempata itseäni kaupassa, etten sorru suklaaseen. En aio olla tässä asiassa absolutisti. Ei ole fiksua. Kohtuudella herkkuja. Jos jätän viikonloppuna mässypussit ja suklaalevyt kauppaan, voin hyvillä mielin syödä joskus jätskin.

Alkon suhteen aika samanlaista. Ei mielitekoja. Superonnellinen tästä. Mieheni sai valkkaria lahjaksi lue me saatiin yhdessä. Se oli viilentymässä kaapissa ja hän kaatoi lasillisen minun edessäni. Kyllä se hetken tuntui, mutta vain sekunninsadasosan. Viileä viini oli hyvää, mutta tämä mennyt vuosi on ollut jotain aivan muuta. Taistelu on kannattanut.

Olen myös pikkuhiljaa pudottanut sitä bentsolääkitystäni. Vuosi sitten minulla oli 2 tablettia päivä. Nyt jäljellä 1/4. Jeee. Tuuletan itselleni! Onneksi lääke ja alkoholi eivät koskaan ole minulla liittyneet yhteen. Siis tarkoitan, etten ole syönyt mielialalääkkeitä sekakäyttötarkoituksessa, vaikka lääkäri niin epäilikin.

Kaiken kaikkiaan mieliala on aivan kuin eri ihmisellä. Minulla on nykyään virtaa ja jaksan tosi paljon paremmin. Ainoa mikä painaa edelleen on unettomuus ja suhteeni mieheeni. Bentsoa olen syönyt todella pitkään ja se on varmasti unettanut minua... hyvä kun lääkäri vaati sen poisjättöä. Uusi masennuslääke puree aivan eritavalla kuin vanha. Mutta en suostu ajattelemaan, että vain nämä lääkeasiat ovat kaiken takana. Ne ovat olet kyllä hyvänä tukena tässä muutoksessa.

Paljon edelleen ja ihan päivittäin mietin tätä alkoholiasiaa. Välillä tosi aktiivisesti. Kaipa se kuuluu asiaan. Olen vähän kuin toipilas. Mietin mitä on tapahtunut ja kuinka etenen. Toki tämä plinkkeily pitää asian myös mielessä, mutta koen, että ajatustyö on tosi tärkeää ja minulle ihan välttämätöntä.

Synkempiäkin mietteitä on ollut paljon. Kirjoittelin niistä Sylvian palstalle. Isoja ajatuksia.

Painoa on pudonnut hieman. Jos en olisi sortunut suklaaseen, varmasti enemmän, mutta se suklaa tarvittiin! Ja tavoite on kuitenkin lähtökohtaisesti ettei painoa enää lisää. Sillä sitä on aina vuosi vuodelta tullut.

Tavoite siis edelleen suklaan ja isompien herkkupussien jättäminen muille herkkusuille. Ruisleipää vaalean leivän tilalle. Olen opetellut myös syömään aamupuuroa. Eli yritän saada tuon ruokapuolen parempaan kuosiin. Liikunnan suhteen kauppaan useammin kävellen ja yritän etsiä sitä mieluista liikuntalajia ja googlata mitä lähiympäristössä on tarjolla.

Tsempit kaikille omissa tavoitteissa.